En aio elää täällä enää pitkään - olen liian herkkä ja tunteva ihminen
Niin sanotusti liian heikko katsomaan tätä elämän absurdia näytelmää. Olen todella tunteva ihminen ja se on vaikeaa. Puolustan ja olen vihainen, tunnen todella vahvaa oikeudenmukaisuutta ja otan asioita esille kun ne näyttävät siltä, että ei ole arvomaailmani mukaisia. En ole mikään pyhimys ja virheetön yksilö ollenkaan mutta liika on liikaa. Asiat ovat kuitenkin tässä todellisuudessa niin, että harvoihin asioihin puututaan tai niitä pystytään kohtaamaan koska ovat liian vaikeita tunnetasolla. Minulle se voimakas tunneyhteys on kuitenkin arkipäivää enkä pysty sulkemaan sitä osaa itsestäni - ellen käytä sitten jotain turruttamaan itseäni enkä sitäkään kestä. En vain sovi tällaiseen maailmaan ja olen sen hyväksynyt nyt. Vika ei varsinaisesti ole muissa vaan siinä, että en yrityksistäni huolimatta ole pystynyt sopeutumaan ja siksi elämä myös näyttäytyy olevan "minua vastaan" ja vaikka kyse taitaa olla omasta kyvyttömyydestäni hyväksyä elämää sellaisena kuin se on. Ei näillä ominaisuuksilla tällaisessa elämässä oikein pärjää ilman, että se vie voimia valtavasti ylipäätään pitää itsensä edes elossa.
Kommentit (40)
Älä anna periksi! Synkässäkin pilvessä on kultareunus! Kellekään ei anneta enempää kannettavaksi kuin jaksaa kantaa!
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi! Synkässäkin pilvessä on kultareunus! Kellekään ei anneta enempää kannettavaksi kuin jaksaa kantaa!
Aika monelle on annettu ja lähtenyt omin avuin lätkimään.
Moni om ihan samanlainen mutta heillä on krooninen päihdevamma joten ei jää aikaa liikaa tunteiluun kun meininki on niin raju
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä ulinaa.
Niinpä, tajuan hyvin miksi olet tuota mieltä. Itsekin vihaan itseäni ja olen ihan vtun paska ihminen eikä tässä elämässä ole mitään järkeä. Tämä oma pää on saanut aikaan sen, että minulla ei ole oikeasti mitään. Ei läheisiä ihmissuhteita, ei materiaa, ei omistuksia, ei vaan ole mitään koska en pysty pitämään mistään kiinni. Oma persoona on todella vaikea. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä ulinaa.
Niinpä, tajuan hyvin miksi olet tuota mieltä. Itsekin vihaan itseäni ja olen ihan vtun paska ihminen eikä tässä elämässä ole mitään järkeä. Tämä oma pää on saanut aikaan sen, että minulla ei ole oikeasti mitään. Ei läheisiä ihmissuhteita, ei materiaa, ei omistuksia, ei vaan ole mitään koska en pysty pitämään mistään kiinni. Oma persoona on todella vaikea. -ap
Buddhalainen kerjäläismunkki ei omista mitään ja on onnellinen.
Höpö höpö. Itse voi vaikuttaa asioihin noin 1% verran, kaikki muu on muiden touhuista kiinni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä ulinaa.
Niinpä, tajuan hyvin miksi olet tuota mieltä. Itsekin vihaan itseäni ja olen ihan vtun paska ihminen eikä tässä elämässä ole mitään järkeä. Tämä oma pää on saanut aikaan sen, että minulla ei ole oikeasti mitään. Ei läheisiä ihmissuhteita, ei materiaa, ei omistuksia, ei vaan ole mitään koska en pysty pitämään mistään kiinni. Oma persoona on todella vaikea. -ap
Buddhalainen kerjäläismunkki ei omista mitään ja on onnellinen.
Buddhalainen kerjäläismunkki on vahva. -ap
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi! Synkässäkin pilvessä on kultareunus! Kellekään ei anneta enempää kannettavaksi kuin jaksaa kantaa!
Tuo sanonta: "Kellekään ei anneta enempää kannettavaksi kuin jaksaa kantaa!" on yksi suurimmista valheista. Todellakin kasataan tietyille ihmisille aivan liikaa pahoja asioita ja sitten ihmetellään kun me sorrutaan tekemään viimeinen valinta.
Oon kans tosi tunteva ihminen mut myös positiiviset jutut tuntuu tosi isosti. Joskus ku maailman meno tuntuu liialliselta ni suljen vaan somen ja hakeudun luontoon. Olis ihana vuokrata joku mökki viikoksi lapista ja keskittyä vaan omaan hyvinvointiin. Sitten jaksais taas maailman menoa. Mut ei se vaadi edes sitä. Joku hyvänmielen ohjelma pyörii vaikka tvstä, kuppi teetä, lämmin suihku, sauna, spessumpi iltapala, sateen ropinan kuuntelu sängyssä... jne. Kyllä niitä pieniä hengähdyshetkiä saa arkeenkin. Tsemppiä ja iloa sun viikkoon!
Selviydyt ja vain vahvistut. Tuolta tuntuu silloin kun Jumala koettelee toden teolla. Oikeasti kuolemasta ei kerrota etukäteen joten kuolemme kun kuolemme.
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi! Synkässäkin pilvessä on kultareunus! Kellekään ei anneta enempää kannettavaksi kuin jaksaa kantaa!
Lällä-ti-lällä-ti-lää, lopeta jo tuo lällättäminen, kuulostaa ihan paskalta ja sitä se on, pidä vaan omana tietonasi kultareunuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Itse voi vaikuttaa asioihin noin 1% verran, kaikki muu on muiden touhuista kiinni
On totta että moni asia vain tapahtuu että sulta kysytään mitään. Mutta 100% sulle tapahtuvista asioista sä pystyt vaikuttamaan sun omalla asenteella. Jos ulkona on vaikka huono sää, jäätkö sä itkemään asiaa sisälle ja olemaan v*ttumainen sun läheisille vai laitatko sä säähän sopivat vaatteet ja meet ottaa happea ulos ja huomaat et ei se sää niin paha ookaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi! Synkässäkin pilvessä on kultareunus! Kellekään ei anneta enempää kannettavaksi kuin jaksaa kantaa!
Lällä-ti-lällä-ti-lää, lopeta jo tuo lällättäminen, kuulostaa ihan paskalta ja sitä se on, pidä vaan omana tietonasi kultareunuksesi.
Älä vähättele, voit olla seuraavaksi itse oppimassa ettei tarvitse muita aina alentaa.
Soita terapeutille ja hanki lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Soita terapeutille ja hanki lääkitys.
Onneksi toimeentulotuki kattaa nämäkin lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi! Synkässäkin pilvessä on kultareunus! Kellekään ei anneta enempää kannettavaksi kuin jaksaa kantaa!
Lällä-ti-lällä-ti-lää, lopeta jo tuo lällättäminen, kuulostaa ihan paskalta ja sitä se on, pidä vaan omana tietonasi kultareunuksesi.
Älä vähättele, voit olla seuraavaksi itse oppimassa ettei tarvitse muita aina alentaa.
Lolloti lolloti loooo, lolloti lolloti loooo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Itse voi vaikuttaa asioihin noin 1% verran, kaikki muu on muiden touhuista kiinni
On totta että moni asia vain tapahtuu että sulta kysytään mitään. Mutta 100% sulle tapahtuvista asioista sä pystyt vaikuttamaan sun omalla asenteella. Jos ulkona on vaikka huono sää, jäätkö sä itkemään asiaa sisälle ja olemaan v*ttumainen sun läheisille vai laitatko sä säähän sopivat vaatteet ja meet ottaa happea ulos ja huomaat et ei se sää niin paha ookaan?
Niin joo. Sitten kun voitais niihin elämän todellisiin asioihin vielä siirtää katse mitä aina vältelään. Se, että on tullut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, elänyt väkivallan ja päihteiden ympäröimänä omien läheisten osalta, kukaan ei puutu, asiat lakaistaan maton alle, aikuisena sama homma jatkuu, traumat toistuu ja kun yrittää muuttaa suuntaa, puhua asioista, käydä hiton ison työn itsensä kanssa läpi että selviytyy tähän elämään jotenkin, niin on paineet työelämässä pärjäämisessä, pärjäämisessä ihmissuhteissa kaiken jälkeen, oman identiteetin jatkuvaa rakentamista ja saatanallista vihaa siitä, että ei vaan jaksa eikä pärjää vaikka kuinka yrittäisi. Mutta PITÄÄ keskittyä omaan asenteeseen ja laittaa sadepäivänä sadetakki päälle ja yrittää vaan tunkea ne positiiviset asiat päähänsä ja mennä eteenpäin siitä huolimatta että on ihan helvetin väsynyt kaikkeen. -ap
Ok