Lue keskustelun säännöt.
Onko ok jos nainen pitää ex-miehensä sukunimen avioeron jälkeen?
03.10.2026 |
Miehellä kuitenkin tyylikäs ruotsalainen sukunimi.
Kommentit (50)
Tuo kertoo sen että naisen ainoa tarkoitus alunperinkin on ollut käyttää miestä.ja miehen sukunimeä hyväkseen oman edun tavoittelussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu ihan vtsti muille pitääkö vai eikö.
Vierailija kirjoitti:
HYVIN HYVIN NOLOA KUN EI OLE SUKUUN KELPUUTETTU SILTIKIN YRITTÄÄ NIMEN KAUTTA.
Kyllä silloin on sukuun "kelpuutettu" iham virallisesti, jos avioliitto on solmittu
Tyylikkyydestä viis. Minulla on ex miehen nimi se ei ketään häiritse, edes minua.
Nimi on harvinainen ja lyhyt sopii kaikkiin kielialueisiin.
Ja mikä tärkeintä, minulla oli appiukkoon erittäin ystävälliset välit ja sen takia jätin.
No oli siinä muutakin, ruveta nyt kaikkiin instansseihin muuttamaan uutta nimeä, maksaa paljon.
Ystävät tunteneet minut tavattoman kauan tällä nimellä.
Se ei mitenkään ole taakkana minulle eikä minun aviomiehelle.
Vierailija kirjoitti:
Itse vaihdoin pois muutama vuosi erosta. Otin suvun nimestä mukaillun uuden nimen ja olen tyytväinen. Viimeinenkin asia pois muistuttamasta ex puolisosta
Minulle ei tule edes mieleen, että oli ex-puoliso. Olen hänen aikansa poistanut elämästäni. Puhun niin, että minä tein ja ostin ja siinä ei meitä eikä exää eikä sen nimeä eikä ajatusta ole ollenkaan.
Poispyyhitty. Helppo elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos avioituisin, en ottaisi miehen nimeä. Minulla on erittäin harvinainen, kaunis sukunimi
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoo sen että naisen ainoa tarkoitus alunperinkin on ollut käyttää miestä.ja miehen sukunimeä hyväkseen oman edun tavoittelussa
Ai jos miehen sukunimi on tyyliin Mäkinen ja naisen Adlercreutz? :D itse en oo kauheesti nähny sellasia sukunimiä Suomessa mihin vaihtaisin enkä kyl haluu naimisiinkaan. Mee ny siitä naisvihas kanssa nukkuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tullut edes mieleen edes vaihtaa sukunimeä avioituessa, koska oli itsellä tyylikäs ruotsalainen sukunimi. Sama sukunimi pysyy, naimisissa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut edes mieleen edes vaihtaa sukunimeä avioituessa, koska oli itsellä tyylikäs ruotsalainen sukunimi. Sama sukunimi pysyy, naimisissa tai ei.
Sama, sopii mun nimeen ja identiteettiin. Olis vaikea kuvitella itteni tyyliin Milena Natalia Virtasena (nimi muutettu mut samaa tyyliä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vaihdoin pois muutama vuosi erosta. Otin suvun nimestä mukaillun uuden nimen ja olen tyytväinen. Viimeinenkin asia pois muistuttamasta ex puolisosta
Minulle ei tule edes mieleen, että oli ex-puoliso. Olen hänen aikansa poistanut elämästäni. Puhun niin, että minä tein ja ostin ja siinä ei meitä eikä exää eikä sen nimeä eikä ajatusta ole ollenkaan.
Poispyyhitty. Helppo elää.
Nimi on hyvin harvinainen Suomessa, mutta jossain muussa maassa jokseenkin tavataan.
En koreile nimellä. Mutta jos on kaunissointuinen suomalainen nimi, niin olisi hyvä pitää sitä elossa.
Muun maan/laisia nimiä en ottaisi, jotka osoittavat jo alkuperäänsä.
Vierailija kirjoitti:
On ok. Se on naisen sukunimi.
Ei ole. Naisella on kyllä oikeus käyttää exänsä nimeä, mutta ei se hänen omansa ole. Käytännössä tämä näkyy esim. siten, että jos nainen menee uusiin naimisiin niin hän ei voi antaa exän nimeä uudelle puolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ok. Se on naisen sukunimi.
Ei ole. Naisella on kyllä oikeus käyttää exänsä nimeä, mutta ei se hänen omansa ole. Käytännössä tämä näkyy esim. siten, että jos nainen menee uusiin naimisiin niin hän ei voi antaa exän nimeä uudelle puolisolle.
Kyllä se on naisen oma sukunimi ja hän itse päättää pitääkö sen vai vaihtaako johonkin toiseen. Oman nimen pitämiseen ei tarvita lupaa exältä, tämän suvulta tai keneltäkään muulta.
On tietysti. Sehän on hänen nimensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini piti. Minusta se oli outoa, hän kun todella inhosi isääni.
Voihan siitä nimestä tykätä vaik ukko ärsyttäs.
!960-luvulla kun riitaantuneet vanhempani erosivat niin äitini kuitenkin piti itsellään avioliiiton kautta saadun sukunimen. Jäi käsitys että se oli siihen aikaan normaali tapa. Asiasta ei myöhemmin keskusteltu ja nyt on jo liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yhdistelmänimestä pitäisi luopua IMO. Esim Alm-Siira
Mitään ei "pidä", jos ei halua
Kirjoitin "pitäisi" ja "IMO". Etkö ymmärtänyt eroa?
Minä pidin koska lapset sitä toivoivat 30v ditten.
Nykyinen nimeni on muotoa ex-nyx. Mutta käytän vain virallisissa papereissa koko nimeä, muuten vain nykyisen mieheni sukunimeä
Avioero vireillä ja aion pitää exäni sukunimen, koska haluan pitää saman sukunimen kuin lapsillamme. Eikä minulla ole mitään kontaktia isäni sukuun, ja äitini tyttönimi on täysin vieraan tuntuinen.
En ottanut miehen sukunimeä. Kumpikin pidettiin omamme. Itsellä asiaan liittyi sen harvinaisuus ja sukunimen historia. Mies taas piti omansa, koska oli tottunut omaansa ja minun sukunimi on niin harvinainen, että ei tuntunut "Virtasesta" mukavalta vaihtaa.
Itse en pitäis ellei oo tosi hieno, mun ekalla exällä oli kaunis suomalainen sukunimi mutta ei sitten päädytty naimisiin, keskimmäisellä taas hyvin normaali tyyliä Nieminen ja vikalle niin ruma etten olis edes ottanu sitä jos oltais päädytty naimisiin. Itellä alunperin tanskalainen sukunimi josta nykyään tykkään, ennen kouluaikoina harmitti kun mua haukuttiin svedupelleks. Nimi muutenkin aika kansainvälinen että monet luulee mua alkuun ruotsalaiseks tms