Kiusataanko teidän lapsia koulussa itsetehtyjen vaatteiden takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiusattiin, mutta olin ujo ja kiltti niin en ikinä sanonut äidille mitään. Paitsi sitten aikuisena, kun kaikki muukin "ihanat lapsuusmuistot" tuli ilmi.

  Minua kiusattiin, koska äitini haki vaatteeni aina jostain kirppikseltä, mahdollisimman halpoja, rumia ja haisevia. En saanut ikinä yhtään uutta vaatetta lapsena, enkä päässyt kertaakaan kampaajalle, ennenkuin menin itse kesätöihin 14-vuotiaana. Sitä ennen koulukaverini leikkasivat hiuksiani Fiskarsseilla välitunnilla. Kyrsii tuollaiset itsekkäät vanhemmat! Omat vanhempani juoksivat kampaajalla ja parturissa, ja ostivat itselleen hienouksia ja uutuuksia. Minä sain vain kamalia rääsyjä, olin resuinen ja ruokoton ja haisin omituiselle. 

Kielsivätkö he suihkunkin sinulta, vai miksi haisit?

Vierailija kirjoitti:

  Kunpa Suomessa olisi koulupuvut. 

Tätä kyllä kannatan, mutta virallisia koulupukujakin käsittääkseni saa eri merkeissä ja lapset huomaavat, kenellä on halpa ja kenellä kallis, vaikka ne muka on yhdenmukaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

  Kunpa Suomessa olisi koulupuvut. 

Tätä kyllä kannatan, mutta virallisia koulupukujakin käsittääkseni saa eri merkeissä ja lapset huomaavat, kenellä on halpa ja kenellä kallis, vaikka ne muka on yhdenmukaiset. 

Mulla on kolme lasta, ja en ole kyllä huomannut että heitä tai heidän kavereitaan pätkääkään kiinnostaisi, mikä on halpaa tai mikä kallista. Useimmilla lapsilla ainakin minun kuplassani on tosi järkevä ajattelumalli: liian hienoja housuja tai liian hienoa puhelinta joutuu vain varomaan. Sitten jokin pleikka on hyvä olla uutta mallia, jotta voi pelata uusia pelejä. Mutta ihailu ei kohdistu uuden pleikan omistajiin vaan niihin, jotka pelaavat hyvin futista tai soittavat taitavasti kitaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

  Kunpa Suomessa olisi koulupuvut. 

Tätä kyllä kannatan, mutta virallisia koulupukujakin käsittääkseni saa eri merkeissä ja lapset huomaavat, kenellä on halpa ja kenellä kallis, vaikka ne muka on yhdenmukaiset. 

Mulla on kolme lasta, ja en ole kyllä huomannut että heitä tai heidän kavereitaan pätkääkään kiinnostaisi, mikä on halpaa tai mikä kallista. Useimmilla lapsilla ainakin minun kuplassani on tosi järkevä ajattelumalli: liian hienoja housuja tai liian hienoa puhelinta joutuu vain varomaan. Sitten jokin pleikka on hyvä olla uutta mallia, jotta voi pelata uusia pelejä. Mutta ihailu ei kohdistu uuden pleikan omistajiin vaan niihin, jotka pelaavat hyvin futista tai soittavat taitavasti kitaraa.

Muistelet asioita valikoivasti. Kyllä se on niin että uskottavuutta hankitaan hyvillä vaatteilla ja esimerkiksi pleikkarilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiusattu. Ei myöskään erikoisista nimistä, ärräviasta, pienestä koosta tai hyvästä koulumenestyksestä.

Kaiken kaikkiaan nykyään ei kiusata asioista, jotka olisivat omassa lapsuudessani altistaneet helvetille. Anteeksi jos joku saa raivarit pelkästä sanasta, mutta tunne- ja vuorovaikutustunnit sekä kiusaamiseen puuttuminen ovat tehneet nykypäivän koululuokille ihmeitä.

Missä koulussa tämä toteutunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiusattiin, mutta olin ujo ja kiltti niin en ikinä sanonut äidille mitään. Paitsi sitten aikuisena, kun kaikki muukin "ihanat lapsuusmuistot" tuli ilmi.

  Minua kiusattiin, koska äitini haki vaatteeni aina jostain kirppikseltä, mahdollisimman halpoja, rumia ja haisevia. En saanut ikinä yhtään uutta vaatetta lapsena, enkä päässyt kertaakaan kampaajalle, ennenkuin menin itse kesätöihin 14-vuotiaana. Sitä ennen koulukaverini leikkasivat hiuksiani Fiskarsseilla välitunnilla. Kyrsii tuollaiset itsekkäät vanhemmat! Omat vanhempani juoksivat kampaajalla ja parturissa, ja ostivat itselleen hienouksia ja uutuuksia. Minä sain vain kamalia rääsyjä, olin resuinen ja ruokoton ja haisin omituiselle. 

Karma...

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä tehdä vaatteet itse?

Onko lapsesi niin lihava,  ettei löydy kaupasta sopivia?

En ole ap, mutta omien lasteni ollessa pieniä ja ala-asteiässä ongelma oli nimenomaan se, että kaupasta ei meinannut löytyä pitkiä housuja, jotka olisivat pysyneet hoikan lapsen jalassa. Kaikissa oli vyötäröllä 10 cm liikaa. Jos liikkeessä oli tarjolla kapeita malleja, niin ne olivat kapeita reisien kohdalta, mutta vyötäröllä oli edelleen liikaa. Ongelma ratkesi lopulta osittain, kun löysin ranskalaiset lastenvaatemerkit. 

Minua kiusattiin aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

  Kunpa Suomessa olisi koulupuvut. 

Tätä kyllä kannatan, mutta virallisia koulupukujakin käsittääkseni saa eri merkeissä ja lapset huomaavat, kenellä on halpa ja kenellä kallis, vaikka ne muka on yhdenmukaiset. 

Mulla on kolme lasta, ja en ole kyllä huomannut että heitä tai heidän kavereitaan pätkääkään kiinnostaisi, mikä on halpaa tai mikä kallista. Useimmilla lapsilla ainakin minun kuplassani on tosi järkevä ajattelumalli: liian hienoja housuja tai liian hienoa puhelinta joutuu vain varomaan. Sitten jokin pleikka on hyvä olla uutta mallia, jotta voi pelata uusia pelejä. Mutta ihailu ei kohdistu uuden pleikan omistajiin vaan niihin, jotka pelaavat hyvin futista tai soittavat taitavasti kitaraa.

Muistelet asioita valikoivasti. Kyllä se on niin että uskottavuutta hankitaan hyvillä vaatteilla ja esimerkiksi pleikkarilla.

Kyse ei nyt ole muistelemisesta, vaan ihan elämästä, jota elämme päivittäin. Ehkä lapsillani vain on hyvä itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiusattu. Ei myöskään erikoisista nimistä, ärräviasta, pienestä koosta tai hyvästä koulumenestyksestä.

Kaiken kaikkiaan nykyään ei kiusata asioista, jotka olisivat omassa lapsuudessani altistaneet helvetille. Anteeksi jos joku saa raivarit pelkästä sanasta, mutta tunne- ja vuorovaikutustunnit sekä kiusaamiseen puuttuminen ovat tehneet nykypäivän koululuokille ihmeitä.

Missä koulussa tämä toteutunut?

Siis ajattelitko ihan tosissasi, että kerron täällä lasteni koulun? Ihan tavallinen koulu maakuntakeskuksessa, S2-oppilaita noin 15 prosenttia, alueen tulotaso ei mitenkään erityisen korkea, mutta vanhempainyhdistys aktiivinen ja koulussa painotusluokat.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin aikoinaan.

Ihan oikein sulle, lökäpöksy...

Kouluaikoina yhdellä tytöllä oli kotona tehdyt vaatteet, hän oli tosi tyylikäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiusattu. Ei myöskään erikoisista nimistä, ärräviasta, pienestä koosta tai hyvästä koulumenestyksestä.

Kaiken kaikkiaan nykyään ei kiusata asioista, jotka olisivat omassa lapsuudessani altistaneet helvetille. Anteeksi jos joku saa raivarit pelkästä sanasta, mutta tunne- ja vuorovaikutustunnit sekä kiusaamiseen puuttuminen ovat tehneet nykypäivän koululuokille ihmeitä.

  Enpä usko. Lapseni luokalla on yksi erittäin pahasuinen tyttö, joka huutelee ja solvaa kaikkia hiukankin hiljaisempia oppilaita. Me vanhemmat saimme keväällä kiertoviestin, jossa vedottiin että tämä häijy tyttö erotettaisiin koulusta. Ei onnistunut. Suojelen lapsiani niin, että he saavat kutsua meille kotiin joka päivä koulukavereita pelaamaan ja syömään, myös näitä kiusaaja- räyhähenkiä. Pidä viholliset lähelläsi. Mitään kotikutoisia vaatteita en pakottaisi lapsiani käyttämään peruskoulussa, ikinä. He saavat aina uusimmat vaatteet, parhaat mitä rahalla saa, koska pidän lapsistani. 

Silloin, kun keskenkasvuisille lapsille ostetaan parhaat vaateet, mitä rahalla saa, on todellakin aika laittaa lapsilisät leikkuriin

Ainakin stadissa kaikki koululaiset on nykyään yhtä harmaata ja persoonatonta massaa, ihan kuin armeijassa, joten jos uskaltaa olla yhtään vapaa, joutuu varmasti kiusatuksi. Surullista, miten vanhemmat epäonnistuvat kasvattamaan lapsistaan yksilöitä näin isossa mittakaavassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin aikoinaan.

Ihan oikein sulle, lökäpöksy...

Sanopa samaa Meksikon kartelleille 🤡