Nainen vaatii, että miehen on vietettävä aikaa hänen lastensa kanssa

Vierailija kirjoitti:

"Minusta se, että kumppanilta edellytetään ainoastaan sitä, ettei hänellä ole negatiivista vaikutusta lapsiin, on varsin matala rima ja kuulostaa lähinnä siltä kuin kumppani olisi joku kirjahyllyyn hankittava esine, jonka ei tarvitse tehdä mitään kunhan se ei kaadu päälle. "

 

Rimaksi riittä aluksi eri taso kuin pidemmällä tähtäimellä. Aluksi riittää että tullaan toimeen, pitkässä vakiintuneessa suhteessa on tietenkin ihan kohtuullista odottaa että syntyisi aito suhde lasten ja uuden kumppanin välille.

Mutta jos miehellä on jo alunperin asenne, että ei ylipäätään kiinnosta tutustua lapseen niin ei tuommoista suhdetta kannata edes aloittaa. 

Sama tarina sukupuolet toisin päin v 2025:

https://www.vauva.fi/keskustelu/6299525/mies-vaatii-etta-naisystavan-vi…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ne lapset ovat tälle naiselle maailman tärkein asia (niin kuin kuuluukin olla)."

 

Lapsien kuuluu olla maailman tärkein asia niissä asioissa jotka vaikuttavat suoraan lasten hyvinvointiin. Sen sijaan lasten ei tarvitse olla se ainoa määräävä tekijä elämän jokaisessa asiassa. Esim. lasten ei pidä päättää sitä kenen kanssa heidän vanhempansa seurustelee niin kauan kun sillä ei ole suoraa ja välitöntä negatiivista vaikutusta lapsiin. Negatiiviseksi vaikutukseksi ei riitä se että lapsi on mustasukkainen tai hänestä seurustelukumppani on ihan tyhmä.

Eivät ne lapset tietenkään päätä, kenen kanssa vanhempi seurustelee. Se ei kuitenkaan mitenkään liity siihen, että se lapsen vanhempi toivoo kumppania, joka haluaa itsekin viettää aikaa lasten kanssa ja muodostaa heihin hyvän suhteen. Minusta se, että kumppanilta edellytetään ainoastaan sitä, ettei hänellä ole negatiivista vaikutusta lapsiin, on varsin matala rima ja kuulostaa lähinnä siltä kuin kumppani olisi joku kirjahyllyyn hankittava esine, jonka ei tarvitse tehdä mitään kunhan se ei kaadu päälle. Yleensä sitä kuitenkin toivoo löytävänsä kumppanin, jolla on omaan ja lasten elämään aidosti positiivinen vaikutus. Sellaisen kumppanin, joka viihtyy lasten kanssa, haluaa tutustua heihin, osallistua yhteiseen arkeen ja jonka kanssa elämä tuntuu kaikille vähän paremmalta. 

Suurin osa uusperheistä on lapsille vaikeita vaikkei sitä rakastuneena halua myöntää itselleen. Miksi leikkiä uusperhettä kun voi olla oikeassa aikuisessa parisuhteessa?

Siihen oikeaan aikuiseen parisuhteeseen nimenomaan kuuluu se, että tutustutaan kumppanin perheeseen. Jos ei viitsi nähdä vaivaa tutustua ja saada aikaiseksi kunnon sidettä toisen ennalta olemassa olevaan perheeseen, kyseessä on lähinnä kevyt tapailusuhde. Elämässä täytyy tehdä myös vaikeita asioita ja jos toisen lapset ohitetaan olankohautuksella vain siksi, että se on helpompaa, siinä väistellään vastuuta eikä rakenneta mitään kestävää.

Vierailija kirjoitti:

Sama tarina sukupuolet toisin päin v 2025:

https://www.vauva.fi/keskustelu/6299525/mies-vaatii-etta-naisystavan-vi…

😃😃😃 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha sitä on miettiä, että toinen olisi jotenkin väärässä, etsitte nyt ylipäätään vaan erilaista suhdetta. Nainen vaikuttaa perhekeskeiseltä ja hänelle on tärkeää, että kumppani muodostaa suhteen myös niihin lapsiin.

kun on kysymys teini-ikäisistä lapsista, niin sillä mutsin mielipiteellä ei juurikaan ole merkitystä, vaan se on niiden lasten OMA päätös, kenen kanssa he viettävät aikaa.

Teini-ikäisen itsenäistyminen on tärkeää, mutta se ei tarkoita sitä, että teini sanelisi koko perheen dynamiikan tai uusperheen muotoutumisen ehdot. Vanhemmat kantavat vastuun arjesta ja tekevät päätökset siitä, miten perheessä eletään ja millaisiin yhteisiin hetkiin osallistutaan. Roolijako ja rajat tuovat teinille turvaa, vaikka tämä saattaisi niitä vastaan hangoitellakin. Uuden kumppanin tuominen arkeen vaatii aina hienotunteisuutta ja aikaa, ja teinin tunteita tulee kuunnella. Kuunteleminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin päätösvallan antaminen. Yhteiset päivälliset, ravintolakäynnit, matkat ja muut yhteiset tekemiset ovat osa normaalia perhe-elämää myös uusperheissä.

Ei kai seurustelu tarkoita aina aikuisilla ihmisillä sitä että parin vuoden sisällä muutetaan yhteen?

Uusperheiden ongelmien takia erityisesti teinien vanhempia uusissa parisuhteissa kehotetaan pohtimaan, voisiko yhteenmuuttamisen siirtää siihen kun lapset on muuttaneet omilleen.

Näinkin voi käydä: oman kumppanini nuoret aikuiset lapset kieltäytyvät hyväksymästä minua tai ylipäätään sitä että heidän vanhemmallaan on parisuhde. Tämän kanssa tulemme toimeen niin että en tapaa heitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha sitä on miettiä, että toinen olisi jotenkin väärässä, etsitte nyt ylipäätään vaan erilaista suhdetta. Nainen vaikuttaa perhekeskeiseltä ja hänelle on tärkeää, että kumppani muodostaa suhteen myös niihin lapsiin.

kun on kysymys teini-ikäisistä lapsista, niin sillä mutsin mielipiteellä ei juurikaan ole merkitystä, vaan se on niiden lasten OMA päätös, kenen kanssa he viettävät aikaa.

Teini-ikäisen itsenäistyminen on tärkeää, mutta se ei tarkoita sitä, että teini sanelisi koko perheen dynamiikan tai uusperheen muotoutumisen ehdot. Vanhemmat kantavat vastuun arjesta ja tekevät päätökset siitä, miten perheessä eletään ja millaisiin yhteisiin hetkiin osallistutaan. Roolijako ja rajat tuovat teinille turvaa, vaikka tämä saattaisi niitä vastaan hangoitellakin. Uuden kumppanin tuominen arkeen vaatii aina hienotunteisuutta ja aikaa, ja teinin tunteita tulee kuunnella. Kuunteleminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin päätösvallan antaminen. Yhteiset päivälliset, ravintolakäynnit, matkat ja muut yhteiset tekemiset ovat osa normaalia perhe-elämää myös uusperheissä.

Ei kai seurustelu tarkoita aina aikuisilla ihmisillä sitä että parin vuoden sisällä muutetaan yhteen?

Uusperheiden ongelmien takia erityisesti teinien vanhempia uusissa parisuhteissa kehotetaan pohtimaan, voisiko yhteenmuuttamisen siirtää siihen kun lapset on muuttaneet omilleen.

Vaikka ei asuttaisikaan yhdessä niin yhteiset ruokahetket ja muu yhdessä tekeminen on silti ihan normaalia. Ei toki suoraan ekojen treffien jälkeen, mutta pikkuhiljaa on ihan hyvä tutustuttaa osapuolet toisiinsa.

nainen vastasi, että silloin ei kannata ollenkaan tavata, sillä hän haluaa, että hänen miesystävänsä viettää aikaa hänen lastensa kanssa ja luo heihin suhteen. Mietin vaan, että miten hän vanhempana voi vaatia, että hänen teini-ikäiset lapsensa hengaaa hänen uuden seurustelukumppanin kanssa ?

Ihan kuule siten hän voi sellaista vaatia, että se on hänen ja hänen lastensa elämä, jota he viettävät. Ja hänellä on täysi oikeus asettaa omat vaatimuksena seurustelukumppanilleen. 😂

Suomeksi sanottuna; sinua ei lykästänyt tällä kertaa, koska et täytä hänen kriteereitään.

Vierailija kirjoitti:

Sama tarina sukupuolet toisin päin v 2025:

https://www.vauva.fi/keskustelu/6299525/mies-vaatii-etta-naisystavan-vi…

Ei jumantsuikka! Kyllä on hyvä, että täällä on tämmöisiä sinunlaisisasi muistin jättiläisiä joukossa, että nämä ap-trollit kärähtää näistä keksityistä jutuistaan.

Lapsivapaat viikot voi toteutua nyt, mutta tilanne voi myös muuttua. Ja vanhempi on vanhempi aina, oli oma viikko tai ei. 

Itsekin mieluummin tapailisin alkuun ilman, että lapset ovat mukana kuvioissa, mutta tuskin lähtisin suhteeseen, jossa lapset pitäisi aina pitää piilossa. MInun ovet on aina auki lapsille, tämä on heidän koti, jonne tulemista ei tarvitse erikseen pyytää tai edes ilmoittaa. Välillä toinen lapsi on käytännössä asunut kokoaikaisesti tässä kodissa, kunnes taas alkoi viettää aikaa myös isällään. Emme muutenkaan seuraa orjallisesti viikko-viikko systeemiä, vaan sovimme vaihtoja kaikkien aikataulut huomioiden. Voin ensisijaisesti tapailla silloin, kun lapset ovat muualla, mutta tapaamiset jäävät varsin vähiin tai ainakin suunnitelmat pitää tehdä todella nopealla aikataululla, jos halutaan olla varmoja, ettei yhtään lasta ole paikalla.