Lue keskustelun säännöt.
Oliko teidän elämä tylsää ennen lasten saantia?
28.09.2026 |
Olen 31-vuotias nainen ja puolisoni muutaman vuoden vanhempi. Ollaan seurusteltu pian neljä vuotta.
Elämämme on todella tasaista, ei ole oikein ylä- eikä alamäkiä, vaan on tavallista, tylsän puoleista elämää, josta pidän kyllä.
Elämä rytmittyy työlle, harrastuksille, pihatöille, ja aikaisin nukkumaan menoille ja tuikitavallisille alkuillan saunomisille. Joskus nään kavereita.
Matkailusta en ole enää oikein välittänyt, olen reissannut riittävästi ulkomailla ja sopiva irtiotto on jo hotelli jossain päin Suomea yhden tai parin yön verran.
Nuoruuden biletyksistä tuntuu olevan 20 vuotta, vaikkei ole niinkään montaa vuotta, ja en enää voisi kuvitella käyväni bilettämässä, kuten ennen vanhaan monia kertoja viikossa, oli töitä tai ei.
Mielialani on kaiken aikaa tappavan tasainen, ja elämässä tuntuu olevan nähty kaikki, mitä se on nyt tähänkin asti näyttänyt. Ainut, mistä saan suurta tunneryöppyä, on kun saan hoivata sisarusten lapsia. Vaikka ne on raskaita ja olen lopen uupunut heidän kanssaan olosta, ikävöin silti heitä ja niin suuria hellyyden tunteita, että pakahtuu rakkaudesta. Heidän kanssaan ajattelen, että onneksi mulla ei ole omia, mutta seuraavana päivänä kaipaan niitä niin kovin, että ikävöin ja ikävöin vaan. Mikään muu elämässä ei mulle aiheuta sen suurempaa tunnetta.
Olisiko oikea aika perustaa perhe? Olen joskus ajatellut, että en halua lapsia, koska se on vaan niin pirun raskasta ja tukiverkot on surkeat, mutta oikeastaan se on se, joka itselle merkkaa eniten ja saa suurimman elämän ilon näkyviin. (Ja väsymyksen ja surun myös.)
Teittekö itse lapset samassa elämäntilanteessa, että elämässä oli kaikki nähty vai oliko teillä tuhat ja yksi rautaa tulessa, ja saitte lapsia? Mikä se tunne on, kun haluaa niitä lapsia?
Kommentit (29)
Ei ole tylsää. En koskaan hankkinut lapsia, enkä puolisoakaan. Ei ole vielä viisikymppisenäkään yhtään tylsää.
Jotenkin kuulostaa huolestuttavalta, jos lapsia aletaan tehdä tylsyyden "lääkkeeksi". Vaikka eipä sillä mitään, jos/kun ne sitten kuitenkin hyvin hoidetaan. Sitten se tylsyys täytyy kohdata kun lapset aikanaan lentää pesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli mulla joskus tuollainen olo, joku kolmenkympin kriisi varmaan. Itse en halunnut lapsia, kun en halua miestäkään, olen erakkoluonne... Se tylsyydentunne meni kyllä ihan itsestään ohi ja tavallinen arki alkoi tuntua taas tyydyttävältä.
Mutta kyllä monet tekee lapsia saadakseen elämään merkityksen tunnetta, on se sellainen kulttuurinen odotuskin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tylsää. En koskaan hankkinut lapsia, enkä puolisoakaan. Ei ole vielä viisikymppisenäkään yhtään tylsää.
Jotenkin kuulostaa huolestuttavalta, jos lapsia aletaan tehdä tylsyyden "lääkkeeksi". Vaikka eipä sillä mitään, jos/kun ne sitten kuitenkin hyvin hoidetaan. Sitten se tylsyys täytyy kohdata kun lapset aikanaan lentää pesästä.
Siinä vaiheessa on ehkä saanut lasten kautta muutakin sisältöä elämäänsä.
Jotkut lähtee lasten myötä jopa uudelle uralle. Lasten kautta voi saada uusia kaveriporukoita ja muita kontakteja, innostua uudesta harrastuksesta ymv.
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja meidän elämämme on todella rikasta, kiinnostavaa ja kaukana tylsästä. En usko, että lasten hankkiminen tylsyyttä poistaa vaan sitten olet jumissa tylsässä lapsiarjessa. Ota töistä opintovapaata ja lähde opiskelemaan jotain uutta tai ota muu irtiotto.
Ei, eikä se ole tylsää myöskään lasten aikuistuttua. Mua on tavallaan siunattu nuorena sairastumisella: kun mikään ei ole itsestäänselvää, ei ole myöskään tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista! Sen takia ajattelenkin, että ei koskaan kannata elämässä tehdä lapsia sen takia, että on tylsää.
Mutta kyllä voin sanoa eläväni olevan tylsää ja tasaista ja tyytyväistä. Että oikeastaan mikään ei aiheuta sen suurempia "kiksejä" elämässä. Työ ei tuo kiksejä, reissailut ei tuo kiksejä, harrastukset tottakai tuo omalla tavallaan, mutta elämä ylipäätään ei tarjoa sen ihmeempiä kiksejä. Toisaalta olen ollut aina tällainen, etten ole ollut mikään intohimon täyttävä ihminen, joka itkee ja nauraa. Olen kyllä toivonut olevani, mutta tällainen vaan olen.
Vierailija kirjoitti:
Todella tylsän kuuloista kyllä. En ikinä jaksaisi tuollaista elämää, ja olen äiti.
Elämäni ei ole ollut ikinä tylsää, mutta ei lapset sitä varsinaisesti mielenkiintoisemmaksi tee. Jotain sellaista syvää tyytyväisyyttä lapset voi kyllä lisätä, ja vaikka arkiset asiat eivät oikein kiinnosta minua, niin luulen, että ilman lapsia elämä tuntuisi kuitenkin hieman tyhjältä? Nimenomaan ehkä biologisella tasolla, ei käytännössä.
Mutta sinun housuissasi tekisin lapsia, tuollaisessa tilanteessa ne ei ole edes vähää pallo jalassa, vaan pelkkää plussaa.
Monet vanhemmat elää paljon menevämpää elämää, ja lasten sovittaminen siihen vaatii joskus kompromisseja.
Miksi tulisit tekemään lapsia minun housuihini?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut tylsää ennen lapsia ja lapsien kanssa ei tylsiä hetkiä ainakaan ollut. Lasten aikuistuttua oli muutama rauhallinen vuosi kunnes alkoi uusi ralli omien vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja meidän elämämme on todella rikasta, kiinnostavaa ja kaukana tylsästä. En usko, että lasten hankkiminen tylsyyttä poistaa vaan sitten olet jumissa tylsässä lapsiarjessa. Ota töistä opintovapaata ja lähde opiskelemaan jotain uutta tai ota muu irtiotto.
AP kuulostaa vähän tylsältä tyypiltä, jolloin se eka kakka potassa voi aidosti tuoda jännitystä elämään.
Saman efektin saa toisaalta jostain koirahulluudesta, kun kierretään näyttelyitä koiran kanssa ja se on se sisältö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista! Sen takia ajattelenkin, että ei koskaan kannata elämässä tehdä lapsia sen takia, että on tylsää.
Mutta kyllä voin sanoa eläväni olevan tylsää ja tasaista ja tyytyväistä. Että oikeastaan mikään ei aiheuta sen suurempia "kiksejä" elämässä. Työ ei tuo kiksejä, reissailut ei tuo kiksejä, harrastukset tottakai tuo omalla tavallaan, mutta elämä ylipäätään ei tarjoa sen ihmeempiä kiksejä. Toisaalta olen ollut aina tällainen, etten ole ollut mikään intohimon täyttävä ihminen, joka itkee ja nauraa. Olen kyllä toivonut olevani, mutta tällainen vaan olen.
Nuo tuommoiset kiksit on useimmille nuorten juttuja. Useimmat meistä ei niitä enää aikuisena edes kaipaa. Tavallinen mukava arki riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tylsää ennen lapsia ja lapsien kanssa ei tylsiä hetkiä ainakaan ollut. Lasten aikuistuttua oli muutama rauhallinen vuosi kunnes alkoi uusi ralli omien vanhempien kanssa.
6 on samassa veneessä. Tämä on itse asiassa vielä jännittävämpää kuin lasten kanssa, sillä näillä on itsemääräämisoikeus. Ei tule olemaan tylsää jatkossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se lasten saaminen kaikkein merkityksellisin asia elämässä. Itse en edes ajatellut koskaan koko asiaa, että haluanko vai enkö halua lapsia. Se vain ajautui siihen pitkässä suhteessa ja heti siitä odotusajasta lähtien siitä tuli merkityksellistä ja elämäni isoin asia. Niin tämän vain kuuluu mennä, on oma mielipiteeni.
Elämä ennen lapsia oli puolison kanssa läpyt ovella (tai nähdään unissa) paitsi pari satunnaista iltaa viikossa ja yhteiset reissut. Nyt lasten jälkeen se on edelleen ihan samaa läpyt ovella (paitsi satunnaisesti koko perheen yhteistä aikaa iltaisin ja lomat pääosin yhdessä), mutta sen toisen täytyy oikeasti ehtiä ovesta sisään ennen kuin voi itse lähteä. Molemmat siis harrastetaan omaksi huvikseen ahkerasti, erilliset kaveripiirit ja eri musiikkimaku (eli keikat). Ei ehdi olla tylsää. Tai siis luen, leivon ja kokkaan, jos ehdin, niin ei ehdi tulla tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista! Sen takia ajattelenkin, että ei koskaan kannata elämässä tehdä lapsia sen takia, että on tylsää.
Mutta kyllä voin sanoa eläväni olevan tylsää ja tasaista ja tyytyväistä. Että oikeastaan mikään ei aiheuta sen suurempia "kiksejä" elämässä. Työ ei tuo kiksejä, reissailut ei tuo kiksejä, harrastukset tottakai tuo omalla tavallaan, mutta elämä ylipäätään ei tarjoa sen ihmeempiä kiksejä. Toisaalta olen ollut aina tällainen, etten ole ollut mikään intohimon täyttävä ihminen, joka itkee ja nauraa. Olen kyllä toivonut olevani, mutta tällainen vaan olen.
Julkisuudesta ainakin Kirsikka Simberg on todennut muuttaneensa mielen lasten hankinnan suhteen kun tuli olo, että elämästä on tullut vähän tylsää ja kaikki on ns. nähty.
Ei hänen elämä vaikuta lasten jälkeen tylsistyneen, hänellähän on paljon muutakin elämää ja aikaa vievä ura. Mutta tuo henkinen kokemus ollut ehkä sama kuin sinulla.
Olipa outo aloitus. Vaikuttaa vahvasti provolta. Vauvapalstako sinulle kertoo, onko oikea aika hankkia lapsia?
Itse olen lähes kuusikymppinen vela, enkä tunne, että elämässä on kaikki koettu. Masennukseen tai kyllästymiseen ei ehkä lapsi ole se oikea ratkaisu.
Tässä se ehkä tuleekin, että monesti tylsäksi ihminen kokee asiat, joista ei pidä tai ei koe merkityksellisinä. Se mikä toiselle on tylsää, toiselle ei.
Ap, tiedät aika hyvin mitä tunnet lasten kanssa ja se on hyvä syy haluta omia. Harva katuu työläyttä, jos asia on itselle merkityksellinen. Ja ei sitä heti laumaa tarvitse tehdä vaan katsoa miten vaikka yhdestä selviää.
Itsestä taas elämä ilman lemmikkejä tuntuu tappavan tylsältä enkä ymmärrä miten niin moni jaksaa elämää vain ihmisten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Olipa outo aloitus. Vaikuttaa vahvasti provolta. Vauvapalstako sinulle kertoo, onko oikea aika hankkia lapsia?
Itse olen lähes kuusikymppinen vela, enkä tunne, että elämässä on kaikki koettu. Masennukseen tai kyllästymiseen ei ehkä lapsi ole se oikea ratkaisu.
Lisääntyminen on kuitenkin elämän ehto, niin kai se tulee itse kullekin säännöllisesti elämän aikana mieleen. Ei ehkä kaikille, mutta suurimmalle osalle.
Elämä ei ole kovin tylsää vaikkei ole lapsia. On vähän mielikuvitusta.
Todella tylsän kuuloista kyllä. En ikinä jaksaisi tuollaista elämää, ja olen äiti.
Elämäni ei ole ollut ikinä tylsää, mutta ei lapset sitä varsinaisesti mielenkiintoisemmaksi tee. Jotain sellaista syvää tyytyväisyyttä lapset voi kyllä lisätä, ja vaikka arkiset asiat eivät oikein kiinnosta minua, niin luulen, että ilman lapsia elämä tuntuisi kuitenkin hieman tyhjältä? Nimenomaan ehkä biologisella tasolla, ei käytännössä.
Mutta sinun housuissasi tekisin lapsia, tuollaisessa tilanteessa ne ei ole edes vähää pallo jalassa, vaan pelkkää plussaa.
Monet vanhemmat elää paljon menevämpää elämää, ja lasten sovittaminen siihen vaatii joskus kompromisseja.