Kelapätevyyden omaava psykoterapeuttini ei tee mitään Kanta-merkintöjä

Kelan kuntoutuspsykoterapiassa tulisi olla mielellään B-lausunnon tehneen lääkärin seuranta, esimerkiksi 1-2 kertaa vuodessa. Kanta-kirjaukset ovat oma juttunsa, mutta sinänsä psykoterapeuteilta kyllä edellytetään asianmukaisia kirjauksia ja väliarviotekstejä vaikka kirjaisi vain paperiarkistomuotoon. Näitä on luonnollisesti oikeus pyytää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei ole psyk.sh? Kuulostaa ihan samanlaiselta jutustelulta, jota psyk.sh:t tekevät potilaille sairaalassa ilman sitä terapia-alan koulutusta. Jutustellaan niitä näitä, kuulumisia ja annetaan vinkkejä elämään. Se ei ole terapiaa ollenkaan, vaikka oltaisi se koulutuskin hankittu, mutta varmaan pääsee helpommalla. 

On maisteri, sen lisäksi psyksh ja näiden lisäksi vielä yksi kolmas korkeakoulututkinto. Sen lisäksi psykoterapeutti. Alussa oli hyvin ammattimainen ja antoi pätevän vaikutelman, muuten en olisi jatkanut alkua pidemmälle.

Ap

Arvasin oikein, tuo on sitä mitä he tekevät sairaalatyössä. Ja moni on kouluttautunut terapeutiksi, kun siinä ansaitsee enemmän, jos asiakkaita tulee. Mutta eihän niitä tuolla menolla tule, ei tullut yhdelle tuttavallekaan. Ei ole tosiasiassa terapiaa tehnyt ikinä, vaikka käyttää sitä nimikettä, ihan sairaalahommissa on edelleen.

Tämä ei käsittääkseni ole koskaan työskennellyt terveydenhuollossa.

Ap

Miten voi olla psykoterapeutti ilman mitään terveydenhuollon työkokemusta...

Voi olla esimerkiksi TM, YTM, VTM..

Nykyisin ei noilla koulutuksilla enää pääse psykoterapiakoulutukseen, ei edes sosiaalityöntekijä, ellei ole työkokemusta ja psykiatrian opintoja lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei ole psyk.sh? Kuulostaa ihan samanlaiselta jutustelulta, jota psyk.sh:t tekevät potilaille sairaalassa ilman sitä terapia-alan koulutusta. Jutustellaan niitä näitä, kuulumisia ja annetaan vinkkejä elämään. Se ei ole terapiaa ollenkaan, vaikka oltaisi se koulutuskin hankittu, mutta varmaan pääsee helpommalla. 

On maisteri, sen lisäksi psyksh ja näiden lisäksi vielä yksi kolmas korkeakoulututkinto. Sen lisäksi psykoterapeutti. Alussa oli hyvin ammattimainen ja antoi pätevän vaikutelman, muuten en olisi jatkanut alkua pidemmälle.

Ap

Missäs välissä se on ehtinyt sitten terapoimaan kun on noin monta ihan muuta tutkintoakin ja päivätyö muussa ammatissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kannassa ihan kaikki kirjaukset edes näy asiakkaalle(?). 

Ei näy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei ole psyk.sh? Kuulostaa ihan samanlaiselta jutustelulta, jota psyk.sh:t tekevät potilaille sairaalassa ilman sitä terapia-alan koulutusta. Jutustellaan niitä näitä, kuulumisia ja annetaan vinkkejä elämään. Se ei ole terapiaa ollenkaan, vaikka oltaisi se koulutuskin hankittu, mutta varmaan pääsee helpommalla. 

On maisteri, sen lisäksi psyksh ja näiden lisäksi vielä yksi kolmas korkeakoulututkinto. Sen lisäksi psykoterapeutti. Alussa oli hyvin ammattimainen ja antoi pätevän vaikutelman, muuten en olisi jatkanut alkua pidemmälle.

Ap

Suosittelen virkaiältään vanhempaa, jo lähellä eläkeikää olevaa psykoterapeuttia, jolla on psykoterapian erikoistumiskoulutuksia: perheterapeutti, ryhmänohjaaja, seksologi (ei seksuaaliterapeutti), traumapsykoterapeutti, koska ennen noiden erikoistumiskoulutuksen pääsyvaatimuksena oli riittävä työkokemus ja soveltuvuus, lisäksi koulutukset myös kestivät usemman vuoden työn ohessa työnohjattuna, ryhmänohjaajakoulutuksen kesto kuusi vuotta, perheterapeutin neljä vuotta. 

 

Psykoterapeutiksi oppii tekemällä työtä, joten kannattaa kysyä miten pitkä työkokemus henkilöllä on, milloin hän on valmistunut ja millaisissa työpaikoissa hän on tehnyt terapiatyötä psykoterapeuttina (ei esim. sairaanhoitajana). Työkokemusta olisi hyvä olla erilaisista paikoista kuten sairaalaympäristö, perheneuvola, haavoittuvat ryhmät kuten vangit ja päideasiakkaat,  perheasiainneuvottelukeskus eikä vain yksityisvastaanotto. Psykoterapeutin työkokemus ja näkemykset jäävät mielestäni hyvin yksipuolisiksi, jos hän on tavannut vain kapeaa asiakassegmenttiä. Esimerkiksi perheiden kanssa työskentely kunnallisella puolella ja yksityisvastaanotto lievästi oireilevien työkykyisten kanssa ovat hyvin erilaisia työympäristöjä. 

Tällä on kaksi noista alussa mainitsemistasi terapiakoulutuksista. Ei ole mikään nuori enää. On työskennellyt eri ikäisten ja erilaisista ongelmista kärsivien ihmisten parissa päivätyössään 30 vuotta.

Ap

Varmaan it-alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule sinä käyt siellä vuosia eikä mitään tapahdu jos et itse halua, terapeutti nostaa palkkaa niin kauan kuin maksaja löytyy. Jos maksajana ei löydy oletkin terve sillä kellon lyömällä kun rahoitus loppuu 

Harkitsen terapiaopintoja itsekin. Sen verran helpolta työltä vaikuttaa.

Ap

Jos ja kun asiakkaina on terveitä ja työkykyisiä ihmisiä, voi terapeutilta unohtua, että he usein ovat vaativia asikkaita, joille rupattelu ei riitä. Mahdollisesti olet jostain syystä terapeutille hankalan tuntuinen asiakas ja se näkyy noin. Hänen tulisi ottaa työnohjausta tai sitten voitte yhteisymmärryksessä lopettaa terapiasuhteen. Itselleni on käynyt kerran niin, että koin asiakkaan olevan liian samanlainen kuin itse olen. Siksi en oikein saanut hyvää työvirettä ja siirsin hänet kollegalle oma-alotteisesti, kun tuntui, että nyt ei suju.

Niin - useimmat hänen ratkaisuehdotuksensa ovat sellaisia, jotka olen todennut toimimattomiksi jo teini-ikäisenä. Luultavasti minua ei ole helppo manipuloida. 

Tiedän kyllä, minkälaisia vastauksia ja reaktioita hän kulloinkin minulta odottaa, mutten voi antaa niitä pelkästään siksi, että terapeutti saisi onnistumisen kokemuksia. Asiat tulee ratkaista siten, että minä hyödyn niistä ratkaisuista.

Ap

Olet defenssiivinen eli terapia ei auta jos et ole valmis muuttamaan mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule sinä käyt siellä vuosia eikä mitään tapahdu jos et itse halua, terapeutti nostaa palkkaa niin kauan kuin maksaja löytyy. Jos maksajana ei löydy oletkin terve sillä kellon lyömällä kun rahoitus loppuu 

Harkitsen terapiaopintoja itsekin. Sen verran helpolta työltä vaikuttaa.

Ap

Jos ja kun asiakkaina on terveitä ja työkykyisiä ihmisiä, voi terapeutilta unohtua, että he usein ovat vaativia asikkaita, joille rupattelu ei riitä. Mahdollisesti olet jostain syystä terapeutille hankalan tuntuinen asiakas ja se näkyy noin. Hänen tulisi ottaa työnohjausta tai sitten voitte yhteisymmärryksessä lopettaa terapiasuhteen. Itselleni on käynyt kerran niin, että koin asiakkaan olevan liian samanlainen kuin itse olen. Siksi en oikein saanut hyvää työvirettä ja siirsin hänet kollegalle oma-alotteisesti, kun tuntui, että nyt ei suju.

Niin - useimmat hänen ratkaisuehdotuksensa ovat sellaisia, jotka olen todennut toimimattomiksi jo teini-ikäisenä. Luultavasti minua ei ole helppo manipuloida. 

Tiedän kyllä, minkälaisia vastauksia ja reaktioita hän kulloinkin minulta odottaa, mutten voi antaa niitä pelkästään siksi, että terapeutti saisi onnistumisen kokemuksia. Asiat tulee ratkaista siten, että minä hyödyn niistä ratkaisuista.

Ap

Olet defenssiivinen eli terapia ei auta jos et ole valmis muuttamaan mitään

Hmm. Puolustusmekanismit ovat hyvin tärkeitä eikä kukaan luovu niistä noin vain. Luottamus ja liittyminen ovat vaikeita useimmille asiakkaille eli kyseessä on täysin normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen ts. pitäisi noin vain luottaa vieraaseen ihmiseen, hänen ammattitaitoonsa ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei ole psyk.sh? Kuulostaa ihan samanlaiselta jutustelulta, jota psyk.sh:t tekevät potilaille sairaalassa ilman sitä terapia-alan koulutusta. Jutustellaan niitä näitä, kuulumisia ja annetaan vinkkejä elämään. Se ei ole terapiaa ollenkaan, vaikka oltaisi se koulutuskin hankittu, mutta varmaan pääsee helpommalla. 

On maisteri, sen lisäksi psyksh ja näiden lisäksi vielä yksi kolmas korkeakoulututkinto. Sen lisäksi psykoterapeutti. Alussa oli hyvin ammattimainen ja antoi pätevän vaikutelman, muuten en olisi jatkanut alkua pidemmälle.

Ap

Arvasin oikein, tuo on sitä mitä he tekevät sairaalatyössä. Ja moni on kouluttautunut terapeutiksi, kun siinä ansaitsee enemmän, jos asiakkaita tulee. Mutta eihän niitä tuolla menolla tule, ei tullut yhdelle tuttavallekaan. Ei ole tosiasiassa terapiaa tehnyt ikinä, vaikka käyttää sitä nimikettä, ihan sairaalahommissa on edelleen.

Tämä ei käsittääkseni ole koskaan työskennellyt terveydenhuollossa.

Ap

Miten voi olla psykoterapeutti ilman mitään terveydenhuollon työkokemusta...

Ei se minusta ole välttämätöntä. Mutta sellainen työkokemus, jossa asiakkaita on paljon, on ainoa tapa oppia ammatissa. Mielellään paikassa, jossa on psykoterapeuteista koostuva työyhteisö. Esimerkiksi itse työskentelin heti terapiaurani alussa viisi vuotta työssä, jossa oli viisi tai kuusi asiakasta tai perhettä päivässä ja työyhteisössä oli viisi psykoterapeuttia erilaisilla pohjakoulutuksilla (psykiatri, psykologi, sosiaalialan koulutus). Lisäksi työparina muille ja ryhmänohjaukset sekä muiden asiakastapaamisten purut. Jos päivässä on vain yksi potilas yksityisvastaanotolla, vastaavanlaisen työkokemuksen hankkimiseen kuuluu enemmän kuin 10 vuotta.

Ole tyytyväinen ettei kirjoita mitään kantaan vaan oman vihkoon tekee muistiinpanot. Aikaa menee hukkaan  koneelle kirjoitettaessa. Tiedot ovat paremmassa tallessa vihkossa eikä leviä kun joku kuitenkin murtaa ne ja alkaa kiristää. 

Oman edistymisen seuraaminen kannasta lukemalla kuulostaa oudolta. Oman tuntemuksen oivaltaa itse. 

Mulla on ollut useampi terapeutti elämän aikana. Eka nuorena oli sellainen, joka on nykyisin psykoanalyytikko ja hän ei ollut psykoterapeutti ollenkaan, vaan psykologi. Sit oli pariterapiaa kirkon perheneuvojalla yksityisesti, ei psykoterapeutti hänkään ja eläkkeellä oli jo varsinaisesta työstään ja kuoli ennen kun saatiin terapia loppuun. Tosi surullista. Viimeisin oli sitten psykoterapeutti mutta alun perin ollut gestalt-terapeutti.  Kaikki naisia. Yhdellä miehellä kävin jokusen kerran, mutta siitä ei oikein ollut mitään apua, kun hän oli niin passiivinen. Jätin sen kesken, kun mitään edistystä ei tapahtunut ja todella kallista oli. Kaikki nämä tilanteet olivat erilaisia mihin tarvitsin apua. Kela-terapiaa en ole saanut eikä ole merkintöjä terapioista missään. 

Minä en kävisi enää tuolla, jos kerran siitä ei ole ollut apua. Menee rahat ja aika hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei ole psyk.sh? Kuulostaa ihan samanlaiselta jutustelulta, jota psyk.sh:t tekevät potilaille sairaalassa ilman sitä terapia-alan koulutusta. Jutustellaan niitä näitä, kuulumisia ja annetaan vinkkejä elämään. Se ei ole terapiaa ollenkaan, vaikka oltaisi se koulutuskin hankittu, mutta varmaan pääsee helpommalla. 

On maisteri, sen lisäksi psyksh ja näiden lisäksi vielä yksi kolmas korkeakoulututkinto. Sen lisäksi psykoterapeutti. Alussa oli hyvin ammattimainen ja antoi pätevän vaikutelman, muuten en olisi jatkanut alkua pidemmälle.

Ap

Missäs välissä se on ehtinyt sitten terapoimaan kun on noin monta ihan muuta tutkintoakin ja päivätyö muussa ammatissa.

Iltaisin ja viikonloppuisin, sekä osittain myös päivätyössään - eri nimikkeen alla tosin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oman edistymisen seuraaminen kannasta lukemalla kuulostaa oudolta. Oman tuntemuksen oivaltaa itse. 

Minusta sen seuraaminen Kannasta toimisi oman havainnoinnin tukena. Nyt kun siellä ei merkintöjä ole, perustan näkemykseni omaan subjektiiviseen kokemukseeni, sekä tekoälyltä saamiini analyyseihin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule sinä käyt siellä vuosia eikä mitään tapahdu jos et itse halua, terapeutti nostaa palkkaa niin kauan kuin maksaja löytyy. Jos maksajana ei löydy oletkin terve sillä kellon lyömällä kun rahoitus loppuu 

Harkitsen terapiaopintoja itsekin. Sen verran helpolta työltä vaikuttaa.

Ap

Jos ja kun asiakkaina on terveitä ja työkykyisiä ihmisiä, voi terapeutilta unohtua, että he usein ovat vaativia asikkaita, joille rupattelu ei riitä. Mahdollisesti olet jostain syystä terapeutille hankalan tuntuinen asiakas ja se näkyy noin. Hänen tulisi ottaa työnohjausta tai sitten voitte yhteisymmärryksessä lopettaa terapiasuhteen. Itselleni on käynyt kerran niin, että koin asiakkaan olevan liian samanlainen kuin itse olen. Siksi en oikein saanut hyvää työvirettä ja siirsin hänet kollegalle oma-alotteisesti, kun tuntui, että nyt ei suju.

Niin - useimmat hänen ratkaisuehdotuksensa ovat sellaisia, jotka olen todennut toimimattomiksi jo teini-ikäisenä. Luultavasti minua ei ole helppo manipuloida. 

Tiedän kyllä, minkälaisia vastauksia ja reaktioita hän kulloinkin minulta odottaa, mutten voi antaa niitä pelkästään siksi, että terapeutti saisi onnistumisen kokemuksia. Asiat tulee ratkaista siten, että minä hyödyn niistä ratkaisuista.

Ap

Olet defenssiivinen eli terapia ei auta jos et ole valmis muuttamaan mitään

En ole defensiivinen, vaan monissa liemissä keitelty. Hän tietää, ettei ole ensimmäinen henkilö tai edes ensimmäinen asiantuntija, jolle kokemuksistani puhun.

Olen valmis muuttamaan itsessäni paljonkin. En ole kuitenkaan valmis toistamaan jo toimimattomiksi osoittautuneita kaavoja, se on hedelmätöntä työskentelyä.

Ap

Se on iso plussa monelle, ettei tee Kanta-merkintöjä. Itse valitsin osittain terapeuttini sillä perusteella, että ei saa mennä mitään tietoja julkisiin järjestelmiin. Terapeutilla on kyllä tietojärjestelmä minne kirjaa, mutta sieltä ei ole yhteyksiä Kantaan. Moni haluaa nimenomaan näin, ettei ne terapia-asiat "kummittele" sitten jatkossa kun on yhteydessä julkiseen terveydenhuoltoon muissa asioissa.

Mutta tässähän jatkoviestien perusteella näyttää oikeasti olevan kyse ihan muusta kuin otsikon Kanta-kirjauksista. AP ei koe saavansa apua terapiasta. Kyllä silloin on ihan ok vaihtaa. Molemmille hyödyllisintä lienee ensin keskustella tämä asia läpi nykyisen terapeutin kanssa, että miltä tuntuu, miksi, mitä kaipaisi. Sitten prosessi loppuu kunnolla, molemmille osapuolille, ja voi jatkaa toisen kanssa.  Joskus tällainen keskustelu saattaa jopa auttaa enemmän kuin itse terapia sitä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tehnyt, tuolloin se ei ollut pakollistakaan. Olen siis eläkkeellä. 

 

Kysy terapeutiltasi näkemystä siitä miten olet edistynyt. Ja kerro, että haluaisit tietää etenemissuunnitelman. Ehkäpä on tarpeen tarkentaa myös tavoitteita tai miettiä sitä onko terapia tullut loppusuoralle.

Henkilön vaihtaminen harkinnassa, sillä odotan tuolla hinnalla dynaamista otetta, en pelkkää rupattelua häntä kiinnostavista aiheista, jotka milloin mitäkin.

 

Ap

Oletko sanonut tuon hänelle vai oletko niitä pöljiä, jotka eivät osaa naamakkain antaa palautetta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tehnyt, tuolloin se ei ollut pakollistakaan. Olen siis eläkkeellä. 

 

Kysy terapeutiltasi näkemystä siitä miten olet edistynyt. Ja kerro, että haluaisit tietää etenemissuunnitelman. Ehkäpä on tarpeen tarkentaa myös tavoitteita tai miettiä sitä onko terapia tullut loppusuoralle.

Henkilön vaihtaminen harkinnassa, sillä odotan tuolla hinnalla dynaamista otetta, en pelkkää rupattelua häntä kiinnostavista aiheista, jotka milloin mitäkin.

 

Ap

Oletko sanonut tuon hänelle vai oletko niitä pöljiä, jotka eivät osaa naamakkain antaa palautetta? 

Olen sanonut. Minun on helppoa antaa palautetta, mikäli en ole tyytyväinen saamaani palveluun. 

Terapeutti on aiemmin loukkaantunut annettuani rakentavasti palautetta hänen esittämästään perättömästä väitteestä. Tämä on tehnyt minut sittemmin varovaiseksi. Seuraavalla käynnillä hän yritti manipuloida minut pyytämään anteeksi antamaani palautetta. En mennyt tuohon - enkä pyytänyt.

Ap

Ongelma on siinä että olevinaan psykoterapeuteilla, psykologeilla, psykiatreilla tai ihan vaan psykiatrisilla sairaanhoitajilla olisi vastaukset tai ratkaisut siihen miten mielisairauksista, mt-ongelmista tai muista mielen haasteista voisi parantua, mutta ei heillä ole. Suurin osa heidän toiminnastaan on vaan yksinkertaisesti puhumista tai lääkkeiden määräämistä ja aika avuton olohan siinä potilaalle tulee että tässäkö ne kaikki keinot juuri tämän minun mt-ongelman hoitoon nykyaikanakin vielä on? Jostain syystä he kuitenkin usein olettavat että potilas paranee työkykyiseksi kroonistuneesta pitkään kestäneestä mielisairaudesta/mt-ongelmasta tai traumoista lääkkeillä ja puhumisella vaikka mitään oikeita täsmäratkaisuja heillä ei olisi paranemiseen antaa.

Joskus on vaan parempi todeta että jotkut mt-ongelmat ovat elinikäisiä ja liian haastavia eikä ihmisen aivoja voi muuttaa niin paljoa että esim. Skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai persoonallisuushäiriöistä voisi parantua kokonaan ja se on vaan suuri epäonni mikä tällaista ihmistä on kohdannut ja hänen sekä muiden pitäisi olla hänelle armollinen, eikä olettaa että hän kykenisi samanlaiseen elämään kuin normaalit ihmiset.

Niin kauan kuin ihmisillä on epätäydelliset aivot ja ajatteleva mieli, kärsimys on vakio ja osa ihmisistä joutuu kärsimään oman mielensäkin takia enemmän kuin toiset eikä siihen ole mitään helppoja ratkaisuja varsinkaan kun ihmiset tuottavat toisilleen jatkuvasti lisää kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että olevinaan psykoterapeuteilla, psykologeilla, psykiatreilla tai ihan vaan psykiatrisilla sairaanhoitajilla olisi vastaukset tai ratkaisut siihen miten mielisairauksista, mt-ongelmista tai muista mielen haasteista voisi parantua, mutta ei heillä ole. Suurin osa heidän toiminnastaan on vaan yksinkertaisesti puhumista tai lääkkeiden määräämistä ja aika avuton olohan siinä potilaalle tulee että tässäkö ne kaikki keinot juuri tämän minun mt-ongelman hoitoon nykyaikanakin vielä on? Jostain syystä he kuitenkin usein olettavat että potilas paranee työkykyiseksi kroonistuneesta pitkään kestäneestä mielisairaudesta/mt-ongelmasta tai traumoista lääkkeillä ja puhumisella vaikka mitään oikeita täsmäratkaisuja heillä ei olisi paranemiseen antaa.

Joskus on vaan parempi todeta että jotkut mt-ongelmat ovat elinikäisiä ja liian haastavia eikä ihmisen aivoja voi muuttaa niin paljoa että esim. Skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai persoonallisuushäiriöistä voisi parantua kokonaan ja se on vaan suuri epäonni mikä tällaista ihmistä on kohdannut ja hänen sekä muiden pitäisi olla hänelle armollinen, eikä olettaa että hän kykenisi samanlaiseen elämään kuin normaalit ihmiset.

Niin kauan kuin ihmisillä on epätäydelliset aivot ja ajatteleva mieli, kärsimys on vakio ja osa ihmisistä joutuu kärsimään oman mielensäkin takia enemmän kuin toiset eikä siihen ole mitään helppoja ratkaisuja varsinkaan kun ihmiset tuottavat toisilleen jatkuvasti lisää kärsimystä.

Yksi perusongelma on myös se, että monilla näistä auttajista on itsellään vakavia mielenterveyden ongelmia, esimerkiksi identiteetin, seksuaalisuuden ja vihan kanssa. Toisin sanoen; monet näistä ovat itse täysin sekaisin ja hukassa.

.