Ulkomaille asumaan, lähteäkö vai eikö?
Mieheni sai työtarjouksen, joka veisi koko perheen erääseen Aasian maahan ainakin 1,5 vuodeksi. Nyt mietimme kovasti, että lähteäkö vai eikö. Täällä olisi kaikki nyt ihan loistavasti, niin työpaikat kuin muukin elämä. Toisaalta tuntuu, ettei tuollaista tilaisuutta voi jättää kayttämättä.
Sitten taas kulttuuri siellä on niin erilainen kuin täällä, että sopeutuminen voisi olla vaikeaa. Kun ei yhtään tiedä, millaista ihan tavallinen arki siellä on. Minä luultavasti opiskelisin siellä aikani kuluksi, kun ensin oltaisiin sopeuduttu paikkaan. Mitä jos siellä onkin ihan kamalaa, eikä sitten voikaan lähteä pois noin vaan...
Toisaalta, saisihan sieltä varmasti hienoja kokemuksia ja jotain sellaista, mitä ei ikinä voi kotikulmilta saada.
Kaipaisin kokemuksia ulkomailla asuvilta/asuneilta ja mieli piteitä muiltakin. Miten olette sopeutuneet? Mitkä ovat parhaat ja mitkä huonoimmat puolet ulkomailla asumisessa. Mitä kannattaa huomioida lähtiessä?
Perheeseemme kuuluu siis meidän vanhempien lisäksi yksi lapsi, joka on lähtöhetkellä 1,5v.
Kommentit (20)
Saatat saada ihan maakohtaista kokemustakin. Meillä niin eri tilanne, että en osaa kommentoida. Ts. kulttuuri lähellä, mies kyseisen maan kansalainen, ei komennuksella vaan pysyväluonteisesti. Kulttuurishokkia saattaa jossain vaiheessa tulla, mutta menee se ohi jos päättäväisyyttä riittää ja perusasiat kunnossa, luulisin. Ilmastoa kannattaa pohtia, jos on kovin erilainen.
Olen asunut " ulkomailla" 13 vuotta parissa eri maassa. Alussa elaman aloitus uudessa kulttuurissa (maassa) on aina ihmettelemista, miten kaytannon asiat siella hoidetaan, pitaa loytaa laakarit etc. ja valilla tulee ikavakin, mutta kaikkeen tottuu piankin - Aasiassakin. Saatte paljon uusia elamyksia, ystavia, ja naette sita osaa maapalloa. Lisaksi, monissa maissa on Suomi-yhteisot Suomi-kouluineen ja leikkiryhmineen, jos tuttua suomalaista seuraa haluaa.
Kuitenkin sen haluan lisata, etta kaikki on loppu peleissa kuitenkin sinusta itsestasi paikan paalla kiinni. Kukaan ei tule sinun luoksesi, vaan ulkomailla asuessa pitaa olla aktiivinen. Tiedan kokemuksesta, etta on vaikea irrottautua omasta " comfort zonesta" , ja aloittaa " kaikki alusta" . Itse en kuitenkaan antaisi naita vuosia kokemuksineen ja ystavineen iki-maailmassa pois, ja kaupan paalle minulla on vielakin vahvat siteet Suomeen sankkana, ihanana ystava joukkona ja perheena.
Kaikkea hyvaa ja rohkeutta paatoksen tekoon!
Minulla ei ole valitettavasti Aasiasta kokemuksia, mutta ulkomailla olemme asuneet yhteensä kohta 7 vuotta. Ulkomaan oleskelu on todella antoisaa ihan ihmiselle itsellleen (oppia muita kulttuureja ja samalla huomata eri tavalla hyviä ja toki myös huonoja asioita Suomesta) ja varmasti myös tulevan tai nykyisen uran kannalta.
Opiskelu voisi olla varmaan hyvä vaihtoehto. Teillä ilmeisesti on lapsia, kun täällä palstalla kyselet, ja lapset sopeutuvat aivan varmasti hyvin uuteen ympäristöön. Alle kouluikäisten kanssa on myös aivan eri tavalla helppoa lähteä.
Jos jätätte menemättä niin sitä tulee varmaan jollain tasolla harmiteltua sitten lopuelämä. Jos tuo aika oliskin sitten syystä tai toisesta ihan kamalaa aikaa, niin se on silti aika lyhyt aika.
Toivottavasti päätätte käyttää tilaisuuden hyväksenne =))
Saksasta Kent ja lapset 7v9kk, 3v9kk ja 2v1kk
Vaikeita valintoja, toden totta! Itse mietin lähtöä ja lähdimmekin mutta lähtö minulla oli paljon helpompi kuin sinulla kun lasta ei ollut. Riippuu todella paljon siitä mihin olet menossa että kuinka lapsen kanssa siellä sujuu!!! Eli mikä kaupunki ja millaiset asumisolosuhteet. Hotelliasumisesta ei tule mitään, sen sanon suoraan.
Hmm... riippuu tosiaan täysin paikasta. Itse olin reissussa vuoden verran enkä sinne juurikaan voi sanoa sopeutuneeni. Siellä on niin erilaista, sitä ei oikein osaa edes kuvailla, täysin eri maailma. Opiskelu ainakin siellä missä olin ei oikeastaan olisi tullut kysymykseenkään. Opetus oli paikallisella kielellä. Ja yleensäkin opiskelu aivan erilaista kuin täällä kaikkinensa :) Itsekin lähtiessäni ajattelin opiskelua :))) Mihin lapsi hoitoon --> paikalliselle hoitajalle? Newer!
Kokemuksista. Varmasti jonkinlaisiksi kokemuksiksi voisi sanoa, lapsen kanssa ainakin vastoinkäymisiä tulee ja paljon. Itse en lähtisi lapsen kanssa noin pitkäksi aikaa. Tämä tosin vain minun kokemukseni ja tietoni paikasta.
Plussia?
* viikonlopun retket isoissa paikoissa, näkee kaikkea hienoa ja uutta
Negatiivisia:
* miehen pitkät päivät
* hygieniataso olematonta. Esim. siivoojat pesevät lattiat vessanpöntön vedellä...
* Taudit. Josko eteläisemmässä Aasiassa, siellä mm. malariaa. Tautia ei oikeastaan voi estää millään. Lääkitystä voi pitää päällä (lähinnä taudin iskiessä lieventää oireita) mutta lääkitys aiheuttaa huonovointisuutta eikä suositella pitkäksi aikaa käytettäväksi. Moni on huonovointisuuden takia jättänyt lääkkeen syömättä. Malaria on elinikäinen tauti.
* Liikenteen vaarat. Ei turvavöitä ym. ja liikenne aivan tolkutonta, ei liikennesääntöjä.
* Sairastuminen / onnettomuus. Mihin lääkäriin? Jos asut isossa cityssa esim. Hong Kong löytyy kyllä hyvä sairaala jossa saat kunnon hoitoa mutta josko vähän kauempana, mitä siellä? Verensiirtoon joutuminen --> aids, kaukuskenaarioita mutta joita itse jälkeenpäin ja paikankin päällä mietti.
Tässä jotain mitä tuli äkkiseltään mieleen.
Meinasitko itse laittaa ruokaa ja minkämoista? Ruokakaupoissa ei englannin sanaa missään muussa kun korkeintaan suklaapatukassa. Kaikissa vaan koukeroita ja pussit ja paketit täynnä kuivattua levää, kalaa ym. namia.
Josko lihasta mielii ruokaa laittaa, on lähdettävä paikalliselle torille. Kaikki länkkärit eivät hirvenneet sieltä mitään ostaa mutta minä ajattelin että onhan sitä ostettava josko mielii täällä asustaa. Lihat siinä kärpästen kanssa pöydällä tarjolla ja josko jauhettuna haluat niin lihamylly pöydän alta vaan otettiin ja lihat siinä survottiin ja pussiin ja kotiin herkkuja laittamaan :))
Hups, menipä negatiiviseksi. No, ei ollut tarkoitus. Mutta ajattelin että tuon näitä asioita sulle esille ettei sitten tule yllätystä ja pian lähdet lapsen kanssa reissusta kesken pois. Miestä sinne ei kannata yksin jättää!!! IHAN TOSI!
Eli vielä yksi negatiivinen asia liittyen tähän:
* Parturit (niissä ei ole saksia ;)) Reissumiehet käyvät monta kertaa parturissa kun siellä on niin halpaakin. Ja partureita on vähän päästä kaduilla, varmasti ainakin joka kolmas putiikki on parturi. P.S. Parturissa ei tosiaan leikata tukkaa.
Tassapa ensin omia kokemuksia Aasiassa asumisesta, kokemusta tosin vain vuoden ajalta ja yksin:
Positiivista
- Ilmasto voi olla ihana, lammin ja aurinkoinen
- Uima-altaalla lohoily
- Mielenkiintoiset reissut ihanassa kulttuurissa
- Ihana ruoka
- Erilaisuus, joka paiva oppii jotain uutta
- Shoppailu
- 1,5 vuotta on kylla lyhyt aika
- Avartaa ja kasvattaa
- Edistaa uralla etenemista
Negatiivista
- Liikenne on karseaa
- Jalkakaytavat puuttuvat usein ja puistoja tms. voi olla harvassa
- Hygienataso heikkoa
- Rikollisuutta on paljon (tunnen useammankin Aasiassa olleen suomalaisen perheen, joille sattunut ikavia asioita)
- Kulttuurishokkia tulee varmasti erilaisuudesta johtuen, mutta kylla siita yli paasee
- Kieliongelmat
- Tyossakayvan pitkat paivat ja kotona olevan turhautuminen
- Lapset voivat sairastella jonkun verran ja aikuiset myos
- 1,5 vuodessa ei varsinaisesti kotiudu kylla niin erilaiseen kulttuuriin
- Pyykit saattavat tulla likaisempana pesulasta
- Siivoojan kayntia ei valttamatta huomaa
- Eurooppalaista ruokaa vaikea laittaa/ loytaa
- Lasten kavereiden saannissa voi olla hankaluuksia
Minulla on myos kokemusta Saksassa asumisesta (3,5 vuotta) seka nyt reilun vuoden ajalta mieheni ja lapsieni kanssa Englannista. Kylla se Aasia on todella erilaista ... mutta ihanaa.
Ainakin minun mielestani. Ja kun laspi/lapset kasvavat voi se olla hankalampaa, kun on koulut ym.
Mutta toki ne negat ja plussat riippuu varmaan ihan tosi paljon siita mihin on menossa: seka maan suhteen etta maan sisalla (esim. paakaupunki vai maaseutu, vai jotain silta valilta). Turvallisuus, hygienia, liikenne, yms. vaihtelee tosi rajusti, ainakin kuulemani persuteella! Olen itse esim. kaynyt muutaman kerran Singaporessa: on niin puhdasta kaikkialla (puhtaampaa kuin monessa Eurooppalaisessa kaupungissa, sis. Helsinki), ruokaa voi syoda kaikkialla ilman huolia hygieniasta, kakissa autoissa on turvavyot ja niita kaytetaan, ilmeisesti ' vaarallisia alueita" ei loydy kuin etsimalla, rikollisuus on vahaista, kaikki puhuu englantia, kaupoista loytyy vaika mita ruokaa jne. jne. Voi olla jossain keskella Kiinaa eri juttu kyllakin.
Ei Kiinassa tarvitse mennä edes maaseudulle kun kaikki alkeellisuus lyö naamalle. Ihan riittää että metropolista menee sen 10 km sivuun. Muistuipa tästä mieleen omat reissuajat :) Yksi oleellinen seikka mielestäni on se onko miehesi ollut aiemmin reissuhommissa, onko hänellä käsitystä mitä se on. Siinä tulee helposti yksi murhe perheeseen kun mies voi pahoin työyhteisön vuoksi.
" Komennusmiehet" ovat järjestään elämäänsä kyllästyneitä juoppoja joiden oma elämä on sekaisin. Ei kotia missään - tyyppejä jotka selkeästi kaipaavat äidin hoivaa. Tälläisten ihmisten kanssa työnteko on aivan erilaista kuin Suomessa toimistolla työskentely. On juopottelua, riitoja, kiusaamista, törkeyksiä...
Aasiaan ei kannata lähteä kovin herkän ihmisen joka vaatii että ympärillä kaikki sujuu hyvin ja toimii hyvin, elämä on helppoa. Reissusta voi tulla onnistunut josko lähdet ajatuksella että selviät tuli eteen vaikka mitä, sisulla!
Mina kylla myos korostaisin, etta Singapore on aivan jotain muuta kuin vaikka Kuala Lumpur Malesiassa saatika sitten vaikkapa Indonesia tai tosiaan Kiina. Aasian rikollisuudella en halua pelotella, mutta sen haluan vain sanoa, etta kylla sita siella Singaporessakin on, ystavaperheen (suomalainen vaimo, saksalainen mies) asuntoon murtauduttiin yolla heidan nukkuessa ja molempia vanhempia puukotettiin. Aasiassa siis rikollisuuskin on erilaista ... Mutta ei sita kannata todellakaan kammoksua turhaan, muistaa vain asioita puntaroidessa, asumatapaa valitessa jne.
Ja se liikenne on kylla esim. Malesiassa, Thaimaassa aivan kamalaa, kun yhtaan lahtee autolla mihinkaan keskustan taksien ulkopuolelle. Indonesiassakin vajaan 100 km matkalla naimme 4 kuolemaan johtanutta vakavaa liikenneonnettomuutta ja omalla pikkubussilla oli lukematon maara lahelta piti tilanteita. Missaan en ole ikina niin pelannyt ja seuraavan kerran sinne uhkasinkin menna liikenteen sekaan korkeintaan panssarivaunulla. Mutta siis edelleen, paljon riippuu paikasta ja siita reissaatteko ... (ja mainitaan viela, etta ainut tapa tuolloin liikkua Indonesiassa oli auto niihin paikkoihin minne piti menna, helikopteria kun ei meille vuokrattu).
Mutta mina voisin kylla menna taasen Aasiaan, ainakin lomailemaan tai sitten ihan asumaankin, jos
a) asuminen olisi jarjestetty hyvalta paikkaa, tasokkaasti (eurooppalaiseen tapaan normaalisti), vartoidulla alueella, jossa muitakin eurooppalaisia, jossa uima-altaat ja jotain muutakin palvelua ja harrastelua (tallaisessa asuin Kuala Lumpurissa)
b) Molemmilla vanhemmilla olisi paivien kuluksi mieluissaa ja kehittavaa tekemista olis se sitten tyota tai mita kukakin haluaa
c) Lapset paasisivat hyvaan englannin kieliseen paivahoitoon tai kouluun, koulukyydit olisi myos jarjestetty hyvin ja turvallisesti
d) Paasisimme Suomeen tai muualle Eurooppaan vaikka esim. jouluksi
e) Aikaa ja rahaa olisi matkustella Aasiassa
f) Meilla olisi selkeasti sovittuna mita teemme sitten, jos lapset esim. sairastelevat liikaa tai toinen vanhemmista ei vain sopeudu
g) Paikka minne menisimme ei olisi ihan perahikia, mutta ei mikaan saaste- ja ruuhkakeskuskaan
Roppakaupalla siis karsivallisyytta ja avointa mielta matkaan! Mutta varmasti on antoisaa ja ikimuistoista! Ja sopikaa ja varmistakaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat etukateen seka hoitakaa rokotukset kuntoon ja varmistakaa missa kaytte laakarissa paikan paalla!
Olen kuitenkin sitä mieltä että kannattaisi neuvotella että kotisuomessa pääsisi käymään 3 kuukauden välein. Odottavan aika on tosi pitkä ja tuo 3 kk on tosi pitkä aika odottaa. Suomesta saisi aina vietyä elintarviketta ym. mitä tarvitsee.
Yksi asia josta ei ole tässä tullut mainintaa. Eli se kaikkein positiivisin juttu ja jonka vuoksi yleensä ihmiset tuollaiselle reissulle lähtevät on RAHA. Ja josko reissuhommista puhutaan niin rahaahan ei mistään muusta paikasta tule niin paljon kuin Aasiasta. Isot päivärahat, olosuhdelisät ym.
Sain paljon hyviä vinkkejä! Teimme periaatepäätöksen lähteä, nyt asia on enää sieltä päästä kiinni.
Mies ei ole ennen ollut reissuhommissa ulkomailla, joten tämä on ihan uutta kaikille.
Kun mukanasi on lapsi niin yritä etukäteen varautua kaikkeen. Ei ollut puhetta mihin menette mutta ruuan kanssa voi tulla ongelmia joten mukaan kannattaa ottaa ennakoiden mm. näkkileipää, kuivapusseja keittoja ym. Hyvä vinkki on ottaa mukaan jauhoja joista voi itse tehdä leipää josko sulla on uuni käytössä....
Me asuimme Kiinassa isossa kaupungissa (n. 8 milj. as) hyvin lähellä isoja kaupunkeja mutta ruokatavarapuoli oli todella vaikea. Sitä jotenkin ajattelee näin suomalaisena että esim. juustot, voit, leivät, puurohiutaleet ovat peruskamaa kaupoissa. Mutta siellä niitä ei ole kuin jossain länsimaisessa kauppakeskuksessa Carrefourissa joita on vain tosi isoissa citeissä. 8 - 10 miljoonan asukkaan kaupungissa sellaisia harvemmin on. Carrefoureja ei yleensä ole kuin yksi jossain isossa kaupungissa ja ne sijaitsevat kaupungin laidalla ja sinne on aina mentävä autolla. Eli ei ihan päivittäisostoksiin...
Upeasta paatoksesta ja varmasti aivan mahtavasta jaksosta Aasiassa!
Minne pain olette menossa? Onko lahtoon viela pitka aika?
Olet varmasti itsekin jo tata miettinyt ja miehesi firma myos, mutta suosittelen lukemaan paikallisesta kulttuurista, tavoista ja erikoisuuksista jo Suomessa. Hyvaa kirjallisuutta loytyy varmasti ja luo mukavasti matkatunnelmaa!
Onnea matkaan! Upeasti se menee ja jaa muistoja keinutuolissa kerrottavaksi!
Fedjaseta ja pojat Englannista
P.S. Ja nyt alkoi itsekin tehda mieli lampimaan ja niita ruokia ja rantoja ja maisemia ja thai hierontaa ja kamppaa missa uima-allas pihassa ... :-) Ja niita ihania reissuja, kun eksyi pieniin kyliin ja paasi viittomaan, kun kukaan ei puhunut lansimaisia kielia ... Nyt alan saastaa ainakin lomamatkaan justiinsa!
Valkyria tuossa niiin negatiivisia asioita maalaili, että halusin tuoda sen positiivisenkin puolen esiin. Hyvä kun lähdette, ja nauttikaa ajastanne vieraassa kulttuurissa - kyllä täällä suomessa ehtii taas sitten olla vuosikausia! Äläkä liikaa mieti ja pelkää ruokajuttuja, joista Valkyria on maininnut - päinvastoin, voisit jo etukäteen yrittää tutustua sellaiseen ruokaan ja ruoka-aineisiin mitä kohdemaassanne on ja totuttaa lastanne niihin. Ehkä juuri samanlaisia jauhoja ja puuroja ei löydy kuin Suomesta, mutta kyllähän sielläkin lapset säilyy hengissä ja kasvaa aikuiseksi paikallisilla ruoka-aineilla. Joten alkakaa jo totuttelu suomessa vähän " erilaiseen" ruokavalioon (esim. puuroa ei ole pakko syödä päivittäin, jos tuntuu siltä, ettei sitä paikan päällä pysty tekemään) jne.
Ulkomaille muutto vaatii mielestäni ennen kaikkea ennakkoluulotonta ajatusmaailmaa, sen sijaan, että miettii että herrajumala miten pärjäämme ilman ruispuuroa, miettii, että ihana päästä maistelemaan uusia makuja! Tarvitaan myös sinnikkyyttä, ettei heti heitä hanskoja naulaan kun on vaikeaa, koska alussa varmasti on vaikeaa - kaikki ympärillä on uutta ja ketään et tunne. Ja älkää nyt herranjestas alkako rampata suomessa 3 kk:n välein ja kituuttaa väliaikoja siellä ajatellen, että vielä 2,5 kk pitää odottaa että pääsee Suomeen! jos niin aikoo tehdä, niin sitten kannattaa jäädä kotisuomeen ihan suosiolla. Jos muistan oikein, olette menossa 1,5 vuodeksi sinne. Se on aika lyhyt aika ihmiselämässä, kannattaa paneutua siihen elämään innolla, nauttia kaikesta ja lomailla siellä maailman kolkalla eksoottisissa paikoissa, joihin ei muuten tule lähdettyä. Kyllä tämä suomi täällä odottaa paikoillaan paluuta!!
lähteä ja ennakkoluulottomasti. Olen vain vahvasti sitä mieltä että josko lähtee " soitellen sotaan" lapsen kanssa tuonne Aasiaan niin voipi itku tulla. Makuasioista ei voi kiistellä mutta mielestäni paikalliset leivät joissa oli luumuhilloa välissä eivät todellakaan totutteluista huolimatta sovi suomalaiseen makuun :) Sitä kun on tottunut suolaista leipää syömään. Mutta, nämä ruokailuasiat vain yksi neuvo jolla arjesta siellä voisi selviytyä paremmin.
ja kaupunki Chennai (Madras), joka on 4. suurin kaupunki maassa ja sijaitsee itärannikolla.
Lähtö on jo elokuussa, eli aika äkkiä pitää kaikki hoitaa. Ajattelin ottaa suomalaista ruokaa lapselle mukaan alkuaikojen tarpeiksi, ettei kaikki ole heti uutta ja ihmeellistä. Sitten totutellaan paikalliseen ruokaan pikkuhiljaa.
Lopullinen vahvistus asiaan on kuitenkin vielä saamatta...
Teillä on varmasti sitten kyllä vartioitu asuma-alue tuolla kun kaikenlaista rikollisuutta on. Likaisuuteen kannattaa varautua, sen olen Intian matkaajilta kuullutkin. Ja kun menette uima-altaalle niin tsekatkaa ettei siellä ole kutsumattomia vieraita ;)
Todella rohkea veto lähteä! Rutkasti onnea matkaan ja toivottavasti selviätte suuremmitta ongelmitta!
Kaikkea hyvää teille matkaan, avoimin mielin ja realistisin ajatuksin! Toivottavasti oleskelu antaa teille roppakaupalla kokemuksia, joista on hyötyä tulevaisuudessa.
Meillä on haaveissa päästä ulkomaille asumaan jossain vaiheessa. Vielä ei oo näkyvissä moista mahdollisuutta, mutta toivottavasti vielä ennen tyttären kouluikää.
Varmasti moni asia jännittäisi, mutta eiköhän sitä sopeutuisi. Loppujen lopuksi 1,5 vuotta on tosi lyhyt aika. Ja kaikinpuolin tuollainen olisi varmasti antoisa ja opettavainen kokemus.