Lue keskustelun säännöt.
Työkkärin mukaan 1 tunnin ja 20 minuutin työmatka suuntaansa julkisilla on kohtuullinen, ei todellakaan ole!
21.09.2026 |
Joutuisin vielä vaihtamaan 3 kertaa kulkuneuvoja + odotusajat pysäkeillä!
Kuinka voin varmistua että en saa tuota työtä, mutta ilman että saan karenssia?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli yhteen suuntaan 1,5h kahdella junalla ja yhdellä bussilla.
Se oli vain Espoosta Vantaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten teet kun yksikin noista aikatauluista sakkaa? Jäät välille? Myöhästyt töistä? Palaat kotiin? Saat potkut ja karenssin?
Menet haastatteluun ja kerrot faktat että julkisen liikenteen epävarmuuden vuoksi et välttämättä pääse joka päivä töihin. Ei ne sinua palkkaa.
Tämä! Sanoo suoraan, että kulkemisessa on haasteita eikä töihin pääsy ajoissa ole taattu eikä välttämättä edes onnistu esim. bussilakon aikana.
Mulle joskus työttömänä tarjottiin työtä johon olisi pitänyt mennä kahdella eri bussilla lähemmäs tunnin verran ja kävellä viimeiseltä pysäkiltä vielä puoli tuntia. Ja palkka olisi ollut tyyliin 11€. Ai kamala! Mutta onneksi pystyin kieltäytymään, sillä tuo yritys oli saanut tietoni työkkäriltä ja otti minuun yhteyttä, eikä näin ollen työtarjous tullut suoraan työkkäriltä. Mutta niin tai näin, olisin ottanut karenssin vastaan, koska oli muutama tonni säästöjä joilla olisin pärjännyt.
Vierailija kirjoitti:
vuosien ajan olen kulkenut julkisilla työpaikalleni ja usein matka kestää kaikkineen (kävelyt pysäkeille ja odotusajat) 53 minuutta. Sitten takaisin sama matka.
Ei tuntuisi missään jos olisi joku 1,5 tunnin matka. Matkalla voi vaika lukea kirjaa tai kuunnella podcasteja, tai vastailla sähöposteihin. Eipähän tarvi noita sitten kotona tehdä.
Hieno juttu, jos sinulle pitkäkin matka on noin kiva. Minä en pysty keskittymään mihinkään kirjoihin, jos talvella pimeällä istun ruuhkabussissa ahtaasti, vieressä ehkä sateesta märkiä kanssamatkustajia ja 15 min välein joudun vaihtamaan liikennevälineestä toiseen sekä seisomaan pysäkeillä joka säässä ja vahtimaan, että varmasti ehdin vaihtobusseihin.
Tuo on aika normaalia maailman suurkaupungeissa. Pk- seudullakin joillekin ihan normi arkea.
Vierailija kirjoitti:
Töysin mahdoton jos vielä on pieniä lapsia!
Moniko tarha on auki 6.30 - 17.30 ja onko hyväksyttävää että lapsella on 11 tunnin "työpäivä"??
Itselle tunti oli ihan maksimi, omalla autolla aamuruuhkassa talvella ihan painajaista! Olin uupunut jo kun pääsin työpaikalle
Onko aloittaja ainoa aikuinen perheessä? Ottaisin tuollaisen työn joksikin aikaa, jos vaihtoehtona on työttömyys. Sitten samalla on helpompi etsiä työtä lähempää, kun voi hakemukseen kirjata tekevänsä alan töitä parhaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuljin vuoden töihin 1h45 minuuttia kahdella bussilla ja kävellen. Aamuisin ei bussiyhteydet pettäneet koskaan. 6.10 lähdin kävelemään pysäkillä, 6.20 tuli eka bussi, perillä normaalisti 6.40, kävely kaukobussin pysäkille ja vartin odotus, ja toinen bussi lähti klo 7.00. Matka kesti 50 minuuttia ja lopulta kilometrin kävely, ja olin aika tarkalleen klo 8 perillä. Muutaman kerran piti juosta tuo kilometri, kun oli huono keli ja matka kesti vähän pidempään. Paluumatkalla sitten olikin enemmän takkuilua. Kerran -30 asteen pakkasessa se paikallisbussi jätti tulematta ja olin odotellut jo 30 minuuttia. Menin sitten lämmittelemään kauppaan, ja sinä aikana se bussi sitten tuli.
Mutta kannatti vuoden kärvistellä, koska sen ansiosta sain oman alani töitä samalta paikkakunnalta. Ostin sitten auton, kun tuli vakipaikka ja aikaa töihin meni enää 45 minuuttia ajaen. Kuuden vuoden jälkeen muutettiin lähemmäksi ja nykyään työmatka on 30 minuuttia.
Ei tullut mieleenkään kieltäytyä työstä. Tiesin, että ainoa vaihtoehto edetä ja saada parempi työ, on tehdä ensin vähän huonompia hommia.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen suomalainen työhaluton työtön pitäisi määrätä töihin maailmalle. Loppuisi ruikutus kohtuuttomista työmatkoista. Itse kun asuin jenkeissä niin minulla meni työmatkaan 2,5h suuntaansa koska palkallani ei voinut muuttaa lähemmäksi asumaan. Mut töitä oli tehtävä, jos halusi leivän päälle muutakin kuin ylähuulen. Niin ja töitä tehtiin 12 tuntia päivässä.
Miksi aina jotkut vertaa Suomea jenkkeihin? Ei tänne Suomeen mitään jenkkien järjestelmääkään halutakkaan jossa joutuu tehdä useampaa eri työtä vaan että ei joutuisi elää ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu tunti suuntaansa bussilla, minulle sopii oikein hyvin.
Reilu tunti ihan omaa aikaa jolloin kukaan ei vaadi tai kysy mitään, saa uppoutua ajatuksiinsa maisemia katsellen, lukea kirjaa, kuunnella musiikkia tai vaikka pelata jotain.
Sitäpaitsi tykkään kyylätä ihmisiä, bussi antaa tähän hyvän mahdollisuuden 😁
Jos ei ole voimia ja resursseja matkustaa, se on turhaa. Ne menee jotka jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoisia vässyköitä, työmatkanarisijat. Itse aikoinaan julkisillä kolmivuorotyö; Naapurikaupunki Uudellamaalla,ihan normaali 1-1.45 h työmatka riippuen vuorosta.
Nyt muuttamassa maalle, 120 km työmatka autolla/ suunta,edelleen kolmivuorotyö.
Bensakulut korkeat,mutta verottajalta sitten osa takaisin. Jos en jaksa jossain vaiheessa ajaa,täytyy vuokrata yksiö työpaikan läheltä.
Joustoa, hyvät ihmiset !!
Onko kolmivuorotyö vai jaksotyö? Noilla on helkkarin iso ero, esim. hoitoalalla on aina kyse jaksotyöstä. Siitä tuon alan Tessitkin kertovat.
Jaksotyössähän minä. Kolmivuorotyö vaan kuvaavampi,siksi sitä termiä käytin.
Ei tuo kolmivuorotyö ole ollenkaan asiaa kuvaava. Itseäni ihmetyttää, miksi tuota yleensä käytetään noin taajaan, vaikka kaikkien luulisi ymmärtävän, että hoitoalaa ainakaan ei voi vain kolmella vuorolla pyörittää. Tehdasympäristöön tuo termi taas käy oikein hyvin, helpompi siellä on asettaa kiinteät vuorot pyörimään, on työ sitten jatkuvaa tai vain arkena tapahtuvaa.
Jaksotyö voi olla kolmi- tai kaksivuorotyötä. Se on kaksivuorotyötä jos on se aamu- että iltajaksoja. Se on kolmivuorotyötä jos on myös yöjaksoja. Hoitoalalla on molempia. Lakikin erottelee nämä, kolmevuorotyössä työnantajalla on isommat vastuut seurata työntekijän jaksamista (esim. laajemmat työterveystarkastukset).
Jaksotyö voi olla myös yhdessä vuorossa tehtävää. Eli aina 8-16, mutta kolmen viikon jaksossa on 15 työpäivää joista osa on muualla kuin ma-pe.
No, minä olen ollut asiakaspalvelussa vuorotyössä ilman yövuoroja. Siinä työssä vaihteli viisi erilaista vuoroa kolmen viikon jaksoissa, eli sitä työtä ei millään muotoa voi sanoa kolmivuorotyöksi. Jaksotyöksi oma Teskin sen mainitsi. Mikä ihmeen vaikeus ihmisillä on, että ei voi käyttää Tesien käyttämiä virallisia nimityksiä vaan pitää väen vänkään käyttää töihin täysin sopimatonta termiä kolmivuorotyö?
Monesti deittailevat lapselliset, eronneet naiset kertovat olevansa yksinhuoltajia, vaikka todellisuudessa ovat yhteishuoltajia. Tälllaista se on, kun hmiset muuttuvat koko ajan yksinkertaisemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli yhteen suuntaan 1,5h kahdella junalla ja yhdellä bussilla.
Se oli vain Espoosta Vantaalle.
Mulla Espoosta Helsinkiin 2 bussilla 1 h 45 min. Ihan normia pk-seudulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen menettänyt pari duunia sen vuoksi, että käytän julkisia. Kahdelle työnantajalle sanoin jo haastatteluvaiheessa, että kuljen bussilla ja vuoro on aamulla niin tiukka, että jos bussi on myöhässä, minäkin myöhästyn töistä eikä aikaisempia vuoroja kulkenut. Kerroin myös, että voin ostaa auton myöhemmin, mutta se vie aikaa, koska tarvitsen mukaani, jonkun joka osaa autot tarkistaa niin etten osta mitääön ruostnuta peltikasaa. Samalla toin esille että minulle ei ole ongelma tehdä missattuja työminuutteja esim. työpäivän jälkeen, tai jos maksetaan sitten sen mukaan, että ei ollut täyttä päivää. Näissä työpaikoissa työn luonne ei ollut sellainen, että mahdollinen myöhästymiseni olisi aiheuttanut harmia muille, mutta työnantajilla oli noissa molemmissa paikoissa hiukan joustamaton putkinäkö ja heistä tuntui, että asiat menee sekaisin, jos ihmiset alkaa kulkea ovista miten sattuu. :D
yhdestä työpaikasta minut jätettiin valitsematta sen vuoksi, että toisinaan olisin imaantunut työpaikalle puolta tuntia ennen työvuoron alkua. Työpaikkaan oli sähköinen avain ja palkka alkoi juota heti kun avainta käytti lukossa, joten se olityönatajalle ongelma, että joku tulisi työpaikalle puolta tuntia ennen työvuoroaan ja hän näin joutuisi maksamaan tyhjästä. sanoin etten halua seistä keskellä ei mitään keskellä kylmintä talvea värjöttelemässä -40 asteen pakkasessa ja odottamassa kellon lyövän tasan, jotta saan kulkea ovesta sisään
Minulla työmatka on ajokortittomana ja julkisen liikenteen puuttuessa aika melkoinen. Yhteen suuntaan matkaan menee ensin noin 3 h 15 min kävellen bussipysäkille ja siihen päälle vielä 45 minuuttia bussilla työpaikkakunnalle ja sama tietysti takaisin.
Ei siinä talvipakkasilla paljon naurata, kun tarpoo tuntikausia jalan, mutta pysyyhän ainakin kunnossa ja hoikkana.
Työpäivät ovat lisäksi melko pitkiä, joten viikonloppuisin ei enää juuri muuta jaksa tehdä tai minnekään lähteä.
Koska kyseessä on KEHA-keskuksen osoittama työ, siitä ei ollut mahdollista kieltäytyä ilman karenssin uhkaa. Joskus olen niin väsynyt, että haen sairaslomaa sen perusteella. Yleensä sellaista olen saanut.
Työmatkan osalta tilanne tuntuu aika kohtuuttomalta, mutta muuttaminen työpaikkakunnalle ei ole minulle mahdollista. Omistusasunto on haja-asutusalueella, eikä sitä tällä hetkellä saa myytyä.
Eli aika hankalassa yhtälössä tässä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on aina ollut merkillinen. Tosi vanha "Karpolla on asiaa" -ohjelmassa jossain päin Lappia yritys ei saanut työntekijöitä koska työmatka oli niin pitkä ettei työttömiä haluttu velvoittaa menemään sinne. Mutta yrityksen omistajien pienet lapset oli OK kulkea sama matka alakouluun.
Tuosta ohjelmasta on pitkä aika. On mielenkiintoista, jos edelleen pohditaan miten työttömän pitäisi saada töitä mielellään muutaman kilometrin päästä ja toisaalla lopetetaan kouluja kun pitkä matka ei ole 7-vuotiaalle lapselle mitenkään liian rankkaa.
En ota kantaa, pitäisikö lapsien vai työttömien sääntöjä muuttaa. Pitäisin reiluna, että säännöt olisivat lähtökohtaisesti samat ja jos niissä on eroja, niin ehkä 7-vuotiaan pitäisi päästä helpommalla kuin aikuisen?
Koulukyydit on aina kierrelleet. Se on kuitenkin ilmainen palvelu ja takaa lapsen turvallisen koulumatkan. Jos työttömän tulee kulkea työmatkaa kolme tuntia, ei puhuta enää muutamista kilometreistä. Miten tämä onnistuisi useamman pienen lapsen yh:lta esimerkiksi, kun työ matkoineen vie 11 tuntia päivässä ja tähän vielä aika, joka kuluu päiväkodille menoon ja lasten jättämiseen? Eihän lapsillakaan olisi mitään mahdollisuutta nukkua tarvitsemaansa 10-13 tunnin yöunia, lähellekään.
silloin muutetaan lähemmäs työpaikkaa, etsitään työpaikka lähempää tai vaikka palkataan lapsenvahti, joka hoitaa lasten hoitoonviemisen ja haun ja mhdollisen vanhemman odottelun kotona
Eihän tuo ole ollenkaan paha aika työmatkalle. Yksivaihtoehto on muuttaa lähemmäksi?
Ja te työttömät vielä kehtaatte vinkua miksi teillä on tuommoinen mainen kun selvästikin keksitte mitä ihmeellisempiä tekosyitä miksi teidän ei tarvi työllistyä ja te saatte loisia toisten rahoilla.
Minun ihan vapaasti.valitsemani työpaikka oli juurikin noin kaukana ajallisesti. Siihen tottui yllättävän pian. Matkustin julkisilla ja luin usein kirjaa matkallani.
Vierailija kirjoitti:
Minulla työmatka on ajokortittomana ja julkisen liikenteen puuttuessa aika melkoinen. Yhteen suuntaan matkaan menee ensin noin 3 h 15 min kävellen bussipysäkille ja siihen päälle vielä 45 minuuttia bussilla työpaikkakunnalle ja sama tietysti takaisin.
Ei siinä talvipakkasilla paljon naurata, kun tarpoo tuntikausia jalan, mutta pysyyhän ainakin kunnossa ja hoikkana.
Työpäivät ovat lisäksi melko pitkiä, joten viikonloppuisin ei enää juuri muuta jaksa tehdä tai minnekään lähteä.
Koska kyseessä on KEHA-keskuksen osoittama työ, siitä ei ollut mahdollista kieltäytyä ilman karenssin uhkaa. Joskus olen niin väsynyt, että haen sairaslomaa sen perusteella. Yleensä sellaista olen saanut.
Työmatkan osalta tilanne tuntuu aika kohtuuttomalta, mutta muuttaminen työpaikkakunnalle ei ole minulle mahdollista. Omistusasunto on haja-asutusalueella, eikä sitä tällä hetkellä saa myytyä.
Eli aika hankalassa yhtälössä tässä mennään.
Ei työtä jonka työmatka kestää 4 tuntia suuntaansa ole pakko ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
"Työmarkkinatorin työttömyysturvaohjeiden mukaan päivittäisen edestakaisen työmatkan kesto saa olla enintään:
Kokoaikatyössä: Keskimäärin 3 tuntia päivässä.
Osa-aikatyössä: Keskimäärin 2 tuntia päivässä"
Minusta aika kohtuutonta.
Laki on laki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen suomalainen työhaluton työtön pitäisi määrätä töihin maailmalle. Loppuisi ruikutus kohtuuttomista työmatkoista. Itse kun asuin jenkeissä niin minulla meni työmatkaan 2,5h suuntaansa koska palkallani ei voinut muuttaa lähemmäksi asumaan. Mut töitä oli tehtävä, jos halusi leivän päälle muutakin kuin ylähuulen. Niin ja töitä tehtiin 12 tuntia päivässä.
Miksi aina jotkut vertaa Suomea jenkkeihin? Ei tänne Suomeen mitään jenkkien järjestelmääkään halutakkaan jossa joutuu tehdä useampaa eri työtä vaan että ei joutuisi elää ulkona.
itse asiassa.... kokoomus on koko ajan tuonut tänne jenkkien meininkiä (ja persut). yksi askel kerrallaan, ei vaa kerrota, että jenkkien touhu on tähtäimenä (koska luotetaan ja tiedetään ettei kansalaisten enemmistö sitä tajua).
No, minä olen ollut asiakaspalvelussa vuorotyössä ilman yövuoroja. Siinä työssä vaihteli viisi erilaista vuoroa kolmen viikon jaksoissa, eli sitä työtä ei millään muotoa voi sanoa kolmivuorotyöksi. Jaksotyöksi oma Teskin sen mainitsi. Mikä ihmeen vaikeus ihmisillä on, että ei voi käyttää Tesien käyttämiä virallisia nimityksiä vaan pitää väen vänkään käyttää töihin täysin sopimatonta termiä kolmivuorotyö?