Kumppaniehdokkaalla taustalla ero unelmasuhteesta

Millaisia kokemuksia teillä on ns. toisen kierroksen suhteista, jossa toinen on eronnut (toisen aloitteesta) pitkästä liitosta, ensirakkaudesta tai peräti leskeytynyt? Olen kohdannut kivan miehen, johon haluaisin tutustua. Koen hänen taustansa takia kuitenkin jatkuvaa alemmuutta ja verratuksi tulemista, koska en tietenkään voi olla mitään, mitä hänen exänsä on ollut. Hän ei mitenkään ilmaise vertailevansa; tämä on vain minun päässäni.  Ikään kuin olisin mustasukkainen hänen menneisyydestään. En tiedä miksi ajattelen hänen vertailevan, koska en vertaile omia entisiä kumppaneitani keskenään tai suhteessa häneen. Jokainen on omanlaisensa ja tuntunut siinä hetkessä ”oikealta”. Minulla ei ole kokemusta suhteen päättymisestä vastoin tahtoani, joten en tiedä, millaista se on. Jostain syystä asennoidun häneen, kuin hänellä olisi paras suhde takanapäin ja hän tyytyisi minuun, kun exää ei saa. Tämä ajattelu on karseaa mielen myrkkyä ja on tulla tutustumisen tielle. Onko teillä ollut samanlaisia ajatuksia koskaan ja miten olette selvinneet niiden kanssa?