Lue keskustelun säännöt.
Työelämä ahdistaa :(
13.09.2026 |
Opiskelin hölmöä alaa, jolla ei ole töitä tarjolla. Oma oikea intohimon kohde ei työllistä, joten ajattelin että valitsen ns. "oikean" ammatin, joka liippaa läheltä. No, tajusin sitten että ajatus tuon työn todellisuudesta inhottaa enkä saa aikaiseksi hakea noitakaan paikkoja, koska se tuntuu vain väärältä. Taidot ja näytötkään ei kai oikein riitä.
Pelottaa, että olen tuhlannut ainoan mahdollisuuteni kouluttautua, koska ensikertalaisuutta ei nyt enää ole ja opintotuet melkein käytetty. Enkä oikein keksi mitään koulutusta vaatimatonta työtä, jossa jaksaisin pitkään. On vaikea suunnata mielenkiintoa asioihin, jotka eivät kiinnosta tai tunnu merkityksellisiltä, ja työssä kuin työssä kuitenkin pitäisi kiinnostaa sen verran, että jaksaa oppia tarvittavat asiat ja hoitaa tehtävät kunnialla.
Musta tuntuu, että työn pitäisi olla mielekästä, koska en jaksa sen ohella tehdä yhtään mitään. Aina kun oon ollut töissä, mulla ei ole ollut sosiaalista elämää eikä harrastuksiakaan jaksa ikinä, kun työssäkäyminen vie kaikki energiat. En ole edes jaksanut hakea uutta työtä, vaikka määräaikaisen loppuminen on ollut tiedossa. Koulussa vähän sama, että mitään muuta ei sen ohella jaksa. Siksi huolettaa se, jos uusien opintojen ohella pitäisi käydä töissä. Haluaisin vaan työn, joka tuntuu niin merkitykselliseltä, että se korvaisi muun elämän puutteen.
Kohtalotovereita? Neuvoja?
Kommentit (4)
Se mitä opiskelit ei sido sinua tiettyyn ammattiin. Voit hakea junior tai mitä vaan muita kokemusta vaatimattomia tehtäviä (melkein) miltä alalta tai yrityksistä. Sitä kautta sitten voi rakentaa omaa osaamistaan joko olemalla pitkään firmassa, jolloin työtehtävät ja osaaminen kasvaa tai sitten vaihtamalla aina tasaisin väliajoin johonkin toiseen positioon, toisessa firmassa. Paljon on ihmisiä eri töissä kuin mihin opiskeli.
Tiedän että helpommin sanottu kuin tehty työtilanteesta johtuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa. Työ on minulle vain pakollinen paha.
Muakaan ei tavallaan haittaisi, vaikka työ olisikin elämässä vain pakollinen paha, jos jaksaisin sen ohella rakentaa myös muuta merkityksellistä. Mut on vaan ilmeisesti kirottu niin helposti kuormittuvalla hermostolla, ettei energiaa riitä muuhun. En tiedä, onko niin helppoja töitä olemassakaan, että jaksaisin tehdä sen ohella niitä juttuja mitkä kiinnostaa ja pitää yllä fyysinen kunto, sosiaalinen elämä, suhde, mahd. lapset ja lemmikit... Masentaa hitosti ajatus, että pitäisi raataa merkityksettömässä työssä rahan takia ja yhtäkkiä tajuaakin olevansa keski-ikäinen, jonka elämä on mennyt ohi. :(
AP
En osaa auttaa. Työ on minulle vain pakollinen paha.