Suosittele helppolukuista klassikkoa!

Robinson Crusoe 

Steinbeck: Vihan hedelmät

Hiiriä ja Ihmisiä-pienoisromaanin lukee tunnissa, on ns. helppolukuinen, mutta motiivissa ja teemassa onkin yllättävän paljon tulkittavaa ja analysoitavaa - siksi yleensä suositellaankin yläkouluikäisille. Nykyään tämäkin on jo liian pitkä, ja kotitehtävä tehdään tekoälyllä.

Asterix

Flaubert: Sydämen oppivuodet 

Rudyard Kipling - Viidakkokirja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki aiemmin mainitut on niitä vaikeita ja osin tylsiä. Steinbeck Helmi tai Hiiriä ja ihmisiä ovat oikeasti helppoja ja muutenkin mukavia kirjoja.

Tylsyys on makukysymys. Läsnähän lukiessa on vain sinä ja kirja. Tylsyys tulee omasta mielestä ja siitä, ettei romaani puhuttele sinua. Jotakuta toista saattaa puhutella paljonkin.

Näistä mainituista Sadan vuoden yksinäisyys oli omaan makuuni puuduttava. Vaikka olen lukenut paljon ja toisten mielestä paljon tylsempiä ja vaikeampia kirjoja. Myös Garcia Marquesin muita romaaneja, joista pidin.

Jos kysytään helppoa kirjaa, niin varmaankaan ei haluta jotain Hemingwayta. Olen aika varma, että sivujen kääntely tyssää alkuun. Muut mainitut aivan turhan vaikeita, kun kysytään helppoa. 

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, on helppo lukea, ehkä vaikeampi omaksua mutta hyvin, hyvin opettavaista, mieltä avartavaa ja uskomattoman hyvää kirjallisuutta 

Punainen viiva tai Rautatie. Ne on paitsi helppolukuisia, myös lyhyitä. Jonkun raskaan tiiliskiven kanssa innostus voi loppua nopeasti.

APINEN

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitäkin, millainen lukija olet nykyisin: oletko lukenut viihteellisempää kirjallisuutta tai uutta kaunokirjallisuutta, ja onko sinulla hyvä lukusujuvuus. Kuten joku jo sanoi, monet ketjussa mainitut teokset saattavat olla aika vaativia. Toisaalta sinulla saattaa olla klassikoihin nähden liian epäröivä suhtautumistapa: eivät ne olisi klassikoita, elleivät miljoonat ihan tavalliset lukijat olisi niihin ihastuneet.

Aika moni klassikko on sellainen, ettei niillä saisi nykyaikana kustannussopimusta.

Dalton Trumbo: Sotilaspoika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki aiemmin mainitut on niitä vaikeita ja osin tylsiä. Steinbeck Helmi tai Hiiriä ja ihmisiä ovat oikeasti helppoja ja muutenkin mukavia kirjoja.

Tylsyys on makukysymys. Läsnähän lukiessa on vain sinä ja kirja. Tylsyys tulee omasta mielestä ja siitä, ettei romaani puhuttele sinua. Jotakuta toista saattaa puhutella paljonkin.

Näistä mainituista Sadan vuoden yksinäisyys oli omaan makuuni puuduttava. Vaikka olen lukenut paljon ja toisten mielestä paljon tylsempiä ja vaikeampia kirjoja. Myös Garcia Marquesin muita romaaneja, joista pidin.

Jos kysytään helppoa kirjaa, niin varmaankaan ei haluta jotain Hemingwayta. Olen aika varma, että sivujen kääntely tyssää alkuun. Muut mainitut aivan turhan vaikeita, kun kysytään helppoa. 

Kuinka selkosuomea klassikkoaseman saavuttanut kaunokirjallinen teos oikein pitäisi olla, jos Hemingwayn kirjallinen ilmaisu on liian vaikeata? Sitten on nämä Sipilät, Koskiset ja muut dekkarit erikseen, joissa on hyvin yksinkertaista kieltä.

En tiedä onko liian moderni klassikoksi, mutta suosittelen Juhannustansseja. Lisäpisteitä saat jos onnistut kaivamaan käsiisi sensuroidun version, se on harvinainen.

Vierailija kirjoitti:

Täältä lisää suosituksia Waltarille ja Hemingwaylle. En ole ihan kaikkia heidän tuotannostaan lukenut, mutta juuri tälläiselle sunnuntailukijalle ovat helppoon muotoon kirjoitettua tekstiä. On niissä kuitenkin syvällisempää sanomaa mukana ja moniulotteisuutta. Sekä tarkasti selvitettyä historiallista taustaa, varsinkin Waltarin Sinuhe Egyptiläisessä ja Turms Kuolemattomassa.

Vaikka kuinka moni on aloittanut Sinuhen, montakin kertaa, mutta ei vaan etene, koska kokevat sen tylsäksi. 

Hemingwayn teksti on melkein kuin lukisi vauvapalstaa tai päivän lehteä. Kielioppi on parempaa ja kerronta etenee, juonellista. Mutta ei paljon helpompaa löydy minustakaan klassikoista. Verrataan vaikka jonkun ehdottamaan Danten Jumalaiseen näytelmään.

Vierailija kirjoitti:

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, on helppo lukea, ehkä vaikeampi omaksua mutta hyvin, hyvin opettavaista, mieltä avartavaa ja uskomattoman hyvää kirjallisuutta 

Mitä tarkoittaa helppo lukea, mutta vaikea omaksua? 

Vierailija kirjoitti:

Harry Potterit

Äidin kehoituksesta yritin kerran lukea pojalle iltasaduksi tuota, ja vastaan tuli lause "Kauhusta jähmettyneenä hän säntäsi pakoon". Nauroimme, ja vaihdoimme kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, on helppo lukea, ehkä vaikeampi omaksua mutta hyvin, hyvin opettavaista, mieltä avartavaa ja uskomattoman hyvää kirjallisuutta 

Mitä tarkoittaa helppo lukea, mutta vaikea omaksua? 

Ehkä sitä, että kirjassa on paljon eri tasoja, mitkä oivaltaa ehkä vasta myöhemmillä lukukerroilla. Tarina itsessään on silti hyvä ja helppo lukea, vaikka ihan kaikki nyanssit eivät aukeaisikaan.

eri

Loru sorbusten herrasta.

Yksi lensi yli käenpesän

Kuin surmaisi satakielen