Luulin taas jälleen, että suhde etenisi viestittelystä edes tapaamiseen
Mutta kahden kuukauden kohdalla homma vaan alkoi hiipumaan. Eikö ihmisiä enää kiinnosta tavata kasvokkain edes kumppaniehdokkaita?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Luovutin tuon päätöksenteon treffien aikataulusta hänelle, koska hän on toistuvasti kertonut olevansa kiireinen. Sanoin siis, että mennään hänen aikataulujensa mukaan, kun mulla ei ole nyt töitä eikä muita tiettyyn aikatauluun sidottuja rajoitteita. Mitä tuossa tilanteessa voisi edes muuta tehdä? Uhkailla koko homman lopettamisella, jos tapaaminen ei järjesty x päivään mennessä?
Ap
Miksi ihmiset niin monesti ottaa rajojen vetämisen uhkailuna? Se on vaan faktojen esiin nostamista, esim. "Haluaisin tavata pian, mutta jos haluat vaan jatkaa viestittelyä vielä viikko/kuukausi tolkulla niin selkeästi etsitään eri asioita, eikä olla sopivia toisillemme ja parempi jättää tää tähän." "Ai nyt UHKAILET että sun aikataulun mukaan pitää mennä, että 'my way or the highway' vai?!"
-eri
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaisi viestitellä wanharouva Tyhjäpään kanssa kaksi kuukautta!
Sinkkumies ilmoittautui. Takana avioero ja kolmenkymmenen vuoden ryyppyputki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovutin tuon päätöksenteon treffien aikataulusta hänelle, koska hän on toistuvasti kertonut olevansa kiireinen. Sanoin siis, että mennään hänen aikataulujensa mukaan, kun mulla ei ole nyt töitä eikä muita tiettyyn aikatauluun sidottuja rajoitteita. Mitä tuossa tilanteessa voisi edes muuta tehdä? Uhkailla koko homman lopettamisella, jos tapaaminen ei järjesty x päivään mennessä?
Ap
Miksi ihmiset niin monesti ottaa rajojen vetämisen uhkailuna? Se on vaan faktojen esiin nostamista, esim. "Haluaisin tavata pian, mutta jos haluat vaan jatkaa viestittelyä vielä viikko/kuukausi tolkulla niin selkeästi etsitään eri asioita, eikä olla sopivia toisillemme ja parempi jättää tää tähän." "Ai nyt UHKAILET että sun aikataulun mukaan pitää mennä, että 'my way or the highway' vai?!"
-eri
Tosiaan, kyse on rajojen asettamisesta ja osoittamisesta ettei ole käytettävissä ikuisesti. Normaalia terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen toimintaa. Tuntuu siltä, että ap itse haluaa pitää kynsin hampain kiinni mahdollisuudesta ja puhuu siksi uhkailusta. Tyyppi roikottaa häntä koska ap suostuu siihen, koska on epätoivoinen.
Ap, älä ikinä roiku miehissä. Pärjäät varsin hyvin yksinkin. Tuolla nykyisellä tavalla löydät itsesi suhteista kunnon ongelmajätteiden kanssa. Ei pidä SUOSTUA suhteeseen kuin hyvän miehen kanssa, miksi edes harkitset roikottajaa? Sulje linjasi häneltä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovutin tuon päätöksenteon treffien aikataulusta hänelle, koska hän on toistuvasti kertonut olevansa kiireinen. Sanoin siis, että mennään hänen aikataulujensa mukaan, kun mulla ei ole nyt töitä eikä muita tiettyyn aikatauluun sidottuja rajoitteita. Mitä tuossa tilanteessa voisi edes muuta tehdä? Uhkailla koko homman lopettamisella, jos tapaaminen ei järjesty x päivään mennessä?
Ap
Minkä ihmeen homman?
Joku mies laittaa sinulle viestin ja sinä luulet että teillä on joku "homma".
Kuule, älä rakentele päässäsi mitään pilvilinnoja. Mies sanoo olevansa kiireinen, todennäköisesti pelaa tietsikkaa ja hakkaa tattiaan. Lopeta fantasioissa eläminen. Älä tuhlaa aikaasi.
Yhden viestin?
2 kk ajan aamusta iltaan useita hempeitä viestejä, joten kyllä tuota hommaksi voi kutsua. Ei todellakaan ole kyse mistään yhdestä viestistä.
Ap
Sinua käytettiin hyväksi. Älä ensi kerralla lähde useita päiviä kestävään viestittelyyn ilman tapaamista. Pistä itsellesi tiukka takaraja ja noudata sitä. Et häviä mitään. Lue mieluummin romanttista hömppää kuin altistat itsesi kaikenlaisille huijareille.
City-lehdessä oli tapana, että jokin ukko kirjoitteli ihan muuna henkilönä ja kun sai kuvan niin run kkkasivat ringissä kuvalle ja päihteitä käyttivät. Ja niitä, jotka esiintyivät ihan muuna ja saivat siitä kiksinsä, että saa at ku settaa ihmisiä. Ei ollut aikomustakaan mihinkään parisuhteeseen. Sitten oli näitä, jotka halusivat tavata ihan vaan sen takia, että olivat uteliaita minkänäköinen ihminen siellä on. Ei aikomustakaan parisuhteeseen. Sitten oli näitä, jotka pariskuntana etsivät seuraa jonnekin Alpeille laskettelemaan ja harrastamaan seksiä kolmistaan. Ei aikomustakaan vakavaan parisuhteeseen. Sitten näitä, jotka varattuna muuten vaan kirjoittelevat. Ei aikomustakaan parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Moni on yksinäinen, mutta sosiaalisesti vähän kömpelö tai ei oikeastaan halua suhdetta. Haluavat vain jonkun, joka lähettää viestiä, on kiinnostunut ja kyselee, mutta johon on riittävän turvallinen emotionaalinen etäisyys, kun ei koskaan nähdä.
Niin ja moni on myös pelailija, joka lähettelee saman päivän aikana viestejä useammille ehdokkaille. Ei halua sopia treffejä, koska odottelee vielä että se kiinnostavampi ehdokas innostuisi enemmän. Roikottaa sinua sillä aikaa varalla. Toki sitäkin voi sanoa sosiaaliseksi kömpelyydeksi, mulkkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei kiinnosta tavata. Kirjoittelin naisen kanssa 6 kuukautta ja toisen kanssa 8 kuukautta.
Vastasiko ne naiset kaiken tuon ajan, vai kirjoittelitko heille vain yksinäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä kannata viestitellä noin kauaa, jos oikeasti haluaa nähdä toisen. Siinä on suurella todennäköisyydellä molemmilla täysin vääristyneet mielikuvat toisesta ja pettymys on suuri.
Tämä. Jos haluaa tavata, niin se pitäisi sopia viimeistään viikon sisällä viestittelyn aloittamisesta. Jos tapaaminen ei sitten onnistukaan, eikä peruja ehdota uutta aikaa, niin ei pidä jatkaa viestittelyä. Muutenkin kaikkea turhaa päivittäistä chattailya kannattaa välttää, se luo valheellista tunnetta jostain, mitä ei ole.
Höpsis. Minä ainakaan en viikon viestittelyn jälkeen lähtisi vielä ketään tapaamaan.
En tiedä millaista elämää te pitkiä aikoja ja jatkuvasti viestittelevät elätte, mutta itsellä ei ainakaan ole aikaa eikä kiinnostusta lörpötellä kenenkään, saati jonkun vieraan ihmisen kanssa päivät pitkät. Ja vaikka päiväni ovat täynnä ohjelmaa, en silti tajua mitä tarpeeksi kiinnostavaa päivästäni selostaisin vieraalle ihmiselle.
Voi hohhoijaa, on teillä mieslapsilla vaikeaa.
Me aikuiset toimimme niin, että kun näemme jonkun kiinostavan, moikkaamme ja juttelemme. Ja sitten kysymme, lähtisitkö mun luo nukkumaan. Yleensä ne aina lähtee. Eikä nussita vaan ollaan nätisti ja kauniisti ja katsellaan toisiamme silmiin ennenkuin nukahdetaan.
Ja siitä se lähtee: keskinäisestä kunnioituksesta ja tutustumisesta naamakkain, ei vit tu saatana netissä.
Sä vaikutat ihan helvetin tylsältä vätykseltä jo aloituksenkin perusteella. En todellakaan viestittelisi kanssasi paria kuukautta, en edes paria päivää.
Jaa. Itse kirjoittelin aikanaan miehen kanssa, joka heti alkuun sanoi että tykkää edetä hitaasti. Kunnioitin häntä, enkä ollut siis heti ehdottelemassa tapaamisia. Eikä ehdotellut hänkään. Itse en ole oikein kirjoittelijatyyppiä, vaan mieluummin tutustun kasvotusten, ja en myöskään oikein löytänyt koskaan hyvää hetkeä paneutua kirjoitteluun. Pelkkä tekstailu ei myöskään saa minua ihastumaan. Miehellä tuntui olevan aikaa chatata, ja pikkuhiljaa viestit häneltä alkoivat olla ihastuneempia, vaikka itse olin vain peruskohtelias ja vastasin kun ehdin. Se alkoi tuntua jo vähän ahdistavalta, mutta ajattelin sen johtuvan siitä etten välitä kirjoittelusta, joten ehdotin tapaamista. Itsellä oli taka-ajatuksena vähän se, että näkisin millainen mies oikeasti on, ja joko jatkaa juttua tai lopettaa siihen. Olin maininnut jo useaan otteeseen ettei tämä ole itselle luontevaa. Tapaaminen ei onnistunut ehdottamallani aikavälillä. Tässä vaiheessa miehen viestit ottivat uuden vaihteen, ja viesteissä oli sellaista itsesäälivää sävyä. Kovasti hän myös pahoitteli että emme päässeet tapaamaan, ja että haluaa sitä kyllä kovasti. Ehdotin uutta tapaamista, yritin olla mahdollisimman joustava. Miehelle kävikin, mutta perui sitten viime hetkellä johonkin syyhyn vedoten. Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että haluan unohtaa koko jutun. Homman poikki laittamisesta oli kuitenkin tullut yllättävän vaikeaa tämän itsesääli-vaihteen takia. Mieheltä tuli pyytämättä elämäntarinaa, surullisia juttuja, jne. ja hän toisteli kuinka kokee että voi luottaa minuun ja kuinka on ihanaa on on ihminen keneen voit tukeutua, ja että olen kuin joku sielunkumppani. Itse olin ollut edelleen vain perus kohtelias, enkä puhunut edes tunteista, muuta kuin sen että on lähes mahdoton kehittää tunteita pelkän kirjoittelun perusteella. Myönnän siis, että roikotin säälistä miestä hetken, koska tunsin syyllisyyttä siitä etten tuntenut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajatuksia herättää?
Että sut olis pitänyt estää viestimissä samantien.
Estäminen on todella keskenkasvuista jos ei ole kyse häirinnästä. Mitä jos vaikka sanoisi toiselle että ei kiitos.
Deittialustan suomalaista keski-ikäistä miestä on käytännössä mahdotonta saada lähtemään treffeille suomalaisen keski-ikäisen naisen kanssa.
Varatut. Salasuhteen ajatuksella leikkiminen riittää heille.
Vähintään alitajuisesti nuorempaa hakevat. Ulkonäön kehuminen vain voimistaa heidän harhaansa.
Ruuturunkkarit. Loputonta tekstailua ja ilmaista OF:a.
Pienimpienkin riskien välttelijät.
Mieslapset. Haettava kotoaan jos päätät ja maksat kaikesta muustakin.
Olen tervejärkinen, työssäkäyvä, lapseton, bmi 19, keski-ikäinen sinkkunainen, kuvat top notch. Treffeille minua ei kutsuta edes huoltoasemalle.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen peruu tapaamisen esim. kiireisiin vedoten, niin mun mielestä on tämän kiireisen perujan homma kertoa milloin hänellä on sitten aikaa tavata, eikä laittaa vastapuolta arvuuttelemaan, että milloinkohan mahtaisi sitten sopia. Jos perut, niin ehdotat uutta ajankohtaa.
Ap
Tiedustelitko edes että mikä olisi mahdollinen uusi ajankohta sopiva jos olisi tarkoitus tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kuukautta viestittelyä ilman tapaamista kuulostaa täysin absurdilta, jos toinen on edes samassa maassa.
Max 1-2 viikkoa viestittelyä. Jos sen jälkeen keskustelu ei etene tapaamiseen, niin ei väkisin ja hyvät jatkot.
Eikä se viestimiseen käytetty aikajanakaan kaikkea kerro, vaan viestien määrä. Mitä enemmän viestejä lähetellään, niin sitä suurempi riski sille, että puolin ja toisin aletaan rakentaa päässä toisesta mielikuvaa, mikä ei vastaa todellisuutta. Eikä kyse ole aina pelkästään kuvasta, vaan käytöksestä kasvokkain.
Siksi tapaaminen asap.
Viesteissä voi todellakin lukea rivien välistä ja helposti ymmärtää väärin. Siksi itse ainakin suosin puhelua ja videopuhelua jollei syystä tai toisesta päästä kasvotusten pian tapaamaan.
Noin juuri, ennen tapaamista audio- ja videopuhelua.
Vierailija kirjoitti:
Luovutin tuon päätöksenteon treffien aikataulusta hänelle, koska hän on toistuvasti kertonut olevansa kiireinen. Sanoin siis, että mennään hänen aikataulujensa mukaan, kun mulla ei ole nyt töitä eikä muita tiettyyn aikatauluun sidottuja rajoitteita. Mitä tuossa tilanteessa voisi edes muuta tehdä? Uhkailla koko homman lopettamisella, jos tapaaminen ei järjesty x päivään mennessä?
Ap
Ahaa - sulla ei ole töitä, ja olit passivinen odottelija ilman edes varovaista kyselyä tuon mainitsemasi 'suhteen' mahdollisesta jatkokehittelystä. Ei ihme jos ei sitten sulle enää viestejä tullutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen suhde? Ei se ole mikään suhde, että viestittelet hetken aikaa ihmisen kanssa, joka huomaa lopulta ettei ole kiinnstunut sinusta.
On sekin ihmissuhde, viestittelysuhde.
Ap
Ok, tuolla perusteella meillä on nyt suhde kun juttelemme sinulle täällä netissä.
Keskustelusuhdehan tämäkin on. Joku ongelma asiassa?
Tämä aloitus on provo ja te vastailette ihan intona.
2 kk ajan aamusta iltaan useita hempeitä viestejä, joten kyllä tuota hommaksi voi kutsua. Ei todellakaan ole kyse mistään yhdestä viestistä.
Ap