Lue keskustelun säännöt.
En aio elää täällä enää pitkään - olen liian herkkä ja tunteva ihminen
24.09.2026 |
Niin sanotusti liian heikko katsomaan tätä elämän absurdia näytelmää. Olen todella tunteva ihminen ja se on vaikeaa. Puolustan ja olen vihainen, tunnen todella vahvaa oikeudenmukaisuutta ja otan asioita esille kun ne näyttävät siltä, että ei ole arvomaailmani mukaisia. En ole mikään pyhimys ja virheetön yksilö ollenkaan mutta liika on liikaa. Asiat ovat kuitenkin tässä todellisuudessa niin, että harvoihin asioihin puututaan tai niitä pystytään kohtaamaan koska ovat liian vaikeita tunnetasolla. Minulle se voimakas tunneyhteys on kuitenkin arkipäivää enkä pysty sulkemaan sitä osaa itsestäni - ellen käytä sitten jotain turruttamaan itseäni enkä sitäkään kestä. En vain sovi tällaiseen maailmaan ja olen sen hyväksynyt nyt. Vika ei varsinaisesti ole muissa vaan siinä, että en yrityksistäni huolimatta ole pystynyt sopeutumaan ja siksi elämä myös näyttäytyy olevan "minua vastaan" ja vaikka kyse taitaa olla omasta kyvyttömyydestäni hyväksyä elämää sellaisena kuin se on. Ei näillä ominaisuuksilla tällaisessa elämässä oikein pärjää ilman, että se vie voimia valtavasti ylipäätään pitää itsensä edes elossa.
Kommentit (40)
Ja kaiken tuon jälkeen tajuaa kyllä, että oma asenne ei ole kohdillaan vaikka on kuinka yrittänyt taistella niin ei pärjää elämässä. Ei vain ole sitä voimaa vaikka on oikeasti yrittänyt puskea. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä maailmantuskaa kärsiviä aina nyt välillä sattuu tulemaan, milloin itkevät mistäkin ja kärsivät niin kauheasti.
Onkohan tuohon jotain lääkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Itse voi vaikuttaa asioihin noin 1% verran, kaikki muu on muiden touhuista kiinni
On totta että moni asia vain tapahtuu että sulta kysytään mitään. Mutta 100% sulle tapahtuvista asioista sä pystyt vaikuttamaan sun omalla asenteella. Jos ulkona on vaikka huono sää, jäätkö sä itkemään asiaa sisälle ja olemaan v*ttumainen sun läheisille vai laitatko sä säähän sopivat vaatteet ja meet ottaa happea ulos ja huomaat et ei se sää niin paha ookaan?
Niin joo. Sitten kun voitais niihin elämän todellisiin asioihin vielä siirtää katse mitä aina vältelään. Se, että on tullut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, elänyt väkivallan ja päihteiden ympäröimänä omien läheisten osalta, kukaan ei puutu, asiat lakaistaan maton alle, aikuisena sama homma jatkuu, traumat toistuu ja kun yrittää muuttaa suuntaa, puhua asioista, käydä hiton ison työn itsensä kanssa läpi että selviytyy tähän elämään jotenkin, niin on paineet työelämässä pärjäämisessä, pärjäämisessä ihmissuhteissa kaiken jälkeen, oman identiteetin jatkuvaa rakentamista ja saatanallista vihaa siitä, että ei vaan jaksa eikä pärjää vaikka kuinka yrittäisi. Mutta PITÄÄ keskittyä omaan asenteeseen ja laittaa sadepäivänä sadetakki päälle ja yrittää vaan tunkea ne positiiviset asiat päähänsä ja mennä eteenpäin siitä huolimatta että on ihan helvetin väsynyt kaikkeen. -ap
Pahoittelen kommenttiani ja en missään nimessä tarkoita pakkopositiivisuutta. Toivon silti että kaikilla olisi asioita joihin he pystyvät vaikuttamaan itse. Se oma toimijuuden tunne on tosi tärkeä vaikka kyse olisi tosi pienistä asioista.
Ap, haluatko sinä apua itsellesi, keskusteluun elämästäsi tai jotain muuta.
Olet ehkä jo hakenutkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Itse voi vaikuttaa asioihin noin 1% verran, kaikki muu on muiden touhuista kiinni
On totta että moni asia vain tapahtuu että sulta kysytään mitään. Mutta 100% sulle tapahtuvista asioista sä pystyt vaikuttamaan sun omalla asenteella. Jos ulkona on vaikka huono sää, jäätkö sä itkemään asiaa sisälle ja olemaan v*ttumainen sun läheisille vai laitatko sä säähän sopivat vaatteet ja meet ottaa happea ulos ja huomaat et ei se sää niin paha ookaan?
Niin joo. Sitten kun voitais niihin elämän todellisiin asioihin vielä siirtää katse mitä aina vältelään. Se, että on tullut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, elänyt väkivallan ja päihteiden ympäröimänä omien läheisten osalta, kukaan ei puutu, asiat lakaistaan maton alle, aikuisena sama homma jatkuu, traumat toistuu ja kun yrittää muuttaa suuntaa, puhua asioista, käydä hiton ison työn itsensä kanssa läpi että selviytyy tähän elämään jotenkin, niin on paineet työelämässä pärjäämisessä, pärjäämisessä ihmissuhteissa kaiken jälkeen, oman identiteetin jatkuvaa rakentamista ja saatanallista vihaa siitä, että ei vaan jaksa eikä pärjää vaikka kuinka yrittäisi. Mutta PITÄÄ keskittyä omaan asenteeseen ja laittaa sadepäivänä sadetakki päälle ja yrittää vaan tunkea ne positiiviset asiat päähänsä ja mennä eteenpäin siitä huolimatta että on ihan helvetin väsynyt kaikkeen. -ap
Pahoittelen kommenttiani ja en missään nimessä tarkoita pakkopositiivisuutta. Toivon silti että kaikilla olisi asioita joihin he pystyvät vaikuttamaan itse. Se oma toimijuuden tunne on tosi tärkeä vaikka kyse olisi tosi pienistä asioista.
Joo ymmärrän kyllä senkin. Olen tosi paljon tehnyt asioita pärjätäkseni, raittius, terapia, työelämä jossa aina uuvuin, ihmissuhteet jne. Lopulta voimat ovat aina menneet enkä kykene olemaan ihmisten kanssa, en tekemään töitä tai sitoutumaan. On tosi monitasoinen asia. Tiedän, ettei kellään ole tässä elämässä helppoa mutta se juuri kun en minä ole vahva ihminen todellisuudessa vaan herkkä enkä minä jaksa yrittää olla sellainen mitä en ole. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Itse voi vaikuttaa asioihin noin 1% verran, kaikki muu on muiden touhuista kiinni
On totta että moni asia vain tapahtuu että sulta kysytään mitään. Mutta 100% sulle tapahtuvista asioista sä pystyt vaikuttamaan sun omalla asenteella. Jos ulkona on vaikka huono sää, jäätkö sä itkemään asiaa sisälle ja olemaan v*ttumainen sun läheisille vai laitatko sä säähän sopivat vaatteet ja meet ottaa happea ulos ja huomaat et ei se sää niin paha ookaan?
Niin joo. Sitten kun voitais niihin elämän todellisiin asioihin vielä siirtää katse mitä aina vältelään. Se, että on tullut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, elänyt väkivallan ja päihteiden ympäröimänä omien läheisten osalta, kukaan ei puutu, asiat lakaistaan maton alle, aikuisena sama homma jatkuu, traumat toistuu ja kun yrittää muuttaa suuntaa, puhua asioista, käydä hiton ison työn itsensä kanssa läpi että selviytyy tähän elämään jotenkin, niin on paineet työelämässä pärjäämisessä, pärjäämisessä ihmissuhteissa kaiken jälkeen, oman identiteetin jatkuvaa rakentamista ja saatanallista vihaa siitä, että ei vaan jaksa eikä pärjää vaikka kuinka yrittäisi. Mutta PITÄÄ keskittyä omaan asenteeseen ja laittaa sadepäivänä sadetakki päälle ja yrittää vaan tunkea ne positiiviset asiat päähänsä ja mennä eteenpäin siitä huolimatta että on ihan helvetin väsynyt kaikkeen. -ap
Pahoittelen kommenttiani ja en missään nimessä tarkoita pakkopositiivisuutta. Toivon silti että kaikilla olisi asioita joihin he pystyvät vaikuttamaan itse. Se oma toimijuuden tunne on tosi tärkeä vaikka kyse olisi tosi pienistä asioista.
Joo ymmärrän kyllä senkin. Olen tosi paljon tehnyt asioita pärjätäkseni, raittius, terapia, työelämä jossa aina uuvuin, ihmissuhteet jne. Lopulta voimat ovat aina menneet enkä kykene olemaan ihmisten kanssa, en tekemään töitä tai sitoutumaan. On tosi monitasoinen asia. Tiedän, ettei kellään ole tässä elämässä helppoa mutta se juuri kun en minä ole vahva ihminen todellisuudessa vaan herkkä enkä minä jaksa yrittää olla sellainen mitä en ole. - ap
Ei tarvii yrittää olla sellainen mitä ei ole. Herkkyys on ihan h*lvetin hieno ominaisuus 💖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, haluatko sinä apua itsellesi, keskusteluun elämästäsi tai jotain muuta.
Olet ehkä jo hakenutkin?
No olen saanut apua ja käynyt vertaistuellista keskustelua ihmisten kanssa mutta koen ongelman olevan minussa itsessäni siinä määrin, että en kykene hyväksymään tätä elämää sellaisena kuin se on. En halua elää. Olen yrittänyt kyllä. Minusta on ihanaa, että pääsen täältä pois. -ap
Elämä kun kulkee hetki kerrallaan, niin käsillä oleva hetki ainoa johon voi vaikuttaa.
Liike, pienikin fyysinen, vie ajatukset pois päästä.
Ulos jos ovesta itsensä saa, vaikuttaa jo paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Itse voi vaikuttaa asioihin noin 1% verran, kaikki muu on muiden touhuista kiinni
On totta että moni asia vain tapahtuu että sulta kysytään mitään. Mutta 100% sulle tapahtuvista asioista sä pystyt vaikuttamaan sun omalla asenteella. Jos ulkona on vaikka huono sää, jäätkö sä itkemään asiaa sisälle ja olemaan v*ttumainen sun läheisille vai laitatko sä säähän sopivat vaatteet ja meet ottaa happea ulos ja huomaat et ei se sää niin paha ookaan?
Niin joo. Sitten kun voitais niihin elämän todellisiin asioihin vielä siirtää katse mitä aina vältelään. Se, että on tullut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, elänyt väkivallan ja päihteiden ympäröimänä omien läheisten osalta, kukaan ei puutu, asiat lakaistaan maton alle, aikuisena sama homma jatkuu, traumat toistuu ja kun yrittää muuttaa suuntaa, puhua asioista, käydä hiton ison työn itsensä kanssa läpi että selviytyy tähän elämään jotenkin, niin on paineet työelämässä pärjäämisessä, pärjäämisessä ihmissuhteissa kaiken jälkeen, oman identiteetin jatkuvaa rakentamista ja saatanallista vihaa siitä, että ei vaan jaksa eikä pärjää vaikka kuinka yrittäisi. Mutta PITÄÄ keskittyä omaan asenteeseen ja laittaa sadepäivänä sadetakki päälle ja yrittää vaan tunkea ne positiiviset asiat päähänsä ja mennä eteenpäin siitä huolimatta että on ihan helvetin väsynyt kaikkeen. -ap
Pahoittelen kommenttiani ja en missään nimessä tarkoita pakkopositiivisuutta. Toivon silti että kaikilla olisi asioita joihin he pystyvät vaikuttamaan itse. Se oma toimijuuden tunne on tosi tärkeä vaikka kyse olisi tosi pienistä asioista.
Joo ymmärrän kyllä senkin. Olen tosi paljon tehnyt asioita pärjätäkseni, raittius, terapia, työelämä jossa aina uuvuin, ihmissuhteet jne. Lopulta voimat ovat aina menneet enkä kykene olemaan ihmisten kanssa, en tekemään töitä tai sitoutumaan. On tosi monitasoinen asia. Tiedän, ettei kellään ole tässä elämässä helppoa mutta se juuri kun en minä ole vahva ihminen todellisuudessa vaan herkkä enkä minä jaksa yrittää olla sellainen mitä en ole. - ap
Ei tarvii yrittää olla sellainen mitä ei ole. Herkkyys on ihan h*lvetin hieno ominaisuus 💖
Juu on mutta tässä maailmassa missä pitäisi yrittää pärjätä jotenkin ilman, että tulee tallotuksi niin joutuu taistelemaan koko ajan, että pärjää. Jos ei jaksa taistella, ei saa mitään mitä haluaisi ja joskus se taistelutahto hiipuu -ap
Kuulostat todella väsyneeltä.
Voisitko antaa itsesi vain levätä, olla tekemättä mitään päätöksiä nyt.
Jos olet työelämässä, saat varmasti sairauslomaa hakiessasi, akuuttia keskusteluapua saat myös kertoessasi tilanteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi! Synkässäkin pilvessä on kultareunus! Kellekään ei anneta enempää kannettavaksi kuin jaksaa kantaa!
Voi iso v mitä paskaa. Oikeastikko kuvittelet noin ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Itse voi vaikuttaa asioihin noin 1% verran, kaikki muu on muiden touhuista kiinni
On totta että moni asia vain tapahtuu että sulta kysytään mitään. Mutta 100% sulle tapahtuvista asioista sä pystyt vaikuttamaan sun omalla asenteella. Jos ulkona on vaikka huono sää, jäätkö sä itkemään asiaa sisälle ja olemaan v*ttumainen sun läheisille vai laitatko sä säähän sopivat vaatteet ja meet ottaa happea ulos ja huomaat et ei se sää niin paha ookaan?
Niin joo. Sitten kun voitais niihin elämän todellisiin asioihin vielä siirtää katse mitä aina vältelään. Se, että on tullut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, elänyt väkivallan ja päihteiden ympäröimänä omien läheisten osalta, kukaan ei puutu, asiat lakaistaan maton alle, aikuisena sama homma jatkuu, traumat toistuu ja kun yrittää muuttaa suuntaa, puhua asioista, käydä hiton ison työn itsensä kanssa läpi että selviytyy tähän elämään jotenkin, niin on paineet työelämässä pärjäämisessä, pärjäämisessä ihmissuhteissa kaiken jälkeen, oman identiteetin jatkuvaa rakentamista ja saatanallista vihaa siitä, että ei vaan jaksa eikä pärjää vaikka kuinka yrittäisi. Mutta PITÄÄ keskittyä omaan asenteeseen ja laittaa sadepäivänä sadetakki päälle ja yrittää vaan tunkea ne positiiviset asiat päähänsä ja mennä eteenpäin siitä huolimatta että on ihan helvetin väsynyt kaikkeen. -ap
Pahoittelen kommenttiani ja en missään nimessä tarkoita pakkopositiivisuutta. Toivon silti että kaikilla olisi asioita joihin he pystyvät vaikuttamaan itse. Se oma toimijuuden tunne on tosi tärkeä vaikka kyse olisi tosi pienistä asioista.
Joo ymmärrän kyllä senkin. Olen tosi paljon tehnyt asioita pärjätäkseni, raittius, terapia, työelämä jossa aina uuvuin, ihmissuhteet jne. Lopulta voimat ovat aina menneet enkä kykene olemaan ihmisten kanssa, en tekemään töitä tai sitoutumaan. On tosi monitasoinen asia. Tiedän, ettei kellään ole tässä elämässä helppoa mutta se juuri kun en minä ole vahva ihminen todellisuudessa vaan herkkä enkä minä jaksa yrittää olla sellainen mitä en ole. - ap
Ei tarvii yrittää olla sellainen mitä ei ole. Herkkyys on ihan h*lvetin hieno ominaisuus 💖
Ai niinkö?
Että ap:n kärsimys suuren herkkyyden takia on helvetin hienoa?
Taitaa olla sitä kuuluisaa naisen logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Itse voi vaikuttaa asioihin noin 1% verran, kaikki muu on muiden touhuista kiinni
On totta että moni asia vain tapahtuu että sulta kysytään mitään. Mutta 100% sulle tapahtuvista asioista sä pystyt vaikuttamaan sun omalla asenteella. Jos ulkona on vaikka huono sää, jäätkö sä itkemään asiaa sisälle ja olemaan v*ttumainen sun läheisille vai laitatko sä säähän sopivat vaatteet ja meet ottaa happea ulos ja huomaat et ei se sää niin paha ookaan?
Niin joo. Sitten kun voitais niihin elämän todellisiin asioihin vielä siirtää katse mitä aina vältelään. Se, että on tullut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, elänyt väkivallan ja päihteiden ympäröimänä omien läheisten osalta, kukaan ei puutu, asiat lakaistaan maton alle, aikuisena sama homma jatkuu, traumat toistuu ja kun yrittää muuttaa suuntaa, puhua asioista, käydä hiton ison työn itsensä kanssa läpi että selviytyy tähän elämään jotenkin, niin on paineet työelämässä pärjäämisessä, pärjäämisessä ihmissuhteissa kaiken jälkeen, oman identiteetin jatkuvaa rakentamista ja saatanallista vihaa siitä, että ei vaan jaksa eikä pärjää vaikka kuinka yrittäisi. Mutta PITÄÄ keskittyä omaan asenteeseen ja laittaa sadepäivänä sadetakki päälle ja yrittää vaan tunkea ne positiiviset asiat päähänsä ja mennä eteenpäin siitä huolimatta että on ihan helvetin väsynyt kaikkeen. -ap
Pahoittelen kommenttiani ja en missään nimessä tarkoita pakkopositiivisuutta. Toivon silti että kaikilla olisi asioita joihin he pystyvät vaikuttamaan itse. Se oma toimijuuden tunne on tosi tärkeä vaikka kyse olisi tosi pienistä asioista.
Joo ymmärrän kyllä senkin. Olen tosi paljon tehnyt asioita pärjätäkseni, raittius, terapia, työelämä jossa aina uuvuin, ihmissuhteet jne. Lopulta voimat ovat aina menneet enkä kykene olemaan ihmisten kanssa, en tekemään töitä tai sitoutumaan. On tosi monitasoinen asia. Tiedän, ettei kellään ole tässä elämässä helppoa mutta se juuri kun en minä ole vahva ihminen todellisuudessa vaan herkkä enkä minä jaksa yrittää olla sellainen mitä en ole. - ap
Ei tarvii yrittää olla sellainen mitä ei ole. Herkkyys on ihan h*lvetin hieno ominaisuus 💖
Ai niinkö?
Että ap:n kärsimys suuren herkkyyden takia on helvetin hienoa?
Taitaa olla sitä kuuluisaa naisen logiikkaa.
Tiedän, että hän yritti vain auttaa ja minusta se on kaunista kuitenkin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Itse voi vaikuttaa asioihin noin 1% verran, kaikki muu on muiden touhuista kiinni
On totta että moni asia vain tapahtuu että sulta kysytään mitään. Mutta 100% sulle tapahtuvista asioista sä pystyt vaikuttamaan sun omalla asenteella. Jos ulkona on vaikka huono sää, jäätkö sä itkemään asiaa sisälle ja olemaan v*ttumainen sun läheisille vai laitatko sä säähän sopivat vaatteet ja meet ottaa happea ulos ja huomaat et ei se sää niin paha ookaan?
Niin joo. Sitten kun voitais niihin elämän todellisiin asioihin vielä siirtää katse mitä aina vältelään. Se, että on tullut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, elänyt väkivallan ja päihteiden ympäröimänä omien läheisten osalta, kukaan ei puutu, asiat lakaistaan maton alle, aikuisena sama homma jatkuu, traumat toistuu ja kun yrittää muuttaa suuntaa, puhua asioista, käydä hiton ison työn itsensä kanssa läpi että selviytyy tähän elämään jotenkin, niin on paineet työelämässä pärjäämisessä, pärjäämisessä ihmissuhteissa kaiken jälkeen, oman identiteetin jatkuvaa rakentamista ja saatanallista vihaa siitä, että ei vaan jaksa eikä pärjää vaikka kuinka yrittäisi. Mutta PITÄÄ keskittyä omaan asenteeseen ja laittaa sadepäivänä sadetakki päälle ja yrittää vaan tunkea ne positiiviset asiat päähänsä ja mennä eteenpäin siitä huolimatta että on ihan helvetin väsynyt kaikkeen. -ap
Ootko saanut niihin lapsuuden traumoihin apua? Itselläni vähän vastaavia kokemuksia, lisäksi koulukiusaamista. Lopulta olen saanut pari burn outia ja masennusjaksoa. Silti olen ollut koko aikuisikäni työelämässä, välillä ollut raskasta, mutta nykyään menee jo hyvin. Todella pettynyt olen myös ollut siihen että toistan itsekin tuota lapsuuden skenaariota omissa parisuhteissani, vedän puoleeni narsisteja ja toivon parasta, lopulta vaan tulee aina pettymys ja yksinäisyys. Nyt olen saanut aina pitkälle käsiteltyä nämä kokemukset ja oppinut niistä, sekä hyväksynyt ettei välttämättä enää löydy sitä elämänkumppania. Haluan kuitenkin jatkaa siitäkin huolimatta eteenpäin ja toivon parasta, elämässä on kaikesta huolimatta myös paljon hyvää. Pienin askelin kannattaa edetä, eikä vaatia itseltä liikaa. Tsemppiä ap elämään, älä luovuta.
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi! Synkässäkin pilvessä on kultareunus! Kellekään ei anneta enempää kannettavaksi kuin jaksaa kantaa!
Ihan taatusti monille annetaan enemmän kuin jaksaa kantaa. Miksi muuten ihmiset päätyisi imurhaan? Ei sitä kukaan huvikseen tee vaan silloin kun taakka on liian suuri eikä kukaan auta. Vttumaisin toteamus ikinä ja vähättelevä, välinpitämätön. Sama kuin sanoisit kärsivälle "älä valita" niin sama välinpitämättömyys välittyisi kärsivälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Itse voi vaikuttaa asioihin noin 1% verran, kaikki muu on muiden touhuista kiinni
On totta että moni asia vain tapahtuu että sulta kysytään mitään. Mutta 100% sulle tapahtuvista asioista sä pystyt vaikuttamaan sun omalla asenteella. Jos ulkona on vaikka huono sää, jäätkö sä itkemään asiaa sisälle ja olemaan v*ttumainen sun läheisille vai laitatko sä säähän sopivat vaatteet ja meet ottaa happea ulos ja huomaat et ei se sää niin paha ookaan?
Niin joo. Sitten kun voitais niihin elämän todellisiin asioihin vielä siirtää katse mitä aina vältelään. Se, että on tullut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, elänyt väkivallan ja päihteiden ympäröimänä omien läheisten osalta, kukaan ei puutu, asiat lakaistaan maton alle, aikuisena sama homma jatkuu, traumat toistuu ja kun yrittää muuttaa suuntaa, puhua asioista, käydä hiton ison työn itsensä kanssa läpi että selviytyy tähän elämään jotenkin, niin on paineet työelämässä pärjäämisessä, pärjäämisessä ihmissuhteissa kaiken jälkeen, oman identiteetin jatkuvaa rakentamista ja saatanallista vihaa siitä, että ei vaan jaksa eikä pärjää vaikka kuinka yrittäisi. Mutta PITÄÄ keskittyä omaan asenteeseen ja laittaa sadepäivänä sadetakki päälle ja yrittää vaan tunkea ne positiiviset asiat päähänsä ja mennä eteenpäin siitä huolimatta että on ihan helvetin väsynyt kaikkeen. -ap
Pahoittelen kommenttiani ja en missään nimessä tarkoita pakkopositiivisuutta. Toivon silti että kaikilla olisi asioita joihin he pystyvät vaikuttamaan itse. Se oma toimijuuden tunne on tosi tärkeä vaikka kyse olisi tosi pienistä asioista.
Joo ymmärrän kyllä senkin. Olen tosi paljon tehnyt asioita pärjätäkseni, raittius, terapia, työelämä jossa aina uuvuin, ihmissuhteet jne. Lopulta voimat ovat aina menneet enkä kykene olemaan ihmisten kanssa, en tekemään töitä tai sitoutumaan. On tosi monitasoinen asia. Tiedän, ettei kellään ole tässä elämässä helppoa mutta se juuri kun en minä ole vahva ihminen todellisuudessa vaan herkkä enkä minä jaksa yrittää olla sellainen mitä en ole. - ap
Ei tarviikaan olla muuta kuin mitä on. Mut hyvä olisi opetella pitämään puoliaan, sen oon huomannut työelämässä. Nykyään siihen henkiseen kasvuun on olemassa paljon oppaita/kursseja, oon saanut niistä enemmän apua kuin terapiasta. Lisäksi vitamiinit, lisäravinteet, ferritiini kuntoon. Jooga ja lihaskuntotreeni lisää myös psyykkistä resilienssiä.
Se mitä kannattaa tehdä aivan ekana on se, että alat sparrailemaan ajatuksiasi AI:n kanssa. Takaan, että on hyödyllisempää kuin terapia.
Tee tämä HETI.
Vierailija kirjoitti:
Se mitä kannattaa tehdä aivan ekana on se, että alat sparrailemaan ajatuksiasi AI:n kanssa. Takaan, että on hyödyllisempää kuin terapia.
Tee tämä HETI.
Ei takuulla ole hyödyllisempää, voi olla haitallista ja vastuutonta.
Terapian toimivuus ja tehokkuus vaatii sopivan terapiamuodon ja asiakkaalle sopivan terapeutin.
Mun elämä meni piloille koska tunsin tilanteissa aina väärin enkä oikein.