Voinko jattaa viisikuisen vauvan kahdeksi vuorokaudeksi (kaksi yota) mummulle? Vauva oli pari-kolme viikkoa sitten samassa paikassa yohoidossa, eli sinansa tuttu paikka hanelle.

pari yötä on ohan liikaa erossa äidistä. Uusimmassa vauvalehdessä oli vastaava tapaus, tosin pisempi aika ja siinä asiantuntija sanoi, että ei saa noin pientä jättää eroon äidistä.

Ja sanoohan sen jo järkikin.

t. Viiden äiti, jonka lapsista ei ole yksikään ollut yökylässä muualla ennen 5 ikävuottaan

Voi, olet varmaan Maailman Paras ja Omistautuvin Äiti!



Mutta oletko nyt ihan varma ettet ole joskus kuitenkin jättänyt jonkun lapsistasi siksi aikaa kun olet pistäytynyt vessassa tai suihkussa ja viipynyt vhän pidempään? Siitäkin voi tulla trauma ja olet vastuussa lapsesi elämän pilaamisesta!! Ai jai sentään.



Onhan se 2 plus nyt sellainen " Raamattu" että kaikki mikä sinne on präntätty on yhtä kuin absoluuttinen totuus.



Kun nyt olet niin valveutunut aiheesta niin mainitsepa nimeltä ihan joku OIKEA TUTKIMUS jossa osoitetaan, että esimerkiksi 5kk ikäinen lapsi saa vakavan trauman jos äiti on poissa 2 yötä, ja lapsi rakastavien isovanhempien huomassa sen ajan.

Veikkaanpa ettei sellaista tutkimusta ole olemassakaan.

Toisen ihmisen traumoja ja niiden aiheutumisia on aika vaikea tutkia, ja jos nyt puhutaan vauvoista/pienistä lapsista niin ei kerta kaikkiaan ole mahdollista saada tutkimushenkilöiltä luotettavia arvioita.



Taidat vaan pitää kynsin hampain marttyyriäidin roolistasi kiinni ja odotat kiitosta ja suitsutusta.



Koska lapsesi eivät ole olleet yöhoidossa ennen 5v ikää, voit kai olla varma etteivät he koskaan tule kokemaan masennusta, ahdistusta, unettomuutta taikka ajaudu esimerkiksi rikoksen tielle.

Onneksi olkoon vaan :o)

Itse miettisin, voisinko ottaa vauvan mukaan juhliin ja lähteä sieltä aiemmin pois, niin ettei vauvan tarvitse olla yökylässä. Mutta kun en tiedä ap:n juhlien luonnetta ja onko tarkoitus hoitaa samalla parisuhdettakin, niin en voi sanoa muuta kuin että tee oman harkintasi mukaan.



Meidän perheen lapset ovat olleet yksivuotiaista lähtien kerran-pari vuodessa mummoloissa yökylässä. Isompina useampiakin öitä. Nykyään he ovatkin mielissään ja reippaina lähdössä mummojen ja ukkien kanssa useamman päivän reissuille tai yökylään. Tunnen tapauksia, joissa vanhemmat eivät ole raskineet viedä lapsiaan yökylään eivätkä lapset ole myöhemmin lähteneetkään, vaikka vanhemmat olisivat jo kovasti sitä halunneetkin. Että niinkin voi käydä.

ettekö tulleet ajatelleeksi, että vuorotellenkin voi valvoa vuvan kanssa?

ja haluan kiitosta jokaisesta tekemisestä, mitä teen lasteni hyväksi...

Heko, heko.



Jos on yhtään, siis yhtään perehtynyt psykologiaan, niin tietää, että pieni lapsi, varsinkin alle ½v on täysin riipuvainen äidistään, imettipä äiti tai ei, koska kyse on siitä, että pieni vauva hahmottaa nimenomaan ympäristöön ja ITSEÄÄN nimenomaan äidin kautta, ei minkään mummon tai paapan, tai edes isän.



Ja mitä tulee lasteni henkiseen tasapainoon, niin ainakin niillä on turvalliset lähtökohdat elämään eikä tarvitse edes alitajuisesti pelätä hylätyksi tulemista.



Ja kun nyt katsoo katukuvaa ja näkee huonosti voivia lapsia ja nuoria enemmän kuin koskaan ennen, niin kotoa niiden ongelmat lähtee ja nimenomaan vanhemmista. On ihan onnettomien puhetta se, että vanhempia ei sa syyllistää. Nimenomaan saa ja pitää.



Ja mitä tulee vielä noihin alle 1v, niin vauva-aika on niin lyhyt, että on se kumma, jos ei vanhemmat jaksa edes sitä aikaa tiiviisti olla lastensa kanssa.



t. viiden lapsen äiti ja ylpeä lapsistaan

Vierailija:

Kun nyt olet niin valveutunut aiheesta niin mainitsepa nimeltä ihan joku OIKEA TUTKIMUS jossa osoitetaan, että esimerkiksi 5kk ikäinen lapsi saa vakavan trauman jos äiti on poissa 2 yötä, ja lapsi rakastavien isovanhempien huomassa sen ajan.

Veikkaanpa ettei sellaista tutkimusta ole olemassakaan.

Toisen ihmisen traumoja ja niiden aiheutumisia on aika vaikea tutkia, ja jos nyt puhutaan vauvoista/pienistä lapsista niin ei kerta kaikkiaan ole mahdollista saada tutkimushenkilöiltä luotettavia arvioita.

Miksi pitää todistaa että vauva saa sataprosenttisen varmasti trauman yöhoidosta, että uskoisit ettei se välttämättä ole hyväksi? Minä ainakin uskon siihen mitä 2plussan psykologi kertoi niistä tunteista joita vauva koee tuntiessaan jääneensä hylätyksi. En halua lapseni kokevan edes murto-osaa siitä ahdistuksesta minun itsekkyyteni takia.

Vauvan ja äidin kiinteä suhde (lähes symbioosi) on biologinen tosiseikka, ei siinä auta rakastavat isovanhemmat ja se, että vauva saa perushoidon kun äiti on poissa. Äiti (tai harvoissa tapauksissa muu ensisijainen hoitaja) vain on se ehdoton ykkönen vauvan psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Äitiys on myös uhrautumista, ja omat menot voi pieneksi hetkeksi pistää syrjään.

terv. psykiatrian puolelle orientoitunut lääkäri

Vierailija:

Kamalaa luettavaa, ahdistuneisuutesi ja suvaitsemattomuutesi paistaa niin läpi että henkeäni haukon. Teen kaikkeni että kaltaisesi saastat pysyvät minun lapsistani kaukana.

Äiti rakkaudella kahdelle

Vierailija:

Miksi pitää todistaa että vauva saa sataprosenttisen varmasti trauman yöhoidosta, että uskoisit ettei se välttämättä ole hyväksi? Minä ainakin uskon siihen mitä 2plussan psykologi kertoi niistä tunteista joita vauva koee tuntiessaan jääneensä hylätyksi. En halua lapseni kokevan edes murto-osaa siitä ahdistuksesta minun itsekkyyteni takia.

Vauvan ja äidin kiinteä suhde (lähes symbioosi) on biologinen tosiseikka, ei siinä auta rakastavat isovanhemmat ja se, että vauva saa perushoidon kun äiti on poissa. Äiti (tai harvoissa tapauksissa muu ensisijainen hoitaja) vain on se ehdoton ykkönen vauvan psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Äitiys on myös uhrautumista, ja omat menot voi pieneksi hetkeksi pistää syrjään.

Sehän on näin yksinkertaista. Itse ajattelin lähinnä että kuinka kauan kestän itse antaa lapseni olla epävarmuudessa.



Isommalle lapselle voi jo kertoa että " olet sitten mummulassa yötä ja huomenna isä ja äiti tulee takaisin" Vauvalle ei ole mitään keinoa selittää tai rauhoitella mitään.



Tietysti jos äiti ja isä ja mummo hoitaa vauvaa kaiken aikaa paljon kaikki, niin jonkun aikaa on ihan normaalia ettei äiti ole siinä, mutta siltikin kaksi vuorokautta tuon ikäisellä on tosi pitkä, liian pitkä aika.



Tämä ihan vaan äitinä ja vauvassa kiinni olleena, sen takia sitä sanotaan symbioosiksi että kumpikaan ei voi pitkää aikaa olla ilman toista. Minä en äitinäkään olisi pystynyt. En tasan olisi pystynyt " laittautumaan rauhassa" .



Vanhemman lapsen kanssa olemme kyllä sitä tehneet ja olleet tyytyväisinä hoitamassa parisuhdetta, että emmeköhän sen puolesta ole vielä 15 vuoden jälkeenkin yhdessä. Mutta meillä lapsen isäkin on ollut yhtä kiinni, emme kumpikaan olisi pystyneet.

mä en ikinä voisi olla itse vauvasta kahta vuorokautta erossa.

Olisiko sinulla ketään (tietysti mielellään lapsellesi tuttua ihmistä) joka voisi tulla mukaasi juhliin / juhlapaikkakunnalle ja hoitaa lastasi niin kauan kun tarvis?

lastani 5kk ikäisenä kahdeksi yöksi hoitoon jos ei olisi aivan pakko tyyliin joutuisin leikkaukseen. Minulle vauvan ollessa 5kk ikäinen jopa muutaman tunnin ero teki tiukkaa saatikka kaksi vuorokautta. Voipi olla että pullovauvalla ja äidillä on erilainen suhde kun ruokinnan voi hoitaa kuka tahansa. Vuoden täytettyä lapsi on nyt parin kk aikana harjoitellut yökyläilyä pari kertaa ja hyvin menee.



Tässä tuli jo hyviä kommentteja siitä miten vauva kokee eron vaikkei se ulkoapäin näkyisi...voihan ne tietysti sivuuttaa ja väittää niiden olevan ammattilaisten kotkotuksia...jokainen omantuntontsa mukaan.

Vierailija:

Oikeesti, voiskohan siinä kylässä hyvin nukkumisessa ole ennemminkin kyse siitä, että lapsi on vaan niin väsynyt kaikesta touhusta (jota kuitenkin yleensä yökylään liittyy) ja uuden kokemisesta, että nukkuu kuin tukki. Ihan ilman sen kummempaa ahdistusta. Meillä ainakin lapset tuppaavat nukkumaan huonosti, jos ovat jotain ahdistavaa kokeneet...

yleisohjeet ja yleisohjeet. On kyllä holhousyhteiskunta taas valloillaan. Ihmisten pitäisi osata ajatella järjellä ja tilanteen mukaan. OMa mummo voi olla yhtä läheinen tai läheisempi kuin isä esim. Niin oli meillä esikoisen kanssa ja taatusti uskalsin jättää ilman pelkoja traumoista.



Nyt mieheni taas osaisi varmasti hoitaa lapsiailman minua ja taata sitä turvaa samallatavalla. Ryyppäämään tai edes tuulettumaan minulla ei tosin ole tarvetta. Mutta jos pakollinen meno tulisi, aivan taatusti pärjäisivät. Ja ilman traumoja.



Ja kyllä, yliopistossa opiskellut psykologiaa.

on olemassa niitä vastuuntuntoisia vanhempia, jotka haluavat itse hoitaa vauvansa ja miettivät, mikä on vauvalle parasta.

Sitten on myös yhä enenevässä määrin sellaisa vanhempia, jotka laittavat itsensä (minä, minä, minä-ajatteluhan on muotia nykyään) aina etusijalle. Eivät viitsi hoitaa vauvaansa itse sitä PIENTÄ aikaa, jonka vauva on vauva. Se menee niin äkkiä ohi, että nauttisin joka hetkestä. Tietysti heillä on tapana puolustaa omaa näkemystään, kuka nyt haluaisi myöntää olevansa väärässä.

Toisinan on varmasti hyväkin, että vauva annetaan hoitoon huolehtiville isovanhemmille, saa vauva huomiota ja hellyyttä, mitä ansaitsee.

Pullovauvan kanssahan tuollainen onnistuu. Itse en vain noin pienestä raaskisi olla erossa kahta yötä (no, tai edes yhtä).

ap

Korvikkeella kun on niin samahan se on kuka sitä hoitaa. Äitiä mihinkään tarvita.

Ja jos mummu on myös samaa mieltä, että pärjää! :)



Neljän äiti =)