Mitä muistat syksystä 1989? Missä olit? Mitä teit?

Vierailija kirjoitti:

Olin synnyttämässä sairaalassa. 😀🧸Poika tuli.

Olin tulossa sanomaan että itse olin elänyt jo 1 vuotiaaksi asti. 

Aloittelin ensimmäistä yritystäni.

Olin niin pahasti koulukiusattu, että sairastuin anoreksiaan. Jei ihanat nuoruusmuistot. Toivottavasti kiusaajani elivät paskan elämän.

Asuimme pikkupaikkakunnalla ja aloitin siellä lukion tuona syksynä. Suurin osa luokkatovereista oli tuttuja jo yläasteelta, muuta muutama uusi tuli naapurikunnasta. Kaveririntamalla tuli iso muutos, kun erkaannuimme entisen bestikseni kanssa ja aloin viettää enemmän aikaa sellaisen tytön kanssa, joka oli seiskalla ollut aika hyvä ystäväni, ja hänestä kehkeytyi mulle uusi bestis. Viikonloppuisin käytiin discoissa ja mitä pippaloita nyt ilmaantuikaan tai muuten vaan hengattiin "kylällä". Alkoholia saatiin milloin miltäkin taholta - oli tiedossa keiltä kannatti kysyä. Olin kuitenkin toisaalta valinnut lukion tarjonnasta niitä vaativampia kursseja eli töitäkin joutui tekemään opintojen eteen. Mua harmitti, kun fysiikkaa meille opetti se koulun huonoin matemaattisten aineiden opettaja, ja oli aika lailla sama, kävikö siellä tunneilla vai ei. Enkussa meillä oli varsinaisen oppikirjan lisäksi sellainen sanakirja, jossa oli mahdollisesti jotenkin aihepiireittäin ryhmiteltyjä sanoja ja esimerkkilauseita... en ole varma, mutta tavallinen sanakirja, jossa sanat ovat aakkosjärjestyksessä, se ei ollut. Läksyksi tuli aina yksi aukeama sanoja ja seuraavan enkun tunnin alussa oli niistä sanakoe. Luin näihin kokeisiin yleensä vasta aamulla...

Täytin 14v, olin Käpylän yläkoulussa ja auttamattoman ihastunut kilpatasolla uintia harrastavaan luokkakaveriin. Olin myös jossain määrin koulukiusattu, koska puhuin muuta murretta kuin pk-seudun "mäsärämää".

7-luokalla seurustelin ensimmäistä kertaa, mutta se loppui aika lyhyeen, koska "en antanut" ja sainkin lisänimen lkv (liian kireä v), kyllä, siinäkin iässä voidaan olla todella julmia.

Kotonakin oli haasteita, kiitos äitini. 

Seuraavana syksynä sain pikkusiskon ja meinasin ratketa onnesta. 

Ei vain ole oltu ainakaan 15-vuoteen tekemisissä, en tiedä miksi sisko lopetti yhteydenpidon pian äitimme kuoleman jälkeen.

Sotalaivalla.