Mitä teidän miehet tekee illalla?

Tuolla se autotallissa jotain runttaa... vaikka ei kokkare olekaan.

Tänään: jumppaa, korjaa pyörää, tekee hilloa, täyttää tiskikoneen, soittaa äidilleen, syö iltapalaa perheen kanssa, lukee lapselle iltasadun ja nukuttaa, pelaa nettishakkia, katsoo urheilua puhelimella ja viestittelee kavereille, katsoo vähän sarjaa mun kanssa, ripustaa pyykit, pesee hampaat, juttelee sängyssä mun kanssa, lukee kirjaa, menee nukkumaan, hyväilee mua hetken, nauttii mun kosketuksesta, nukahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehemme on töissä.

No sinun miehesi on kylläkin täällä. Olen muuten mies. 

Eka ex mies on virolaisen kaunottaren kanssa, toinen thaimaalaisen naisen, kolmas jonkun nuoren suomalaisen jolla tatuointeja.  Nykyinen mies huutaa mulle ja väittää että olisin pettänyt, vaikka ollaan vaan työkavereita toisen miehen kanssa ja sattuu vaan sama hotellihuone.

Töitä.

Tykkää ilta -ja yövuoroista. Itse myös vuorotöissä. Pelataan vapaapäivät mahdollisimman pitkälle yhtäaikaa. Ja lomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Pahoittelut, mutta onpa ikävä kuulla, että lapsesi rasittaa elämääsi. Kun nyt olet eronnut, ja sinulla on uusi suhdekin, niin oletan, että erosta on jo jonkin aikaa. Voisi luulla, että odottaisit lapsesi tuloa sinun luoksesi innokkaasti saati, että odotat koska voit viedä lapsen takaisin äidilleen.

Kyllä, nautimme lastenlastemme seurasta! Ihan kuten lastemmekin seurasta ennen ja nyt, mutta kun nuorin lapsi on lähes 30v ja vanhin yli 40v niin heidän kasvunsa ei vaadi enää meidän "ihasteluamme".

Meillä lapset olivat 24/7, pois lukien ainoastaan vanhempien lasteni satunnaiset tapaamiset isän luokse. Silti jaksoimme heidän kaikkien kanssa matkailla ja kiertää Suomen kaikki huvipuistot moneen kertaan. Joka kesä kävimme eri paikoissa useamman kerran. Olihan tämä kivaa meille vanhemmillekin ja mukavaa kun lapset välillä niitä vieläkin muistelevat. Niistä reissuista on paljon muistoja, hyviä ja huonompiakin kun aina ei haavereitta selvitty. 

En koe olevani mikään superäiti, mutta tuskin olisin 4 lapsen äiti jos lapset olisivat rasittaneet elämääni.

En osaa edes kuvitella, että miltä itsestäni (tai miehestäni) olisi tuntunut tuollainen lapseton aika. Mutta kukin tyylillään ja jaksamisensa mukaan. Mieluummin niin, että isä ja äiti jaksaa edes sen 50% ja sitten voi levätä, kuin että lapsi joutuisi asumaan ikävässä ilmapiirissä.

Uskon että olitte 24/7 lapsienne kanssa ja jaksoitte kiertää huvipuistot moneen kertaan. Hyvä te, olette rautaa! Antaisin papukaijamerkin ja taputuksen olkapäälle jos kohdattaisiin. Ja sun omat vanhemmat ne vasta jaksoikin. Kovat oli ajat, mutta hommia painettiin. Leipä oli tiukassa ja tuuli vihelsi nurkissa. Mutta kun tämä ei ole mikään kisa ja täällä ei oikeasti jaeta kunniakirjoja kuolinvuoteella. Mä olen rohkeasti niin itsekäs, että haluan vetää vanhemmuuden kivalla tavalla ja nauttia samaan aikaan myös niistä hyvistä vuosista itsenäisestikin niin, etten ole pelkästään isä. Olen myös mies. Mä haluan elämältä muutakin kuin isäroolin.

Sanot ettet osaa edes kuvitella, että miltä se lapseton aika olisi tuntunut. Niinpä. Tuo on juuri surullista. Sä et valitettavasti synny tänne uudestaan. Se mitä sulla jäi 100% perheomistautumisen takia elämättä, se jäi elämättä. Sä olisit voinut saada molemmat, mutta valitsit vain toisen. Valitsit, koska halusit olla sankari - vaikket häveliäisyyden takia kehtaa itseäsi superäidiksi kutsuakaan. Sä halusit koittaa olla kuten oma vanhempiesi sukupolvi. Mä taas mietin tän elämän eri vinkkelistä.

Miksi porukka alapeukuttaa tätä? Mieshän puhuu täyttä asiaa. Joskus elämä muuttuu ja tämä kuulostaa tosi hyvältä muutokselta

-sivustahuutelija

Sen takia, kun tuo on palstan vakiojankuttajan satu. Hän on ilmestynyt jo vuosia näihin avioliittoa ja eroja käsitteleviin ketjuihin kertomaan tuota tarinaansa, jota värittää kierros kierrokselta. Ei tässä vaiheessa kukaan enää usko häntä. Kuten tuossa jo joku aiemmin totesi, ei kukaan elämästään nauttiva ihminen päivystä täällä spämmäämässä tuollaista katkeraa tarinaa aina tilaisuuden tullen.

Lenkkeilee kanssani ja sitten “katsoo telkkaria” eli laittaa Netflixistä jonkun leffan ja nukahtaa samantien.

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Tottakai huomaa kun häiriöt poistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Pahoittelut, mutta onpa ikävä kuulla, että lapsesi rasittaa elämääsi. Kun nyt olet eronnut, ja sinulla on uusi suhdekin, niin oletan, että erosta on jo jonkin aikaa. Voisi luulla, että odottaisit lapsesi tuloa sinun luoksesi innokkaasti saati, että odotat koska voit viedä lapsen takaisin äidilleen.

Kyllä, nautimme lastenlastemme seurasta! Ihan kuten lastemmekin seurasta ennen ja nyt, mutta kun nuorin lapsi on lähes 30v ja vanhin yli 40v niin heidän kasvunsa ei vaadi enää meidän "ihasteluamme".

Meillä lapset olivat 24/7, pois lukien ainoastaan vanhempien lasteni satunnaiset tapaamiset isän luokse. Silti jaksoimme heidän kaikkien kanssa matkailla ja kiertää Suomen kaikki huvipuistot moneen kertaan. Joka kesä kävimme eri paikoissa useamman kerran. Olihan tämä kivaa meille vanhemmillekin ja mukavaa kun lapset välillä niitä vieläkin muistelevat. Niistä reissuista on paljon muistoja, hyviä ja huonompiakin kun aina ei haavereitta selvitty. 

En koe olevani mikään superäiti, mutta tuskin olisin 4 lapsen äiti jos lapset olisivat rasittaneet elämääni.

En osaa edes kuvitella, että miltä itsestäni (tai miehestäni) olisi tuntunut tuollainen lapseton aika. Mutta kukin tyylillään ja jaksamisensa mukaan. Mieluummin niin, että isä ja äiti jaksaa edes sen 50% ja sitten voi levätä, kuin että lapsi joutuisi asumaan ikävässä ilmapiirissä.

Uskon että olitte 24/7 lapsienne kanssa ja jaksoitte kiertää huvipuistot moneen kertaan. Hyvä te, olette rautaa! Antaisin papukaijamerkin ja taputuksen olkapäälle jos kohdattaisiin. Ja sun omat vanhemmat ne vasta jaksoikin. Kovat oli ajat, mutta hommia painettiin. Leipä oli tiukassa ja tuuli vihelsi nurkissa. Mutta kun tämä ei ole mikään kisa ja täällä ei oikeasti jaeta kunniakirjoja kuolinvuoteella. Mä olen rohkeasti niin itsekäs, että haluan vetää vanhemmuuden kivalla tavalla ja nauttia samaan aikaan myös niistä hyvistä vuosista itsenäisestikin niin, etten ole pelkästään isä. Olen myös mies. Mä haluan elämältä muutakin kuin isäroolin.

Sanot ettet osaa edes kuvitella, että miltä se lapseton aika olisi tuntunut. Niinpä. Tuo on juuri surullista. Sä et valitettavasti synny tänne uudestaan. Se mitä sulla jäi 100% perheomistautumisen takia elämättä, se jäi elämättä. Sä olisit voinut saada molemmat, mutta valitsit vain toisen. Valitsit, koska halusit olla sankari - vaikket häveliäisyyden takia kehtaa itseäsi superäidiksi kutsuakaan. Sä halusit koittaa olla kuten oma vanhempiesi sukupolvi. Mä taas mietin tän elämän eri vinkkelistä.

Miksi porukka alapeukuttaa tätä? Mieshän puhuu täyttä asiaa. Joskus elämä muuttuu ja tämä kuulostaa tosi hyvältä muutokselta

-sivustahuutelija

Ai että ensin tehdään lapsi ja sitten se onkin rasite? Eikö aikuinen ihminen tajua etukäteen, että se lapsi ei ole mikään lelu vaan vaatii aikuiselta aikaa, huolenpitoa ja rahan menoa.

Tämä kyseinen kirjoittaja vinkui, että aina oli ex-perheessä nakkisoppaa, mutta itse ei viitsinyt ruokaa laittaa. Kaikki oli vaan ikävää ja ahdistavaa. Nyt hänellä on ihanaa kun ei tarvitse katsella lasta kuin joka toinen viikko ja sekin on vähän liian pitkä aika.

Tätäkö pitäisi hurrata?

Iltapalaa.

Meillä mies runkkaa pornolle😥

Vierailija kirjoitti:

Iltapuuhia tai istuskelee keinutuolissa. Lueskelee.

Iltapuuhia eli päihteitä ja/tai pornoa. Kummallakaan ei kannata häiritä naisia.