Lue keskustelun säännöt.
Katson juuri brittiläistä jännityssarjaa The couple next door, joka sijoittuu sairaalamaailmaan ja voi hyvänen aika miten hierarkkista
27.09.2026 |
Sairaanhoitaja ei saa sarjassa mennä samaan pöytään lääkäreiden kanssa ja ei saa ottaa kontaktia kirurgiin, jollei kirurgi ota ensin. Viktoriaaniseen aikaanko sairaalaat ovat siellä jääneet? Onko Suomessakin niin järkyttävän vanhanaikaista meininkiä? Tiedän, että lääkärit voivat olla todellisia kus.ipäitä, mutta että näin...
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se työjuttujen puhuminen onnistuu, jos työtehtävät eiväät ole yhtään samanlaiset? Millä tavalla vaikka joku laikkari osaa ottaa osaa puheeseen, joka käsittelee vaikka apotin kirjaamista?
Jos se laikkari on lääketieteen opiskelija? Tai opiskelee vaikka koodausta. Nolointa maailmassa on arvottaa ja leimata ihminen olettamalla, tutustumatta. Paljastaa ihmisen todellisen, ruman luonteen. Ylemmyydentunne ei ole kaunista katsottavaa ja onhan se vähän koomistakin.
Eihän tuossa ole siitä kysymys.
Jos on älykäs ihminen, tietää miten apotti toimii, vaikkei sitä päivittäin käyttäisikään. Ei se Apotti nyt herra isä niin vaikea ole ymmärtää.
Voi myös ohjata sitä keskustelua kahvipöydässä niin, ettei sulje ketään ulkopuolelle. Se toki vaatisi empatiaa ja muiden huomioonottamista. Tunnetusti lääkärien vahvuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se työjuttujen puhuminen onnistuu, jos työtehtävät eiväät ole yhtään samanlaiset? Millä tavalla vaikka joku laikkari osaa ottaa osaa puheeseen, joka käsittelee vaikka apotin kirjaamista?
Jos se laikkari on lääketieteen opiskelija? Tai opiskelee vaikka koodausta. Nolointa maailmassa on arvottaa ja leimata ihminen olettamalla, tutustumatta. Paljastaa ihmisen todellisen, ruman luonteen. Ylemmyydentunne ei ole kaunista katsottavaa ja onhan se vähän koomistakin.
Eihän tuossa ole siitä kysymys.
Jos on älykäs ihminen, tietää miten apotti toimii, vaikkei sitä päivittäin käyttäisikään. Ei se Apotti nyt herra isä niin vaikea ole ymmärtää.
Voi myös ohjata sitä keskustelua kahvipöydässä niin, ettei sulje ketään ulkopuolelle. Se toki vaatisi empatiaa ja muiden huomioonottamista. Tunnetusti lääkärien vahvuuksia.
Kysymys on siitä, mitä se lääkäri siitä keskustelusta saa. Hän haluaa hetken rentoutua, olla rauhassa, palautua. Miksi hän haluaisi selittää jollekin stuidulle töistään yhtään mitään? Ymmärrätkö, se ilo pitäisi olla kahdensuuntaista, ei niin, että se laikkari pääsee puhumaan lääkärille, vaan lääkärinkin pitää saada nauttia olostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista se on suomessakin, sen olen työelämässä nähnyt.
Surullista, jos näin on
Miksi lääkärit eivät saisi valita lounasseuraansa? Sehän on ihmisen omaa aikaa. En minä ainakaan halua syödä vahtimestarin kanssa, vaikka kiva ihminen onkin. En halua, koska haluan syödä samaa työtä tekevän kanssa ja jakaa vähän tukea ja tietoa senkin ajan.
Tämä se on kaikilla. Tietysti voi olla joku sekapöytäkin jossa läpättää ja kuulee sekalaisia juttuja. Joskus.
Lääkäri haluaa puhua lomistaan, bemarin huollosta ja miljoonatalonsa kukkaistutuksista. Se voi olla kiusaannuttavaa puhua jonkun määräaikaisen duunarin kanssa joka ei ole lomia tai kunnollisia palkkoja nähnytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se työjuttujen puhuminen onnistuu, jos työtehtävät eiväät ole yhtään samanlaiset? Millä tavalla vaikka joku laikkari osaa ottaa osaa puheeseen, joka käsittelee vaikka apotin kirjaamista?
Jos se laikkari on lääketieteen opiskelija? Tai opiskelee vaikka koodausta. Nolointa maailmassa on arvottaa ja leimata ihminen olettamalla, tutustumatta. Paljastaa ihmisen todellisen, ruman luonteen. Ylemmyydentunne ei ole kaunista katsottavaa ja onhan se vähän koomistakin.
Eihän tuossa ole siitä kysymys.
Jos on älykäs ihminen, tietää miten apotti toimii, vaikkei sitä päivittäin käyttäisikään. Ei se Apotti nyt herra isä niin vaikea ole ymmärtää.
Voi myös ohjata sitä keskustelua kahvipöydässä niin, ettei sulje ketään ulkopuolelle. Se toki vaatisi empatiaa ja muiden huomioonottamista. Tunnetusti lääkärien vahvuuksia.
Kysymys on siitä, mitä se lääkäri siitä keskustelusta saa. Hän haluaa hetken rentoutua, olla rauhassa, palautua. Miksi hän haluaisi selittää jollekin stuidulle töistään yhtään mitään? Ymmärrätkö, se ilo pitäisi olla kahdensuuntaista, ei niin, että se laikkari pääsee puhumaan lääkärille, vaan lääkärinkin pitää saada nauttia olostaan.
En puhu muusta kuin muiden ihmisten huomioonottamisesta ja kunnioittamisesta. Sitä joutuu itse kukin tässä elämässä, eri tilanteissa, harjoittamaan. Riippumatta asemasta, ammatista jne.
Tuskin se laikkari janoaa päästä keskustelemaan juuri lääkärille vaan hän suhtautuu luultavasti ihmisiin ihmisinä. Kommunikaatio ei ole mitään "ottaa-saada" peliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en jaksa jutella kellekään. Mieluiten istun yksinäni jossain nurkassa. Puhun jos joku puhuu, mutta sitten meneekin hukkaan koko rentouttava tauko.
Teillä lääkäreillä on kyllä ylisuuri ego monella, se nyt ei ole mikään uutinen. Alalle pääsy menee hattuun. Olen myös törmännyt päinvastaisiin tapauksiin, onneksi. Sellaisiin arvostettavia ihmisiin, jotka vain sattuvat olemaan ammatiltaan lääkäreitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se työjuttujen puhuminen onnistuu, jos työtehtävät eiväät ole yhtään samanlaiset? Millä tavalla vaikka joku laikkari osaa ottaa osaa puheeseen, joka käsittelee vaikka apotin kirjaamista?
Jos se laikkari on lääketieteen opiskelija? Tai opiskelee vaikka koodausta. Nolointa maailmassa on arvottaa ja leimata ihminen olettamalla, tutustumatta. Paljastaa ihmisen todellisen, ruman luonteen. Ylemmyydentunne ei ole kaunista katsottavaa ja onhan se vähän koomistakin.
Eihän tuossa ole siitä kysymys.
Jos on älykäs ihminen, tietää miten apotti toimii, vaikkei sitä päivittäin käyttäisikään. Ei se Apotti nyt herra isä niin vaikea ole ymmärtää.
Voi myös ohjata sitä keskustelua kahvipöydässä niin, ettei sulje ketään ulkopuolelle. Se toki vaatisi empatiaa ja muiden huomioonottamista. Tunnetusti lääkärien vahvuuksia.
Kysymys on siitä, mitä se lääkäri siitä keskustelusta saa. Hän haluaa hetken rentoutua, olla rauhassa, palautua. Miksi hän haluaisi selittää jollekin stuidulle töistään yhtään mitään? Ymmärrätkö, se ilo pitäisi olla kahdensuuntaista, ei niin, että se laikkari pääsee puhumaan lääkärille, vaan lääkärinkin pitää saada nauttia olostaan.
En puhu muusta kuin muiden ihmisten huomioonottamisesta ja kunnioittamisesta. Sitä joutuu itse kukin tässä elämässä, eri tilanteissa, harjoittamaan. Riippumatta asemasta, ammatista jne.
Tuskin se laikkari janoaa päästä keskustelemaan juuri lääkärille vaan hän suhtautuu luultavasti ihmisiin ihmisinä. Kommunikaatio ei ole mitään "ottaa-saada" peliä.
Miksi sinä et kunnioita toisen halua istua rauhassa ja jutella samaa työtä tekevien kanssa vaikka työasioista? Millä tavalla sinä otat heidät huomioon pakottamalla heitä ottamaan jotain laikkaria joukkoonsa, jolla ei ole mitään annettavaa vaikka uudenlaisesta tavasta leikata tyrää -keskusteluun.
Mäkin olen laikkari. Pidän taukoni yleensä osastokeittiössä, haluan olla edes sen aikaa rauhassa. Enkä ota yhtään ylimääräistä askelta, en edes kahvihuoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se työjuttujen puhuminen onnistuu, jos työtehtävät eiväät ole yhtään samanlaiset? Millä tavalla vaikka joku laikkari osaa ottaa osaa puheeseen, joka käsittelee vaikka apotin kirjaamista?
Jos se laikkari on lääketieteen opiskelija? Tai opiskelee vaikka koodausta. Nolointa maailmassa on arvottaa ja leimata ihminen olettamalla, tutustumatta. Paljastaa ihmisen todellisen, ruman luonteen. Ylemmyydentunne ei ole kaunista katsottavaa ja onhan se vähän koomistakin.
Eihän tuossa ole siitä kysymys.
Jos on älykäs ihminen, tietää miten apotti toimii, vaikkei sitä päivittäin käyttäisikään. Ei se Apotti nyt herra isä niin vaikea ole ymmärtää.
Voi myös ohjata sitä keskustelua kahvipöydässä niin, ettei sulje ketään ulkopuolelle. Se toki vaatisi empatiaa ja muiden huomioonottamista. Tunnetusti lääkärien vahvuuksia.
Kysymys on siitä, mitä se lääkäri siitä keskustelusta saa. Hän haluaa hetken rentoutua, olla rauhassa, palautua. Miksi hän haluaisi selittää jollekin stuidulle töistään yhtään mitään? Ymmärrätkö, se ilo pitäisi olla kahdensuuntaista, ei niin, että se laikkari pääsee puhumaan lääkärille, vaan lääkärinkin pitää saada nauttia olostaan.
En puhu muusta kuin muiden ihmisten huomioonottamisesta ja kunnioittamisesta. Sitä joutuu itse kukin tässä elämässä, eri tilanteissa, harjoittamaan. Riippumatta asemasta, ammatista jne.
Tuskin se laikkari janoaa päästä keskustelemaan juuri lääkärille vaan hän suhtautuu luultavasti ihmisiin ihmisinä. Kommunikaatio ei ole mitään "ottaa-saada" peliä.
Miksi sinä et kunnioita toisen halua istua rauhassa ja jutella samaa työtä tekevien kanssa vaikka työasioista? Millä tavalla sinä otat heidät huomioon pakottamalla heitä ottamaan jotain laikkaria joukkoonsa, jolla ei ole mitään annettavaa vaikka uudenlaisesta tavasta leikata tyrää -keskusteluun.
"jotain laikkaria"
Sinua ei kiinnosta se, että yksikkö on tiimi, työ on tiimipelaamista. Eikä myöskään se, että taukohuone on taukoa, ei töitä varten.
Turha enää jatkaa tätä keskustelua. Toit hyvin kuitenkin esille ongelman ytimen. Kiitos siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessakaan sairaanhoitajat mene lääkärien pöytään ruokalassa. Lääkärit haluavat syödä rauhassa ilman hoitajien tempparijuttuja.
Ai jaa? Kiva tietää. Itse sairaanhoitajana haluaisin keskustella mielelläni venäläisestä kirjallisuudesta, klassisesta musiikista ja filosofiasta, mutta jokainen lääkäri on enemmän kiinnostunut seiska-lehdestä ja metallimusiikista.
Siinä työpaikan lyhyellä tauolla. Miksi muita kiinnostaisi lähteä henkilökohtaisempiin keskusteluihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jessus, meillä on juurikin tällainen laikkari joka änkeää vaikka lääkäreitten pöytään hölöttämään jostain ihan jonninjoutavasta kuinka oli vaikka viikonloppuna ollut mattoja pesemässä. Ja niille lääkäreillä jäi juttu kesken esim. siitä uudesta tyräleikkausmetodista kun eivät kohteliaisuuttaan kohdanneet keskeyttää. Jotain tilannetajua pitäisi olla näillä "ihminen ihmiselle" tyypeilläkin vaan ei. Kokemusta on nimenomaan sairaalasta.
Olen lääkäri. Suurin osa meistä ei veljeile itsemme alapuolella olevien hoitajien kanssa. Toki tykkään panna uusia tuoreita nuoria hoitsuttaria silloin tällöin, usein myös työajalla, mutta siinä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se työjuttujen puhuminen onnistuu, jos työtehtävät eiväät ole yhtään samanlaiset? Millä tavalla vaikka joku laikkari osaa ottaa osaa puheeseen, joka käsittelee vaikka apotin kirjaamista?
Jos se laikkari on lääketieteen opiskelija? Tai opiskelee vaikka koodausta. Nolointa maailmassa on arvottaa ja leimata ihminen olettamalla, tutustumatta. Paljastaa ihmisen todellisen, ruman luonteen. Ylemmyydentunne ei ole kaunista katsottavaa ja onhan se vähän koomistakin.
Eihän tuossa ole siitä kysymys.
Jos on älykäs ihminen, tietää miten apotti toimii, vaikkei sitä päivittäin käyttäisikään. Ei se Apotti nyt herra isä niin vaikea ole ymmärtää.
Voi myös ohjata sitä keskustelua kahvipöydässä niin, ettei sulje ketään ulkopuolelle. Se toki vaatisi empatiaa ja muiden huomioonottamista. Tunnetusti lääkärien vahvuuksia.
Kysymys on siitä, mitä se lääkäri siitä keskustelusta saa. Hän haluaa hetken rentoutua, olla rauhassa, palautua. Miksi hän haluaisi selittää jollekin stuidulle töistään yhtään mitään? Ymmärrätkö, se ilo pitäisi olla kahdensuuntaista, ei niin, että se laikkari pääsee puhumaan lääkärille, vaan lääkärinkin pitää saada nauttia olostaan.
En puhu muusta kuin muiden ihmisten huomioonottamisesta ja kunnioittamisesta. Sitä joutuu itse kukin tässä elämässä, eri tilanteissa, harjoittamaan. Riippumatta asemasta, ammatista jne.
Tuskin se laikkari janoaa päästä keskustelemaan juuri lääkärille vaan hän suhtautuu luultavasti ihmisiin ihmisinä. Kommunikaatio ei ole mitään "ottaa-saada" peliä.
Miksi sinä et kunnioita toisen halua istua rauhassa ja jutella samaa työtä tekevien kanssa vaikka työasioista? Millä tavalla sinä otat heidät huomioon pakottamalla heitä ottamaan jotain laikkaria joukkoonsa, jolla ei ole mitään annettavaa vaikka uudenlaisesta tavasta leikata tyrää -keskusteluun.
"jotain laikkaria"
Sinua ei kiinnosta se, että yksikkö on tiimi, työ on tiimipelaamista. Eikä myöskään se, että taukohuone on taukoa, ei töitä varten.
Turha enää jatkaa tätä keskustelua. Toit hyvin kuitenkin esille ongelman ytimen. Kiitos siitä.
Tässä juuri näkee moukkien asenteen. Tullaan sanelemaan mistä muut saavat puhua ruokaillessaan. Jos muut haluavat puhua tyräleikkauksista, niin heillä on siihen täysi oikeus eikä mikään pikku mul**u tule siihen hyppimään silmille, että on puhuttava muista kuin työasioista. Mene muualle puhumaan niistä muista asioista.
Huh huh. Laikkarina siis istuskelen samassa pöydässä lääkäreiden ja hoitajien kanssa. Jutut liikkuu laidasta laitaan, ja tottakai ymmärrän olla suu supussa juttujen ollessa nimenomaan heidän töihin liittyviä:D
Pelisilmää löytyy, ja jos lääkäri istahtaa samaan pöytään niin juttu pysyy kevyenä.
Samassa yksikössä kaikki monta vuotta tehty töitä yhdessä.
Todella monelle lääkärille ainoa hetki päivässä ns vapaaseen keskusteluun ja ajatusten vaihtoon nimenomaan on ruokatauko, muun ajan päivästä tahoillaan kuka pitää vastaanottoa, kuka on leikkurissa, kuka kiertää osastoa jne. Tätähän se tiimipelaaja laitoshuoltaja ei mitenkään tajua.
Sihteerinä koen,että lääkärit juttelevat minulle useammin taukohuoneessa,kuin vastavalmistuneet sairaanhoitajat.Jälkimmäinen jengi ( poikkeuksia toki on) pitävät itseään jumalina ja eivät tervehdi laikkareita,sihteereitä,välinehoitajia,potilaskuljettajia jne.Ja jopa ne kirurgit tervehtivät tämä minun kokemus HUS.
Vierailija kirjoitti:
Sihteerinä koen,että lääkärit juttelevat minulle useammin taukohuoneessa,kuin vastavalmistuneet sairaanhoitajat.Jälkimmäinen jengi ( poikkeuksia toki on) pitävät itseään jumalina ja eivät tervehdi laikkareita,sihteereitä,välinehoitajia,potilaskuljettajia jne.Ja jopa ne kirurgit tervehtivät tämä minun kokemus HUS.
Kyllä se nuorten (aikuisia alanvaihtajiahan tämä ilmiö ei koske) nokka siitä laskee kun Siperia opettaa, että kusessa ollaan kaikki, ellei jokainen hoida osaansa. Sen verran on kova tahti kaikessa. Konkarilaikkari, Pirha. Tervetullut kahvipöytään mutta harvoin menee.
Vierailija kirjoitti:
Kerran uskalsin tervehtiä saman yksikön lääkäriä mennessäni kahvihuoneeseen. Ikään kuin automaationa itselläni käytöstavat. Ei sanonut mitään, oli silmin nähden kiusaantunut.
t. kauppatieteiden opiskelija-osa-aikainen siivooja
Meidän insinöörivaltaisella työpaikalla teknologiayrityksessä tervehditään siivoojia siinä missä muitakin.
Kerran uskalsin tervehtiä saman yksikön lääkäriä mennessäni kahvihuoneeseen. Ikään kuin automaationa itselläni käytöstavat. Ei sanonut mitään, oli silmin nähden kiusaantunut.
t. kauppatieteiden opiskelija-osa-aikainen siivooja