Voinko jattaa viisikuisen vauvan kahdeksi vuorokaudeksi (kaksi yota) mummulle? Vauva oli pari-kolme viikkoa sitten samassa paikassa yohoidossa, eli sinansa tuttu paikka hanelle.

Vierailija:

Vierailija:

lapsen voi jättää ilman molempia vanhempia niin moneksi

yöksi kuin on ikävuosia vieraalle hoitoon.

Tai ainakin jossain psykan luennoilla kerrottiin, sillon

lapsi vielä " muistaa" äidin tai isän.

Työntäkää nyt kuule ne psykologiterveiset persiisenne!

Tyttäreni poika oli 1½-vuotiaana kaksi yötä kun olivat kummin häissä. Hyvin tunsi vanhempansa kun tulivat takaisin. Oikein iloinen ja nauraa kihersi!

On joutunut ensimmäisten elinvuosiensa aikana olemaan useita kuukausia sairaalassa, ekana vuonna taisi tulla yhteensä 2kk osastoilla oloa viikon-kahden pätkissä. Ja ei, me vanhemmat emme voineet / saaneet juurikaan olla öitä (eikä usein päivisinkään kuin muutaman tunnin (teholla)) lapsen luona.



Koskahohan se muuttuu vinoksi? Nyt ikää 8v ja ihan normaalille vielä vaikuttaa...



Ap, ihan hyvin voit tehdä niinkuin suunnittelit, isommat traumat siitä taitaa äidille jäädä kuin lapselle ;) Hauskaa juhlailtaa!!

meillä ei ole noin helppoa, että lapset voi aina jättää hoitoon kun huvittaa. Itse ottaisin vauvan mukaan. Jos juhliin ei voi viedä vauvaa,sitten menisin yksin ja isä hoitaisi vauvaa, tai hän menisi yksinään. Tuskin yhdet juhlat nyt niin tärkeät on, eiväthän toiset pääse viiteen vuoteenkaan minnekään ja ihan hyvin jaksavat.

Varhaiset erokokemukset äidistä ovat vauvalle rankkoja. Niitä on verrattu jopa siihen, että vauva uskoo kuolevansa ilman primääriä hoitajaa. Vauva toipuu kyllä eikä päällisin puolin näy mitään vauriota.



Vaurio on kuitenkin syntynyt, ja se on syntynyt vauvan perusturvallisuudentunteeseen.



Usein näitä turvallisuusvajeita paikkaillaan aikuisiällä terapiassa. Käyttäytymisessä nämä näkyvät selittämättöminä epävarmuudentunteina, usein parisuhteissa on ongelmia, koska puolisosta tai kumppanista haetaan sitä kokonaisvaltaista omien tarpeiden tyydyttäjää, joka ymmärtää ja hoivaa, ts. äitiä. Myös tunnesiteessä omiin lapsiin ja etenkin heidän tarpeisiinsa vastaamisessa on ongelmia.



Itse en tarpeettomasti olisi erossa vauvastani hänen ensimmäisen ikävuotensa aikana. En uskaltaisi.

kiintymyssuhteen vaurio.

tietenkin on epätodennäköistä että yksi hylkäämiskokemus näitä aiheuttaisi, mutta itse en ottaisi riskiä koska juhlat eivät ole pakollinen meno.

vauriot eli turvattomuuden ja hylkäämisen kokemukset saattavat näkyä vasta aikuisena muodostettaessa parisuhdetta, jolloin paljon ongelmia. samaten oma vanhemmuus saattaa olla tulevaisuudessa haastavaa ja ahdistavaakin, koska alitajunta lähettää näitä traumaattisia muistoja.

Miksi teette lapsia, jos ette kestä lapsen " roikkumista" itsessänne?? Miettikääs, pärjäsittekö itse kenen tahansa vieraamman ihmisen kanssa oman lapsenne ikäisenä? Eikö ikinä tullut vierastamisia, ikävää tms.?



Asiaa on tutkittu paljon ja halusittepa tai ette, suositus on että yksi yö/ikävuosi voi olla lapsi hoidossa (ja silloinkin erittäin tuttujen ihmisten luona). Kukaan ei keksi päästään sellaista että lapsi saisi traumoja liian varhaisten erokokemusten takia EIKÄ KUKAAN NÄE ALA-IKÄISESTÄÄN LAPSESTAAN VIELÄ NIITÄ MAHDOLLISIA JÄLKIÄ, JOITA EROSSA OLO ÄIDISTÄ ON VOINUT AIHEUTTAA. Miksi tämä on niin vaikea ymmärtää?



Kaikki ei näy heti. Aikuisiällä voi puhjeta jokin sairaus, johon ei kukaan osaa sanoa mitään järkevää syytä. Minut jätettiin usein yksin äitini taholta pitkäksi aikaa jo vauvana ja sairastan nyt rajatilahäiriötä. Ei missään sanota että jo yksi erokerta aiheuttaisi sairauksia tms., mutta kannattaako ottaa riskiä..? Ihan oikeasti.

Omat lapseni ovat olleet yöhoidossa useasti vauvana. Kaksi yötä oli esikoinen kun oli noin 9kk.



Minusta voi jättää kunhan ei älyttömän usein.



Yksi vuorokausi silloin tällöin ei ainakaan tee pahaa.

Yksikään tutkimus ei ole absoluuttisesti oikeassa, jokaisen pitäisi se tietää.



Lapseni saa roikkua minussa, mutta olen onnellinen isovanhemmista, joihin myös ovat jo vauvana voineet tukeutua.

Jos lapsella on tuttu, turvallinen ja luotettava hoitaja on aivan sama, jos äiti ja isä välillä käyvät tuulettumassa. Lapsen saaminen on aina suuri muutos ihmisen elämässä, varsinkin äidille joka todennäköisesti on lapsessa kiinni 24/7. Kun välillä käy vähän tuulettumassa, oma henkinen jaksaminen kasvaa eivätkä seinät kaadu ihan niin helposti päälle. Kuinka ihmeessä niistä sotien jälkeisistä lapsista tulikin niin vastuunsa kantajia ja aivan toisella otteella elämään suhtautujia kuin nämä nykyiset ylihuolehtivien äitien/isien lapsoset? Jos äitiysloman pituus oli 3 kk niin kyllä näillä lapsilla täytyy pää olla sekaisin tämän teorian mukaan. Kysykää vaikka äideiltänne.



Oikeinko tosissanne uskotte näitä trendejä? Lapsen etu on tietysti tärkein mutta äiti ja isäkin tarvitsevat välillä hengähdystauon kaikesta arjen pyörittämisestä. Parisuhdetta ei kukaan hoida kiljuvat lapset helmoissa. Tähän asiaan voitte palata 15 vuoden kuluttua miehenne kanssa, jos satuttel vielä olemaan yhdessä.



Ap, luota itseesi, vain sinä tiedät mikä on sinun lapsellesi parhaaksi. Jokainen on oman onnensa seppä.

Ensimmäinen elinvuosi on ihmiselämässä merkityksellisin ja luo pohjan koko tulevalle elämälle.

yksikään tutkimus ei ole absoluuttisesti oikeassa. Suinkaan KAIKKI TUTKIJAT eivät ole tuota mieltä.

Siis Sinkkonen taitaakin olla ainoa, jota mammat on lukeneet..oletteko myös yhtä mieltä sen kanssa esim. siitä, että pojat tarvitsee sotaleikkejä? Hän ei myöskään näe mitään yhteyttä näiden sotaleikkien ja miesten aikuisiän aggressiivisuuden kanssa.



Ei yksikään teoria ole aukoton, tai tutkija jumala. Omaa järkeä saa ja pitää käyttää. Ja kun puhutaan vieraista hoitajista, se ei välttämättä tarkoita jokaista ydinperheen ulkopuolista henkilöä vaan LAPSELLE VIERASTA IHMISTÄ JA TURVATONTA TILANNETTA. Kuka on vieras, on varmaan lapsesta kiinni. Toiselle isovanhemmat on vieraita, toiselle lähestulkoon yhtä tärkeitä kuin omat vanhemmat.



On niitä maailmassa pahempiakin traumatisoijia kuin yö tai kaksi mummolassa.. :D

niin mitähän luulet puolisosi tulleen? Ihmetyttää nämä kysymykset?

Mielestäni luonto on hoitanut asian ihan sitenkin, että imetetty vauva seuraa sitä äitiään ekan vuoden ajan ihan automaattisesti just sen imetyksen takia. Jos vauvaa ei imetetä, on mummoloihin tms. heivaaminen tietty paljon yksinkertaisempaa.



Mekin käydään miehen kanssa tuulettumassa ihan viikottain. Ollaan pois kotoa yksi syöttöväli eli n. 3 tuntia (leffassa, ravintolassa). Kotiin ollaan tultu aina lasten nukkumaan mennessä. Ravintoloihin tms. päästään sitten puolen vuoden kuluttua, kun imetys alkaa olla lopuillaan ja lapsi sen reilun vuoden ikäinen.



Kyllä nyt vuoden verran pitäis normaali-ihmisten jaksaa odottaa yökyläilyjen kanssa, vaikka se hoitaja olis lapselle miten tuttu tahansa. Eiköhän sillä erolla äidistä jotain seurauksia ole, tuskin ne tutkijat huvikseen niitä tuloksia vääristelevät.



Ja se, jonka lapsi oli sairaalassa: siitäkin on tutkimustuloksia olemassa ja valitettavasti sairaalassa vauvana olleilla on todettu juuri kiintymyssuhteen ongelmia aikuisina (lähdettä en muista).



Tässä ketjussa vauvojen hoitoon jättämistä suosittelevat kuulostavat jotenkin aika lapsellisilta ja itsekkäiltä. Jättämistä perustellaan just tuulettumisella ja omalla ajalla. Miksette sano suoraan, että haluatte ryyppäämään ja elämään sitä entistä vapaata elämää? Tuulettumista ja omaa aikaa ei tarvitse tehdä yön yli.



Ja vielä lopuksi. Miettikääpä sitäkin, miksi vauvat nukkuvat niin hyvin kylässä. Ne ovat niin ahdistuneita ikävässään, että löytävät unesta lohtua omaan tilanteeseensa. Mua niin kuvottaa, kun ämmät äiteineen ihastelevat sitä, miten ihanan hyvin pikku-Yassica viihtyy mummilla, kun nukkuukin niin hyvin. Yök.

Oikeesti, voiskohan siinä kylässä hyvin nukkumisessa ole ennemminkin kyse siitä, että lapsi on vaan niin väsynyt kaikesta touhusta (jota kuitenkin yleensä yökylään liittyy) ja uuden kokemisesta, että nukkuu kuin tukki. Ihan ilman sen kummempaa ahdistusta. Meillä ainakin lapset tuppaavat nukkumaan huonosti, jos ovat jotain ahdistavaa kokeneet...

Vierailija:

Oikeesti, voiskohan siinä kylässä hyvin nukkumisessa ole ennemminkin kyse siitä, että lapsi on vaan niin väsynyt kaikesta touhusta (jota kuitenkin yleensä yökylään liittyy) ja uuden kokemisesta, että nukkuu kuin tukki. Ihan ilman sen kummempaa ahdistusta. Meillä ainakin lapset tuppaavat nukkumaan huonosti, jos ovat jotain ahdistavaa kokeneet...

matka. Taidanpa jättää vauvan kotiin, kun ei viiti ehkä ihan tota matkaa..

Oletkos kysynyt vauvalta? Miten se ahdistus sen unen aikana ilmenee niin, että se voidaan diagnosoida? Kevyttä ylihysteriaa!!

Meinasin ensin aloittaa lauseeni, etttä ihmettelen tuota järkesi juoksua, mutta sitten pääti etten sorru haukkumiseen. Oletko tosiaan sitä mieltä, että lapset " nauttivat " viikottaisista hoitoonjoutumisistaan ?

Huh, sä olet paha ihminen. Hyi miten kuvotti sinun tekstisi. Pikku-yassicat...jne. Mitä itse olet koneut lapsuudessasi kun henkinen tasosi on tuota luokka.



Laitapa muuten taaperosi katsomaan kamalaa väkivaltaelokuvaa tv:stä, eikö hän nukukin yönsä kauniisti ja rauhallisesti sen jälkeen? Sinäkin teorioillasi laitoit uusiksi lasten painajaisunetkin.



Kamalaa luettavaa, ahdistuneisuutesi ja suvaitsemattomuutesi paistaa niin läpi että henkeäni haukon. Teen kaikkeni että kaltaisesi saastat pysyvät minun lapsistani kaukana.



Äiti rakkaudella kahdelle