Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi yhtäkkiä, ettei kaipaa seksiä enää
25.09.2026 |
Elikkäs tässä jo kuukausia nukuttu eri huoneissa, mies tekee töitä kotoa ja itse olen kotiäitinä. Olen huomannut, että läheisyys hiljalleen vähentynyt ja aika useaan kertaan ottanut sen puheeksi ja vaikka hetkittäin asiaan tuli muutoksia ja mies yrittikin hetken, mutta jossain kohtaa alkoi taas vetäytyä. Tästä tuli minulle olo, etten ole tärkeä ja rakastettu. Mies myös riidassa alkuvuodesta tokaisi ettei rakasta minua enää. Asia saatiin kuitenkin jotenkin selvitettyä, tai noh, ehkä ennemmin lakaistua maton alle ja jatkettiin normaalia perhearkea.
Nyt sitten olemme olleet jo yli kuukauden harrastamatta seksiä, ja mies sitten siinä ensin mykkäkoulua ensin piti, mutta sai lopulta sanottua, ettei kaipaa enää seksiä eikä läheisyyttä. Ja tämänhän tuli minulle järkytyksenä. Itse kaipaan ja tarvitsen läheisyyttä, mutta mies ei välitä sitä minulle antaa.
Ero on hieman vaikea tässä vaiheessa, koska lapset ja lemmikit. Mutta käytännössä olemme kai jo eronneet, ja enää vain kämppiksiä, kunnes viimein päästään erilleen.
Miehen mielestä ei voi pakottaa seksiin, enkä tietenkään sitä aijo tehdä, mutta onko se väärin jos lataan Tinderin?? Sanoin hänelle tästä aikomuksesta, mutta hän ei reagoinut. Mielestäni minullakin on oikeus elää ja kokea halutuksi tulemisen tunne.
Rakastan seksiä, enkä olisi siitä valmis luopumaan. Olen itkenyt tätä asiaa todella usein, ja mies vain katsoo vierestä, tai pakenee tilannetta. Tulee siitäkin sellainen olo, ettei toinen todellakaan enää välitä, kun antaa minun itkeä ja jättää yksin.
Sanoo olevansa hänkin stressaantunut maailman tilanteesta, ja väsynyt, mutta silti käyttää energiaansa kaikkeen muuhun, kun parisuhteeseen. Mielestään on myös yrittänyt, mutta on väsynyt kuulemma yrittämään.
Olen ollut seksin puutteesta ja kommunikaation puutteesta todella kiukkuinen, ja tämän hänelle myöntänytkin. Ja herrmosto on työttömyystilanteen takia todella ylikuormittunut, mutta koen, ettei mies halua enää tukea minua millään tavalla ja tämä satuttaa minua.
Mies myös syyttää etten minä yritä tarpeeksi. Eli mielestäni hän odottaa minun tekevän kaiken työn parisuhteen pelastamiseksi, ja ilmeisesti odottaa minun jahtaavan häntä. Koen, että hänellä on heikko itsetunto, jota minun pitäisi pönkittää, ja olla jatkuvasti hänen perässään, vaikka itse olen aivan rikki hänen sanoistaan ja jatkuvasta ignooraamisesta, ja tämä tuntuu sopivan hänelle enemmän kuin hyvin.
Niin, nyt sitten täällä kyselen, miten tosiaan sen Tinderin laita?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettuani vuodatuksesi, ap, en ihmettele, että teillä menevät lusikat jakoon.
Kerro toki lisää? Et tiedä meidän elämästä sen enempää, kun olen tänne uskaltanut parisuhteesta kertoa. Onko sinusta normaalia, että mies mieluummin vetäytyy yksin nukkumaan omaan huoneeseensa, antamatta minkäänlaista lämpöä ja läheisyyttä? Onko se normaalia, että kun nainen itkee, niin häntä ignoorataan? Haluaisin vastauksia tällaisiin kysymyksiin. On vaikea pitää pakkaa kasassa, tai olla edes iloinen mistään, kun toinen kylmettyy päivä päivältä.
Hohhoijaa. Jos on hirmuisen vaikeaa olla toisen ihmisen kanssa, eikä terapiakaan onnistu, ottakaa ero. Ei se ole sen kummempaa.
Tyypillinen provo on juuri tällainen, että on olemassa mukamas joku ratkaisematon yhtälö, jota muiden pitäisi innolla ratkoa. Sinun yhtälössäsi on paljon ratkaisuvaihtoehtoja, joihin et vain halua ryhtyä. Siispä ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen lapsellinen kiukuttelu seksistä. Missä nyt ovat ne "Onhan sinulla omat kädet"- neuvot 🤔
Koko ajan neuvotaan ihan omin käsin klikkailemaan erokaavake täyteen. Nopea juttu. Sillä siitä pääsee, kapsäkit kainaloon, ovesta ulos ja sitten on vapaa etsimään seksiä uusilta miehiltä.
Itsellä samantyyppinen kokemus, mutta toisinpäin. Olin etätyössä kotona ja mies työttömänä kotona. Meillä oli kuitenkin ongelmia roppakaupalla seksittömyyden lisäksi. Itse väsyin siihen, että jouduin kokopäivätyön lisäksi tekemään kotonakin suurimman osan. Meillä tilanne kesti paljon pitempään.
Minusta teillä tilanne on kestänyt suhteellisen vähän aikaa vielä. Mutta keskustella pitää asiat halki, muutenhan mitään ei voi korjata. En lähtisi sinuna ihan ensimmäisenä hakemaan ulkopuolista suhdetta ja pettämään. Pettämisen jälkeen nimittäin tilanne harvemmin korjaantuu. Etenkin, kun puoliso ei ole selkeästi edes suostunut seksin hakemiseen muualta. Selvitä ensin asiat kotona puolison kanssa.
Ensimmäisenä mieleeni tuli kyllä se, että vietätte liian paljon aikaa yhdessä kotona. Todennäköisesti teillä myös pahimmat ruuhkavuodet päällä pienten lasten kanssa. Keskinäinen kipinä katoaa juuri noin. Voisiko miehesi tehdä töitä enemmän työpaikalla, esimerkiksi muutaman päivän viikossa? Pystyttekö käymään joskus kahdestaan vaikka hotellissa 1-2 yötä, saatteko lasten kanssa hoitoapua? Työstressi saattaa myös vaikuttaa miehelläsi. Kannattaa nyt yrittää kaikki mahdollinen. Parisuhdeterapiaa ja seksuaaliterapiaa? Jos mikään ei auta, niin erotkaa. Ei se maailmanloppu ole. Paljon pahempaa on olla huonossa parisuhteessa liian pitkään.
Tsemppiä, kyllä elämä kantaa! Sinulla on oikeus olla haluttu ja saada tarpeesi tyydytettyä.
Aina sitä eroa tuputetaan, ikäänkuin se olis helppo ja jotenkin auttava juttu.
Meidän avioliitossa on just paljon pohdittu vaikeuksiamme, eli mustasukkaisuutta ja pettämistä molemminpuolin...mutta mitä se ero meitä auttaisi? Olisi ihan yhtä huono olo yhä vaan, huonompikin, kenties. Näin me molemmat tuumasimme. Emme siis eroa, sillä rakkautta on ja todella hyvää seksiä (anteeksi!).
Ihan normaali tapaus! Mies on halunnut seksiä , mutta nainen kieltäytyy. Riittävän kauan kieltäytyy niin mies saa tarpeekseen ja lopettaa vonkaamisen. Sitten kuukauden parin kuluttua nainen haluaakin, mutta mies on lukossa ja vittuuntunut ja kieltäytyy! Nyt se onkin miehen vika, että liitto on karilla. Jos saatte joskus sen solmun aukeamaan niin tehkää sopimus, että teillä nussitaan kerran viikossa vaikka se ei sattuisi toista kiinnostamaan. Jos ette pysty puhumaan, niin menkää terapeutille, mutta kiertäkää seksuaaliterapeutit kaukaa! Menette vaikka toiselle paikkakunnalle ja yritätte päästä puhumaan asiat rauhassa kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös jöstä laulanut aikoinaan, en tahdo sinua enää.
Vierailija kirjoitti:
Aina sitä eroa tuputetaan, ikäänkuin se olis helppo ja jotenkin auttava juttu.
Meidän avioliitossa on just paljon pohdittu vaikeuksiamme, eli mustasukkaisuutta ja pettämistä molemminpuolin...mutta mitä se ero meitä auttaisi? Olisi ihan yhtä huono olo yhä vaan, huonompikin, kenties. Näin me molemmat tuumasimme. Emme siis eroa, sillä rakkautta on ja todella hyvää seksiä (anteeksi!).
Olet oikeassa. Ero ei ole tietenkään paras ratkaisu.
Ap:stä tulee vain sellainen vaikutelma, että hän ei ole valmis tekemään mitään, eikä mieskään ole. Parempi lopettaa saman tien, kuin mennä pettämisen kautta ja loukata kahta kauheammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketään ei kiinnosta aloittajan homosuhteen ongelmat
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali tapaus! Mies on halunnut seksiä , mutta nainen kieltäytyy. Riittävän kauan kieltäytyy niin mies saa tarpeekseen ja lopettaa vonkaamisen. Sitten kuukauden parin kuluttua nainen haluaakin, mutta mies on lukossa ja vittuuntunut ja kieltäytyy! Nyt se onkin miehen vika, että liitto on karilla. Jos saatte joskus sen solmun aukeamaan niin tehkää sopimus, että teillä nussitaan kerran viikossa vaikka se ei sattuisi toista kiinnostamaan. Jos ette pysty puhumaan, niin menkää terapeutille, mutta kiertäkää seksuaaliterapeutit kaukaa! Menette vaikka toiselle paikkakunnalle ja yritätte päästä puhumaan asiat rauhassa kuntoon.
Kaksi pikkulasta. Ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko kaiken tämän, mitä kirjoitit kertonut myös miehellesi? En tiedä teijän tilanteesta yhtään mitään ja kirjoituksistasi välittyy itselleni tunne siitä, että odotat miehesi korjaavan sekä tekevän kaiken ikävän tänläisiin asioihin liittyen.
Mulla on ollut samanlainen tilanne, että ei ole seksiä tai läheisyyttä tai siis se loppui. Syy oli erilleen kasvaminen ja kommunikaation loppuminen arki kiireiden takia. Puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Itkettiin, huudettiin ja puhuttiin.
Noh, lopulta huomasin sen, että molemmat käyttäytyvät todella huonosti, myös minä ihan yhtä paljon kuin mieheni, vaikka en sitä huomannut aluksi. Se kun on mukavan helppoa syyttää vain toista ja ulkoistaa oma käytös ja paha olo.
Miehen oli vaikeampaa tehdä aloite tai halata, joten minä tein molemmat asiat. Nyt kaikki on taas niinkuin ennenkin.
Kehoitan siis puhumaan rehellisesti kaikista tunteista ja ennen kaikkea miettimään sitä, että miten itse käyttäytyy. Onko minulla myrkyllisiä tai häiriintyneitä käytösmalleja? Osaanko ottaa kritiikkiä vastaan? Pitääkö minun muuttua? Kykenenkö yksin muutokseen vai tarvitsenko apua?
N41
Ompas yksinkertainen yhteenveto! Mistä sinä tiedät mitenpäin se seksi on parilla mennyt? Aika typerää kommentoida noin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettuani vuodatuksesi, ap, en ihmettele, että teillä menevät lusikat jakoon.
Kerro toki lisää? Et tiedä meidän elämästä sen enempää, kun olen tänne uskaltanut parisuhteesta kertoa. Onko sinusta normaalia, että mies mieluummin vetäytyy yksin nukkumaan omaan huoneeseensa, antamatta minkäänlaista lämpöä ja läheisyyttä? Onko se normaalia, että kun nainen itkee, niin häntä ignoorataan? Haluaisin vastauksia tällaisiin kysymyksiin. On vaikea pitää pakkaa kasassa, tai olla edes iloinen mistään, kun toinen kylmettyy päivä päivältä.
Olet nalkuttava akka, ei siitä sen enempää.
Nalkuttava akka ei varsinaisesti ole argumentti, vaan henkilökohtainen haukkuminen. Jos sinulla on jotain oikeaa sanottavaa itse asiasta, kuuntelen mielelläni. Ja juuri tällainen nimittely on aika tyypillinen tapa sivuuttaa itse keskustelu silloin, kun nainen yrittää nostaa esiin parisuhteen ongelmia ja haastaa kumppania oikeasti keskustelemaan niistä. Jos naisen esittämät ongelmat kuitataan vain sillä, että hän on “nalkuttava akka”, niin itse ongelmiin ei tarvitse koskaan ottaa kantaa.
Jos mies kieltäytyy seksistä niin se että hakisit sitä muualta ei ole pettämistä.
Mikäli hän kieltäytyy intiimistä läheisyydestä ei häntä myöskään saa haitata se että haet sitä muualta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko kaiken tämän, mitä kirjoitit kertonut myös miehellesi? En tiedä teijän tilanteesta yhtään mitään ja kirjoituksistasi välittyy itselleni tunne siitä, että odotat miehesi korjaavan sekä tekevän kaiken ikävän tänläisiin asioihin liittyen.
Mulla on ollut samanlainen tilanne, että ei ole seksiä tai läheisyyttä tai siis se loppui. Syy oli erilleen kasvaminen ja kommunikaation loppuminen arki kiireiden takia. Puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Itkettiin, huudettiin ja puhuttiin.
Noh, lopulta huomasin sen, että molemmat käyttäytyvät todella huonosti, myös minä ihan yhtä paljon kuin mieheni, vaikka en sitä huomannut aluksi. Se kun on mukavan helppoa syyttää vain toista ja ulkoistaa oma käytös ja paha olo.
Miehen oli vaikeampaa tehdä aloite tai halata, joten minä tein molemmat asiat. Nyt kaikki on taas niinkuin ennenkin.
Kehoitan siis puhumaan rehellisesti kaikista tunteista ja ennen kaikkea miettimään sitä, että miten itse käyttäytyy. Onko minulla myrkyllisiä tai häiriintyneitä käytösmalleja? Osaanko ottaa kritiikkiä vastaan? Pitääkö minun muuttua? Kykenenkö yksin muutokseen vai tarvitsenko apua?
N41
Siis olen kyllä kertonut hänelle näistä asioista, montakin kertaa. Ongelma ei ole se, etten olisi puhunut tai yrittänyt kommunikoida…olen yrittänyt keskustella samoista asioista uudelleen ja uudelleen, ja yleensä keskustelut päättyy siihen, että minut sivuutetaan, saan silent treatmentia tai asia käännetään niin, että minä olen se ongelma.
En myöskään ajattele, että parisuhteen korjaaminen olisi vain miehen vastuulla. Olen ollut aina valmis katsomaan myös omaa käytöstä ja myöntämään omat virheeni. Tiedän, etten itsekään ole täydellinen ja varmasti minulla on asioita, joita voisin tehdä vielä paremmin. Mutta parisuhdetta ei vaan voi korjata yksin. Molempien täytyy olla valmis kuuntelemaan toista, ottamaan vastuuta omasta toiminnasta ja tekemään muutoksia.
Olen vuosien mittaan tehnyt todella paljon myönnytyksiä ja antanut hänelle monissa asioissa periksi, koska hänellä oli selvästi hyvin heikko itsetunto ja yhdessä vaiheessa hänen mustasukkaisuus meni jopa sairaalloisen kontrolloivaksi. Hän ei käytännössä päästänyt minua silmistään, ja minun piti raportoida hänelle, missä olen ja mitä teen. Jos en vastannut heti viestiin tai puheluun, hän saattoi suuttua niin paljon, että rikkoi minun tavaroita. Ajattelin pitkään, että jos vain muutan omaa käytöstä ja teen hänelle olon turvallisemmaksi, esimerkiksi lopettamalla harrastuksia tai vähennän menemisiä, niin ehkä hän lopulta ymmärtää, ettei hänellä ole mitään syytä olla huolissaan.
Jälkikäteen olen ymmärtänyt, ettei se ollut se oikea ratkaisu. Yritin vuosien ajan pienentää omaa elämää ja luopua asioista, jotta hänen epävarmuus helpottaisi. Se ei kuitenkaan ratkaissut ongelmaa, vaan päinvastoin tuntui vain johtavan siihen, että jouduin tekemään aina uusia myönnytyksiä.
Siksi koen vähän vaikeaksi sen ajatuksen, että nyt minun pitäisi vain miettiä, mitä itse voisin taas tehdä toisin. Olen kyllä tehnyt sitä jo omasta mielestä ihan liikaa. Jossain vaiheessa vain tulee raja vastaan siinä, kuinka paljon yksi ihminen voi jatkuvasti joustaa ja muuttaa itseään toisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettuani vuodatuksesi, ap, en ihmettele, että teillä menevät lusikat jakoon.
Kerro toki lisää? Et tiedä meidän elämästä sen enempää, kun olen tänne uskaltanut parisuhteesta kertoa. Onko sinusta normaalia, että mies mieluummin vetäytyy yksin nukkumaan omaan huoneeseensa, antamatta minkäänlaista lämpöä ja läheisyyttä? Onko se normaalia, että kun nainen itkee, niin häntä ignoorataan? Haluaisin vastauksia tällaisiin kysymyksiin. On vaikea pitää pakkaa kasassa, tai olla edes iloinen mistään, kun toinen kylmettyy päivä päivältä.
Hohhoijaa. Jos on hirmuisen vaikeaa olla toisen ihmisen kanssa, eikä terapiakaan onnistu, ottakaa ero. Ei se ole sen kummempaa.
Tyypillinen provo on juuri tällainen, että on olemassa mukamas joku ratkaisematon yhtälö, jota muiden pitäisi innolla ratkoa. Sinun yhtälössäsi on paljon ratkaisuvaihtoehtoja, joihin et vain halua ryhtyä. Siispä ero.
Toki ulkopuolisen näkökulmasta ratkaisu näyttää yksinkertaiselta…jos suhteessa on vaikeaa, niin erotaan. Mutta jos tilanne olisi oikeasti niin yksinkertainen, en olisi täällä kysymässä muiden kokemuksia.
En ole missään vaiheessa sanonut, etten ymmärtäisi eron olevan yksi vaihtoehto. Totta kai tiedän sen olevan…ongelma on siinä, että kaikki ei pysty vaan ilmoittamaan toiselle, että nyt erotaan, ja kävelemään saman tien ulos suhteesta. Elämässä on joskus taloudellisia, käytännön, perheeseen ja asumiseen liittyviä asioita, jotka tekee lähtemisestä niin paljon vaikeampaa.
En myöskään pyytänyt muita ratkaisemaan minun elämää. Vaan toiveena oli kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka on ehkä olleet vastaavassa tilanteessa. Jos sinulla ei ole sellaista kokemusta tai mitään muuta annettavaa kuin ”ota ero”, niin sekin on ihan ok, mutta silloin voit yhtä hyvin jättää kommentoimatta.
Ja mitä tulee tuohon ”provoon”, niin aika erikoista olisi kutsua toisen ihmisen oikeaa elämäntilannetta provoksi vain siksi, ettei siihen ole olemassa sinulle yksinkertaista yhden lauseen ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali tapaus! Mies on halunnut seksiä , mutta nainen kieltäytyy. Riittävän kauan kieltäytyy niin mies saa tarpeekseen ja lopettaa vonkaamisen. Sitten kuukauden parin kuluttua nainen haluaakin, mutta mies on lukossa ja vittuuntunut ja kieltäytyy! Nyt se onkin miehen vika, että liitto on karilla. Jos saatte joskus sen solmun aukeamaan niin tehkää sopimus, että teillä nussitaan kerran viikossa vaikka se ei sattuisi toista kiinnostamaan. Jos ette pysty puhumaan, niin menkää terapeutille, mutta kiertäkää seksuaaliterapeutit kaukaa! Menette vaikka toiselle paikkakunnalle ja yritätte päästä puhumaan asiat rauhassa kuntoon.
Kaksi pikkulasta. Ero.
Juuri näin!! Kaksi lasta kinastelevat kumpi aloitti pihtaamisen. Ero ei kylläkään ole mikään ratkaisu. Sitten kaksi katkeraa ihmettelee miten tässä näin kävi. Kohta hakeudutaan uusiin suhteisiin ja parin vuoden kuluttua on neljä katkeraa ihmistä!
Vierailija kirjoitti:
Itsellä samantyyppinen kokemus, mutta toisinpäin. Olin etätyössä kotona ja mies työttömänä kotona. Meillä oli kuitenkin ongelmia roppakaupalla seksittömyyden lisäksi. Itse väsyin siihen, että jouduin kokopäivätyön lisäksi tekemään kotonakin suurimman osan. Meillä tilanne kesti paljon pitempään.
Minusta teillä tilanne on kestänyt suhteellisen vähän aikaa vielä. Mutta keskustella pitää asiat halki, muutenhan mitään ei voi korjata. En lähtisi sinuna ihan ensimmäisenä hakemaan ulkopuolista suhdetta ja pettämään. Pettämisen jälkeen nimittäin tilanne harvemmin korjaantuu. Etenkin, kun puoliso ei ole selkeästi edes suostunut seksin hakemiseen muualta. Selvitä ensin asiat kotona puolison kanssa.
Ensimmäisenä mieleeni tuli kyllä se, että vietätte liian paljon aikaa yhdessä kotona. Todennäköisesti teillä myös pahimmat ruuhkavuodet päällä pienten lasten kanssa. Keskinäinen kipinä katoaa juuri noin. Voisiko miehesi tehdä töitä enemmän työpaikalla, esimerkiksi muutaman päivän viikossa? Pystyttekö käymään joskus kahdestaan vaikka hotellissa 1-2 yötä, saatteko lasten kanssa hoitoapua? Työstressi saattaa myös vaikuttaa miehelläsi. Kannattaa nyt yrittää kaikki mahdollinen. Parisuhdeterapiaa ja seksuaaliterapiaa? Jos mikään ei auta, niin erotkaa. Ei se maailmanloppu ole. Paljon pahempaa on olla huonossa parisuhteessa liian pitkään.
Tsemppiä, kyllä elämä kantaa! Sinulla on oikeus olla haluttu ja saada tarpeesi tyydytettyä.
Kiitos asiallisesta viestistä. Ymmärrän hyvin tuon ajatuksen siitä, että yhdessä vietetty aika ja muut elämäntilanteen kuormitukset voi vaikuttaa parisuhteeseen, ja olen itsekin miettinyt paljon sitä, mikä meidän tilanteessa vaikuttaa mihinkin.
Haluan kuitenkin vielä sanoa, että meidän ongelmat ei oikeastaan ole alkaneet seksittömyydestä tai siitä, että oltaisiin vain oltu liikaa yhdessä kotona. Tässä on taustalla paljon pidempi historia erilaisia ongelmia ja käyttäytymismalleja, joita olen yrittänyt selvittää ja joista olen puhunut miehen kanssa useita kertoja.
Mitä tuohon ulkopuoliseen suhteeseen tulee, niin Tinder kävi tosiaan mielessä. Olin jopa jo lataamassa sitä, koska kaipuu läheisyyteen ja kosketukseen on tällä hetkellä niin valtava. En kuitenkaan lopulta tehnyt sitä, koska aloin itsekin epäröidä ja miettiä, onko se oikeasti se ratkaisu, jota haluan. En halua pettää tai tehdä tästä mitään kostojuttua. Haluan vain olla rehellinen siitä, kuinka suureksi läheisyyden kaipuu on tässä tilanteessa kasvanut itsellä.
En myöskään ajattele, että minun pitäisi vain saada lupa hakea seksiä muualta. Olen yrittänyt nimenomaan selvittää, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä ja miten omia tarpeita voisi toteuttaa ilman, että joutuu jatkuvasti vain luopumaan niistä.
Ja ehkä tärkeimpänä on se, että tiedän kyllä, että asioista pitäisi keskustella. Olenkin keskustellut. Todella paljon. Ongelma ei ole ollut se, etten olisi yrittänyt puhua asioista, vaan se, että keskustelut ei ole johtaneet pysyviin muutoksiin. Siksi olen tässä kohtaa vähän väsynyt siihen ajatukseen, että minun pitäisi vain yrittää vielä kerran puhua asiat halki.
En myöskään ajattele, että ero olisi täysin maailmanloppu. Olen sitä joutunut miettimään nyt paljon.
Naisen lapsellinen kiukuttelu seksistä. Missä nyt ovat ne "Onhan sinulla omat kädet"- neuvot 🤔