Mitä teidän miehet tekee illalla?

Minun mieheni käy nukkumaan aikaisin. Kuuntelee sitten podcasteja sängyssä kuulokkeilla, kunnes nukahtaa.

Juo kaljaa ja kaivaa muniaan.

Mun mies puuhastelee autotallissa ja kävi äsken täällä sisällä pyörähtämässä, tais viedä roskat mennessään.

Runkulla kai tuo nytkin on tuolla...

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

Jäi mainitsematta, että meillä ei ikinä haissut nakkikeitto tuossakaan avioliitossa, joka päätyi eroon.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi näistä miehistä ja teen duunia koneen ääressä joka helvetin ilta... ja käyn välillä ihmettelemässä, mistä ne akat täällä vauvalla oikein puhuvat...

Miksi olet niin äkänen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Tämä on hyvä. Jos ero tulee, ei voi sanoa "tuli puskista". Meille miehille tällaiset asiat on väännettävä rautalangasta.

Sellaisesta miehestä kuuluu erota, joka ei oma-aloitteisesti tajua huolehtia omasta jälkikasvustaan.

Katsoo televisiota, yleensä kymmenen uutisten jälkeen tulee sänkyyn viereen. Siinä sitten katsellaan yhdessä jotain puhelimelta, jutellaan, halaillaan tms. 

Miehellä on opinnot kesken, joten arki-illat ja joskus viikonloputkin menevät pitkälti opintojen parissa. Joskus pitää vapaaillan viikolla ja silloin tulee mukaani lenkille ja sitten pelailee kanssani pleikkarilla tai katselee kun minä pelaan. Viikonloppuisin sitten tehdään iltaisin fiiliksen mukaan jotain spesiaalimpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Mun miehet napsauttaa ensin laminaatin ja listat olkkariin ja sen jälkeen mua. 

Tuplasti parempaa.

Kaikenlaista askaretta. Asensi lämmityksen koirankoppiin, auttaa monessa. 

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Oi niitä aikoja kun minun 1. mies oli juuttunut prseestään sohvaan kiinni.

Tousta se on nyksän kaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Ihme uhoamista omasta vapaa ehtoisesta valinnasta. Turhaan sä täällä riehut siitä, että menit lisääntymään, vaikka isän hommat ei kiinnosta, etkä niihin kykene täysipäiväisesti. Itse tein sen valinnan, etten lisäänny kun ei kiinnosta, joten ei ole tarvinnut tuollaisia vuodatuksia tänne ulvoa ja iltaisin voin tehdä ihan sitä mitä huvittaa vaimon kanssa tehdä. Eikä ole myöskään tarvinnut alkaa häntä haukkumaan ja vihaamaan, kun en ole vapaaehtoisesti hankkiutunut positiion mitä en halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Ihme uhoamista omasta vapaa ehtoisesta valinnasta. Turhaan sä täällä riehut siitä, että menit lisääntymään, vaikka isän hommat ei kiinnosta, etkä niihin kykene täysipäiväisesti. Itse tein sen valinnan, etten lisäänny kun ei kiinnosta, joten ei ole tarvinnut tuollaisia vuodatuksia tänne ulvoa ja iltaisin voin tehdä ihan sitä mitä huvittaa vaimon kanssa tehdä. Eikä ole myöskään tarvinnut alkaa häntä haukkumaan ja vihaamaan, kun en ole vapaaehtoisesti hankkiutunut positiion mitä en halunnut.

Ohis, mutta sä luet kyllä tosi valikoivasti. "isän hommat ei kiinnosta", kun toinen kertoo miten kokee olevansa parempi isä. Se että kokee vuoroviikkoisyyden parhaaksi ratkaisuksi on aika helvetin kaukana siitä, että isän hommat ei muka kiinnosta.

Seuraa pörssiä, syö meidän kanssa, käy kaupassa, lämmittää saunan, suunnittelee seuraavaa päivää (on yrittäjä). Jos ihmettelette että eikö hän urheile, niin kyllä urheilee, mutta aamuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Ihme uhoamista omasta vapaa ehtoisesta valinnasta. Turhaan sä täällä riehut siitä, että menit lisääntymään, vaikka isän hommat ei kiinnosta, etkä niihin kykene täysipäiväisesti. Itse tein sen valinnan, etten lisäänny kun ei kiinnosta, joten ei ole tarvinnut tuollaisia vuodatuksia tänne ulvoa ja iltaisin voin tehdä ihan sitä mitä huvittaa vaimon kanssa tehdä. Eikä ole myöskään tarvinnut alkaa häntä haukkumaan ja vihaamaan, kun en ole vapaaehtoisesti hankkiutunut positiion mitä en halunnut.

Ohis, mutta sä luet kyllä tosi valikoivasti. "isän hommat ei kiinnosta", kun toinen kertoo miten kokee olevansa parempi isä. Se että kokee vuoroviikkoisyyden parhaaksi ratkaisuksi on aika helvetin kaukana siitä, että isän hommat ei muka kiinnosta.

Miten itse tulkitsen lauseen "helppoa, kun ei ole lasta rasittamassa elämää". Sitä  voi lässyttää vaikka mitä omasta kokemuksestaan isänä olostaan, mutta käytetyt lauseet ja tuo tuon lainaamasi kirjoittajan huomio (täysin turhasta) uhosta kyllä kertovat kaiken oleellisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo telkkaria. Mulkaisee v**maisesti jos pyydän auttamaan lapsen iltatoimissa/nukuttamisessa. On tosin alkanut petraamaan kun totesin yksinkertaisesti että mulla varmaan parempi alkaa etsimään lapsen kanssa asuntoa kun ei taida edes huomata jos meitä ei olisikaan. 

Voi olla että oli läppä, mutta niin varmaan oikeasti olisi. Muistan kun itse elin tuota perhehelvettiä. Vitulliset nakkikeitot, näkkileivät, iltaitkut ja pihtaava muija kotihousuissaan valittamassa miksen muistanut tuoda kaupasta pilttipatukoita välipalaksi. 🤯 Libidoni surkastui, tuli masennusta ja alkoi tehdä mieli juoda kaljaa joka ilta. Elämäni oli aivan paskaa, vaikka toki se on tabu sanoa näin ääneen. Noiden vuosien läpi rämmittiin, kunnes parisuhde päättyi eroon. Onneksi 💖 Otettiin viikkosysteemi ja helvetti että helpotti. Nyt joka toinen viikko saan mennä miten lystään. Pelata, juoda kaljaa ja viettää romanttista aikaa uuden (nuoremman) naisystäväni kanssa. Seksiä on paljon ja se on hyvää. Sitten kun viikko on kerätty aikuisten energiaa, niin olen viikon lapsen kanssa. Kiva kun saa itse tehdä säännöt. Ei ole nakkikeittoa, vaan jotain valmista kaupasta. Kukaan ei mussuta pilttipatukoista ja loppuviikosta jos tuleekin fiilis, että huh... no kohtahan se alkaakin jo taas äitiviikko ja saa itse treenata vaikka iltamyöhään ja vetää seksimaratonin pitkälle yöhön.

Lämmin suositus lasten vanhemmille: erotkaa. Veikkauksen slogania lainatakseni: "elämä voi muuttua". Ainakaan miehelle tuossa perhehelvetissä ei ole mitään voitettavaa. Ei yhtään mitään. Lupaan jokaiselle miehelle, että sä olet parempi isä kun eroat. Ja bonuksena sä saat elämäsi takaisin sieltä nakkikeitolta haisevasta tunkkaisesta asunnosta, missä pyörii pelkästään pikku kakkonen.

Olen kokenut kummatkin eli huonon ja hyvän avioliiton.

Ensimmäinen oli huono kun silloinen mies kuvitteli olevansa yksi lapsista, joita oli 2. Ei osannut tarttua mihinkään hommaan käskemättä vaikka tiskivuori olisi kaatunut tiskipöydältä syliin. Minä taas en aikuista ihmistä käske, joten tein kotityöt niin kauan kuin jaksoin. Muutama vuosi siihen meni ja erosimme. Ei se mies kuitenkaan kovin hyväksi isäksi silloinkaan muuttunut! Lasten ja isän tapaamiset peruuntuivat usein kun isällä oli muita, tärkeämpiä, menoja.

Nykyinen mieheni taas on ollut oikeasti isä lapsilleen (2). 4 lapsen (vanhimmat lapseni olivat tuolloin teinejä) perheessä mieheni osallistui perhe-elämään. Tein mielelläni kotityöt kun mies touhusi lasten kanssa. Jostain kumman syystä liitto, jossa kummatkin osallistuvat, toimii hienosti! Nykyään saammekin nauttia lastenlasten kasvun seuraamisesta, mutta viihdymme kaksinkin oikein hienosti!

Itseäni jäi ihmetyttämään, että jos sinua häiritsi ainainen nakkikeitto, että mikset sitten tehnyt mieleistäsi ruokaa koko perheelle? Ai niin, tehän erositte, eli ilmeisesti et osallistunut? Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta.

"Ikävää, että jaksat lastasi kerrallaan vain vajaan viikon jos loppuviikosta jo haaveilet viikon loppumisesta."

Niin tuo on tabu, kuten jo sanoin. Ja kun elää perhehelvettiä läpi, ei tuota edes sillä tavalla osaa ajatella. Sun hermosto on koko ajan ylivirittynyt. Se on sitä ihan 24/7. Tällöin hermosto ikään kuin tottuu siihen ja alkaa pitää ylivirittynyttä stressitilaa normaalina olotilana. Ihminen huomaa vasta hermoston rauhoituttua, että noin ei olisi koskaan edes kuulunut elää. Ihminen muuttuu jatkuvassa ylivirittyneisyyden stressitilassa kärttyisäksi, äkäiseksi, väsyneeksi ja vetäytyneeksi. Usein vasta kun ihminen ehtii isovanhemman rooliin voi kuulla heidän sanovan, että miten ihanaa onkaan, kun voi nauttia lapsenlapsista. Ei tarvitse olla 24/7 siinä härdellissä ja ettei enää jaksaisikaan, vaan saa vain lapsia sopivina annoksina. Niin... minusta on sääli jos sitä pitää odottaa isovanhemmuuteen saakka.

Teinkö minä kotiruokia essu päällä pikku kakkosen lomassa? En tehnyt. Koko helvetin konsepti ahdisti. Mä olisin ostanut kaupasta jotain helppoa ja valmista, mutta ei sekään tuota jatkuvaa stressiä olisi silti poistanut. Ei sitä poista mikään muu kuin se, että saa sitä omaa aikaa riittävästi. Viikkovanhemmuus on paras keksintö sitten tulen ja pyörän keksimisen. Isäviikolla jaksan touhuta lapsen kanssa, jaksan viedä kesällä lintsille, talvella superparkkiin ja auttaa läksyissä. Ihan oikeasti tosi hyvät energiat Mutta se vaatii vastapainona sen joka toisen viikon, kun saan elää täysin vapaana herrana. Treenaan myöhään, notkun salin saunassa joskus ilta kympiltä ja käyn vaikka helvetti Prismassa keskellä yötä jos sattuu huvittamaan. Uuden naisystävän kanssa katsellaan Netflixiä, harrastetaan spontaania seksiä (ajatella) ja lähdetään vaikka pitkälle viikonlopulle Pariisiin. Helppoa, ei ole lasta rasittamassa elämää. Tää on niin win-win, että en vain keksi miten tätä ei tekisi jokainen mies.

Ihme uhoamista omasta vapaa ehtoisesta valinnasta. Turhaan sä täällä riehut siitä, että menit lisääntymään, vaikka isän hommat ei kiinnosta, etkä niihin kykene täysipäiväisesti. Itse tein sen valinnan, etten lisäänny kun ei kiinnosta, joten ei ole tarvinnut tuollaisia vuodatuksia tänne ulvoa ja iltaisin voin tehdä ihan sitä mitä huvittaa vaimon kanssa tehdä. Eikä ole myöskään tarvinnut alkaa häntä haukkumaan ja vihaamaan, kun en ole vapaaehtoisesti hankkiutunut positiion mitä en halunnut.

Ohis, mutta sä luet kyllä tosi valikoivasti. "isän hommat ei kiinnosta", kun toinen kertoo miten kokee olevansa parempi isä. Se että kokee vuoroviikkoisyyden parhaaksi ratkaisuksi on aika helvetin kaukana siitä, että isän hommat ei muka kiinnosta.

Miten itse tulkitsen lauseen "helppoa, kun ei ole lasta rasittamassa elämää". Sitä  voi lässyttää vaikka mitä omasta kokemuksestaan isänä olostaan, mutta käytetyt lauseet ja tuo tuon lainaamasi kirjoittajan huomio (täysin turhasta) uhosta kyllä kertovat kaiken oleellisen.

Sinä kyllä tulkitset omiasi. Mulle isänä olo on oikein mieluisaa joka toinen viikko. Mutta ei joka viikko. Jos sä sanot että tykkäät konjakista, niin pitäisikö mun tässä pöyristyä että mitä sä sitä joka päivä juot - maksa hajoaa. Mä en kaipaa lasta joka viikko palloksi jalkaan. Tahdon aikuisten aikaa, reissata, juhlia, treenata ja leikkiä bdsm-leikkejä nuorikkoni kanssa ilman että vekara on jalassa kiinni. Mutta sitten kun tulee iskäviikko, niin tottakai sekin on kivaa. Pointti että kun se ei ole sitä koko ajan.