1-vuotiaan ruokailuista, vinkkejä kaivataan!
1,2 vuotias tyttäremme haluaa aina ruokansa aivan sileänä soseena, palaset eivät mene vielä ollenkaan, onko tämä normaalia? Ja miten saisin totutettua palasiin?? Leipää on jo kyllä pitemmänkin aikaan näkerrellyt, mutta ruuassa palaset eivät uppoa, sylkee vaan pois... Vinkkejä otetaan vastaan, vai onko odottelenko vaan että tyttö tottuisi...??
Epätietoinen
Kommentit (6)
poika (nyt 1v5kk) on aina ollut huono syömään ja kakonut kaikkea vähänkin möykkyistä tai rakeisempaa ruokaa, kunnes älysin saman kuin joku aiemminkin: ne palat yököttää vain soseisemman ruoan tai liemiruoan seassa eli lähinnä purkkiruoissa.
Siitä lähtien olen itse tehnyt kaiken ruoan ja poika syö hyvällä halulla kakomatta. Siis muutaman kuukauden ajan nyt.
Meillä paras aloitteluruoka tälle uudelle ajalle oli jauhelihakeitto, josta valutin nesteen pois. Eli poika napsii itse lautaselta vihanneksia ja lihaa, jotka on keitossa miellyttävästi jo pehmenneitä, aluksi käsin ja nyttemmin haarukalla. Teen kaiken ruoan oikeastaan vieläkin ilman kastiketta, esim paistan kanaa ja keitän riisiä ja sekoitan joukkoon ihan vähän kastiketta tai raejuustoa tms. Mutta ruoka ei missään nimessä saa poikani mielestä olla " märkää" . Huvittavaa kyllä juuri viime viikolla kamalassa kiireessä yritin tarjota vielä yhtä purkkia ruokaa, joka oli jemmassa kaapissa, niin vanha tuttu kakomisreaktio alkoi saman tien kun mössöä sai suuhunsa. Että suosittelen kokeilemaan erilaisia koostumuksia ruoalle!
Tsemppiä kokeiluihin toivottelee
Nuippu
Olen nyt kokeillut noita " kokonaan rakeisia" ruokia, eli ei palasia soseen joukossa. Ensimmäisellä kerralla kana ihan vaan paloina riisin kera upposi hyvin, ja olin jo aivan innoissani että tämähän onnistuu! Sen jälkeen olen kaksikin kertaa kokeillut, eikä enää maistunutkaan ollenkaan, otti yhden lusikallisen ja sylkäisi pois! Sama on hienonnetun lihapullan kanssa ollut... :( Mutta en vielä heitä kirvestä kaivoon, yritän vain ja täytyy seuraavaksi kokeilla makaroonilaatikkoa (makarooni onkin aivan hienoksi sauvaseikoittimella hienonnettuna ollut herkkua). Onneksi kuitenkin tyttö näitä soseruokia syö suht hyvin, ettei siinä suhteessa tarvitse olla huolissaan, ainoastaan sen suhteen että syksyllä hoitoon menneessään osaisi palasia syödä...
toteutettu 3 lapsen kanssa..Mieleeni tuli että tuo päivähoidon alotuskin auttaa tämän asian opettelussa ehkäpä. meillä auttoi ainakin esikoiselle se että kun näkee muidenkin syövän samaa ruokaa niin johan se onnistuu itseltäkin. Sama pätee myös pottaharjotuksissa. 2 vanhemman lapseni kohdalla pottatreenit on alkanut sujumaan kunnolla vasta päivähoidon alettua sillä siellähän kaikki pienet istuvat rivissä potalla ja se on lapsen mielestä kivaa ; )
Meillä täsmälleen saman ikäinen poika ja meillä halutaan ruoka myös aivan sileenä. Nyt ollaan yritetty taas jälleen kerran jättää ruokaan hieman puruvaraa ja ajoittain uppoaakin. Mutta sitten on taas niitä päiviä, että paloja ei kaivata, vaikka hampaitakin on tällä hetkellä " jo" 6 kappaletta. Musta tuntuu, että asia korjaantuu ajan kanssa ja en ole pitänyt sen suurempaa kiirettä, kun hoitoon menokaan ei ole vielä ajankohtainen. Mä olen ainakin päättänyt nyt systemaattisesti tarjota ruokaa, jossa on puruvaraa ja muistuttaa poikaa puremaan ruokaa, eikä pelkästään suoraan nielaisemaan:)
Siis tarkoitan esim. makaronilaatikkoa, josta joutuu kaiken syömään paloina. Meillä ainakin, ja tätä palstaa lukeissa monella muullakin, lapsi inhoaa niitä " kökköjä" muuten sileässä ruoassa.
Myös se, että erottaa selvästi palaset ja sileän, esim. jauhelihakastikkeen ja perunamuusin, auttaa totutteluvaiheessa.
Meillä on kahden lapsen kohdalla tuo makrulaatikko ollut paras totutteluruoka. :)
Meillä pojalla kesti myös jonkun aikaa totutella ruoan paloihin. Poika kakoi ja oksensikin muutaman kerran ihan reippaasti ruoan mukana olevista ruokapaloista alkuvaiheessa tai sitten ei vain suostunut syömään. Taitaa olla melko herkkäkurkkuinen kaveri. Esim. lasten valmisruoissa olemme aina kulkeneet muutaman kuukauden jäljessä tämän karkeuden suhteen..
Meillä paloihin auttoi tottumaan paahdettu, kovettunut ruisleipä ja Väinämöisen palttoonnapit, joita poika jyrsi mielellään jo muutamalla hampaalla ja sai niistä irtikin kunnon paloja. Samoin rusinat, joista poika tykkää ja jotka hän nielee nykyään lähes kokonaisina (aluksi laitoin rusinatkin kahteen-kolmeen osaan).
Purkkiruoista alkoi ensin mennä sellaiset, joissa " palat" olivat spagettipätkiä ja myöhemmin vasta perunapalat ym. Nykyisin reilu yksivuotiaana syö jo ihan sujuvasti pikkupaloja, mutta välillä sylkee jotain pois, esim-. jonkun purkkiruoan herneet, jotka ilmeisesti tuntuvat ikävältä suussa.
Eli meillä siis totuteltiin paloihin ensin muilla nakerrettavilla ja sitten yhtäkkiä alkoi palat mennä kunnon ruoankin joukossa..