Lue keskustelun säännöt.
Yliarvostetuimmat bändit/artistit?
20.09.2026 |
Suomalaisista bändeistä ainakin Apulanta, Eppu Normaali ja Hassisen Kone.
Ulkomaalaisista Beach Boys, AC/DC ja Iron Maiden.
Sooloartisteista Whitney Houston, Janis Joplin ja Michael Jackson.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin ne, joista itse tykkäät kun listojasi katsoo.
Yleensä sellaiset artistit, bändit ja genret, joista ei itse pidä haukutaan yliarvostetuiksi ilman sen kummempia perusteluja. Minusta on hyvä että on ylipäätään kiinnostunut musiikista ja se on tavallisesti hyvä keskustelun aihe millaisesta musiikista, elokuvista tai tv-ohjelmista joku pitää.
Kaikista hulluin peruste haukkua jotain artistia yliarvostetuksi on se, että ei nyt vaan itse satu tykkään kyseisestä artistista. Mielestäni nimenomaan pitäisi puolueettomasti analysoida kyseisen laulajan laulutaitoja ja muita musiikillisia taitoja.
Aloituksen tarkoitus on provosoida. Näkee niistä valituista bändeistä.
AP hakee riitelyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanye West? Yliarvostettu vai ei? Hankala kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Madonna, todella huono livenä.
Hän on niitä artisteja jotka tulee unohtumaan ja syy on heikko lauluääni. Hänellä oli hyviä pophittejä mutten halua kuunnella niitä sen äänen takia.
En usko, että unohdetaan. Hän oli aikansa ikoni. Pelkkä tekninen lauluääni ei ole läheskään ainoa asia, jonka perusteella artisti jää historiaan. Siihen vaikuttavat myös kappaleiden suosio, artistin persoona ja imago, tyyli, esiintyminen, visuaalisuus, vaikutus muihin artisteihin sekä se, mitä uutta ja poikkeavaa artisti on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Taylor swift. Yhtäkkiä ketään faneista ei kiinnosta luonnonvarojen säästäminen ja energiaystävällisyys, vaikka nainen on vastuussa varmaan 80 % maailman päästöistä.
Perussuomalaista prosenttilaskua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kanye West? Yliarvostettu vai ei? Hankala kysymys.
Kanye Westin lahjakkuus tulee enemmän tuotannon, sävellysten, lyriikoiden ja visuaalisen kokonaisuuden puolelta. Teknisesti on olemassa räppäreitä, jotka ovat häntä taitavampia flow’n, riimittelyn tai puhtaan teknisen räppäämisen osalta. Kanyen vahvuus on kuitenkin kokonaisuuden rakentamisessa. Mies on poikkeuksellisen lahjakas samplaaja ja tuottaja, joka osaa ottaa vanhasta materiaalista jotain uutta ja rakentaa sen ympärille täysin uuden kokonaisuuden. Hänellä on ollut myös harvinainen kyky yhdistellä hiphopia souliin, elektroniseen musiikkiin, poppiin ja moniin muihin vaikutteisiin.
Oona Airola ja Milonoff, Pöystin ripulipieru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kanye West? Yliarvostettu vai ei? Hankala kysymys.
'Olen erittäin aliarvostettu' - Kanye
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanye West? Yliarvostettu vai ei? Hankala kysymys.
Kanye Westin lahjakkuus tulee enemmän tuotannon, sävellysten, lyriikoiden ja visuaalisen kokonaisuuden puolelta. Teknisesti on olemassa räppäreitä, jotka ovat häntä taitavampia flow’n, riimittelyn tai puhtaan teknisen räppäämisen osalta. Kanyen vahvuus on kuitenkin kokonaisuuden rakentamisessa. Mies on poikkeuksellisen lahjakas samplaaja ja tuottaja, joka osaa ottaa vanhasta materiaalista jotain uutta ja rakentaa sen ympärille täysin uuden kokonaisuuden. Hänellä on ollut myös harvinainen kyky yhdistellä hiphopia souliin, elektroniseen musiikkiin, poppiin ja moniin muihin vaikutteisiin.
Noinhan se on, mutta hän on aika arvostettu joten lieneekö arvostettu yli vai ali? Nyt vaikuttaisi että hän ei ole enää suosiossa kun on sekoillut kun jätti lääkkeet ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dupont kirjoitti:
Mielipidekysymyksiähän nuo aina ovat, mutta ne artistit/bandit, joiden musiikki säilyy, ovat niitä tekijöitä. Yhden hitin ihmeet eivät. Siksi arvostan itse 1960-70-lukujen klassista rock-aikaa (proge!), koska tuon ajan tuotantoa kykenee kuuntelemaan vielä nykyäänkin.
Minusta sitä klassista rockia tehtiin 1960-, 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla mm. monien pitkän linjan artistien toimesta. Jotain uutta bändiä voi myös verrata jollain tasolla Led Zeppeliin tai Pink Floydiin vaikka ne olisivat muuten omaperäisiä lauluntekijöitä ja muusikoita. Ei edes The Beatles ilmestynyt täysin tyhjästä ilman esikuvia ja musikillisia vaikutteita.
Muuten hard rock, heavy metal tai proge ovat varsin väljiä termejä. Tosin levyjen myynnin kannalta vuosi 1999 oli se musiikkiteollisuuden viimeinen todellinen huippuvuosi etenkin CD-levyjen osalta ja siitä alkoi pitkä alamäki fyysisten tallenteiden määrässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttamatta tukee mieleen kaikki lauri haavit aret ja mitä muita suomiräppäreitä onkaa
Vierailija kirjoitti:
Eric Clapton
Erja Lyytikäinen
Kuka on Erja Lyytikäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vesku Loiri. Näyttelijänä ok laulajana ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dupont kirjoitti:
Liki kaikki rap- ja hiphop-roska. 1960-70-luvulla sentään osattiin tehdä musiikkia, siitä lähtien on taannuttu.
Ihan mielenkiinnosta kysyn: keitä räppäreitä tarkalleen tarkoitat, ja mikä tekee esimerkiksi Tupacin, Biggien, Nasin, Jay-Z, Eminemin, Dr. Dren, Kanye Westin, Kendrick Lamarin, J. Colen, OutKastin, A Tribe Called Questin, Wu-Tang Clanin tai Run-D.M.C. musiikista mielestäsi roskaa? Siis mikä muu tuotannollinen, tekninen, musiikillinen tai lyyrinen peruste siihen on kuin se, ettet itse pidä kyseisestä genrestä? Jos kerran väität kokonaisen musiikkigenren olevan roskaa, olisi kiinnostavaa kuulla, millä konkreettisilla kriteereillä sitä arvioit.
Olen eri, enkä dumaa mitään kokonaista genreä roskaksi sinänsä, mutta pääsääntöisesti räpin/hiphopin ongelma on valtava musiikillisen mielenkiinnon puute. Itse en saa rytmikkäästä puhumisesta niin paljoa irti, että se jaksaisi kuunneltuna herättää mielenkiintoa, musiikissa pitäisi tapahtua jotain musiikillisesti hyvää. Turhan monesti niissäkin tapauksissa, kun jotain musiikillisesti laadukasta tapahtuu, homma liian usein pilataan sillä, että sitä yhtä musiikillisesti laadukasta ideaa toistetaan lyhyenä looppina 2/3 kappaleesta, eikä loppu 1/3 yllä läheskään samalle tasolle.
Paras kuulemani hiphop-levy oli jonkun suomalaisen tuntemattoman amatööriporukan levy, jossa periaatteessa jazz-taustojen päälle räpättiin. Täysin toimiva konsepti sekä paperilla että käytännössä, ja tekee pelkän puheen vs. melodinen laulu kuuntelusta paljon mielekkäämpää. En ole paljon spoken wordia kuunnellut, mutta esim. The Doorsin (tai teknisesti ottaen Jim Morrisonin runonlukua, jonka taustalla Doorsin kolmen jäljelle jääneen jäsenen tekemää musiikkia) An American Prayer on toimiva vertailukohta. Sen, että melodinen laulu korvataan puheella ei tarvitse tehdä musiikista musiikillisesti tylsää.
Minusta tuossa verrataan hiphopia liikaa perinteiseen melodiseen musiikkiin. Hiphopissa mielenkiinto voi tulla ihan eri asioista. Biitissä voi tapahtua hyvinkin paljon jo pelkästään rytmien, samplejen ja tuotannon kautta. Lisäksi lyriikat voivat olla monikerroksisia ja täynnä sanaleikkejä, merkityksiä ja oivalluksia, ja räppäri voi muuttaa flow’ta kesken kappaleen. Se, ettei musiikissa ole paljon melodista laulua tai jatkuvasti uusia melodioita, ei tarkoita, etteikö siinä tapahtuisi paljon musiikillisesti.
Esim. Esimerkiksi Kanye Westin Dark Fantasysta löytyy seuraavaa
Mike Oldfieldin ja Jon Andersonin sample, jota muokataan osaksi uutta kokonaisuutta
RZA:n, No I.D:n ja Kanyen tuotantoa
kerroksittaisia taustalauluja ja kuoroja
jousia, pianoa ja erilaisia tekstuureja
Nicki Minajin spoken word -intro
Bon Iverin Justin Vernonin lauluosuuksia
erilaisia rumpu- ja rytmikerroksia
Kanyen flow ja sen vaihtelu
lyriikoissa paljon sanaleikkejä, riimejä ja useita päällekkäisiä merkityksiä
kappaleen dynamiikka muuttuu jatkuvasti, vaikka sen pohjalla onkin looppi
Kannattaa vaikka tsekata Rap Geniusista Dark Fantasyn lyriikoiden annotaatiot. Siellä huomaa nopeasti, kuinka paljon sanaleikkejä, kulttuuriviittauksia, kaksoismerkityksiä ja piilotettuja merkityksiä räppilyriikoissa voi olla. Esimerkiksi Dark Fantasyssa on viittauksia musiikkiin, popkulttuuriin, muotiin ja televisioon, ja osa riveistä toimii useammalla tasolla yhtä aikaa. Tällaiset jutut eivät välttämättä avaudu samalla tavalla ihmiselle, joka ei ole perehtynyt räppiin ja sen tapaan kirjoittaa. Siksi pelkän kuuntelun perusteella voi helposti ajatella, että kyse on vain rytmikkäästä puheesta, vaikka lyriikoissa ja flow’ssa tapahtuu paljon enemmän. Esim tuo Nicki Minajin Dark Fantasy -intro ei ole vain satunnainen spoken word -pätkä. Hän käyttää Martha Zolanski -hahmoaan ja tekee uudelleentulkinnan Roald Dahlin Cinderella-runosta, joka itsessään on synkempi versio Tuhkimosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanye West? Yliarvostettu vai ei? Hankala kysymys.
Kanye Westin lahjakkuus tulee enemmän tuotannon, sävellysten, lyriikoiden ja visuaalisen kokonaisuuden puolelta. Teknisesti on olemassa räppäreitä, jotka ovat häntä taitavampia flow’n, riimittelyn tai puhtaan teknisen räppäämisen osalta. Kanyen vahvuus on kuitenkin kokonaisuuden rakentamisessa. Mies on poikkeuksellisen lahjakas samplaaja ja tuottaja, joka osaa ottaa vanhasta materiaalista jotain uutta ja rakentaa sen ympärille täysin uuden kokonaisuuden. Hänellä on ollut myös harvinainen kyky yhdistellä hiphopia souliin, elektroniseen musiikkiin, poppiin ja moniin muihin vaikutteisiin.
Tarkoitatko Molo Westiä, joka on niin köyhä ettei vaimollekaan ollut varaa hankkia vaatteita?
Vierailija kirjoitti:
Vesku Loiri. Näyttelijänä ok laulajana ei.
Loiri oli tulkitsija. Hän itse sanoi, että jokainen laulu oli hänelle kuin teatteriesitys.
Olen varmaan nyt kummalla mielellä, kun en meinaa keksiä juuri nyt yhtään todella yliarvostettua bändiä. Siis arvostettua, en tarkoita pitämistä. On paljon bändejä, joista en itse pidä lainkaan mutta jotka ovat arvostettuja ja jotka ansaitsevat – tai ovat ansainneet – arvostuksensa.
Esim. Pink Floyd. En jaksa sitä kauan kuunnella, mutta bändi on erittäin arvostettu, eikä siinä mitään. Pääntaivuttelun seuraukset -tyyppinen musiikki ei ole minua varten, mutta silti se on arvostettua.
Olen eri, enkä dumaa mitään kokonaista genreä roskaksi sinänsä, mutta pääsääntöisesti räpin/hiphopin ongelma on valtava musiikillisen mielenkiinnon puute. Itse en saa rytmikkäästä puhumisesta niin paljoa irti, että se jaksaisi kuunneltuna herättää mielenkiintoa, musiikissa pitäisi tapahtua jotain musiikillisesti hyvää. Turhan monesti niissäkin tapauksissa, kun jotain musiikillisesti laadukasta tapahtuu, homma liian usein pilataan sillä, että sitä yhtä musiikillisesti laadukasta ideaa toistetaan lyhyenä looppina 2/3 kappaleesta, eikä loppu 1/3 yllä läheskään samalle tasolle.
Paras kuulemani hiphop-levy oli jonkun suomalaisen tuntemattoman amatööriporukan levy, jossa periaatteessa jazz-taustojen päälle räpättiin. Täysin toimiva konsepti sekä paperilla että käytännössä, ja tekee pelkän puheen vs. melodinen laulu kuuntelusta paljon mielekkäämpää. En ole paljon spoken wordia kuunnellut, mutta esim. The Doorsin (tai teknisesti ottaen Jim Morrisonin runonlukua, jonka taustalla Doorsin kolmen jäljelle jääneen jäsenen tekemää musiikkia) An American Prayer on toimiva vertailukohta. Sen, että melodinen laulu korvataan puheella ei tarvitse tehdä musiikista musiikillisesti tylsää.