Katson juuri brittiläistä jännityssarjaa The couple next door, joka sijoittuu sairaalamaailmaan ja voi hyvänen aika miten hierarkkista

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole aivan järkyttävä yhteiskunta, jos ei edes omalla lounashetkellä saa valita kenen kanssa syö? Väkisin pitää katsella jotain ihmistä bvastapäätä, josta ei pidä ja jonka jutut eivät kiinnosta pennin jenin vertaa. Mikä totaslitarismi tuo oikein on?

Olin työpaikassa missä oli protokolla mennä aina edellisen viereen istumaan, oma tiimi aina omassa sumpussa. Edes yhtä penkkiä ei saanut jättää väliin ilman että joku tuli passiivisaggressiivisesti siitä kiukuttelemaan.

Tämä johti sitten siihen että riippuen siitä mihin kellonaikaan satuit syömään jouduit kuuntelemaan jonkun avio-ongelmia, jonkun siskon eroriitoja, jonkun pervoja bilejuttuja, ja ties mitä soopaa. Lopulta aloin käymään syömässä yksin ja luin lehteä. Tästäkin joku sai raivarit ja nimitti epäsosiaaliseksi. Olkoon sitten niin, olkaa mielenkiintoisempia tai edes hiljaa niin ehkä sitten seura voi kiinnostaa.

Itselleni se lounahetki saattaa olla ainoa hetki, kun on aikaa jutella omien samaa työtä tekevien kollegoiden kanssa. Se hetki kun voi manata vaikka jotain ylimääräistä uutta työtehtävää tai puhua vaikka yt -asioista. Jakaa kokemuksia huonoista esimiehistä tai ihmetellä uusia ilmiöitä, joita on huomannut omassa työssä. Miksi siihen pitäisi sitten ottaa joku ihan muuta työtä tekevä seuraan puhumaan mustikkapiirakoista tai lomamatkoistaan?

Vierailija kirjoitti:

Osastoilla syödään ihan samassa pöydässä lääkäreistä laitoshuoltajiin. Ei ole kahvihuoneissa tilaa millekään useille pöydille ja aikaa syödä on juuri silloin kun on, jos on. Ruokalat ovat niin kaukana ettei sinne juuri kukaan viitsi lähteä.

Lääkäreillä on yleensä pikkueväät, joita he syövät lääkärien huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osastoilla syödään ihan samassa pöydässä lääkäreistä laitoshuoltajiin. Ei ole kahvihuoneissa tilaa millekään useille pöydille ja aikaa syödä on juuri silloin kun on, jos on. Ruokalat ovat niin kaukana ettei sinne juuri kukaan viitsi lähteä.

Lääkäreillä on yleensä pikkueväät, joita he syövät lääkärien huoneessa.

Tämä on se toinen vaihtoehto, mutta joskus hekin kuulemma kaipaavat pois koneen vierestä. Ihan ymmärrettävää.

Samanlaista ollut kautta aikain ja edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessakaan sairaanhoitajat mene lääkärien pöytään ruokalassa. Lääkärit haluavat syödä rauhassa ilman hoitajien tempparijuttuja.

Meidän suomalaisten veroeuroilla näitä koulutetaan, ja alakoulusta lähtien pitää osata käytöstavat. Olipa samassa työyhteisössä monia eri ammattilaisia jotka terveydenhuollon puolella työskentelee, on osattava käyttäytyä. Jokaista siellä tarvitaan.

Millä tavalla käytöstavat liittyvät siihen, että ihmiset valitsevat lounasseuransa? Eikö se ennemminkin osoita käytöstapojen puutetta tunkea seuraan väkisin tai yrittää pakottaa ihmisiä samoihin pöytiin ja estää heitä keskustelemasta asioista, joista he itse haluaisivat keskustella? Minusta se on täydellistä moukkamaisuutta. 

Eikös se ole normaalia että syö pöydässä sellaisten kanssa jossa jutut kohtaa. Lääkärit kyllä on hoitsujen kanssa silloin kun haluavat sitä kusista suolenpätkää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole aivan järkyttävä yhteiskunta, jos ei edes omalla lounashetkellä saa valita kenen kanssa syö? Väkisin pitää katsella jotain ihmistä bvastapäätä, josta ei pidä ja jonka jutut eivät kiinnosta pennin jenin vertaa. Mikä totaslitarismi tuo oikein on?

Mistä sinä tiedät ettet pidä jostakusta ja hänen juttunsa eivät sinua kiinnosta jos et ole koko ihmisen kanssa ikinä sanaakaan vaihtanut etkä tätä aiemmin nähnytkään? Olet päättänyt että jokainen joka on ns alemmalla satuksella työpailakka on epämiellyttävä, tyhmä, tylsä, rasittava ja vastenmielinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole aivan järkyttävä yhteiskunta, jos ei edes omalla lounashetkellä saa valita kenen kanssa syö? Väkisin pitää katsella jotain ihmistä bvastapäätä, josta ei pidä ja jonka jutut eivät kiinnosta pennin jenin vertaa. Mikä totaslitarismi tuo oikein on?

Mistä sinä tiedät ettet pidä jostakusta ja hänen juttunsa eivät sinua kiinnosta jos et ole koko ihmisen kanssa ikinä sanaakaan vaihtanut etkä tätä aiemmin nähnytkään? Olet päättänyt että jokainen joka on ns alemmalla satuksella työpailakka on epämiellyttävä, tyhmä, tylsä, rasittava ja vastenmielinen. 

En minä käy töissä tutustuakseni ihmisiin vaan tehdäkseni töitä. Tauoilla haluan palautua seurassa, jonka koen auttavan siinä. Yleensä samaa työtä tekevät löytävät helpoimmin yhteiset jutut palautumiseen. 

Kyllä mä olen istunut samassa ruokapöydässä osastolla jopa kirurgin kanssa enkä ole kuin sihteeri