Oletko kokenut sielun pimeää yötä? Miksi joillekin niitä tulee useampi elämässä?
Minä olen "kuollut" ja "syntynyt" tässä elämässä monta kertaa. Olen kokenut useamman kerran sielun pimeän yön ja aina se vaan vetää yhtä alamaihin synkkään paikkaan sikiöasentoon, milloin missään ei ole mitään merkitystä. On vain todella tyhjää, merkityksetöntä, raskautta ja kysymyksiä, että miksi ihmeessä täällä oikein olen? Lopulta nämä ovat aina kuitenkin vieneet minua aina enemmän ytimeen, aidompaan itseen. Voikohan nämä jatkua läpielämän kunnes keho oikeasti kuolee?
Kommentit (51)
Mullakin oli. Huusin hiljaa Jeesusta apuun, tajusin että taustalla olivat pahat voimat. Rukoilin hiljaa mielessäni. Oksensin. Tätä jatkui viikon verran. Sitten täytyin rauhalla ja pulppuavalla ilolla. Nukun yöni hyvin. Pahat henget lähtivät oksentelun myötä. Hankkiudu eroon kaikesta okkultisisesta ja sulje pahalta portit. Kiitä ja ylistä. Tällainen profetia tuli sinulle.
Täyttämällä sydän valolla, ei pimeydelle jää elintilaa.
Kun olet tehnyt pimeydestä ystäväsi, voit tämän jälkeen aloittaa matkan valoa kohti.
Kyllä niitä varmaan 4-7 oli. Nyt on nonta vuotta tuntunut että tässä on jotain järkeäkin ja tiedän joka hetki mitä olen tekemässä ja miksi, sellainen kaikenlainen jonninjoutava on kaikonnut mielestä ja pystyn elämään enemmän hetkessä kuin koskaan aiemmin. En katastrofisoi läheskään niin kuin ennen, vaan reagoin asioihin sen mukaan kuin tilanne vaatii. Meditaatiovuosia takana n. 10 että tähän päästiin. Nykyisin meditoi harvoin, en koe niin tarvetta.
Kylläpä on kuvaava termi. Olen kokenut, ja lopulta vei minut mielisairaalaan. Nyt vuosien jälkeen alan toipua. Aivan kauheaa, ei voi edes sanoin kuvailla.
Sinä olet vain ollut mielisairaalahoidossa yhä uudelleen ja uudelleen.
Up.