Lue keskustelun säännöt.
En aio elää täällä enää pitkään - olen liian herkkä ja tunteva ihminen
24.09.2026 |
Niin sanotusti liian heikko katsomaan tätä elämän absurdia näytelmää. Olen todella tunteva ihminen ja se on vaikeaa. Puolustan ja olen vihainen, tunnen todella vahvaa oikeudenmukaisuutta ja otan asioita esille kun ne näyttävät siltä, että ei ole arvomaailmani mukaisia. En ole mikään pyhimys ja virheetön yksilö ollenkaan mutta liika on liikaa. Asiat ovat kuitenkin tässä todellisuudessa niin, että harvoihin asioihin puututaan tai niitä pystytään kohtaamaan koska ovat liian vaikeita tunnetasolla. Minulle se voimakas tunneyhteys on kuitenkin arkipäivää enkä pysty sulkemaan sitä osaa itsestäni - ellen käytä sitten jotain turruttamaan itseäni enkä sitäkään kestä. En vain sovi tällaiseen maailmaan ja olen sen hyväksynyt nyt. Vika ei varsinaisesti ole muissa vaan siinä, että en yrityksistäni huolimatta ole pystynyt sopeutumaan ja siksi elämä myös näyttäytyy olevan "minua vastaan" ja vaikka kyse taitaa olla omasta kyvyttömyydestäni hyväksyä elämää sellaisena kuin se on. Ei näillä ominaisuuksilla tällaisessa elämässä oikein pärjää ilman, että se vie voimia valtavasti ylipäätään pitää itsensä edes elossa.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä kannattaa tehdä aivan ekana on se, että alat sparrailemaan ajatuksiasi AI:n kanssa. Takaan, että on hyödyllisempää kuin terapia.
Tee tämä HETI.
Ei takuulla ole hyödyllisempää, voi olla haitallista ja vastuutonta.
Terapian toimivuus ja tehokkuus vaatii sopivan terapiamuodon ja asiakkaalle sopivan terapeutin.
Terapian ongelma (ja vain yksi niistä) on tuo sopiva muoto ja sopiva terapeutti. Tuo osuu kohdalle todella harvoin. Suomeksi sanottuna terapia on suurimmaksi osaksi ihan täyttä p..skaa. Tyytyväisiä terapia-asiakkaita on todella, todella vähän.
Mihin perustat väitteesi tyytyväisten, tai lähinnä terapiasta apua saaneiden asiakkaiden vähyyteen?
Siihen, että lähipiirissäni on todella paljon ihmisiä, jotka ovat terapiassa juosseet - itse asiassa oikeastaan lähes kaikki naiset, jotka tunnen. En tiedä ketään joka olisi ollut erityisen tyytyväinen saamaansa palveluun.
Itse asiassa tästähän oli jopa juttukin Hesarissa joku aika sitten. Jutun juoni oli se, että terapeutit lähinnä myötäilevät ja vikaa löytyy kyllä läheisistä vaikka kuinka paljon, mutta itsestä ei ollenkaan. Ja tämä oli siis jaettu kokemus.
Toki myönnän, että jotkut voivat kokea saaneensa hyötyä terapiasta, ei siinä mitään. Väitän vaan että jos terapian hyöty saataisi jollakin luotettavalla tavalla mitattua, niin koko ammattikunnan suhteen tuomio olisi se, että hyödyttömiä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä kannattaa tehdä aivan ekana on se, että alat sparrailemaan ajatuksiasi AI:n kanssa. Takaan, että on hyödyllisempää kuin terapia.
Tee tämä HETI.
Ei takuulla ole hyödyllisempää, voi olla haitallista ja vastuutonta.
Terapian toimivuus ja tehokkuus vaatii sopivan terapiamuodon ja asiakkaalle sopivan terapeutin.
Terapian ongelma (ja vain yksi niistä) on tuo sopiva muoto ja sopiva terapeutti. Tuo osuu kohdalle todella harvoin. Suomeksi sanottuna terapia on suurimmaksi osaksi ihan täyttä p..skaa. Tyytyväisiä terapia-asiakkaita on todella, todella vähän.
Pahimmillaan joku kokeellinen terapia kaivaa ihmisestä piilossa olleet kaikista iljettävimmåt ja oksettavimmat piirteet esiin.
Siinä sitä sitten on läheiset ihmeissään,
Mihin perustat väitteesi tyytyväisten, tai lähinnä terapiasta apua saaneiden asiakkaiden vähyyteen?