Lue keskustelun säännöt.
Oliko ihmiset ennen vanhaan kateellisempia?
23.09.2026 |
Ehkä vähän yleistävä otsikko mutta anyway.
Vanhemmiltani olen kuullut juttuja, että joskus ennen 90-lukua yhteiskunnassa esiintyi paljon sivistymätöntä käytöstä mm juoruilua ja jopa päin naamaa kateuden ilmaisua.
Esim. Äitini oli keskussairaalassa keittiöapulaisena. Hän oli aloittanut aika vasta tuolla ja eräänä päivänä kävi niin, että hänelle ei ollut tarjota asua, jossa luki hihassa ”keittiöapulainen”, vaan hän joutui pukemaan päälle univormun, jossa luki ”keittäjä”. Siitähän kollegat repesivät: ”mites tyttö yön aikana yleni keittäjäksi”, osa lakkasi jopa puhumasta äidilleni. Ja eivät lopulta puhuneet hänelle useaan vuoteen. Ei, vaikka tämä lopulta sai oikean univormun päälleen. Tämä juttu kuulosti aivan älyttömälle, kuin provo tältä palstalta. Tämä on tapahtunut 70-luvun lopulla.
Isälleni vittuiltiin hänen vanhempiensa ammateista ja koripalloharrastuksesta jossain Peräkylän Puulaakissa: ”on siinä rahaa millä mällätä”. Ja leviteltiin juoruja mistä nämä ”hulppeat” rahat ovat peräisin. Ja kuulemma kaikista ilkeimpiä ihmisiä eivät olleet nuoret tai vanhat, vaan työikäiset. Uskaltaisinko sanoa että boomereista kyse.
Tunnistaako moni tämän ilmiön? Itse olen sen verran nuori, että en tunnista omassa elämästäni aivan tällaista törkeää kateutta kohdanneeni.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mun vanhemmat puhuivat pahaa ihan kaikista ihmisistä. Itselleni ei tulisi mieleenkään haukkua esim. lasteni kavereita tai isän puolen sukulaisia lasten kuullen (tai muutenkaan).
Minullakin oli tuollaiset vanhemmat. Paikkasivat risaista liittoaan juoruilemalla muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä elää edelleen meidän pikkukylässä. Täällä maajussit mykkäkouluilee keskenään ja maanomistajien suuntaan. Heilahtaa suunta aina sitä mukaan, kuka vuokraa peltonsa ja kenelle. Kai se kumpuaa siitä, että ennenaikaan oma toimeentulo oli oikeasti taistelun takana. Ehkä nää keittäjätkin olivat joutuneet odottamaan omaa ylennystään kauan ja yksi sitten "nostettiin" ennen aikojaan samaan arvoon. Ihan hyvä, että nykyään osataan iloita toisen puolesta. Mutta se onkin aina helpompaa kun se toinen ei syö samalta lautaselta kuin itse.
Ennen oli jotenkin tarkempaa jako meihin ja heihin. Tietynlainen luokkajako, ja siitä ei sopinut poiketa.
Exäni äiti (nyt jo kuollut) oli sen verran vanhakantainen ihminen, että ei esim. kuulemma tykännyt yhtään, että mieheni meni lukioon, oli ihan tosissaan perustellut, että "työläisten kakarat on työläisten kakaroita" ja että ylemmäs pyrkiminen on haihattelua ja paheksuntaa. Tyyliin suutari pysyköön lestissään.
Nykyäänkin vielä jotain jäänteitä näistä, mutta ajatusmaailma on paljon keventynyt ja tasavertaistunut. Hyväksytään, että taustasta huolimatta kuka vaan voi yltää mihin vaan.
Minusta taas tuntuu, että ennen jokainen eli elämäänsä, nykyään taas somessa kytätään toisten elämiä ja ylläpidetään siellä omasta elämästä feikkiä kiiltokuvia.
Ennen vanhaan, mitä tuolla nyt sitten tarkoitetaankaan, ajateltiin, että onnea on vain rajallinen määrä. Niinpä kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät tavalla jos toisellakin saamaan siitä mahdollisimman suuren osan itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli jotenkin tarkempaa jako meihin ja heihin. Tietynlainen luokkajako, ja siitä ei sopinut poiketa.
Exäni äiti (nyt jo kuollut) oli sen verran vanhakantainen ihminen, että ei esim. kuulemma tykännyt yhtään, että mieheni meni lukioon, oli ihan tosissaan perustellut, että "työläisten kakarat on työläisten kakaroita" ja että ylemmäs pyrkiminen on haihattelua ja paheksuntaa. Tyyliin suutari pysyköön lestissään.
Nykyäänkin vielä jotain jäänteitä näistä, mutta ajatusmaailma on paljon keventynyt ja tasavertaistunut. Hyväksytään, että taustasta huolimatta kuka vaan voi yltää mihin vaan.
Oman lapsensa kadehtiminen on ollut ihan yleistä. En ymmärrä sitä.
Ylipäätään, jos joku jossain liikahti vähänkin, kateus käynnistyi välittömästi.
Ja onhan meillä nykyisin palstahullut ja maalittajat keskuudessamme.
Ei mun vanhemmat ikinä puhuneet pahaa muista lainkaan 60- tai 70-luvulla, kun olin lapsi. Silloin oli oikeasti vielä turvallista kävellä Helsingissä kouluun ja jopa pimeän puiston läpi. Ei minua koskaan haukuttu lapsena, kuin vain vähäisesti. Mutta siis, jotkut ovat vain enemmän juorujia kuin toiset vuosista taakse- tai eteenpäin. Eräät ovat vain ilkeitä toisia kohtaan ja tykkäävät juoruta toisista ja toiset eivät halua puuttua koko keskusteluun lainkaan. Kun olen itse yli 60+, jos joku alkaa haukkumaan minulle naapuria tai ketä tahansa, niin kävelen aina pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas tuntuu, että ennen jokainen eli elämäänsä, nykyään taas somessa kytätään toisten elämiä ja ylläpidetään siellä omasta elämästä feikkiä kiiltokuvia.
Osattiin sitä ilman someakin. Kulissit piti pitää pystyssä.
Komeasti kylän läpi, kotona vaikka kontaten.
Ainakin isoisä, syntynyt joskus 20-luvulla tai -30 jaksoi jauhaa siitä miten ei aikoinaan päässyt kouluun vaan piti töihin mennä ja nuoremmat sisarukset saivat käydä koulua pitempään. Siinä vaiheessa kun minä tämän kuulin oli jo muutama vuosikymmen kulunut ja vieläkin kaikki oli päin pemppua sen takia kun isoisä ei saanut koulutusta aikoinaan.
Kateus on varmaan ihan henkilökohtainen juttu, ei muut isovanhemmat tai omat vanhemmat olleet noin kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50-luvulla syntynyt keskimmäinen. Vanhempani eivät kadehtineet mitään tai ketään, emmekä me lapsetkaan kylän kavereita. Evakkoina tulivat vanhempineen. Äiti usein kaiholla suri että sota vei nuoruuden ja opiskelumahdollisuuden Viipurissa. Monrepon puistoa usein lämmöllä muisteli.
Kyllä olivat kateellisia. Anoppini oli kateellinen muille ihmisille omistusasunnosta, joku ei tehnyt elämässään yhtä raskasta työtä kuin hän, jollain oli "paljon" rahaa jne. Itse törsäsi kaiken palkkansa vaatteisiin ja koruihin
Äitini oli kateellinen "rikkaille", muille ihmisille tyyliin "kyllä niiden kelpaa", joku naapuri sai leskeneläkettä (ei huomioinut, että itsekin sai), hyväpalkkaisesta (myöhemmin ison eläkkeen saavasta) miehestä, akateemisista lapsista jne.
Naapurin rouva oli kaikille naapureille kateellinen, heillä oli niin hyvin asiat, vain hänellä oli huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut kotipaikallani, mutta kun muutin (muutettiin) omilleen taloon ja sattui olemaan "arvokkaampi" kun lähimmän naapurin niin sillä riitti kadehtimista. Naapuri vaimo oli kotirouva ja me molemmat keskipalkkaisessa työssä niin tietysti oli enemmän rahaakin käytössä. Kovasti häiritsi ajoleikkuri, moottorikelkka, mönkijä yms...
Olivat aivan varmasti kateellisempia. Koulutustaso oli alhaisempi, sodista ei ollut kauaa jne. Jo pelkkä internetin tulo (siis ennen somea) nosti kansakunnan sivistystasoa huimasti.
YYA-aika oli oikeasti aivan helkkarin kammottavaa muutenkin, ja tämä kateus ja junttius oli vain yksi aikakauden ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös joskus muinoin "hävetty" vähän kaikkea ja mietitty, "mitä ne naapuritkin ajattelee"?
Todella säälittävää.
Muistan nuoruudesta että kateus ja panettelu oli ihan hirveää. Ihan käsittämättömästä asioista oltiin kateellisia. Sitten sitä vihanpitoa jatkettiin vuosikausia ja se periytyi jopa seuraaville sukupolville.
Pienellä kylällä usein joku juoruämmä laittoi ihan perättömän huhun liikkeelle ja upposi kansaan täysin. Joskus asiassa ei ollut edes siteeksi totta. Sitten lynkattiin huhun kohde. Usein liittyi vallankäyttöön ja varsinkin jos joku ns. omasta piiristä oleva katsottiin päätyneen johonkin asemaan, niin heti piti saada lytistetty omalle tasolle tai mieluummin alemmas. Jos ei loanheittoon löytynyt materiaalia, niin se keksittiin. Mikä hyvänsä kelpasi syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuoruudesta että kateus ja panettelu oli ihan hirveää. Ihan käsittämättömästä asioista oltiin kateellisia. Sitten sitä vihanpitoa jatkettiin vuosikausia ja se periytyi jopa seuraaville sukupolville.
Pienellä kylällä usein joku juoruämmä laittoi ihan perättömän huhun liikkeelle ja upposi kansaan täysin. Joskus asiassa ei ollut edes siteeksi totta. Sitten lynkattiin huhun kohde. Usein liittyi vallankäyttöön ja varsinkin jos joku ns. omasta piiristä oleva katsottiin päätyneen johonkin asemaan, niin heti piti saada lytistetty omalle tasolle tai mieluummin alemmas. Jos ei loanheittoon löytynyt materiaalia, niin se keksittiin. Mikä hyvänsä kelpasi syyksi.
Perus narsisteja. Näitähän nämä ”kylien tietotoimistot” ovat. Ja näitä uskovat ovat jotenkin muuten vajaita mieleltään ja/tai kouluja käymättömiä.
Sukulaisestani laitettiin liikkeelle niin hirveä juoru, että hän lopulta tappoi itsensä. Ja siitähän se riemu vasta repesikin!
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mun vanhemmat puhuivat pahaa ihan kaikista ihmisistä. Itselleni ei tulisi mieleenkään haukkua esim. lasteni kavereita tai isän puolen sukulaisia lasten kuullen (tai muutenkaan).
Ei kannata sekoittaa totuuksien kertomista kuitenkasn. Jos joku on käyttäytynyt oudosti tai jopa töykeästi kyllä siitä voinkertoa omille lapsilleenkin, vaikka olisi sukulainen. Voi kysyä vaikka mielipidettä
Jos ei mitenkään kovin järkyttävää ole, eikä lapset kovin pieniä,
Tuo on keskustelua ihmisistä ja mitä heidän välillään on tapahtunut. Siis asiallisesti kertoen . Tietenkin varsinainen haukkuminen ikävin sanoin on sitten ihan eri.
Kyllä ainakin rahoista oltiin kateellisia ennen vanhaan enemmän, kun jo pienetkin jutut kuten ulkomaanmatkat eivät olleet ihan kaikille peruskauraa kuin nykyään.
Ei kai ihmiset niin inhottavia olleet ennen, että olisivat olleet vahingoniloisia epäonnesta tai kateellisia onnesta tai hyvistä jutuista mitä jollekin tapahtui?
Mutta enemmön oltiin kateellisia materiasta kun nykyään 80-luvulla paremmin toimeen tulevat hankki aina ensiksibkaikkinuudet vempaimet, hyvät autot ja jotain ulkomaanmatkoja.
.No se asunto tietenkin.
Riippuu ihan keiden kateuden kohteeksi joutui. . Jos olivat alempaa sosioekonomista luokkaa, saattoi saada kateuden osakseen, vaikka ei pröystäillyt, ei ollut ylimielinen eikä edes rikas.
Oli kuitenkin mukamas etuoikeutettu kun oli enemmön kun joillain toisilla.
Kuulin joskus huhuja esim. meidän perheestä rikkaana mikö naurettavaa kun ei edes 80-luvulla se ollut sitä jos oli olinomakotitalossa asuva, 2 autoa, toinen firman ja toinen pikkuauto ja joskus ulkomaanmatkoja. Ei kaikilla noin ei, mutta monilla oli.
En tiedä. Itse en ole kateellinen kenellekään mistään.
Ainakin mun vanhemmat puhuivat pahaa ihan kaikista ihmisistä. Itselleni ei tulisi mieleenkään haukkua esim. lasteni kavereita tai isän puolen sukulaisia lasten kuullen (tai muutenkaan).