Kaveri tulee usein pihalle pyörähtää ohikulkumatkalla etukäteen ilmoittamatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ratkaisin ongelman rakentamalla aidan tontin ympäri. Portti on korkea ja kiinni. Sitä ei voi avata ulkopuolelta. Suosittelen! Koirakin saa juosta omalla tontilla onnessaan. Laumanvartijarotu ja loistava ystävä.

En mä mitään teollisuusverkkoaitaa halua tänne pilaamaan kaunista peltomaisemaa. Ja luuletko ettei ne moukat tuu portin taa kuikuilee. Ap

Meillä on sellainen valkonen puuaita. Sähkölanka ylä ja alareunassa. Kolme työkoiraa. Kukaan ei ole käynyt meillä portin takana, sen jälkeen kun, anoppi tuli omin luvin sisälle varaavaimilla kun ei oltu kotona. 

Koirat kolmeen pekkaan oli paimentaneet hänet mukinoista huolimatta sohvalle istumaan. Kökki hyvän aikaa kun takki oli käytävällä ja puhelin sen taskussa. 

Oli mustelmilla kun paimentavat itsepäisiä nautoja nipistämällä.. 

Kehtasi vaatia koirien lopetusta suoraa huutoa kun tultiin kotiin. 

Otin avaimet pois ja talutin autollensa. 

Nykyään ei lukita ovea, portti sen sijaan on kahdella lukolla, ollaan kotona tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla erityisen hienovarainen. Sanot kiltisti mutta suoraan että et tykkää kun pihalle ryykätään sopimatta.

Jossain vaiheessa elämää ap saattaa olla kiitollinen, että joku poikkeaa katsomassa ja pitämässä seuraa.  Ja luulisi ihmisen jo tulleen läheiseksi, jos noin usein käy.  Kyllä ainakin maalla on aika yleistä, että jos näkee naapurin pihalla vaihdetaan siinä hetki kuulumisia.   Ja monia hommia pystyy kyllä tekemäänkin, vaikka toinen siinä juttelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ratkaisin ongelman rakentamalla aidan tontin ympäri. Portti on korkea ja kiinni. Sitä ei voi avata ulkopuolelta. Suosittelen! Koirakin saa juosta omalla tontilla onnessaan. Laumanvartijarotu ja loistava ystävä.

En mä mitään teollisuusverkkoaitaa halua tänne pilaamaan kaunista peltomaisemaa. Ja luuletko ettei ne moukat tuu portin taa kuikuilee. Ap

Meillä on sellainen valkonen puuaita. Sähkölanka ylä ja alareunassa. Kolme työkoiraa. Kukaan ei ole käynyt meillä portin takana, sen jälkeen kun, anoppi tuli omin luvin sisälle varaavaimilla kun ei oltu kotona. 

Koirat kolmeen pekkaan oli paimentaneet hänet mukinoista huolimatta sohvalle istumaan. Kökki hyvän aikaa kun takki oli käytävällä ja puhelin sen taskussa. 

Oli mustelmilla kun paimentavat itsepäisiä nautoja nipistämällä.. 

Kehtasi vaatia koirien lopetusta suoraa huutoa kun tultiin kotiin. 

Otin avaimet pois ja talutin autollensa. 

Nykyään ei lukita ovea, portti sen sijaan on kahdella lukolla, ollaan kotona tai ei. 

Anoppi on parasta kylmänä.

Vierailija kirjoitti:

Milloin meistä suomalaisista tuli näin töykeitä ja epäsosiaalisia?  Olen pitempään asunut eteläisessä Euroopassa ja kyllä jatkuvaa kanssakäymistä pidetään naapuruston kesken.  Esim vanhuksia ei jätetä yksin vaan päivittäinen juttelu on myös välittämistä.  

Olen samaa mieltä. Asun Italiassa ja täällä käydään puolin ja toisin pikemmin päivän kuluessa moikkaamassa naapureita, joskus juodaan espressot jos on kahviaika. Ei siinä koskaan mene varttia kauemmin vaikka olisi mitä tahansa tekemässä niin kyllä vartiksi voi sen lopettaa. Haistakaa jo home jonkun kotirauhan rikkomisesta jos joku pikemmin poikkeaa. Aiotteko erakoitua koteihinne? 

Mitä te siellä pihalla kokoajan puuhaatte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ratkaisin ongelman rakentamalla aidan tontin ympäri. Portti on korkea ja kiinni. Sitä ei voi avata ulkopuolelta. Suosittelen! Koirakin saa juosta omalla tontilla onnessaan. Laumanvartijarotu ja loistava ystävä.

En mä mitään teollisuusverkkoaitaa halua tänne pilaamaan kaunista peltomaisemaa. Ja luuletko ettei ne moukat tuu portin taa kuikuilee. Ap

Meillä on sellainen valkonen puuaita. Sähkölanka ylä ja alareunassa. Kolme työkoiraa. Kukaan ei ole käynyt meillä portin takana, sen jälkeen kun, anoppi tuli omin luvin sisälle varaavaimilla kun ei oltu kotona. 

Koirat kolmeen pekkaan oli paimentaneet hänet mukinoista huolimatta sohvalle istumaan. Kökki hyvän aikaa kun takki oli käytävällä ja puhelin sen taskussa. 

Oli mustelmilla kun paimentavat itsepäisiä nautoja nipistämällä.. 

Kehtasi vaatia koirien lopetusta suoraa huutoa kun tultiin kotiin. 

Otin avaimet pois ja talutin autollensa. 

Nykyään ei lukita ovea, portti sen sijaan on kahdella lukolla, ollaan kotona tai ei. 

Nyt on taas mielikuvitus valloillaan jollakin :D Miksi ihmiset antaa avaimia aviopuolisonsa vanhemmille???? Ja mitäs mies tuumasi, että hänen omat koiransa oli äitiään noin kohdelleet. Kuitenkin olette hänelle avaimen ihan omasta tahdostanne luovuttaneet ja olisi kyllä anopinkin luullut tietävän, että teillä on verikoirat vahtimassa. Ja oli sentään ehtinyt oikein takkinsa riisua, vaikka koirat on varmasti olleet jo ovella  viimeistään vastassa :D 

Ja vähän mietityttää, että mitä te puuhaatte, kun on sähköaidat ja "työkoirat"  vartoimassa?

Vähän rajaa näihin anoppivihajuttuihin :D

Ja olisiko kannattanut olla antamatta niitä avaimia miehen äidille? Oote tietenkin tarvinneet muorin apua, kun ootte ollu pois kotoo ? Onko ihan käynyt koiria ruokkimassa ja kukkia kastelemassa?  Ja tuliko koirat todellakin nyt  muorille yllätyksenä?  

Et sitten soittaa viitsinyt? Suksi vttuun äläkä täälä naamaasi enää näytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin meistä suomalaisista tuli näin töykeitä ja epäsosiaalisia?  Olen pitempään asunut eteläisessä Euroopassa ja kyllä jatkuvaa kanssakäymistä pidetään naapuruston kesken.  Esim vanhuksia ei jätetä yksin vaan päivittäinen juttelu on myös välittämistä.  

Olen samaa mieltä. Asun Italiassa ja täällä käydään puolin ja toisin pikemmin päivän kuluessa moikkaamassa naapureita, joskus juodaan espressot jos on kahviaika. Ei siinä koskaan mene varttia kauemmin vaikka olisi mitä tahansa tekemässä niin kyllä vartiksi voi sen lopettaa. Haistakaa jo home jonkun kotirauhan rikkomisesta jos joku pikemmin poikkeaa. Aiotteko erakoitua koteihinne? 

Ap ja täällä kommentoivat ovat yleensä ihan yksin asuvai ja olevia, ei yhtään ystävää, eikä kukaan koskaan käy ja sitten aikansa kuluksi keksivät näitä juttuja. Katkerina siitä, että joillakin ihmisillä on elämää ja ystäviä ja naapurit moikkailee ja juttelee keskenään. 

Ja nää jotka naureskelee miten koirat möyhensi miehensä äidin, niin tulee mieleen, että käykö nää ihmiset täysillä. Ja miten joku mies ottaa noin ilkeän  ja kylmän vaimon itselleen. Aika ikävässä välikädessä on mies, kun vaimonsa vihaa hänen äitiään. 

Vierailija kirjoitti:

Et sitten soittaa viitsinyt? Suksi vttuun äläkä täälä naamaasi enää näytä.

Tuolla menolla nää ihmiset kuolee yksin, ei yhtään saattajaa.   Koska täytyyhän ihmisellä joka noin käyttäytyy olla aika inhottava luonne. 

Ei ennen kukaan koskaan ilmoittanut oliko tulossa vai ei, tuli vain. Onko tää jokin nykyajan trendi tuollainen ilmoittaminen? Harvoin niitä silti poikkeaa täällä maalla, yksi naapuri kaupassa juuri sanoi, että kun hän ei ole koskaan poikennut, niin taitaa joku päivä poiketa, toivotin tervetulleeksi.

Vierailija kirjoitti:

Et sitten soittaa viitsinyt? Suksi vttuun äläkä täälä naamaasi enää näytä.

Oikea asenne. Noin pitää tunkeilijoita kohdella.

Tämä ap on aika urautunut tyyppi. Aloittaa keskustelun, ja kiukkuaa tilanteen eri lailla kokeville ihmisille. Olisit tyytyväinen, että ihmiset vastaavat sinulle.

Joo, outoa töksäyttelyä AP:n taholta. Mutta ymmärrän tilanteen, kun kyseessä on epätoivottu , ilmeisen vieras tyyppi, joka poikkeaa yhtenään. 

Tapakulttuurissa on paljon eroa Suomen eri alueiden välillä. Olen kotoisin Savosta ja inhosin aina sitä tyyliä, että jokaisen kanssa pitää muka jäädä lörpöttelemään, useinhan se on silkkaa juoruilua. En halua kuulla ventovieraiden asioista enkä kerro omia asioitani muille. En myöskään voi sietää sitä, että tullaan kylään kutsumatta.

Nyt asun Uudellamaalla maalla syrjemmällä eikä täällä kukaan tule kylään kutsumatta, ellei ole todella tärkeää asiaa. Silloinkin käydään vain ovella eikä odoteta kahvia ja pullaa. Henkilökohtaista reviiriä kunnioitetaan ja sitä, että en halua olla tekemisissä tervehtimistä enempää. Mitään riitaakaan ei siis ole - tuo savolainen tyyli juoruiluneenhan tarkoittaa sitä myös, että muita arvostellaan selän takana. Tässäkin keskustelussa huomaa, että jopa vain etäisyyden pitämistä pidetään osoituksena epäilyttävyydestä.

Vanhemmiten olen tullut niin töykeäksi, että en yksinkertaisesti avaa ovea, jos joku tulee kutsumatta. Eräs sukulainen ei ole millään edelleenkään suostunut uskomaan, että meille ei tulla kutsumatta, useista huomautuksista huolimatta. Niinpä hän saa odotella pihassa turhaan, en avaa ovea.  Eikä haittaa yhtään,  jos suuttuu, toivottavasti ymmärtää pysyä poissa. Tämä on siis vaikuttanut siihen miten häneen suhtaudun, kun hän ei normaaleja käytöstapoja kykene omaksumaan ja kunnioittamaan toivetta, ettei tulla kutsumatta.

Ja arkunkantajia en tarvitse. Minut polttohaudataan eikä hautajaisia ole, en nimittäin kuulu kirkkoon. Tuhkat sirotellaan oman perheen voimin ja ystävien kanssa sitten joskus muistoateria.

Verhot kiinni kadun puolelta

Naapurin yksinelävä keski-ikäinen mies alkoi ramppaamaan pihanpuoleisella ovellamme klo 21-22. Lähes joka ikinen ilta, tekosyy oli aina, teki tikusta asiaa miehelleni. Kävin muutaman kerran sanomassa, että tuollainen myöhäinen ovella jutustelu herättää meidän lapset, joiden huoneet olivat yläpuolella. Ei mitään vaikutusta, ramppaaminen jatkui. Lopulta meidän piti pitää alakerta pimeänä iltaisin, ei katsottu siellä TV:tä kuin vasta klo 22:30 jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin meistä suomalaisista tuli näin töykeitä ja epäsosiaalisia?  Olen pitempään asunut eteläisessä Euroopassa ja kyllä jatkuvaa kanssakäymistä pidetään naapuruston kesken.  Esim vanhuksia ei jätetä yksin vaan päivittäinen juttelu on myös välittämistä.  

Olen samaa mieltä. Asun Italiassa ja täällä käydään puolin ja toisin pikemmin päivän kuluessa moikkaamassa naapureita, joskus juodaan espressot jos on kahviaika. Ei siinä koskaan mene varttia kauemmin vaikka olisi mitä tahansa tekemässä niin kyllä vartiksi voi sen lopettaa. Haistakaa jo home jonkun kotirauhan rikkomisesta jos joku pikemmin poikkeaa. Aiotteko erakoitua koteihinne? 

Olen suomalainen, mutta olen aina tuntenut itseni etelämaalaiseksi. Italia sopisi oikein hyvin.  Koska en vihaa ihmisiä, en erakoidu asuntooni, juttelen ihmisten kanssa mielelläni ja pihalle ja kotiini saa tulla, ellei nyt ihan jatkuvasti oleile. Osaan avata suuni ja sanoa kohteliaasti, jos on kovin huono hetki. Ymmärrän myös vanhempien ihmisten jutteluntarpeen ja ymmärrän itsekin koko ajan vanhenevani. Yksinäisyys ja ihmisten katoaminen ympäriltä olisi kurja olotila silloin. Toki nuorempanakin.

 Olen aina miettinyt kun ihmisillä on hienot omakotitalonsa ja pihansa ovatko siellä kuitenkaan onnellisia. Ei kovin onnelliselta elämältä tunnu elää sähköisesti aidatulla pihalla vahtikoirat vartioimassa ettei vaan kukaan ihminen pääse lähestymään, portitkin vielä lukittuna oikein kahdella lukolla. Tulee pikemminkin mieleen kuvaus asumisesta vankilassa, toki itse rakennetusta. Suomalaisille tyypillistä elämää on: pelätä naapureiden juttelevat kanssaan, jopa vilahdukselta näkemienkin, pelätä, että joku poikkeaa pihalle, puhumattakaan sisään, pelätä ylipäätään koko ajan, että pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa ja vaihtaa muutama sana. Tervehtiminen olisi jo ylivoimaista suorittaa ja todella pelottavaa. Sehän saattaisi johtaa jutusteluun. 

Aloittajana olisin tyytyväinen kun saa ilmeisesti asua mieleisessään asuntomuodossa ja puuhastella pihallaan melko terveenä. Kumppaniin on ilmeisesti seurana, oletan, että muutakin perhettä ja sukua, työpaikkakin oletan ja vakaa taloustilanne. Siitä kaikesta olisin niin tyytyväinen, että muiden ihmisten pistäytymiset ja juttelut pitäisin elämään kuuluvina asioina. 

Meillä samalla alueella asuva miehen kaveri/entinen työkaveri yritti samaa. Eikä edes asuta missään maalla, vaan kaupungin okt-lähiössä. Ei yrittänyt edes viikoittain, mutta just että pyörälenkeillä vaan pyörähtää paikalle. Mies teki selväksi, että eletään kiireistä lapsiperhearkea, eikä meille voi tulla kuin sovitusti. No tälle ihmiselle ei ikinä passaa sovitusti (ei halua "sitoa itseään"), niin eipä olla sitten nähty, koska ei ole aikaa millekään tuollaisille pyörähtelijöille, kun just silloin olis aina jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin meistä suomalaisista tuli näin töykeitä ja epäsosiaalisia?  Olen pitempään asunut eteläisessä Euroopassa ja kyllä jatkuvaa kanssakäymistä pidetään naapuruston kesken.  Esim vanhuksia ei jätetä yksin vaan päivittäinen juttelu on myös välittämistä.  

Olen samaa mieltä. Asun Italiassa ja täällä käydään puolin ja toisin pikemmin päivän kuluessa moikkaamassa naapureita, joskus juodaan espressot jos on kahviaika. Ei siinä koskaan mene varttia kauemmin vaikka olisi mitä tahansa tekemässä niin kyllä vartiksi voi sen lopettaa. Haistakaa jo home jonkun kotirauhan rikkomisesta jos joku pikemmin poikkeaa. Aiotteko erakoitua koteihinne? 

Olen suomalainen, mutta olen aina tuntenut itseni etelämaalaiseksi. Italia sopisi oikein hyvin.  Koska en vihaa ihmisiä, en erakoidu asuntooni, juttelen ihmisten kanssa mielelläni ja pihalle ja kotiini saa tulla, ellei nyt ihan jatkuvasti oleile. Osaan avata suuni ja sanoa kohteliaasti, jos on kovin huono hetki. Ymmärrän myös vanhempien ihmisten jutteluntarpeen ja ymmärrän itsekin koko ajan vanhenevani. Yksinäisyys ja ihmisten katoaminen ympäriltä olisi kurja olotila silloin. Toki nuorempanakin.

 Olen aina miettinyt kun ihmisillä on hienot omakotitalonsa ja pihansa ovatko siellä kuitenkaan onnellisia. Ei kovin onnelliselta elämältä tunnu elää sähköisesti aidatulla pihalla vahtikoirat vartioimassa ettei vaan kukaan ihminen pääse lähestymään, portitkin vielä lukittuna oikein kahdella lukolla. Tulee pikemminkin mieleen kuvaus asumisesta vankilassa, toki itse rakennetusta. Suomalaisille tyypillistä elämää on: pelätä naapureiden juttelevat kanssaan, jopa vilahdukselta näkemienkin, pelätä, että joku poikkeaa pihalle, puhumattakaan sisään, pelätä ylipäätään koko ajan, että pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa ja vaihtaa muutama sana. Tervehtiminen olisi jo ylivoimaista suorittaa ja todella pelottavaa. Sehän saattaisi johtaa jutusteluun. 

Aloittajana olisin tyytyväinen kun saa ilmeisesti asua mieleisessään asuntomuodossa ja puuhastella pihallaan melko terveenä. Kumppaniin on ilmeisesti seurana, oletan, että muutakin perhettä ja sukua, työpaikkakin oletan ja vakaa taloustilanne. Siitä kaikesta olisin niin tyytyväinen, että muiden ihmisten pistäytymiset ja juttelut pitäisin elämään kuuluvina asioina. 

Meillä käy paljon vieraita ja kestitään mieluusti suurempaakin porukkaa (ja eletään juuri sitä kuvaamaasi okt-elämää). En siltikään halua vieraita kuin SOVITUSTI (poislukien ehkä lasten kaverit), koska mulla on muutakin elämää kuin ne vieraat.

Minulle on ok satunnaiset yllärivisiitit, mutta toistuvana - jopa useita kertoja päivässä (!?) alkaa olla jo sairasta. Miten joku kehtaa?