Uskotteko että kissat jotka saa vapaasti ulkoilla ja saalistaa, ovat onnellisempia kuin sisäkissat tai kissat jotka saa ulkoilla kytkettynä?

Heitteillä oleva eläin tarkoittaa joko koditonta lemmikkieläintä tai sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai suorassa valvonnassa.
(Eurooppalainen yleissopimus 1. Artikla, määritelmät, kohta 5)

Uskon että sisäkissatkin ovat onnellisia, kunhan on riittävästi tilaa ja eri korkeuksilla olevia tasoja sekä mahdollisuus katsoa ulos ikkunasta ja mielellään nuuhkia ulkoilmaa säännöllisesti.

Uskon kuitenkin että vapaasti halutessaan ulos itsenäisesti pääsevät kissat ovat onnellisimpia.

Lapsuudenperheessäni meillä oli kissa joka oli puoliksi norjalainen metsäkissa. Sen parina ensimmäisenä elinvuotena asuimme kerrostaloasunnossa, mutta kyllä se oli niin onnellinen kun muutimme omakotitaloon ja se sai kulkea vapaasti sisään ja ulos. Metsäkissuutensa takia jo veri veti sitä seikkailemaan lähimaastossa, joka oli metsäinen.

Lasketteks te koirat, kanit, fretit etc. vapaaksi jotta ne ois onnellisia? 

Luultavasti on, mutta esim. meillä on yksi kissoista sellainen joka ei halua juurikaan ulos, pelkää niin paljon siellä kaikkea. Joskus öisin kököttää terassilla tuolin alla, mutta jos yritetään viedä vaikka sylissä muutaman metrin päähänkin nurmikolle, pyristelee heti pois ja juoksee matalana ovelle odottamaan että päästetään sisälle. Se on selkeästi onnellisempi sisäkissana, ja katsoo mielellään ikkunasta lintuja jne.

Asun maalla, minulla ei ole vapaana liikkuvaa kissaa, mutta ei ole jyrsijäongelmaakaan vaikken niitä myrkytä. Ketut, pöllöt ym. pitävät jyrsijäkannan kurissa. Poikkeus: halkoliiterissä on litsku metsämyyrien varalta. Ei muuten, mutta en tahdo myyräkuumetta. 

Vapaana juoksentelevat kissat ovat oikein hyviä suupaloja susille. Suomen susikanta alkaa olla jo sen kokoinen, etten uskaltaisi pitää mitään eläintä yksin ulkona :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten itke jos ilves vie kisusi.. 

En itke. Valitsisin itsekin ulkoelämän riskit, jos toinen vaihtoehto olisi ikuisesti sisälle suljettuna. Kaupunki toki eri asia, mutta maaseudulla. 

Eivät kissan yleensä kärsi siitä, että asuvat sisätiloissa. Päinvastoin, siellä kissa kokee olevansa turvassa, koska on sama reviiri, jonne ei yleensä tunkeudu muut kissat eivätkä saalistajat. Lisäksi kotikissa kokee olevansa pentu, joka on emonsa kanssa (= kissan ihmisemäntä tai -isäntä). Ruokaa tulee koko ajan säännöllisesti, saa rapsutuksia ja kissaa leikitetään, terveysongelmat hoidetaan. Kissalle tehdään yleensä mieluisia paikkoja, joissa loikoilla pehmeissä lämpimissä pedeissä ja liikuntaan kiipeilypuita tai -tasoja, etenkin sellaisia, joista näkee sekä koko reviirin ja ulos ikkunastakin. Silloin kissa saa liikettä niveliin sekä virikettä kun vahtaa lintuja ikkunasta.

Jotkut kotikissat eivät edes halua ulkoilla, vaikka tilaisuutta tarjottaisiin, koska ulkomaailma on pelottava. Jos kissa kaipaa ulos, sille voi tarjota lasitetulla parvekkeella ulkoilua kerrostalossa, rakentaa omakotitaloon tai rivitaloon ns. cation tai opettaa kissan kävelemään valjaissa ja hihnassa (kaikki eivät suostu tähän millään). Kissan ulkoiluttaminen hihnassakaan ei ole täysin turvallista, koska kissa on nopea liikkeissään, voi yhtäkkiä pelästäyä jotain ja repäistä itsensä irti ja singahtaa jonnekin liikenteen keskelle tai eksyä jonnekin. Suomessa kissoja ei yleensä kiinnosta ulkoilu muuta kuin kesällä. Jos kissa vaatii päästä ulos talvella, avaat oven ja annat sen tarpoa 15 sekuntia lumessa tao loskassa - ja se ulkoiluhalu loppuu siihen. Kissa on nimittäin lämpöä rakastava kaveri. 

Uskon, että on onnellisimmillaan vapaana saalistaessaan niin kauan kuin ei itse tule saalistetuksi. Meillä kompromissina saalistaa hiiriä vain omalla pihalla. Yhden linnun on tappanut kymmenen vuoden aikana, mikä toki oli harmillista. 

Jos ei vastusta lasiseiniä, lintuansoja, metsien hävittämistä, ym. linnoille haitallista, on kaksinaamaista sääliä sitä lintua jonka kissa saa kynsiinsä. Miksipä kissa ei saisi saalistaa, kun se on ihmisille tuikirakas harrastus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin maalle ja kissoista tuli tasapainoisempia. 

Laskit sä ne luontoon vapaaksi muita elukoita tappamaan? 

En ole se keneltä tätä kysyt,mutta eipä.minun tarvi kylvää myrkkyjä jyrsijäkannan kurissapitoon ja sillä lailla tappaa muitakin eläimiä

Nuo myrkkymaakarit pitäisi eliminoida. Kohteeksi joutuu koko ravintoketju sekä maaperä. 

Viikon sisällä olen nähnyt ilmoituksen neljästä auton alle jääneestä kissasta. Yksi ilmeisesti karannut, loput vapaasti ulkoilevia. Ehkä ovat autuaita nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että on onnellisimmillaan vapaana saalistaessaan niin kauan kuin ei itse tule saalistetuksi. Meillä kompromissina saalistaa hiiriä vain omalla pihalla. Yhden linnun on tappanut kymmenen vuoden aikana, mikä toki oli harmillista. 

Niin, kaikella on aina puolensa ja puolensa. Asumme omakotitalous alueella ja eikä lähinaapurustossa ole rottaongelmaa ym. Kissa ei rottaa syö, mutta näytille tuo. Toki meidän saalistajamme alkaa olemaan hieman iäkäs... Toki sujuvasti tuo paikansa kettujen, jänisten ym. elikoiden kanssa on tottunut elämään.

 Viherpiipertäjien luulisi olevan hyvillään, että turhia myrkkyjä esim. rottien takia ei tarvitsisi käyttää vaan luonto hoitaa normaalin kiertokulun mukaan. Toki tässäkin pitää ottaa huomioon se, että mistä kissa on otettu. Maatiaiskissa on ihan oma rotunsa. Sille ehkä nimikesuoja, kohta katoavaa kansanperinnettä.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan usko! Itselläni on kissa joka kyllä myyrästää ja hiirestää valjaissa maalla. Vaikuttaa onnelliselta koska joka yö tulee kehräämään viereen peiton alle ja rakkauspakkaus muinakin vuorokauden aikoina.

Miten kissa muka saalistaa valjaissa? Roikutko itse mukana?

Vierailija kirjoitti:

SIsäkissa ei ole koskaan luultavasti ollut pihalla tai vaan kävässy sielä niin se ei edes tiedä mitä sielä oleminen tarkoittaa. Uskon kumminkin että kissan luontaisten tarpeiden täyttäminen on se mikä tekee kissasta onnellisen mutta se luontanen tarve ei aina tarkota sitä että sen pitää pyydystää pihalla rottia vaan aktiviteettia muuten mikä tavallaan vastaa niitä samoja tarpeita.

Muutoin samaa mieltä, mutta samalla tavalla kuin koirillakin, tulisi myös kissoilla olla mahdollisuus päivittäin olla ulkoilmassa, tavalla tai toisella. 

Jokainen voi miettiä omalle kohdalleen, miltä tuntuisi elää loppuelämä ns. neljän seinän sisällä. Mielestäni kissa ei eroa tässä ihmisestä eli ei se sopeudu pelkästään sisällä olemiseen siinä missä ihminenkään.

Ei tämä ole uskon asia. Nykytietämyksen mukaan kaikki elolliset olennot ovat onnellisimmillaan kun saavat toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymispiirteitään. FIksut otukset, kuten kissat, osaavat lisäksi oppia muuttamaan käyttäytymistään jossain määrin. 

Emmä usko. En minäkään ole onnellisimmillaan työssä käydessä. Pelkkää kusetusta. Palkat on pienet ja käytännössä elän palkallani avovankeudessa. Saman saa työttömänäkin. Enkä olisi onnellinen jossain metsässä metsällä tai järvellä kalastaessani. 

Työttömänä on ihan ok olla vapaaehtoisesti kusettamattomana avovankeudessa. 

Voi tyytyä köyhyyteen ilman että pitää olla jollekin orjana. 

Uskon että kissoilla on sama. Ei nekään oikeasti nauti siitä että pitää juosta vaistojensa varassa, vaan mieluummin nukkuvat suurimman osan ajasta.