Kotona on paha olla jos täytyy 13 vuotiaan lähteä pakoon ja kaverin tulla tueksi mukaan
Kommentit (32)
Hymyile! Huomisesta tulee vielä pahempi.
Serkukset lähti vähän seikkailemaan ja juomaan viinaa jonkun pervopertin tai muhamedin luo.
Joo mutta ei se välttämättä kodista johdu. Voi olla teini-ikäisen omia mielenkuohuja ja kasvukipujakin. Itsekin muutaman kerran karkailin 13-15 vuoden iässä. Koti oli ihan hyvä perusperhe. Mulla itselläni vaan oli levoton ja kapinallinen olo. Koulu tuntui pakkolaitokselta jota en halunnut käydä. Kodin säännöt tuntui sellaisilta, että en enää halunnut olla niiden alainen, halusin tehdä mitä huvittaa. En suostunut siihen, että aikuiset sanoi että PITÄÄ ja EI SAA. Niinpä häippäsin aina välillä elämään vapaampaa elämää.
On vain yksi hyvä asia, tieto, ja yksi paha asia, tietämättömyys.
Paha kiertää, minkä teet, sen edestäsi löydät.
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta ei se välttämättä kodista johdu. Voi olla teini-ikäisen omia mielenkuohuja ja kasvukipujakin. Itsekin muutaman kerran karkailin 13-15 vuoden iässä. Koti oli ihan hyvä perusperhe. Mulla itselläni vaan oli levoton ja kapinallinen olo. Koulu tuntui pakkolaitokselta jota en halunnut käydä. Kodin säännöt tuntui sellaisilta, että en enää halunnut olla niiden alainen, halusin tehdä mitä huvittaa. En suostunut siihen, että aikuiset sanoi että PITÄÄ ja EI SAA. Niinpä häippäsin aina välillä elämään vapaampaa elämää.
Sama. Tosin olin hitusen vanhempi. Hengailtiin siellä sun täällä, oli sellainen vapauden kaipuu, eikä kukaan tajunnut!😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta ei se välttämättä kodista johdu. Voi olla teini-ikäisen omia mielenkuohuja ja kasvukipujakin. Itsekin muutaman kerran karkailin 13-15 vuoden iässä. Koti oli ihan hyvä perusperhe. Mulla itselläni vaan oli levoton ja kapinallinen olo. Koulu tuntui pakkolaitokselta jota en halunnut käydä. Kodin säännöt tuntui sellaisilta, että en enää halunnut olla niiden alainen, halusin tehdä mitä huvittaa. En suostunut siihen, että aikuiset sanoi että PITÄÄ ja EI SAA. Niinpä häippäsin aina välillä elämään vapaampaa elämää.
Sama. Tosin olin hitusen vanhempi. Hengailtiin siellä sun täällä, oli sellainen vapauden kaipuu, eikä kukaan tajunnut!😄
Mullakin oli. En vain ikimaailmassa olisi voinut tehdä äidille niin, että jättää hänet huolissaan ihmettelemään missä olen ja olenko hengissä. Ilmoitin aina missä olen. Oli vielä lankapuhelin aikaa. Mutta soitin aina.
Luultavasti vanhemmat on alkoholisteja. Minäkin karkasin kotoa 10 vuotiaana veljeni kanssa vuonna 1985 ja oltiin pois 2 viikkoa ensi ja toisen kerran yli viikko. Nukuttiin autiomökissä. Ruokaa vietiin kaupasta ja murtauduttiin myös kauppaan ja varastettiin kassalipas jossa oli joku 9500 markkaa. Meidän äiti joi viinaa kuukausia putkeen ja oli itse poissa 2 viikkoa välillä ettei me tiedetty missä oli.
Työ miehen kunnia, puhtaus pahankin naisen.