Pitkäaikastyöttömän elämä?
Olen ollut pitkään pitkäaikaistyötön. Köyhyys vaivaa. Harmittaa joutua jatkuvasti miettimään miten rahat riittää.
Mitä kokemuksia muilla pitkäaikaistyöttömillä on? Miksi et saa töitä? Vaivaako rahan vähyys?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Kohta vuosi täyteen työttömyyttä. Ens viikolla eka työhaastattelu mihin pääsen ja tiedän että tyrin senkin kun olen niin ujo ja hiljainen enkä osaa myydä itseäni. Alakin on sellainen josta mulla ei mitään kokemusta mutta saanpahan kokemusta haastattelusta ja kohtaan pelkoni. Rahat riittää kyllä mutta ylimääräiseen ei ole varaa, vaatteet käytettynä Vintedistä ja seurailen tarjouksia ja yhtään ruokaa en heitä pois.
Miten ihmeessä pääsee haastatteluun alalle, josta ei ole mitään kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta vuosi täyteen työttömyyttä. Ens viikolla eka työhaastattelu mihin pääsen ja tiedän että tyrin senkin kun olen niin ujo ja hiljainen enkä osaa myydä itseäni. Alakin on sellainen josta mulla ei mitään kokemusta mutta saanpahan kokemusta haastattelusta ja kohtaan pelkoni. Rahat riittää kyllä mutta ylimääräiseen ei ole varaa, vaatteet käytettynä Vintedistä ja seurailen tarjouksia ja yhtään ruokaa en heitä pois.
Miten ihmeessä pääsee haastatteluun alalle, josta ei ole mitään kokemusta?
On se mahdollista. Vaikkan rakennusalalle tai siivoojaksi tai kauppaan vaikka ei ole aikaisemmin ollut. Ap
Rahan puute tässä on se ongelma, ja ihmisten asenteet. Muuten menee omalla painollaan. TYötön ei voi luottaa ihmisiin eikä olla sosiaalinen. Kun kävin hakemassa pankissa vakuutusta, niin vakuutusneuvoja kysyi "entäs jos sammut vessaan?". Kun kävin katsomassa vuokra-asuntoa, niin vuokranantaja sanoi "vessaan ei saa sitten sammua". Ei jaksais. Laitoin meiliin, että ole hyvin maltillinen alkoholinkäyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menes töihin.
Oletko itse edes töissä?
En.
Vierailija kirjoitti:
Mulle työttömyysaika on ollu elämäni parhainta aikaa. Oli harrastuksia vaikka mitä, matkoja, perheen kanssa oli paljon aikaa, lapsille, ja koti siisti ym ym... työssä ollessa kaikki oli aina vähän rempallaan eikä ollut harrastuksia yhtään. Nautin että saan olla oman elämäni herra. tehdä mitä huvittaa ja mennä kun huvittaa. Työelämä vie ihmisestä kaiken, perheen, harrastukset terveyden ja elämän. Olet kun numero, ei mitään. Työttömänä en ole sairastanutkaan ollenkaan, työssä ollessa lähes kerran kuussa oli jotain vaivaa. Sairasloman otin aika helpsosti.
Juuri näin, aivan kuin olisin itse kirjoittanut. Saa nähdä tulenko enää koskaan menemään töihin, kun tämä on niin mukavaa. Talouskin on hyvällä malilla. Ei tarvi pihistellä.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkäaikaistyötön terveyssyistä (perinnöllinen sydänsairaus ja muutama muu diagnoosi). Minun pitäisi olla eläkkeellä, mutta eihän sille pääse. Vanhuuseläkkeeseen on muutama vuosi, joten odottelen sitä - jos yleensä elän niin pitkään.
Taloudellinen tilanteeni on parempi kuin useimmilla pitkäaikastyöttömillä, koska olen saanut isoja perintöjä. En kuitenkaan pysty nauttimaan rahoistani, koska sairauksien takia en jaksa juhlia, matkustella tai shoppailla, en saa juoda alkoholia tai tupakoida, ja ruokavalionikin on hyvin rajoitettu. Siispä enimmäkseen vain nökötän kotona, teen kotitöitä sen minkä jaksan, katselen videoita, luen ja teen sudokuja. Minulla on hyvä puoliso, jonka kanssa olemme olleet yhdessä teini-iästä asti, ja vietämme hyvin rauhallista ja yksinkertaista elämää - tylsää ja ankeaa, sanoisi varmaan joku, mutta olemme ihan tyytyväisiä näin.
Olen pahoillani rahahuolistasi, sellainen kyllä stressaa ja masentaa. Olen joskus ajatellut, että voisin palkata jonkun työttömän avukseni sellaisiin asioihin, joita en itse kykene tekemään (esim. parvekkeen ja varaston siivous ja tavaroiden kantaminen paikasta toiseen). En vain tiedä, mistä voisin löytää sopivan apulaisen.
Kysy työkkäristä. Siellä ne työttömät on.
Vierailija kirjoitti:
Kohta vuosi täyteen työttömyyttä. Ens viikolla eka työhaastattelu mihin pääsen ja tiedän että tyrin senkin kun olen niin ujo ja hiljainen enkä osaa myydä itseäni. Alakin on sellainen josta mulla ei mitään kokemusta mutta saanpahan kokemusta haastattelusta ja kohtaan pelkoni. Rahat riittää kyllä mutta ylimääräiseen ei ole varaa, vaatteet käytettynä Vintedistä ja seurailen tarjouksia ja yhtään ruokaa en heitä pois.
Kyllähän sitä nyt itseään myydä osaa, varsinkin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkäaikaistyötön terveyssyistä (perinnöllinen sydänsairaus ja muutama muu diagnoosi). Minun pitäisi olla eläkkeellä, mutta eihän sille pääse. Vanhuuseläkkeeseen on muutama vuosi, joten odottelen sitä - jos yleensä elän niin pitkään.
Taloudellinen tilanteeni on parempi kuin useimmilla pitkäaikastyöttömillä, koska olen saanut isoja perintöjä. En kuitenkaan pysty nauttimaan rahoistani, koska sairauksien takia en jaksa juhlia, matkustella tai shoppailla, en saa juoda alkoholia tai tupakoida, ja ruokavalionikin on hyvin rajoitettu. Siispä enimmäkseen vain nökötän kotona, teen kotitöitä sen minkä jaksan, katselen videoita, luen ja teen sudokuja. Minulla on hyvä puoliso, jonka kanssa olemme olleet yhdessä teini-iästä asti, ja vietämme hyvin rauhallista ja yksinkertaista elämää - tylsää ja ankeaa, sanoisi varmaan joku, mutta olemme ihan tyytyväisiä näin.
Olen pahoillani rahahuolistasi, sellainen kyllä stressaa ja masentaa. Olen joskus ajatellut, että voisin palkata jonkun työttömän avukseni sellaisiin asioihin, joita en itse kykene tekemään (esim. parvekkeen ja varaston siivous ja tavaroiden kantaminen paikasta toiseen). En vain tiedä, mistä voisin löytää sopivan apulaisen.
Et saa ketään tekemään tuollaisia hommia jos et pysty työllistämään kokopäiväisesti ja toistaiseksi. Onko sinulla varaa maksaa palkkaa tuota vähintäänkin 3000 € jota nuo valittajat ovat vailla?
Rauhoittukaa saatanan autistivammaiset !
taas jotkut naisvihaajat valtaa hyvän ketjun :D alan itekin pikkuhiljaa vihata miehiä vaikka ennen ei tullu mieleen sukupuolitella ketään
Olen keski-ikäinen pitkäaikaistyötön. Aina ollut aiemmin töissä ja niitä riittänyt. Pitkittyneeseen työttömyyteen vaikuttanee ikä ja pitkä poissaolo työelämästä. Jatkuva stressi rahasta. Talouteni ei salli mitään ylimääräisiä menoja ja esim. 50€ ylimääräinen meno kuukausitasolla olisi pieni katastrofi ja pois ruoka-rahoista.
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen pitkäaikaistyötön. Aina ollut aiemmin töissä ja niitä riittänyt. Pitkittyneeseen työttömyyteen vaikuttanee ikä ja pitkä poissaolo työelämästä. Jatkuva stressi rahasta. Talouteni ei salli mitään ylimääräisiä menoja ja esim. 50€ ylimääräinen meno kuukausitasolla olisi pieni katastrofi ja pois ruoka-rahoista.
Käytätkö osamaksua? Se voisi helpottaa. Ap
Hieman menoista.
Kelan tuet noin 900 euroa.
Vuokra missä on netti ja vesi 550 euroa.
Ruokaan noin 80 euroa viikossa. En käy ravintoloissa enkä tilaa noutoruokaa.
Sähkö noin 10 euroa kuukaudessa.
Sähkön siirto kerran noin 3-4 kk noin 20 euroa.
Puhelinliittymä noin 40 euroa kk.
Vedentasauslasku kerran vuodessa noin 200-500 euroa.
Kotivakuutus kerran vuodessa noin 120 euroa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun itse olin pitkäaikaistyötön ja jouduin asunnottomaksi. Otin ällöttävän miehen puolisoksi. Hänelle kelpasin
Ei elämä ole helppoa eikä köyhän elämä pidäkään olla helppoa ja miellyttävää.
Miksei köyhän elämä voisi olla helppoa ja miellyttävää? Ap
Elämä on just sellaista, miksi sen teet, jos välität kaikesta mitä muut sulle sanoo, tai mitä vaatimuksia ne sulle asettaa, niin ei se silloin olekkaan hauskaa. Miellyttää ei ketään tarvitse. Osaa sanoa se oma mielipiteesi, älä hyväksy kaikkea. Työttömänähän sulla on paljon aikaa mennä ja olla ja opetella sitä vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Hyväksymällä kaiken, teet itsestäsi marionetin, jota muut hyppyyttää. Olet ihan samanlainen kuin muutkin, ei köyhyys tee sinusta yhtään eriarvoista.
Moni asia vaikuttaa ,mutta erityisesti tuo onko yksin vaikko puolison kans, sitte ero voi olla ku yöllä ja päivällä.
Minulla sama edessä. Työkyvytön olen ollut jo vuosia ja eläkkeelle vielä useampi vuosi. Eikä se rahamäärä tule lisääntymään juuri yhtään senkään jälkeen. Yritän kuitenkin elää niin ettei enää tulisi lisää lääkityksiä tai lääkärikäyntejä. Onhan tää yhtä rahan laskemista ja varautumista vielä pahempaan. Mutta päivä kerrallaan, eipä tässä muuta voi.