Lue keskustelun säännöt.
Oliko teidän elämä tylsää ennen lasten saantia?
28.09.2026 |
Olen 31-vuotias nainen ja puolisoni muutaman vuoden vanhempi. Ollaan seurusteltu pian neljä vuotta.
Elämämme on todella tasaista, ei ole oikein ylä- eikä alamäkiä, vaan on tavallista, tylsän puoleista elämää, josta pidän kyllä.
Elämä rytmittyy työlle, harrastuksille, pihatöille, ja aikaisin nukkumaan menoille ja tuikitavallisille alkuillan saunomisille. Joskus nään kavereita.
Matkailusta en ole enää oikein välittänyt, olen reissannut riittävästi ulkomailla ja sopiva irtiotto on jo hotelli jossain päin Suomea yhden tai parin yön verran.
Nuoruuden biletyksistä tuntuu olevan 20 vuotta, vaikkei ole niinkään montaa vuotta, ja en enää voisi kuvitella käyväni bilettämässä, kuten ennen vanhaan monia kertoja viikossa, oli töitä tai ei.
Mielialani on kaiken aikaa tappavan tasainen, ja elämässä tuntuu olevan nähty kaikki, mitä se on nyt tähänkin asti näyttänyt. Ainut, mistä saan suurta tunneryöppyä, on kun saan hoivata sisarusten lapsia. Vaikka ne on raskaita ja olen lopen uupunut heidän kanssaan olosta, ikävöin silti heitä ja niin suuria hellyyden tunteita, että pakahtuu rakkaudesta. Heidän kanssaan ajattelen, että onneksi mulla ei ole omia, mutta seuraavana päivänä kaipaan niitä niin kovin, että ikävöin ja ikävöin vaan. Mikään muu elämässä ei mulle aiheuta sen suurempaa tunnetta.
Olisiko oikea aika perustaa perhe? Olen joskus ajatellut, että en halua lapsia, koska se on vaan niin pirun raskasta ja tukiverkot on surkeat, mutta oikeastaan se on se, joka itselle merkkaa eniten ja saa suurimman elämän ilon näkyviin. (Ja väsymyksen ja surun myös.)
Teittekö itse lapset samassa elämäntilanteessa, että elämässä oli kaikki nähty vai oliko teillä tuhat ja yksi rautaa tulessa, ja saitte lapsia? Mikä se tunne on, kun haluaa niitä lapsia?
Kommentit (29)
Minun elämäni ei ollut tylsää ennen lapsia, mutta pikkulapsiarki oli hieman tylsää. Ja raskasta, kuten oletkin huomannut sisarusten lasten kanssa. En tekisi lapsia, jos ajattelisin, etten niitä halua. Minusta elämän suola ovat aina olleet syvät ihmissuhteet ja niitä voi olla ystäviin, kumppaniin tai vaikka niihin omiin lapsiin. Mutta menee melko monta vuotta, ennen kuin voit käydä vaikka kiinnostavan keskustelun lapsen kanssa. Kuulostaa, että sinusta jopa itse valitsemasi harrastukset ovat sinulle tylsiä. Minulla ei ole koskaan ollut niin.
Onko sinusta elämässä muuta kiinnostavaa kuin tunnekokemukset (sisarustenlapsiin)? Jos tykkäät viettää aikaa lasten kanssa, jotka voit lyhyehkön ajan päästä palauttaa vanhemmilleen, suosittelen harrastukseksi tukiperheenä toimimista. Siitä saa vähän rahaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa outo aloitus. Vaikuttaa vahvasti provolta. Vauvapalstako sinulle kertoo, onko oikea aika hankkia lapsia?
Itse olen lähes kuusikymppinen vela, enkä tunne, että elämässä on kaikki koettu. Masennukseen tai kyllästymiseen ei ehkä lapsi ole se oikea ratkaisu.
Lisääntyminen on kuitenkin elämän ehto, niin kai se tulee itse kullekin säännöllisesti elämän aikana mieleen. Ei ehkä kaikille, mutta suurimmalle osalle.
Ei se yksilön kannalta ole elinehto, jos populaatio kuitenkin lisääntyy. Ja ihmiskuntahan lisääntyy, liikaakin.
Se on biologiaa ja iso osa jokaista elollista. Voi tietty järkeillä asioita isossa kuvassa, mutta yksilön tarpeet ja tunteet linkittyy biologiaan vahvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa outo aloitus. Vaikuttaa vahvasti provolta. Vauvapalstako sinulle kertoo, onko oikea aika hankkia lapsia?
Itse olen lähes kuusikymppinen vela, enkä tunne, että elämässä on kaikki koettu. Masennukseen tai kyllästymiseen ei ehkä lapsi ole se oikea ratkaisu.
Lisääntyminen on kuitenkin elämän ehto, niin kai se tulee itse kullekin säännöllisesti elämän aikana mieleen. Ei ehkä kaikille, mutta suurimmalle osalle.
Ei se yksilön kannalta ole elinehto, jos populaatio kuitenkin lisääntyy. Ja ihmiskuntahan lisääntyy, liikaakin.
Se on biologiaa ja iso osa jokaista elollista. Voi tietty järkeillä asioita isossa kuvassa, mutta yksilön tarpeet ja tunteet linkittyy biologiaan vahvasti.
Ei lisääntyminen ole yksilölle enempää elinehto kuin osa jokaista elollistakaan.
Olet ymmärtänyt vähän väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa outo aloitus. Vaikuttaa vahvasti provolta. Vauvapalstako sinulle kertoo, onko oikea aika hankkia lapsia?
Itse olen lähes kuusikymppinen vela, enkä tunne, että elämässä on kaikki koettu. Masennukseen tai kyllästymiseen ei ehkä lapsi ole se oikea ratkaisu.
Lisääntyminen on kuitenkin elämän ehto, niin kai se tulee itse kullekin säännöllisesti elämän aikana mieleen. Ei ehkä kaikille, mutta suurimmalle osalle.
Ei se yksilön kannalta ole elinehto, jos populaatio kuitenkin lisääntyy. Ja ihmiskuntahan lisääntyy, liikaakin.
Se on biologiaa ja iso osa jokaista elollista. Voi tietty järkeillä asioita isossa kuvassa, mutta yksilön tarpeet ja tunteet linkittyy biologiaan vahvasti.
Ei lisääntyminen ole yksilölle enempää elinehto kuin osa jokaista elollistakaan.
Olet ymmärtänyt vähän väärin.
Lisääntyminen on elämän ehto. Jokaisen yksilön vietit liittyvät siksi tähän. Se, ettei jokainen lisäänny, ei tietenkään aiheuta sukupuuttoa, mutta halusit tai et, niin meidän kuuluu lisääntyä. Ei jokaisen, mutta useimpien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut ! Nyttemmin nuo mekastavat hirviöt tylsyttävät järjen. Seksikin satunnaista :(
Vierailija kirjoitti:
Minun elämäni ei ollut tylsää ennen lapsia, mutta pikkulapsiarki oli hieman tylsää. Ja raskasta, kuten oletkin huomannut sisarusten lasten kanssa. En tekisi lapsia, jos ajattelisin, etten niitä halua. Minusta elämän suola ovat aina olleet syvät ihmissuhteet ja niitä voi olla ystäviin, kumppaniin tai vaikka niihin omiin lapsiin. Mutta menee melko monta vuotta, ennen kuin voit käydä vaikka kiinnostavan keskustelun lapsen kanssa. Kuulostaa, että sinusta jopa itse valitsemasi harrastukset ovat sinulle tylsiä. Minulla ei ole koskaan ollut niin.
Onko sinusta elämässä muuta kiinnostavaa kuin tunnekokemukset (sisarustenlapsiin)? Jos tykkäät viettää aikaa lasten kanssa, jotka voit lyhyehkön ajan päästä palauttaa vanhemmilleen, suosittelen harrastukseksi tukiperheenä toimimista. Siitä saa vähän rahaakin.
Lapsen luonnetta ei myöskään voi valita, eli ei sen lapsen kanssa tule välttämättä koskaan kovin mielenkiintoisia keskusteluita.
Toki jos tekee useamman lapsen, niin todennäköisyys sille kasvaa, että jonkun niiden kanssa synkkaa erityisen hyvin. Mutta tuuripeliä se on, lapset eivät ole vanhempiensa jatkeita vaikka osa niin luulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä asiaa kannattaa miettiä ihan sen kautta haluaako varmasti lapsia ja pystyykö hoitamaan ne hyvin. Jos kyllä, niin yrittäkää ihmeessä lapsia. Jos sä olet järjestänyt nykyisen elämäsi "tylsäksi" (sekin on suhteellista, ei sun elämä ole mitenkään objektiivisesti tylsää jos se tyydyttää sua) niin tuskin sä nyt yllättäen parin seuraavan vuoden aikana teet jotain villiä. Toisekseen lasten myötä elämään voi tulla luontevasti uusia kiinnostavia ihmissuhteita tai harrastuksia. Ehkä kuulostaa siltä että sun kohdalla lasten saaminen tekisi elämästä monipuolisempaa ja kiinnostavampaa.
Ei se yksilön kannalta ole elinehto, jos populaatio kuitenkin lisääntyy. Ja ihmiskuntahan lisääntyy, liikaakin.