Mitä teidän miehet tekee illalla?

Vietän aikaa mieheni kanssa iltaisin, käymme kävelyllä, juomme iltateetä yhdessä ja joskus katsomme hyvän leffan, saunomme ja käymme kaupassa tms.

Ensimmäinen oli lähes aina pois kotoa, omilla teillään jossain kavereittensa kanssa. Toinen on yrittäjänä töissä kuuteen, joskus poikkeuksellisesti jopa yhdeksäänkin, mutta illat ym. vapaa-ajat kotona, tuli sitten milloin tahansa töistä.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä vetää kaljaa sohvalla maaten. Me olemme tyypillinen weetee-perhe.

Sori siitä, Pisa...

Kai laitoit pari tyynyä, muuten on hankala juoda maatessa.

Töitä. 

Istuu sohvalla, katsoo suoratoistopalveluista sarjoja/elokuvia ja syödä mussuttaa vähän väliä jotakin koko illan.

Runkkaa tv katsoessa

Nuolee mun pillua.

Röhkii jossain

Iltaisin pitää päästää kaikki miehiset äänet. Ääh kuuluu kaikista liikkeistä. Muutama röyh ja pari pierua. Jokin epäselvä mölinä aaooääh. Ihan vain testinä että ääni toimii. Mitään ei kannata sanoa sillä suhteessa sitä käytetään sinua vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Ihme uhoamista omasta vapaa ehtoisesta valinnasta. Turhaan sä täällä riehut siitä, että menit lisääntymään, vaikka isän hommat ei kiinnosta, etkä niihin kykene täysipäiväisesti. Itse tein sen valinnan, etten lisäänny kun ei kiinnosta, joten ei ole tarvinnut tuollaisia vuodatuksia tänne ulvoa ja iltaisin voin tehdä ihan sitä mitä huvittaa vaimon kanssa tehdä. Eikä ole myöskään tarvinnut alkaa häntä haukkumaan ja vihaamaan, kun en ole vapaaehtoisesti hankkiutunut positiion mitä en halunnut.

Olen samaa mieltä, mutta jolle vastaat on palstan vakiojankuttaja. Hän oin nyt tätä juttua tänne puskenut jo useamman vuoden. Väittää hampaat irvessä kuinka kaikki on nyt hyvin ja kuinka hän on nyt parempi isä, vaikka toistuvasti puhuu lapsestaan todella järkyttävään sävyyn. Katkeruus ex-vaimoa kohtaan ei hälvene, vaikka hänen pitäisi voida nyt niin hyvin, ettei oikeasti hyvinvoiva ihminen kirjoita tuollaista tekstiä. Kohta varmaan tulee käyttämään vakiofraasin naisystävästään, joka muuttuu puheissa "nuorikoksi", jonka kanssa harrastetaan bdsm-seksiä.

Kaikesta käy ilmi, että on vain yksi miehistä joka on yllättynyt erosta ja nämä eron jälkaisen elämän kertomukset ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Ei kukaan ihminen, joka oikeasti voi eron jälkeen hyvin, spämmää tänne kerta toisensa jälkeen tuollaista katkeraa huttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Ihme uhoamista omasta vapaa ehtoisesta valinnasta. Turhaan sä täällä riehut siitä, että menit lisääntymään, vaikka isän hommat ei kiinnosta, etkä niihin kykene täysipäiväisesti. Itse tein sen valinnan, etten lisäänny kun ei kiinnosta, joten ei ole tarvinnut tuollaisia vuodatuksia tänne ulvoa ja iltaisin voin tehdä ihan sitä mitä huvittaa vaimon kanssa tehdä. Eikä ole myöskään tarvinnut alkaa häntä haukkumaan ja vihaamaan, kun en ole vapaaehtoisesti hankkiutunut positiion mitä en halunnut.

Ohis, mutta sä luet kyllä tosi valikoivasti. "isän hommat ei kiinnosta", kun toinen kertoo miten kokee olevansa parempi isä. Se että kokee vuoroviikkoisyyden parhaaksi ratkaisuksi on aika helvetin kaukana siitä, että isän hommat ei muka kiinnosta.

Miten itse tulkitsen lauseen "helppoa, kun ei ole lasta rasittamassa elämää". Sitä  voi lässyttää vaikka mitä omasta kokemuksestaan isänä olostaan, mutta käytetyt lauseet ja tuo tuon lainaamasi kirjoittajan huomio (täysin turhasta) uhosta kyllä kertovat kaiken oleellisen.

Sinä kyllä tulkitset omiasi. Mulle isänä olo on oikein mieluisaa joka toinen viikko. Mutta ei joka viikko. Jos sä sanot että tykkäät konjakista, niin pitäisikö mun tässä pöyristyä että mitä sä sitä joka päivä juot - maksa hajoaa. Mä en kaipaa lasta joka viikko palloksi jalkaan. Tahdon aikuisten aikaa, reissata, juhlia, treenata ja leikkiä bdsm-leikkejä nuorikkoni kanssa ilman että vekara on jalassa kiinni. Mutta sitten kun tulee iskäviikko, niin tottakai sekin on kivaa. Pointti että kun se ei ole sitä koko ajan.

Ei ole totta! Juuri kun pääsin kirjoittamasta, että kohta tämä tyyppi linkoaa nämä vakiokommenttinsa "nuorikosta" ja bdsm-leikeistä, niin ei tarvinnut kuin lukea pari kommenttia alemmas :D

Ihan pienenä vinkkinä, uskottavuus menee täysin, kun koko ajan lisätään strösseliä oman sadun päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Ihme uhoamista omasta vapaa ehtoisesta valinnasta. Turhaan sä täällä riehut siitä, että menit lisääntymään, vaikka isän hommat ei kiinnosta, etkä niihin kykene täysipäiväisesti. Itse tein sen valinnan, etten lisäänny kun ei kiinnosta, joten ei ole tarvinnut tuollaisia vuodatuksia tänne ulvoa ja iltaisin voin tehdä ihan sitä mitä huvittaa vaimon kanssa tehdä. Eikä ole myöskään tarvinnut alkaa häntä haukkumaan ja vihaamaan, kun en ole vapaaehtoisesti hankkiutunut positiion mitä en halunnut.

Olen samaa mieltä, mutta jolle vastaat on palstan vakiojankuttaja. Hän oin nyt tätä juttua tänne puskenut jo useamman vuoden. Väittää hampaat irvessä kuinka kaikki on nyt hyvin ja kuinka hän on nyt parempi isä, vaikka toistuvasti puhuu lapsestaan todella järkyttävään sävyyn. Katkeruus ex-vaimoa kohtaan ei hälvene, vaikka hänen pitäisi voida nyt niin hyvin, ettei oikeasti hyvinvoiva ihminen kirjoita tuollaista tekstiä. Kohta varmaan tulee käyttämään vakiofraasin naisystävästään, joka muuttuu puheissa "nuorikoksi", jonka kanssa harrastetaan bdsm-seksiä.

Kaikesta käy ilmi, että on vain yksi miehistä joka on yllättynyt erosta ja nämä eron jälkaisen elämän kertomukset ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Ei kukaan ihminen, joka oikeasti voi eron jälkeen hyvin, spämmää tänne kerta toisensa jälkeen tuollaista katkeraa huttua.

Mä en sun spämmäilyistä tiedä, mutta se kertoo karua kieltään, että sä luulet tätä keksityksi tarinaksi. Että mies kun eroaa, hänestä kuuluu tulla jonkinlainen reppana ja hylkiö. Että ei ole edes mahdollista, että mies oikeasti pääsisi parempaan elämään eron jälkeen, kuin mitä on ollut entisessä liitossaan. 😅 Raffia. Ja aika surullinen tuo maailmankuvasi.

Mä en ole erosta katkera. Toivon exälle kaikkea hyvää, mutta en mä nyt tosin jaksa ajatuksia häneen uhrata. Mulla on paras seksielämä, mitä on koskaan tähän asti elämässä ollut. Ja myös se vapaus - sitä ei sovi unohtaa. Älkää vain miehet uskoko tuollaisten katkerien vanhojen akkojen höpötyksiä. Elämä todellakin vain paranee, kun perhehelvetistä lähtee. 100% takuu - money back guarantee 😂 Voin taata sinulle mies, että et tasan kertaakaan muistele nyyhkien niitä iltoja, kun lapsi itkuhuutaa, kämpässä haisee paskan ja nakkikeiton sekoitus, asunnossa on +2 astetta liian kuumakin, vaimolta kaatuu juuri tehty vispipuuro lieden ja pöydän väliin ja se huutaa sulle, että miks tuolla jääkaapissa on taas kaljaa. Takaan: et tule kaipaamaan. Mutta se mitä sä mies menetät on tuhmat piiskaleikit 15v nuoremman naisen kanssa, joiden jälkeen käperrytte yhdessä katsomaan Netflixistä Death of the Pastor's Wifea, otatte isot lasilliset punkkua ja hiplailette toisianne siinä sarjan katsomisen ohessa. Ja kaikki isyyden hyvät puolet saat silti.

Elämä voi muuttua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Pahoittelut, mutta onpa ikävä kuulla, että lapsesi rasittaa elämääsi. Kun nyt olet eronnut, ja sinulla on uusi suhdekin, niin oletan, että erosta on jo jonkin aikaa. Voisi luulla, että odottaisit lapsesi tuloa sinun luoksesi innokkaasti saati, että odotat koska voit viedä lapsen takaisin äidilleen.

Kyllä, nautimme lastenlastemme seurasta! Ihan kuten lastemmekin seurasta ennen ja nyt, mutta kun nuorin lapsi on lähes 30v ja vanhin yli 40v niin heidän kasvunsa ei vaadi enää meidän "ihasteluamme".

Meillä lapset olivat 24/7, pois lukien ainoastaan vanhempien lasteni satunnaiset tapaamiset isän luokse. Silti jaksoimme heidän kaikkien kanssa matkailla ja kiertää Suomen kaikki huvipuistot moneen kertaan. Joka kesä kävimme eri paikoissa useamman kerran. Olihan tämä kivaa meille vanhemmillekin ja mukavaa kun lapset välillä niitä vieläkin muistelevat. Niistä reissuista on paljon muistoja, hyviä ja huonompiakin kun aina ei haavereitta selvitty. 

En koe olevani mikään superäiti, mutta tuskin olisin 4 lapsen äiti jos lapset olisivat rasittaneet elämääni.

En osaa edes kuvitella, että miltä itsestäni (tai miehestäni) olisi tuntunut tuollainen lapseton aika. Mutta kukin tyylillään ja jaksamisensa mukaan. Mieluummin niin, että isä ja äiti jaksaa edes sen 50% ja sitten voi levätä, kuin että lapsi joutuisi asumaan ikävässä ilmapiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Pahoittelut, mutta onpa ikävä kuulla, että lapsesi rasittaa elämääsi. Kun nyt olet eronnut, ja sinulla on uusi suhdekin, niin oletan, että erosta on jo jonkin aikaa. Voisi luulla, että odottaisit lapsesi tuloa sinun luoksesi innokkaasti saati, että odotat koska voit viedä lapsen takaisin äidilleen.

Kyllä, nautimme lastenlastemme seurasta! Ihan kuten lastemmekin seurasta ennen ja nyt, mutta kun nuorin lapsi on lähes 30v ja vanhin yli 40v niin heidän kasvunsa ei vaadi enää meidän "ihasteluamme".

Meillä lapset olivat 24/7, pois lukien ainoastaan vanhempien lasteni satunnaiset tapaamiset isän luokse. Silti jaksoimme heidän kaikkien kanssa matkailla ja kiertää Suomen kaikki huvipuistot moneen kertaan. Joka kesä kävimme eri paikoissa useamman kerran. Olihan tämä kivaa meille vanhemmillekin ja mukavaa kun lapset välillä niitä vieläkin muistelevat. Niistä reissuista on paljon muistoja, hyviä ja huonompiakin kun aina ei haavereitta selvitty. 

En koe olevani mikään superäiti, mutta tuskin olisin 4 lapsen äiti jos lapset olisivat rasittaneet elämääni.

En osaa edes kuvitella, että miltä itsestäni (tai miehestäni) olisi tuntunut tuollainen lapseton aika. Mutta kukin tyylillään ja jaksamisensa mukaan. Mieluummin niin, että isä ja äiti jaksaa edes sen 50% ja sitten voi levätä, kuin että lapsi joutuisi asumaan ikävässä ilmapiirissä.

Uskon että olitte 24/7 lapsienne kanssa ja jaksoitte kiertää huvipuistot moneen kertaan. Hyvä te, olette rautaa! Antaisin papukaijamerkin ja taputuksen olkapäälle jos kohdattaisiin. Ja sun omat vanhemmat ne vasta jaksoikin. Kovat oli ajat, mutta hommia painettiin. Leipä oli tiukassa ja tuuli vihelsi nurkissa. Mutta kun tämä ei ole mikään kisa ja täällä ei oikeasti jaeta kunniakirjoja kuolinvuoteella. Mä olen rohkeasti niin itsekäs, että haluan vetää vanhemmuuden kivalla tavalla ja nauttia samaan aikaan myös niistä hyvistä vuosista itsenäisestikin niin, etten ole pelkästään isä. Olen myös mies. Mä haluan elämältä muutakin kuin isäroolin.

Sanot ettet osaa edes kuvitella, että miltä se lapseton aika olisi tuntunut. Niinpä. Tuo on juuri surullista. Sä et valitettavasti synny tänne uudestaan. Se mitä sulla jäi 100% perheomistautumisen takia elämättä, se jäi elämättä. Sä olisit voinut saada molemmat, mutta valitsit vain toisen. Valitsit, koska halusit olla sankari - vaikket häveliäisyyden takia kehtaa itseäsi superäidiksi kutsuakaan. Sä halusit koittaa olla kuten oma vanhempiesi sukupolvi. Mä taas mietin tän elämän eri vinkkelistä.

Opiskelee DI:ksi.

Iltapuuhia tai istuskelee keinutuolissa. Lueskelee.

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Pysähdyin tähän. Olen vela sinkkumies mutta siitä huolimatta tämä on aika rajua luettavaa. Toivon teille hyvää. Joku jostakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Pahoittelut, mutta onpa ikävä kuulla, että lapsesi rasittaa elämääsi. Kun nyt olet eronnut, ja sinulla on uusi suhdekin, niin oletan, että erosta on jo jonkin aikaa. Voisi luulla, että odottaisit lapsesi tuloa sinun luoksesi innokkaasti saati, että odotat koska voit viedä lapsen takaisin äidilleen.

Kyllä, nautimme lastenlastemme seurasta! Ihan kuten lastemmekin seurasta ennen ja nyt, mutta kun nuorin lapsi on lähes 30v ja vanhin yli 40v niin heidän kasvunsa ei vaadi enää meidän "ihasteluamme".

Meillä lapset olivat 24/7, pois lukien ainoastaan vanhempien lasteni satunnaiset tapaamiset isän luokse. Silti jaksoimme heidän kaikkien kanssa matkailla ja kiertää Suomen kaikki huvipuistot moneen kertaan. Joka kesä kävimme eri paikoissa useamman kerran. Olihan tämä kivaa meille vanhemmillekin ja mukavaa kun lapset välillä niitä vieläkin muistelevat. Niistä reissuista on paljon muistoja, hyviä ja huonompiakin kun aina ei haavereitta selvitty. 

En koe olevani mikään superäiti, mutta tuskin olisin 4 lapsen äiti jos lapset olisivat rasittaneet elämääni.

En osaa edes kuvitella, että miltä itsestäni (tai miehestäni) olisi tuntunut tuollainen lapseton aika. Mutta kukin tyylillään ja jaksamisensa mukaan. Mieluummin niin, että isä ja äiti jaksaa edes sen 50% ja sitten voi levätä, kuin että lapsi joutuisi asumaan ikävässä ilmapiirissä.

Uskon että olitte 24/7 lapsienne kanssa ja jaksoitte kiertää huvipuistot moneen kertaan. Hyvä te, olette rautaa! Antaisin papukaijamerkin ja taputuksen olkapäälle jos kohdattaisiin. Ja sun omat vanhemmat ne vasta jaksoikin. Kovat oli ajat, mutta hommia painettiin. Leipä oli tiukassa ja tuuli vihelsi nurkissa. Mutta kun tämä ei ole mikään kisa ja täällä ei oikeasti jaeta kunniakirjoja kuolinvuoteella. Mä olen rohkeasti niin itsekäs, että haluan vetää vanhemmuuden kivalla tavalla ja nauttia samaan aikaan myös niistä hyvistä vuosista itsenäisestikin niin, etten ole pelkästään isä. Olen myös mies. Mä haluan elämältä muutakin kuin isäroolin.

Sanot ettet osaa edes kuvitella, että miltä se lapseton aika olisi tuntunut. Niinpä. Tuo on juuri surullista. Sä et valitettavasti synny tänne uudestaan. Se mitä sulla jäi 100% perheomistautumisen takia elämättä, se jäi elämättä. Sä olisit voinut saada molemmat, mutta valitsit vain toisen. Valitsit, koska halusit olla sankari - vaikket häveliäisyyden takia kehtaa itseäsi superäidiksi kutsuakaan. Sä halusit koittaa olla kuten oma vanhempiesi sukupolvi. Mä taas mietin tän elämän eri vinkkelistä.

Sanot ettei tämä ole kisa. Miten minusta alkaa tuntumaan, että me olemme eläneet väärin ja sinä oikein..? Itse en ajattele, että olisimme olleet rautaa, mutta kiitos kauniista sanoista! En koskaan kokenut olevani "vain äiti", tokihan vuosikymmenien hyvä liitto itsessäänkin jo muuta kertoo. Kyllä sanon ihan rehellisesti, että olen päässyt paljon helpommalla kuin äitini tai isoäitini. Äidilläni oli myös 4 lasta, mummilla 6, eikä todellakaan arjen helpottajia kuten nykyään. Toivon, että lapsilukuni olisi jäänyt kahteen lapseen jos olisin äitini tai mummini ikäinen. 

Minulle ei ihan aukea, että miksi ylipäätään olet alkanut isäksi? Varmasti olet tiennyt jo aiemmin, että tarvitset paljon omaa aikaa. Eihän lapsesta huolehtiminen omaa vapaa-aikaa lisää.

Olemme eläneet kohta 10v mieheni kanssa kahden. Eihän meillä tämä lapsetonkaan aika jäänyt kokematta! En koe meidän jääneen mistään paitsi lastenkaan kotona asuessa. Harrastuksemme (urheilu & matkustaminen) ovat olleet sellaisia, että lapset eivät ole niissä haitanneet. Vielä nykyäänkin reissaamme yhdessä eri kokoonpanoilla silloin tällöin.

"Se mitä sulla jäi 100% perheomistautumisen takia elämättä, se jäi elämättä. Sä olisit voinut saada molemmat, mutta valitsit vain toisen." Mutta minähän sain molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Ihme uhoamista omasta vapaa ehtoisesta valinnasta. Turhaan sä täällä riehut siitä, että menit lisääntymään, vaikka isän hommat ei kiinnosta, etkä niihin kykene täysipäiväisesti. Itse tein sen valinnan, etten lisäänny kun ei kiinnosta, joten ei ole tarvinnut tuollaisia vuodatuksia tänne ulvoa ja iltaisin voin tehdä ihan sitä mitä huvittaa vaimon kanssa tehdä. Eikä ole myöskään tarvinnut alkaa häntä haukkumaan ja vihaamaan, kun en ole vapaaehtoisesti hankkiutunut positiion mitä en halunnut.

Olen samaa mieltä, mutta jolle vastaat on palstan vakiojankuttaja. Hän oin nyt tätä juttua tänne puskenut jo useamman vuoden. Väittää hampaat irvessä kuinka kaikki on nyt hyvin ja kuinka hän on nyt parempi isä, vaikka toistuvasti puhuu lapsestaan todella järkyttävään sävyyn. Katkeruus ex-vaimoa kohtaan ei hälvene, vaikka hänen pitäisi voida nyt niin hyvin, ettei oikeasti hyvinvoiva ihminen kirjoita tuollaista tekstiä. Kohta varmaan tulee käyttämään vakiofraasin naisystävästään, joka muuttuu puheissa "nuorikoksi", jonka kanssa harrastetaan bdsm-seksiä.

Kaikesta käy ilmi, että on vain yksi miehistä joka on yllättynyt erosta ja nämä eron jälkaisen elämän kertomukset ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Ei kukaan ihminen, joka oikeasti voi eron jälkeen hyvin, spämmää tänne kerta toisensa jälkeen tuollaista katkeraa huttua.

Mä en sun spämmäilyistä tiedä, mutta se kertoo karua kieltään, että sä luulet tätä keksityksi tarinaksi. Että mies kun eroaa, hänestä kuuluu tulla jonkinlainen reppana ja hylkiö. Että ei ole edes mahdollista, että mies oikeasti pääsisi parempaan elämään eron jälkeen, kuin mitä on ollut entisessä liitossaan. 😅 Raffia. Ja aika surullinen tuo maailmankuvasi.

Mä en ole erosta katkera. Toivon exälle kaikkea hyvää, mutta en mä nyt tosin jaksa ajatuksia häneen uhrata. Mulla on paras seksielämä, mitä on koskaan tähän asti elämässä ollut. Ja myös se vapaus - sitä ei sovi unohtaa. Älkää vain miehet uskoko tuollaisten katkerien vanhojen akkojen höpötyksiä. Elämä todellakin vain paranee, kun perhehelvetistä lähtee. 100% takuu - money back guarantee 😂 Voin taata sinulle mies, että et tasan kertaakaan muistele nyyhkien niitä iltoja, kun lapsi itkuhuutaa, kämpässä haisee paskan ja nakkikeiton sekoitus, asunnossa on +2 astetta liian kuumakin, vaimolta kaatuu juuri tehty vispipuuro lieden ja pöydän väliin ja se huutaa sulle, että miks tuolla jääkaapissa on taas kaljaa. Takaan: et tule kaipaamaan. Mutta se mitä sä mies menetät on tuhmat piiskaleikit 15v nuoremman naisen kanssa, joiden jälkeen käperrytte yhdessä katsomaan Netflixistä Death of the Pastor's Wifea, otatte isot lasilliset punkkua ja hiplailette toisianne siinä sarjan katsomisen ohessa. Ja kaikki isyyden hyvät puolet saat silti.

Elämä voi muuttua!

Noo, lapset kasvaa ja parempihan se on että aikuiset piiskaavat nykyään toisiaan, eikä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Pahoittelut, mutta onpa ikävä kuulla, että lapsesi rasittaa elämääsi. Kun nyt olet eronnut, ja sinulla on uusi suhdekin, niin oletan, että erosta on jo jonkin aikaa. Voisi luulla, että odottaisit lapsesi tuloa sinun luoksesi innokkaasti saati, että odotat koska voit viedä lapsen takaisin äidilleen.

Kyllä, nautimme lastenlastemme seurasta! Ihan kuten lastemmekin seurasta ennen ja nyt, mutta kun nuorin lapsi on lähes 30v ja vanhin yli 40v niin heidän kasvunsa ei vaadi enää meidän "ihasteluamme".

Meillä lapset olivat 24/7, pois lukien ainoastaan vanhempien lasteni satunnaiset tapaamiset isän luokse. Silti jaksoimme heidän kaikkien kanssa matkailla ja kiertää Suomen kaikki huvipuistot moneen kertaan. Joka kesä kävimme eri paikoissa useamman kerran. Olihan tämä kivaa meille vanhemmillekin ja mukavaa kun lapset välillä niitä vieläkin muistelevat. Niistä reissuista on paljon muistoja, hyviä ja huonompiakin kun aina ei haavereitta selvitty. 

En koe olevani mikään superäiti, mutta tuskin olisin 4 lapsen äiti jos lapset olisivat rasittaneet elämääni.

En osaa edes kuvitella, että miltä itsestäni (tai miehestäni) olisi tuntunut tuollainen lapseton aika. Mutta kukin tyylillään ja jaksamisensa mukaan. Mieluummin niin, että isä ja äiti jaksaa edes sen 50% ja sitten voi levätä, kuin että lapsi joutuisi asumaan ikävässä ilmapiirissä.

Uskon että olitte 24/7 lapsienne kanssa ja jaksoitte kiertää huvipuistot moneen kertaan. Hyvä te, olette rautaa! Antaisin papukaijamerkin ja taputuksen olkapäälle jos kohdattaisiin. Ja sun omat vanhemmat ne vasta jaksoikin. Kovat oli ajat, mutta hommia painettiin. Leipä oli tiukassa ja tuuli vihelsi nurkissa. Mutta kun tämä ei ole mikään kisa ja täällä ei oikeasti jaeta kunniakirjoja kuolinvuoteella. Mä olen rohkeasti niin itsekäs, että haluan vetää vanhemmuuden kivalla tavalla ja nauttia samaan aikaan myös niistä hyvistä vuosista itsenäisestikin niin, etten ole pelkästään isä. Olen myös mies. Mä haluan elämältä muutakin kuin isäroolin.

Sanot ettet osaa edes kuvitella, että miltä se lapseton aika olisi tuntunut. Niinpä. Tuo on juuri surullista. Sä et valitettavasti synny tänne uudestaan. Se mitä sulla jäi 100% perheomistautumisen takia elämättä, se jäi elämättä. Sä olisit voinut saada molemmat, mutta valitsit vain toisen. Valitsit, koska halusit olla sankari - vaikket häveliäisyyden takia kehtaa itseäsi superäidiksi kutsuakaan. Sä halusit koittaa olla kuten oma vanhempiesi sukupolvi. Mä taas mietin tän elämän eri vinkkelistä.

Miksi porukka alapeukuttaa tätä? Mieshän puhuu täyttä asiaa. Joskus elämä muuttuu ja tämä kuulostaa tosi hyvältä muutokselta

-sivustahuutelija