Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa kun kohta pimene jo klo 16!
Kommentit (33)
Häh? Ei todellakaan pimene klo 16.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenkkeilen mieluummin valoisassa. Harmi, kun taas pimenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro itsestäsi, millainen olet. Sinun täytyy olla poikkeuksellisen hilpeä ja muutenkin erikoinen, koska normaali-ihminen tarvitsee päivänvaloa mm. mielialasyistä ja monista fyisologisista syistä. Päivänvalo liittyy mm keskittymiseen, jopa verensokeritasoon. Juuri siksi monet esim. masentuvat, kun valoisuus vähenee.
En ole AP, mutta mullekin sopii viileys ja pimeys paremmin. Oon energisempi, nukun ja jaksan paremmin. Semmonen rauha ja tyyneys laskeutuu aina syksyisin ilmojen mukana.
Ihan mukavaa ja hauskaa seuraa olen, tosin melankoliaan taipuvainen ja keväät on vaikeimpia, mutta osaan iloita kun muut nauttii.
Itse en taas yhtään ymmärrä, mitä ihmeen kivaa on kun valo alkaa ampumaan jo alkuvuodesta ja miten ihmeessä helteistä nautitaan, mutta niin meitä vaan on erilaisia :) toivois, että jokainen saa nauttia vuodenajastaan.
Miksi kaikkien muuten pitäisi olla "normaaleja" ja miksi se "normaali" on kesäihminen?
Pitäskö siitä välittää jos ei ole umpinormaalin perus Pirkon mielestä "normaali"?
Normaalius on kyllä ihan lääketiteen taholta määritelty monissa asioissa. Kuten jo mainittu, niin valoa tarvitaan niin mielen toimintaan kuin fyysisisiin toimintoihinkin. Se ei siis ole perus Pirkon mielipide- ja makukysymys, tarvitseeko ihminen valoa ja kuinka paljon sitä pitäisi saada.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ilkeä kulkea ulkona päivänäöllä?
Normaalit ihmiset ovat päivällä töissä. Jos eivät ole vuorotöissä.
Ihanaa mennä nukkumaan alkuillasta neljän jälkeen, kun on tullut pimeää, ja nukkua aamupäivään asti, jolloin aamu kalpeana kajastaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Mulla on aina pimennysverhot kiinni ikkunoissa koska en halua että päivänvalo pääsee sisälle ,mulla ei ole tarvetta nähdä ulos eikä kenelläkään ole tarvetta nähdä sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Syksyisin minulle iskee "kaamosmasennus", pakko matkustaa pariksi viikoksi jonnekin aurinkoiseen, lämpimään paikkaan. Aurinko parantaa mielialaani.
Oot mun sielunsisko...Lämpöön..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meikälle passaa kaikki säät :)
No, hirmumyrskyt ja muut katastrooffit ei tietenkään ole kivoja mutta satoi tai paistoi, ihan sama.
Sehän on vain ulkoinen tila tuo sää, tärkeintä on sisäinen seesteisyys ja lounatuuli.
Aivan ihanaa iltapäivä ja aamupäivä pimeydet.
Kaikkialle saa tarvittaessa valoja niin ei pitäisi haitata.
Keinovalo ei vastaa auringonvaloa, mutta kirkasvalolampun käyttö voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro itsestäsi, millainen olet. Sinun täytyy olla poikkeuksellisen hilpeä ja muutenkin erikoinen, koska normaali-ihminen tarvitsee päivänvaloa mm. mielialasyistä ja monista fyisologisista syistä. Päivänvalo liittyy mm keskittymiseen, jopa verensokeritasoon. Juuri siksi monet esim. masentuvat, kun valoisuus vähenee.
Masennus on kylläkin yleisintä keväällä ja silloin myös eniten itsemurhia että.
Vain sanonnoissa. Olen siitä 500% varma että keväästä ja nimenomaan valosta saa 99,9% ihmisistä enemmän energiaa
Älä ole 500% varma. Suunnilleen yhtä paljon esiintyy masennusta keväällä kuin talvella, kaamosmasennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro itsestäsi, millainen olet. Sinun täytyy olla poikkeuksellisen hilpeä ja muutenkin erikoinen, koska normaali-ihminen tarvitsee päivänvaloa mm. mielialasyistä ja monista fyisologisista syistä. Päivänvalo liittyy mm keskittymiseen, jopa verensokeritasoon. Juuri siksi monet esim. masentuvat, kun valoisuus vähenee.
Masennus on kylläkin yleisintä keväällä ja silloin myös eniten itsemurhia että.
Kun luonto herää eloon ja muut ihmiset piristyvät, masentunut kokee usein jäävänsä ulkopuolelle. Sosiaalinen paine ilon ja energisyyden kokemisesta luo voimakkaan ja kipeän ristiriidan oman sisäisen tyhjyyden kanssa. Tämä voi syventää toivottomuuden ja eristyneisyyden tunnetta.
Valo estää unihormoni melatoniinin eritystä ja univaje puolestaan heikentää henkistä sietokykyä ja impulssikontrollia.
Valo muuttaa aivojen serotoniini- ja dopamiinitasoja äkillisesti. Joidenkin ihmisten aivot reagoivat tähän muutokseen poikkeavasti, mikä voi syventää masennusta.
Valon lisääntyminen keväällä lisää itsetuhoisuutta pääasiassa siksi, että valo lisää ihmisen fyysistä toimintatarmoa ja aloitekykyä nopeammin kuin se korjaa masentunutta mielialaa. Tämä biologinen ja psykologinen epäsuhta luo tilanteen, jossa vaikeasti masentuneella henkilöllä on yhtäkkiä enemmän energiaa toteuttaa itsetuhoisia ajatuksiaan.
Tämmöisiä löytyi selityksenä, miksi keväällä lisääntyvä valo vaikuttaa joihinkin näin.
En tiedä muiden syistä ja vaikuttimista, mutta fakta on, että minä ainakin rakastin pimeää vuorokauden- ja vuodenaikaa, kun olin okkultismissa ym. pimeyden prinssin asioissa mukana, piristyin aina iltaa kohden ja valvoin yömyöhäiseen. Siinä maailmassa myös toimitaan paljon juuri pimeään aikaan, koska pimeyden voimat ovat aktiivisimmillaan silloin. Esimerkiksi kesän valoisuus oli usein vaikeaa minulle. Mutta uskoontultuani, kun Jeesus siirsi minut valon valtakuntaan, aloin rakastaa myös ihan valoisuutta, päivänvaloa, valoisaa vuodenaikaa ja aurinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin rakastan pimeitä iltoja. Terassilla lyhdyt näkyvät nyt kunnolla. Illalla lenkki koiran kanssa on jotenkin jännä kun on vähän väkeä ja hämärää. Pieni sadekaan ei haittaa, me nautitaan syksystä. Ja tykkään myös kunnon myrskyistä. Se mitä inhoan eniten on LIUKKAUS. Ja ne ajat ovat edessä. Lunta toivon mutta jäiset kadut ovat kammotus.
Ei ole.
Kaipaan aurinkoa..
N 64