Koirankasvattajien omituiset ruokauskomukset

Vierailija kirjoitti:

Meidän koirat söivät sitä mitä ihmisetkin.  Puurosta perunaan ja paistista muikkuun.  Ei koskaan mitään koiranruokaa.  Elivät vanhoiksi virkeinä ja erittäin terveinä.  

Tämä on näitä samoja juttuja kuin että joku on elänyt erittäin virkeänä yli 90-vuotiaaksi vaikka on röökannut kuin korsteeni tai ollut aina viinaan menevä. Kyllä näitä tosiaan on, hyvät geenit, tuuri yms. Mutta ei voi kyllä yleiseksi suositukseksi tuollaista ruokavaliota suositella. Eikä aivan varsinkaan kasvaville pennuille. Ja mitä isompi rotu, sitä suurempi riski.

Huoh. Ruokinta riippuu täysin koiran rodusta ja kasvattaja tietää kyllä parhaiten. Siksi on erilaisia ruokintaohjeita. Kun otatte pennun, noudattakaa ehdottomasti sen kasvattajan ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

En ehkä sanoisi, että tekee niin kuin itsestä parhaalta tuntuu, koska jonkun mielestä parhaalta tuntuu syöttää koiralle kaurapuuroa ja ihmisten ruuanjämät. Mutta tämä huomio kasvattajista ja heidän uskomuksista on kyllä taivaan tosi. Itse olen todennut hyväksi tavaksi sen, että aloittaa samalla ruualla mitä pentu on aiemmin syönyt, ja jos se ei sovi pennulle, niin kokeilee jotain muuta valmista täysravintoa, jota ei nyt ihan millään 2e/kg hinnalla myydä lähikaupassa. Pennulle muutenkin mieluummin laadukasta ja lihaisaa ruokaa kuin ihan halpis höyhen-vehnäjauhonappula. 

 

Jos on lahjoja matematiikassa ja biologiassa ym. luonnontieteissä ja osaa hakea tietoa tieteellisistä julkaisuista ja virallisista suosituksista niin voi itse koostaa raakaruokintaan ruokavalion, mutta netin neuvoilla koostettavat raakaruokinnat on 99 % päin mäntyä Suomessa ja ulkomailla.

Pennulle on puolivuotiaaksi asti ruokittava vain eläinkaupasta saatavalla nappulalla ! Ei millään kaupasta ostetulla.

Itse ainakin osaan perustella suosittelemani kuivaruoan. 

Jos syöttää pelkästään tai pääsääntöisesti raakaruokaa niin nimenomaan on tärkeää myös vitamiinien ja ravintoaineiden saanti, joten siinä ymmärrän todella tarkatkin ohjeet. Kasvattajalla nyt vaan yleensä on sitä kokemusta ja tietoa enemmän kuin tyypillisillä pennunostajilla.

Ja ne, joskus turhan tarkoiltakin vaikuttavat, hoito-ohjeet annetaan osittain myös sen kasvattajan aika kovan vastuun takia, että ainakaan annettujen ohjeiden noudattamatta jättämistä seuraavista mahdollisista ongelmista ei kasvattaja joudu korvausvastuuseen.