Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla suomalaisten kotien vihannekset olivat kurkku, tomaatti tilli ja persilja
28.09.2026 |
Kutakin pikkusiivut lautasen reunassa, tilli ja persilja jätettiin syömättä.
Kommentit (110)
70-luvulla aikuisten ruokakäsitykset olivat toisinaan vielä hyvinkin vanhoillisia. Oma isäni ei esimerkiksi suostunut syömään tomaattia, koska piti sitä myrkyllisenä. Huoltoaseman sämpylästäkin nyppi pois tomaattisiivun. 70-luvun aikuiset olivat syntyneet 1920-30 luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävittekö 70-80 luvulla ulkona syömässä perheenä jossain ravintolassa?
Me ei käyty koskaan missään, ei yhden yhtä kertaa. Aina syötiin kotona jollei harvoin jollain sukulaisella. Vanhemmat oli töissä käyviä, luulisi rahaakin joskus liienneen, mutta ei.
Meillä oli nelihenkinen perhe suuressa kaupungissa eli syöttölöitä olisi varmaankin ollut tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Kävittekö 70-80 luvulla ulkona syömässä perheenä jossain ravintolassa?
Me ei käyty koskaan missään, ei yhden yhtä kertaa. Aina syötiin kotona jollei harvoin jollain sukulaisella. Vanhemmat oli töissä käyviä, luulisi rahaakin joskus liienneen, mutta ei.
Meillä oli nelihenkinen perhe suuressa kaupungissa eli syöttölöitä olisi varmaankin ollut tarjolla.
Tämä oli se normi silloin, koska säästäväisyys oli 70-luvulla hyveistä suurin, ja kuluttaminen paheista suurin.
Perheenä emme käyneet koskaan syömässä missään, mutta äitini vei minut pari kertaa Carrolssiin. Ainut ravintolakokemukseni ennen täysi-ikäisyyttä.
• Peruna: Oli jokaisen aterian ehdoton perusta, jota syötiin keitettynä, muusina tai laatikkoruokien lisukkena.
• Juurekset: Porkkana, lanttu, punajuuri ja nauris olivat arkiruokaa. Niitä käytettiin keitoissa, laatikoissa ja raasteina.
• Kaali: Kaalilaatikko ja kaalikeitto olivat suosittua ja edullista kotiruokaa.
Tuoreet kasvikset ja salaatit
• Kurkku ja tomaatti: Tulivat yhä useammin tarjolle, vaikka talviaikaan ne olivat harvinaisempia ja arvokkaampia.
• Lehtisalaatti ja sipuli: Perinteinen kotimainen keräsalaatti, ruohosipuli ja tavallinen keltasipuli olivat yleisimmät salaattiainekset.
• Paprika: Teki tuloaan suomalaiseen keittiöön 1960- ja 70-lukujen taitteessa, mutta oli aluksi varsin uusi tuttavuus.
Uutuudet ja pakasteet
• Pakastevihannekset: Pakastearkkujen yleistymisen myötä herneet, kukkakaali, pavut ja erilaiset vihannessekoitukset (kuten herne-maissi-paprika) löysivät tiensä suomalaisten pakastimiin ja ruokapöytiin.
Vierailija kirjoitti:
Kävittekö 70-80 luvulla ulkona syömässä perheenä jossain ravintolassa?
Me ei käyty koskaan missään, ei yhden yhtä kertaa. Aina syötiin kotona jollei harvoin jollain sukulaisella. Vanhemmat oli töissä käyviä, luulisi rahaakin joskus liienneen, mutta ei.
Meillä oli nelihenkinen perhe suuressa kaupungissa eli syöttölöitä olisi varmaankin ollut tarjolla.
-60- 70 luvulla kun kävimme kaupungissa söimme lounaan jossain baarissa, oli mukava päivä. Asuimme maalla. -80 luvulla olin naimisissa ja töissä , söimme kotona , asuimme kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiiwi-hedelmä yleistyi kaupoissa 70-luvun alkupuolella, sen muistan sellaiseksi 70-lukulaiseksi tuotteeksi. Meille kotiinkin niitä ostettiin joskus appelsiinien, greippien, omenien, ja päärynöiden lisäksi.
Viinirypäleet oli kanssa suosittuja. Eikä olleet mitään siemenettömiä lajikkeita. Arbuusejakin sai ihan lähikaupoista.
Joo vesimelonit oli kova juttu 70-luvulla. Jäi mieleen kun opettavainen ja nuhteeton isäni käveli punaisia päin saadakseen arbuusin, kauppa oli menossa juuri kiinni. Kiwit tulivat 70-luvun lopussa, sitä eksotiikkaa!
Meillepäin Kiiwit tuli 70-luvun alussa ja äiti niitä kotiin joskus osti. Koulussa juttelimme luokkakavereiden kanssa kuka on maistanut ja luokanvalvoja kertoi niiden olevan hyvä c-vitamiinin lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosiaan noin. Ainoat vihannekset mitä meillä syötiin oli peruna, kurkku ja tomaatti. Tilliä oli joskus etikkakurkuissa ja perunoiden kanssa, persiljaakaan meillä ei ollut ikinä.
Maanantaista lauantaihin aina sama päivällinen: keitettyä kuoriperunaa, lihaa tai jauhelihaa ruskeassa soosissa, muutama kurkku- ja tomaattiviipale. Sunnuntaina oli sitten perunamuusia ja lihapullia, ja taas ruskeaa kastiketta. Ja usein etikkakurkkuja kaveriksi. Joka päivä myös ruisleipää voilla ja täysmaitoa. Ei ollut kauheasti vaihtelua ruoissa, enkä nykyään aikuisena enää syö perunaa mielellään missään muodossa. Yliannostus lapsuudessa 😅
Voi surkeus. Meillä oli vaikka mitä, vaikka oltiinkin aika vähävaraisia. Lapsuuden herkkuina 1970-luvulta on jäänyt mieleen kaalilaatikko, kaalikääryleet, pizza, janssoninkiusaus, paistetut muikut perunamuusilla ja kesäkeitto. Teen näitä lapsuuden ruokia vieläkin.
Ei ollut pizzaa -70-luvun Suomessa.
Oli sitä jo jossain, mutta ei se ollut vielä muodissa. Kukaan ei puhunut pizzasta, kukaan ei syönyt pizzaa, mutta oli sitä jo, jossain, kai, luulen.
Vähän kuin sanoisi, että "kyllä 2020-luvulla oli perunaa ja kastiketta!" No onhan sitä, mutta kuka nykyään syö tai tekee?
Kyllä pizzaa oli 70-luvulla, silloinhan niitä pizzerioita alkoi kaupungeissa yleistyä. Googlatkaa jos ette usko.
No mutta kun edelleenkään tässä ei ole kyse siitä mitä oli tai ei ollut, vaan siitä mitä ihmiset söivät.
No mutta kun ihmiset söivät sitä pizzaa! Joko kotitekoista tai pizzerian tekemää kuten olemme ketjusta lukeneet. Ketjussa myös kirjoitetaan, ettei pizzaa olisi vielä tuohon aikaan ollut saatavilla. Lopputulema: Pizzaa oli ja sitä syötiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiiwi-hedelmä yleistyi kaupoissa 70-luvun alkupuolella, sen muistan sellaiseksi 70-lukulaiseksi tuotteeksi. Meille kotiinkin niitä ostettiin joskus appelsiinien, greippien, omenien, ja päärynöiden lisäksi.
Viinirypäleet oli kanssa suosittuja. Eikä olleet mitään siemenettömiä lajikkeita. Arbuusejakin sai ihan lähikaupoista.
Joo vesimelonit oli kova juttu 70-luvulla. Jäi mieleen kun opettavainen ja nuhteeton isäni käveli punaisia päin saadakseen arbuusin, kauppa oli menossa juuri kiinni. Kiwit tulivat 70-luvun lopussa, sitä eksotiikkaa!
Meillepäin Kiiwit tuli 70-luvun alussa ja äiti niitä kotiin joskus osti. Koulussa juttelimme luokkakavereiden kanssa kuka on maistanut ja luokanvalvoja kertoi niiden olevan hyvä c-vitamiinin lähde.
Siskon vaatimuksesta äiti osti kiiwejä, olin 13 vuotias ja yritin syödä, no kieli alkoi ensin puutumaan ja äiti sanoi ettei kuorta saa syödä, en syönyt sitä karvaista kuorta tietenkään. Lopputulos oli ettei kieli mahtunut suuhun ja olin aivan kauhuissani, etten voi ikinä lähteä huoneesta pois. En ole sen jälkeen kokeillut, mutta en tiedä edes oliko hyvää kun en makuaisti meni heti kun sitä suuhuni pistin
Selailin joskus 1960- ja 70-luvuilla suosittuja Nuoren Eevan kirjoja, jotka olivat suomalaisia nuorten naisten kalenterikirjoja. Niissä oli reseptejä mm. lämpimiin voileipiin, joita voi tarjota kylään tulevalle ystävättärelle teen kanssa. Resepteissä oli mukana mm. paprika ja retiisi.
Äitini on kertonut että kiinankaali tuli kyläkaupan valikoimaan 70-luvulla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
No mutta kun edelleenkään tässä ei ole kyse siitä mitä oli tai ei ollut, vaan siitä mitä ihmiset söivät.