Miten pitää huoli etteivät omaiset näe kuoleman jälkeen pornolehtiäni ja -elokuviani?

Minusta jotenkin tuntuu että väki kuvittelee kuolemansa jälkeenkin elävänsä ikuisesti, harmitellen siellä jossain kun joku kaivelee diltojasi kaapistasi kämppääsi siivotessaan.

Vierailija kirjoitti:

Heitä roskiin ne nyt kun vielä voit 

Parempi on myydä vielä kun voi. Pornolehdet nousevat arvoonsa kun sähkö on kallista tai sitä ei ole saatavilla. Vhs kaseteista porno on melkein ainoa laji mikä menee vielä kaupaksi. Pelkästä myynti otsikosta saa hyvän mielen. Myydään mittava porno kokoelma. Kyllä tuosta useampi pahoittaa mielensä. 

H e l v e t i n luuseri, älä pidä kotonasi asioita joita läheiset ei saisi kuolemasi jälkeen löytää.

Älä muutenkaan ylipäätään tee elämässäsi asioita, joita häpeät jo nyt!

T: minä elän niin, ettei tarvi hävetä sitten kun kuolen (vaikka kaikki tekemiseni eivät läheisteni kanssa samaan arvomaailmaan menekään, mutta omaani menevät ja se riittää, ei tarvitse hävetä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielunveli. En murehdi kuolemaa, vain sitä syntistä materiaa joka jää kaappiini. Tässä olisi hyvä bisnesidea. Tiimi joka käy hävittämässä ilmoittamani hävyttömyydet ennen kuin sukulaiset käyvät penkomassa.

Mitä väliä sillä sinulle enää sitten on kun olet kuollut, ihan sama. Minullakin on seksinukke kaapissa ja voin kuolla hetkenä minä hyvänsä. Mutta se on ihan sama vaikka olen muille joku seksipervo kun itse olen kuollut eikä tartte enää hävetä.

Ihmisen ego on jännä, huolehtii suuresti sitä asiaa ettei tarvisi kuoleman jälkeen hävetä mitään ja jättää tänne mahdollisimman edustavat kulissit itsestään.

No, entäs jos lapset ja lastenlapset alkavat inhota edesmennyttä.  Eivät hyväksy millään edesmenneen elämäntapoja ( nautinta) On sitten huonossa maineessa eikä kukaan halua muistaa enää millään tavoin.

Sekö sitten kuolleena harmittaa suuresti?

Ei tietenkään kuollutta harmita ei suututa, mutta jos eläessään tajuaa, että jälkipolvi näkee millainen hän on oikeasti ollut ja alkaa sitten halveksimaan. Se voi olla monelle paha kun alkaa sitä miettimään. Millaisen kuvan jätän läheisilleni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielunveli. En murehdi kuolemaa, vain sitä syntistä materiaa joka jää kaappiini. Tässä olisi hyvä bisnesidea. Tiimi joka käy hävittämässä ilmoittamani hävyttömyydet ennen kuin sukulaiset käyvät penkomassa.

Mitä väliä sillä sinulle enää sitten on kun olet kuollut, ihan sama. Minullakin on seksinukke kaapissa ja voin kuolla hetkenä minä hyvänsä. Mutta se on ihan sama vaikka olen muille joku seksipervo kun itse olen kuollut eikä tartte enää hävetä.

Ihmisen ego on jännä, huolehtii suuresti sitä asiaa ettei tarvisi kuoleman jälkeen hävetä mitään ja jättää tänne mahdollisimman edustavat kulissit itsestään.

No, entäs jos lapset ja lastenlapset alkavat inhota edesmennyttä.  Eivät hyväksy millään edesmenneen elämäntapoja ( nautinta) On sitten huonossa maineessa eikä kukaan halua muistaa enää millään tavoin.

Sekö sitten kuolleena harmittaa suuresti?

Ei tietenkään kuollutta harmita ei suututa, mutta jos eläessään tajuaa, että jälkipolvi näkee millainen hän on oikeasti ollut ja alkaa sitten halveksimaan. Se voi olla monelle paha kun alkaa sitä miettimään. Millaisen kuvan jätän läheisilleni. 

Edelleen, miksi se haittaisi sinua kuolleena? Kun oikein miettimään alkaa niin voi tajuta että asialla ei ole mitään merkitystä.

Päiväkirja tai unimerkinnät?

Mitä väliä?

Kun tunnet että slaagi on tulossa niin heität ne alakerran naapurin parvekkeelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielunveli. En murehdi kuolemaa, vain sitä syntistä materiaa joka jää kaappiini. Tässä olisi hyvä bisnesidea. Tiimi joka käy hävittämässä ilmoittamani hävyttömyydet ennen kuin sukulaiset käyvät penkomassa.

Mitä väliä sillä sinulle enää sitten on kun olet kuollut, ihan sama. Minullakin on seksinukke kaapissa ja voin kuolla hetkenä minä hyvänsä. Mutta se on ihan sama vaikka olen muille joku seksipervo kun itse olen kuollut eikä tartte enää hävetä.

Ihmisen ego on jännä, huolehtii suuresti sitä asiaa ettei tarvisi kuoleman jälkeen hävetä mitään ja jättää tänne mahdollisimman edustavat kulissit itsestään.

No, entäs jos lapset ja lastenlapset alkavat inhota edesmennyttä.  Eivät hyväksy millään edesmenneen elämäntapoja ( nautinta) On sitten huonossa maineessa eikä kukaan halua muistaa enää millään tavoin.

Sekö sitten kuolleena harmittaa suuresti?

Ei tietenkään kuollutta harmita ei suututa, mutta jos eläessään tajuaa, että jälkipolvi näkee millainen hän on oikeasti ollut ja alkaa sitten halveksimaan. Se voi olla monelle paha kun alkaa sitä miettimään. Millaisen kuvan jätän läheisilleni. 

Edelleen, miksi se haittaisi sinua kuolleena? Kun oikein miettimään alkaa niin voi tajuta että asialla ei ole mitään merkitystä.

Niin väki ei tunnu hiffaavan että puhutaan kuolemanjälkeistä ajasta kun omaiset löytää ne likaiset salaisuudet. Minkä ihmeen takia se nyt muka kauheasti haittaa silloin kun itse on kuollut ja oman elämän aikana ne pysyy salassa ja ihmiset arvostaa. Kuoleman jälkeenhän se on aivan se ja sama kun itse ei ole enää olemassa ja häpeämässä. Jotenkin en saa kiinni tästä logiikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielunveli. En murehdi kuolemaa, vain sitä syntistä materiaa joka jää kaappiini. Tässä olisi hyvä bisnesidea. Tiimi joka käy hävittämässä ilmoittamani hävyttömyydet ennen kuin sukulaiset käyvät penkomassa.

Mitä väliä sillä sinulle enää sitten on kun olet kuollut, ihan sama. Minullakin on seksinukke kaapissa ja voin kuolla hetkenä minä hyvänsä. Mutta se on ihan sama vaikka olen muille joku seksipervo kun itse olen kuollut eikä tartte enää hävetä.

Ihmisen ego on jännä, huolehtii suuresti sitä asiaa ettei tarvisi kuoleman jälkeen hävetä mitään ja jättää tänne mahdollisimman edustavat kulissit itsestään.

No, entäs jos lapset ja lastenlapset alkavat inhota edesmennyttä.  Eivät hyväksy millään edesmenneen elämäntapoja ( nautinta) On sitten huonossa maineessa eikä kukaan halua muistaa enää millään tavoin.

Sekö sitten kuolleena harmittaa suuresti?

Ei tietenkään kuollutta harmita ei suututa, mutta jos eläessään tajuaa, että jälkipolvi näkee millainen hän on oikeasti ollut ja alkaa sitten halveksimaan. Se voi olla monelle paha kun alkaa sitä miettimään. Millaisen kuvan jätän läheisilleni. 

Edelleen, miksi se haittaisi sinua kuolleena? Kun oikein miettimään alkaa niin voi tajuta että asialla ei ole mitään merkitystä.

Täytyy todeta, että jos eläessään olisin tehnyt ns pahamaineista, vaikka katsonut pahaa pornoa,  lapsipornoa ( jotain sairasta)  tms ja se tulis ilmi kuoleman jälkeen, niin tiedän että lapset ja lastenlapset suunnilleen suuttuvat ja eivät ikinä halua millään tavoin muistaa että olen ollut olemassa. Sellasta kohtaloa en haluis. Eiköhän suurin osa halua että hänestä jää kaunis muisto jälkipolville. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tunnet että slaagi on tulossa niin heität ne alakerran naapurin parvekkeelle

Ensihoitajat löysivät sydänkohtauksen saaneen miehen parvekkeelta. Samalla löytyi kymmeniä muovipussillisia pornolehtiä parvekkeelta ja sen läheltä.

Minulla on seksileluja laatikossa. Siellä on pilluja, perseitä, suita, lantioita ja torsoja sekä väristimiä ja sellainen ovenkahva, joka tungetaan perseeseen eturauhasta hieromaan. Kuumottaa kyllä ajatella jos joku löytäisi ne.