Oikeuden päätös

Hyväksikäyttäjäni sai tuomion vain tilanteesta, josta silminnäki otti valokuvan ja valokuva oli todisteena oikeudessa. Siinä henkilö pitää kiinni takapuolestani. Oikeuden päätöksessä todetaan, että takapuolesta on pidetty kiinni vain kuvan ottamishetkellä, mutta on uskottavaa, että tätä ei ole tapahtunut ennen tai jälkeen kuvan ottamisen. Samoin uskottavaa on, että kertomiani tapahtumia, jotka tapahtuivat kun olimme kaksin, ei ole tapahtunut, koska syytetyn tarina on erilainen. Tämä prosessi vei useamman vuoden elämästäni ja oli todella raskas ja lopputulema on tämä. Olin tapahtumahetkellä yläasteikäinen ja syytetty yli 40v. Kiistatonta oli, että tapasimme hänen hotellihuoneessaan, jonka hän oli varta vasten varannut. Tapaamisesta oli myös valokuvia ja osalta tapaamista myös silminnäkijä. Hänellä on aiempia tuomioita vainoamisestani ja hyväksikäytöstä. Siitä huolimatta kertomustani ei uskottu.

En yhtään ihmettele, että uhrit eivät uskalla tai halua tehdä rikosilmoituksia; oikeusprosessi vie usein vuosia, sinua ei kuitenkaan uskota ja tapahtumista on kerrottava useaan otteeseen tuntemattomille ihmisille samalla kun vastapuoli suoltaa omaa tarinaansa ja syyttää sinka. Ajattelin ennen tätä oikeudenkäyntiä, että oli lopputulema mikä hyvänsä, tiedän, mitä tapahtui ja minulla on läheisiä ihmisiä, jotka uskovat minua. Nyt tuomion tultua tuntuu kuitenkin aivan toivottomalta ja siltä, että en ikinä saa tarvitsemaani ”oikeutta”. 

Meillä oli parisuhde koko sen ajan kun olin yläkoulussa ja pidempäänkin. Siitä hän ei ole saanut minkäänlaista tuomiota, eikä tule saamaan, koska näyttöä ei ole tarpeeksi. Parisuhteen lisäksi hän oli kuin isähahmo minulle. 

Käyn tästä asiasta terapiassa, mutta se ei taida riittää. Olen ihan rikki. Hän senkun jatkaa asiasta kirjoittelua sadoille ihmisille sähköpostitse ja netin välityksellä ja minä yritän vain selviytyä.