Ärsyttää kun on "vahvan ihmisen" maineessa
ja saa aina kuulla miten vahva sitä on, jaksava, miten hyvä henkinen kantti on ja fyysiset voimatkin niin hyvät. Sitten kun sanoo jollekin ystävälle ettei jaksa, on oikeasti väsynyt, masentunut tms. saa osaksi ihmettelyä, että mikä sua nyt väsyttää ja seuraavalla viikolla koko asia on jo unohtunut.
Töissä taas saa tehdä paljon enemmän töitä kuin vähemmän jaksavat tai ne joilla on enemmän "pelisilmää" tehdä töitä lungimmin ja jos jossain tarvitaan työpanosta niin tottakai se vahva on se jota kysytään...
Tulee mieleen sanonta "tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä". Mutta mitä sitten kun vain on se jonka niskaan sitä kuormaa kaadetaan? Ajattelin tulevaisuudesta, että haluaisin elämän jossa on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä ja kaikenlaiset ruinaajat ja marisijat siivoan pois siitä. Vielä jos saisi itsenäisen yksin tehtävän työn niin a vot.
No just mun pointti viestissäni. Miehillä on varaa lakkoilla, koska he pitävät puolensa. Naisille se vaikuttaa olevan vaikeaa, koska nönnönnööö.