Lue keskustelun säännöt.
Oletko eronnut TODELLA pitkästä suhteesta? Miten teit sen ja miten sopeuduit?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
jos 15v suhde on todella pitkä, niin olen. Jääminen ei ollut enää vaihtoehto ja ei, helppoa se ei ollut, mutta välttämätöntä oman turvallisuuteni vuoksi. Ja se ärsyttävin klisee aika auttaa kaikkeen, ensimmäiset 3-5 vuotta ei ollut todellakaan helppoja.
Lähinnä tarkoitan jotain 30+ vuotta kestäneitä suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse ole, mutta ystävä on eronnut, miehen aloitteesta. Ainoa mitä hän sanoo katuvansa on klassisesti se, ettei eronnut aikaisemmin.
20 v ja viimeisen lapsen syntymän jälkeen sukp elämä hiipui koko ajan.sittennkun se taas nousi kukoistukseen oli ulkop suhde mikä sen nostatti exällä
Sit lähdin
Vierailija kirjoitti:
jos 15v suhde on todella pitkä, niin olen. Jääminen ei ollut enää vaihtoehto ja ei, helppoa se ei ollut, mutta välttämätöntä oman turvallisuuteni vuoksi. Ja se ärsyttävin klisee aika auttaa kaikkeen, ensimmäiset 3-5 vuotta ei ollut todellakaan helppoja.
Ei kai kukaan oikeasti luule että 15 vuotta on todella pitkä suhde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos 15v suhde on todella pitkä, niin olen. Jääminen ei ollut enää vaihtoehto ja ei, helppoa se ei ollut, mutta välttämätöntä oman turvallisuuteni vuoksi. Ja se ärsyttävin klisee aika auttaa kaikkeen, ensimmäiset 3-5 vuotta ei ollut todellakaan helppoja.
Ei kai kukaan oikeasti luule että 15 vuotta on todella pitkä suhde?
Jos se hälle on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin 45 vuoden suhteesta, joten TODELLA pitkää ei taida enää ehtiä, kun elinajanodote on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Erosin 45 vuoden suhteesta, joten TODELLA pitkää ei taida enää ehtiä, kun elinajanodote on mitä on.
Mikä on ongelmasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos 15v suhde on todella pitkä, niin olen. Jääminen ei ollut enää vaihtoehto ja ei, helppoa se ei ollut, mutta välttämätöntä oman turvallisuuteni vuoksi. Ja se ärsyttävin klisee aika auttaa kaikkeen, ensimmäiset 3-5 vuotta ei ollut todellakaan helppoja.
Ei kai kukaan oikeasti luule että 15 vuotta on todella pitkä suhde?
Onhan se alle nelikymppiselle pitkä. Yli viisikymppiselle lyhyt.
Olin suhteessa 16 vuotta josta 14 v naimisissa. Viimeiset 3 vuotta riitaisaa ja asuttiin osa ajasta erikseen tai viikosta. Toinen oli muualla töis kenties jo uusi kiikarissa. Ite jo sen aikana hiljakseen irtauduin henkisesti suhteesta. Eropäätös yhteinen ei ollu muita osapuolia tai pettämistä. Aika vain oli loppu sen suhteen. Mä kasvoin henkisesti ja hän ei. Pian eron jälkeen mieheni siis nykyinen exä muutti kotiseudulle takasi. Mä jäin tänne jossa oli mun perhe ja silloinen asunto. Ollu sit vaa sinkkuna siitä lähtien. Jotai ihastuksia ollu mut ei edenny mihkää. Joten totuin elämään rauhallista omaa elämää ilman suurempia kriisejä. Ei ollu edes mitää omaisuuksia joista riidellä tai lapsia. Lemmikit jäi mulle. Oli tottuneet asumaan maalla.
Itselle ero oli helpotus.
Ei kannata ottaa liikaa stressiä. Välillä loppuu pitkä suhde. Sit ollaan iteksee ja eletään kuten muutenki. Uusia harrastuksia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolivuotta harkinta-aika ja omaan kämppään muutto heti sen jälkeen. En ole päivääkään katunut. Tokkopa toinenkaan osapuoli.
Eihän kukaan ilman avioehtoa naimisiin mene, joten hyvin simppeli ja suoraviivainen uuden elämän alku molemmille.
Jos todella pitkästä suhteesta miettii eroa vakavissaan, luultavasti syyt ovat kohdallaan ja painavia. Yleensä silloin on mietitty eroa jo vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolivuotta harkinta-aika ja omaan kämppään muutto heti sen jälkeen. En ole päivääkään katunut. Tokkopa toinenkaan osapuoli.
Eihän kukaan ilman avioehtoa naimisiin mene, joten hyvin simppeli ja suoraviivainen uuden elämän alku molemmille.
En tunne ketään alle kolmekymppistä, joka olisi tehnyt avioehdon.
Vierailija kirjoitti:
Puolivuotta harkinta-aika ja omaan kämppään muutto heti sen jälkeen. En ole päivääkään katunut. Tokkopa toinenkaan osapuoli.
Eihän kukaan ilman avioehtoa naimisiin mene, joten hyvin simppeli ja suoraviivainen uuden elämän alku molemmille.
Vaikea ymmärtää tällaista ”eihän kukaan ilman avioehtoa naimisiin mene”. Meinaatko että ne lukemattomat parit, jotka menevät eivät ole ”keitään” vai mikä tämä mitätöintihomma itsestäänselvästä asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas en tunne yhtäkään joka ei olisi tehnyt. Puolet avioliitoista päätyy eroon niin onhan se silkkaa tyhmyyttä pistää jakoon niin vanhempien perintörahat, perintö kesämökit kuin omat säästöt.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas en tunne yhtäkään joka ei olisi tehnyt. Puolet avioliitoista päätyy eroon niin onhan se silkkaa tyhmyyttä pistää jakoon niin vanhempien perintörahat, perintö kesämökit kuin omat säästöt.
Se, että joku on tyhmyyttä ei tarkoita että ihmiset eivät sitä tekisi tai menettäisivät oikeutuksensa ihmisyyteen tyhmyyden vuoksi. Fakta on että moni ei tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolivuotta harkinta-aika ja omaan kämppään muutto heti sen jälkeen. En ole päivääkään katunut. Tokkopa toinenkaan osapuoli.
Eihän kukaan ilman avioehtoa naimisiin mene, joten hyvin simppeli ja suoraviivainen uuden elämän alku molemmille.Vaikea ymmärtää tällaista ”eihän kukaan ilman avioehtoa naimisiin mene”. Meinaatko että ne lukemattomat parit, jotka menevät eivät ole ”keitään” vai mikä tämä mitätöintihomma itsestäänselvästä asiasta?
Mielestäni silkkaa tyhmyyttä.
Eikös se ole sitä suurta rakkautta kun rahalla ja onaisuudella ei ole merkitystä.
Erosin 23 vuoden suhteesta 3 vuotta sitten. Ei ollut vaikeaa. Mies oli vaikea. Ero tuli ns.kertalaakista. Hermostuin miehen loputtomaan jankutukseen ja vaatimisiin. Hän lähti sitten teatraalisesti ovesta ulos. Takaisin ei ollut tulemista. Lapsensa edellisestä liitosta hakivat ulos heitetyt tavarat. Onneksi ei omistettu mitään yhdessä.
Olen. Yli 30v ehdin nauttia ja kärsiä. Lähdin, ja jätin miehen laskemaan rahojaan ja nauttimaan alkoholinhuuruisesta elämästään. Kadun etten lähtenyt jo aiemmin. Taloudellisesti hävisin, mutta olen mieluummin rauhassa köyhä, mutta henkisesti terve.
Mikä pitkästä suhteesta eroamisesta sitten tekee vaikeaa?
jos 15v suhde on todella pitkä, niin olen. Jääminen ei ollut enää vaihtoehto ja ei, helppoa se ei ollut, mutta välttämätöntä oman turvallisuuteni vuoksi. Ja se ärsyttävin klisee aika auttaa kaikkeen, ensimmäiset 3-5 vuotta ei ollut todellakaan helppoja.