Tuleeko perinnöstä aina riita, jos ei ole ainut perijä?
Olen aina aavistanut, että minulla ei siasaruksen kanssa tuossakaan asiassa ajatukset kohtaa, ja epäilykset osoittautui todeksi. Vanhemmat eivät ole kuolleet, mutta mekin olemme jo 6 kymppisiä... Sisarukseni otti asian puheeksi ja oli sitä mieltä, että vanhempien asunto kannattaa jättää aikanaan vuokralle. En ottanut kantaa oikein suuntaan tai toiseen, koska en halunnut jo nyt alkaa riitelemään. Asunto on keski-suomessa muuttotappio kunnassa ja vielä vanha kerrostaloasunto, johon on varmasti tulossa taloyhtiövelkoja. Sisarukseni mielestä meidän kannattaa odottaa ainakin 10 vuotta, jona aikana minä hoitaisin sen vuokrauksen (asun lähempänä). Hän sitten aikanaan myisi omansa pois (hän asuu isossa etelän kaupungissa) ja lunastaisi minun osuuteni. Miltäs kuullostaa?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Kuolema ei tule ikäjärjestyksessä, älä vaivaa päätäsi mokomalla.
No siksi en alkanut väittelemään mitään. Ihmetyttää vain tuollainen täysi oman edun tavoitteelu. Varsinkaan kun ei tässä nuoria olla enää mekään.
Ap:n kannalta kuulostaa työläältä vaihtoehdolta. Vuokratulot menisivät kuitenkin tietysti puoliksi. Asunnon vuokraamisessa on aina hommaa, vuokralaiset vaihtuu, jääkaappi hajoaa, valitetaan sitä ja tätä. Minä ainakin haluaisin vaivan palkaksi isomman osan vuoktatuotosta, jos siitä paljoa edes vastikkeen jälkeen jää jäljelle.
Yllättävistä asioista voi tulla riita. Kun äitimme kuoli, minä ja 2 siskoani emme riidelleet raha-asioista, vaan hiodettavista asioista. Koko ajan jjoku koki, että joutuu yksin hoitamaan liikaa, tai että olisi halunnut hoitaa asiat eri tavalla tai erilaisessa aikataulussa jne.
Tässä siis kyse kaikista käytännön asioista, äidin talon myymisestä ja kuntotarkastuksesta ja tyhjentämisestä, tavaroiden hävittämisestä myymälla vs. kaatopaikalle, äisin toisen, vuokralla olleen asunnon asioistam yhteydenoidosta vuokralaisiin. Virkatodistusten, valtakirjojen, tiliotteiden ym. hankkimisesta, asiakirjojen pyytämisestä sieltä täältä, viimeisen sairauden hoitokulujen hakemisesta vakuutusyhtiöltä, katsastuskonttorilla asiointia auton omistajuuden siirtämiseksi eteenpäin kuolinpesältä, kesämökkitontin rekisteröintiä kuolinpesän nimiin mml. Juristin hankkimisesta ja yhteydenpidosta sinne, hinta-arvoiden hankkimisesta sieltä täältä jne. Hoidettavaa on tosi paljon, jos erilaista omaisuutta on kertynyt, vaikka rahallinen arvo ei olisikaan suuri.
Emme ole muuten ikinä oikein riidelleet, mutta äidin rajun ja hirvittävän sairauden jäljiltä kaikki ollivat loppu ja traumatisoituneita. Intensiivisen ja raskaan saattohoitovaiheen jäljiltä kaikilla oli lisäksi kaikki omat asiat ja työt rästissä.
Meitä neljä ja vanhemmat suosivat yhtä lasta jättäen muille vain lakiosan. On omiaan aiheuttamaan katkeruutta, joten te joilla lapsia, miettikää tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Meitä neljä ja vanhemmat suosivat yhtä lasta jättäen muille vain lakiosan. On omiaan aiheuttamaan katkeruutta, joten te joilla lapsia, miettikää tarkasti.
Minun vanhempani myivät (raha ei todellisuudessa vaihtanut omistajaa) veljelleni kesämökin selkäni takana. Minä en saanut yhtään mitään. Miksi tehdä lapsia, jos heitä ei kohtele tasa-arvoisesti? Minä olen kuitenkin lähellä asuvana joutunut hoitamaan aina kaikki asiat.
Hyvätuloinen äitimme ilmoitti isän kuoltua aivan oikein hänen olleen varaton, ,mutta isä oli aikoinaan maksanut hyvällä paikalla olevasta asunnosta puolet, joten verottaja vaati alaikäisten lasten perinnön turvaamisen sijoituksella, joka tehtiinkin. Hänenkin sitten kuoltuaan omaisuus myytiin ja loput jaettiin arvalla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa naurettavalta, että muuttotappiokunnasta saisi vielä 10 vuoden kuluttua mitään itselle. Sinä tekisit hullun työtä vuokralaisten kanssa ja sisar vain olisi.
No juuri niinhän hän on suunnittellut, että asunto ei maksa 10v päästä enää mitään ja hän voi lunastaa sen säästäen ties kuinka paljon.
Ap.
Jotkut tahtoo riidellä väkisin siitä kukkamaljakostakin jonka arvo on 50 euroa. Meillä ei veljen kanssa tullut riitaa kun äiti kuoli. Äidiltä perimme 460000 euroa kumpikin. Isä antoi kesämökkinsä meille koska on jo liian vanha sitä hoitamaan. Veljeni ei sitä halunnut koska siihen piti tehdä iso remonttikin 80000 euroa. Otin sitten mökin itselleni ja remotoin sen ja myin sen.
Vierailija kirjoitti:
Sisarussuhteet ovat niin tärkeitä ettei niitä kovin pienen rahan vuoksi kannata rikkoa. Tai rikkoa ylipäätään.
Niiden riitojen juurisyyt ovat usein jossain muualla kuin rahassa ja materiaalissa. Toisaalta riittää jo sekin, että yksi perijöistä on persoonallisuushäiriöinen. Tällaisen ihmisen kanssa toimiminen on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee. Kaikki vaan myyntiin. Rahat helppo jakaa. Ehkä. Paitsi jos yksi haluaa enemmän kuin muut. Tuli ihan turhaan kiva yli vuoden jumppa ja pesänjakajan lasku oli 7000e. Lopputulos oli sama kuin olisi ollut alunperinkin eli tasan 3 osaan meni perintö. 7000e meni tuhkana tuuleen. Mut vänkyrä sai valtakiksinsä.
Kaikkea perinnöksi saatua ei välttämättä halua myydä, vaikka suvussa kulkeneita metsiä. Jos on sijoitusasuntoja tms. niin kannattaa valita myyntiajankohta asunnon hintakehityksen mukaan eikä myydä vain mahdollisimman äkkiä pois.
Tunnesiteet pitäisi pystyä järjellä käsittelemään. Se jos joku ei halua tunnesyistä myidä on todella itsekästä, jos toinen/toiset saisi siitä kymppitonneja rahaa. Se jos oma kukkaro on kunnossa, niin toisella se voi olla pahasti velkainen tai vaikka rahat ei riitä lääkkeisiin, saatika edes jokapäiväiseen elämään. Silloin tämän kiinnipitäjän pitää olla valmis lunastamaan muiden osuus, Ja ihan heti, ei millään osamaksulla.....
Vierailija kirjoitti:
Onko asunnon putki- ja sähköremontit tehty? Onko kaikki asunnot käytössä? Jos ei saatte asunnosta nyt maks. 20000 € , myykää heti pois. Entä jos sisar heittää veivit seuraavien vuosien aikana?
Asunto on nyt 100 000e arvoinen. Sillä on myyty talosta vastaava 6kk sitten. Mutta hinnat on viimeisen 20 vuoden aikana tullut alas jatkuvasti.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisarussuhteet ovat niin tärkeitä ettei niitä kovin pienen rahan vuoksi kannata rikkoa. Tai rikkoa ylipäätään.
Niiden riitojen juurisyyt ovat usein jossain muualla kuin rahassa ja materiaalissa. Toisaalta riittää jo sekin, että yksi perijöistä on persoonallisuushäiriöinen. Tällaisen ihmisen kanssa toimiminen on vaikeaa.
Jotkut ihmiset on vaan aina vaikeita. Kaikkien pitäisi tehdä juuri niin kuin hän on suunnitellut.
Perinnön jako saa usein esiin sen, mikä on kytenyt jo aiemmin. Isokaan perintö ei tarkoita riitaa, kun välit kunnossa ja tahtotila sellainen, että halutaan ymmärtää muitakin osapuolia.
Hyvässä sovussa toisiamme kunnioittaen jaoimme ainoan veljeni kanssa 1,6miljoonan euron perinnön, joka kokonaisuudessaan muuta kuin käteistä rahaa
Erittäin hyvissä väleissä edelleen. Jotenkin molemmilla oli olo, että vanhemmille olisi tärkeintä, että kaikki menee sovussa.
Kannattaa keskustella avoimesti.
Ei kuusikymppisten kannata keskenään tehdä sopimuksia 10v päähän. Jompi kumpi tai molemmat voi hyvin olla lakannut jo olemasta kun sopimus laukeaa. Haluatteko oman perikuntanne selviteltäväksi noin outoja sopimisia?
Ja toki vieläkin ihmeellisempää jos on sovittua omaisuudesta joka ei ole edes omassa omistuksessa vielä, ja josta ei ole mitään takeita että omistukseen koskaan tuleekaan.
Kikkailee siis itselleen halvan asunnon.
Vanhemmat elävät, toinen on myymässä ja toinen etsimässä vuokralaista. 6-kymppinen voi kuolla ennen vanhempiaan, joten ainakaan vielä en pistäisi poikki välejä sisaruksen kanssa kuvitteellisen perinnön vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tullut, meitä on kolme sisarusta. Myytiin kaikki ja jaettiin rahat tasan
Juu näin kävi jossain amerikkalaisessa romanttisessa komediassa, mutta ei oikeassa elämässä.
Mummini asunto myytiin kun hän muutti palvelutaloon. Ei ollut mitään järkeä pitää tyhjänä asuntoa josta on vain kuluja, ja jos tuon olisi vuokrannut eteenpäin , olisi hoitomaksut nousseet yhtä paljon.