Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jättää mieheni - hänellä alkava muistisairaus
12.09.2026 |
Äitini on hoitanut dementoitunutta isääni yli 10v. Isälle on etsitty paikkaa hoitokodista, mutta on kuulemma liian hyväkuntoinen. Isää ei kuitenkaan voi jättää yksin ollenkaan, äiti on isän vartija ja koti on äidille vankila. Äidillä ei ole ollut omaa elämää koko sinä aikana, kun isä on sairastanut. Asun 450 km päässä, enkä pysty auttamaan.
Nyt huomaan 58v miehelläni samoja oireita, kuin isälläni oli, kun hän sairastui dementiaan.
En kestä ajatusta, että joutuisin itse samaan tilanteeseen kuin missä äitini elää.
En kestä.
Kommentit (467)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus on asia, joka koskettaa myös puolisoa tosi syvästi. Alkuvaiheessa muistisairaan kanssa vielä pärjää, mutta kun tullaan siihen vaiheeseen, että häntä joutuu koko ajan vahtimaan, joutuu ehkä yölläkin valvomaan eri syistä hänen takiaan tai muistisairas alkaa olla aggressiivinen, niin silloin on etsittävä hänelle hoivapaikka.
Hyvä tuttavani sinnitteli liian pitkään muistisairaan miehensä kanssa kotona. Hän ei lopulta jaksanut enää mitään, koska ei saanut yölläkään nukuttua. Hän ei voinut lähteä minnekään, ennen kuin sai jonkun vahtimaan miestään. Mies oli toisinaan aggressiivinen, löi tuttavaani, eikä suostunut pesulle.
Tuota oli jatkunut jo kauan. Sitten huoli-ilmoitusten kautta ja tuttavalle järkeä puhumalla, mies saatiin hoitopaikkaan.
Älkää antako tilanteen mennä liian pitkälle. Vaikka muistisairas on rakas ihminen, niin hän on muuttunut niin paljon, ettei ole syytä omaa terveyttään uhrata hänen takiaan. Parempi, että käy häntä sitten katsomassa hoivakodissa.Aloittajaa ei ainakaan voi syyttää liian pitkään jaksamisesta. Miehellä ei ole edes todettu muistisairautta, niin aloittaja on jättämässä hänet ja toteaa ettei jaksa. :D
Ennen diagnoosia tulee monenlaista sähläystä ja laiminlyöntiä, käytöshäiriöitä jne.
Puoliso voi olla jo todella väsynyt siinä vaiheessa kun virallinen diagnoosi tulee ja tuolloinkaan ei vielä olla lähelläkään laitospaikkaa.
Olen tavannut muistisairaita ja heidän omaisiaaan työssäni sairaanhoitajana ja usein puoliso kertoo että sairastunut kävi pitkään vielä töissä, pärjäsi siellä jotenkin autopilotilla. Kotona sen sijaan käytös oli muuttunutta, aloitekyvyttömyyttä, jankutusta, ärtyneisyyttä, puhumattomuutta, passiivisuutta, epäluuloisuutta. Ja kaikki tuo ennen kuin mitään muistiin liittyvää oli edes nähtävissä.
Eräs puoliso kertoi, että kun varsinainen unohtaminen alkoi se oli lähes helpotus, jankkaaminen ja passiivisagressiivinen epäluuloinen kyräily loppui silloin.
Muistisairaudet ovat julmia ja armottomia ja rankkoja läheisille. Ei sairastunut tajua käyttäytyvänsä tavoilla, jotka ovat satuttavia ja raskaita perheenjäsenille ja sairaudentunnottomuus on tavallista alkuvaiheessa.
Hoitaminen itse kotona ei todellakaan ole hyvä vaihtoehto, siinä on kahta kaksi hoidontarpeessa olijaa. Sairastuneella voi vielä olla pitkäänkin raavaan aikuisen voimat, mutta ei mitään käsitystä siitä miten säädellä niitä. Luonteen ei niin ihanat puolet tulevat korostetusti esiin empatiakyvyn ja tietynlaisten suodattimien kadotessa. Jos terve puoliso on vielä työelämässä, miten hoitaminen ja työnteko onnistuvat? Muistisairas ei pärjää yksin. Omaishoidon tuki on niin pieni, että sillä ei elä.
Hirveän raskas tilanne ja päätökset joutuu terve puoliso tekemään yksin. Paljon voimia Ap ja kaikki muut samassa tilanteessa olijat!
Aloittajan miehen muistihäiriöt johtuvat todennäköisemmin kilpirauhasen toimintahäiriöstä, B12-vitamiinin puutoksesta, sydämen vajaatoiminnasta, hoitamattomasta uniapneasta tai masennuksesta.
58-vuotiaana sairastuminen etenevään muistisairauteen on varsin harvinaista.
No olipa muuttuneen käytöksen ja unohtelemisen taustalla mitä tahansa ja kun mies ei sinne lääkäriinkään mene, ei Aloittajalla ole mitään velvollisuutta jäädä tuota touhua katselemaan.
Voi olla b-vitamiinien puutos, voi olla muistisairaus, voi olla masennus, voi olla neuroepätyypillisyyttä, joka ikääntyessä on voimistunut, voi olla ihan vain vanhenemista, voi olla kusipäisyyttä, voi olla sitä tai tätä.
Ap ei ole vastuussa toisesta aikuisesta, joka ei huolehdi itsestään, vaan jättää huolehtimisen Ap:n kontolle. Jo tuo, että miettii päänsä
puhki sitä mikä toisella on pielessä ja miettii miten selvitä ja miten edetä tilanteessa on kuluttavaa. Eikä se toinen uhraa ajatustakaan koko hommalle. Se vasta itsekästä onkin, eikä kerro hyvää miehestä eikä tämän arvostuksesta puolisoa tai parisuhdetta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole kokemusta omaishoidosta tai kenenkään sukulaisen sairastumisesta Alzheimerin tautiin tms. mutta voi hyvin kuvitella miten raskasta on hoitaa aivan pimpelipom-tilassa olevaa, houreista ihmistä. Lisäksi se vastuu. Muistisairas voi tehdä ihan mitä vain jos jää hetkeksi yksin, vaikka sytyttää tulipalon vahingossa.
Kyl mä näkisin, että ammattilaisen pitää hoitaa muistisairas, ei omaisen.
Verkkohesarissa on ilmaiseksi luettavissa juttu työikäisten muistisairaiden hoitokodista. Ajatuksia herättävä.
Vierailija kirjoitti:
Verkkohesarissa on ilmaiseksi luettavissa juttu työikäisten muistisairaiden hoitokodista. Ajatuksia herättävä.
Ei tarvitse lukea, kun olen työkseni alle 65-vuotiaita muistisairaita hoitanut. Suurin syy on alkoholi ja muut päihteet, aiheuttavat varhain jo muistisairauden. Ennen puhuttiin alkoholidementiasta, nykyisin ei niin yksiselitteistä. Esimerkiksi miut päihteet sekä päähän kohdistuneet iskut, kaatumiset ja muut vammat vaikuttavat alkoholin lisäksi.
Lisäksi olen hoitanut niitä nuoria muistisairaita, joilla perinnölliset syyt (geenit) altistuneet. Tiedetään Alzheimerin taudin muoto., joka vahvasti perinnöllinen ja aiheuttaa varhaista sairastumista. Otsa-ohimolohkorapoeumaa jonkin verran esiintyy alle 65 v., mutta syytä ei tiedetä. Minulta on monesti kysytty, mitä tapahtuu, kun täyttävät 65 v. Yleensä ei mitään. Nuo varhaisen iän muistisairaudet usein johtavat nopeammin kuolemaan, eikö heistä kukaan kymmentä vuotta hoidossa vietä, joten yleensä jäävät tuttuun hoitopaikkaan loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Kookosrasva tai öljy auttaa joidenkin mukaan oireisiin. Kannattaa alkaa käyttämään sitä. Googlata alla löytää tarkempaa tietoa, esim. 1 rkl kookosrasvaa joka aterialla.
Päin vastoin sille ei ole minkäänlaista tieteellistä tutkimusnäyttöä. Se on vaarallista. Kaikkien kovien rasvojen, myös kookosrasvojen, on todettu nostavan huonon kolesteroliin määrää veressä, mikä taas on suuri riski muistisairaille. Verisuonet kalkkeutuvat. Keski-iän korkea kolesteroli on muistisairauksien riskitekijä, ja esimerkiksi kolesteroliin alentaminen lääkkeillä ehkäisee Alzheimerin taudin riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oikein jättää puoliso vaikeuksien tullessa, se on raukkamaista ja moraalitonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jätän muistisairaan mieheni, en jätä minun miestäni, vaan minun mieheni kuoret.
Minun mieheni ei tullut koskaan kotiin aivonfarktin jälkeen. Nyt muistisairaus siihen päälle, niin elän kuin jonkun noin 7 vanhan lapsen kanssa.
Olen "vasta" 60, joten mielestäni minulla on oikeus vielä elää. Ei pelkästään palvella miestäni.
Tietenkin sinulla on oikeis vielä elää, ja toivotaan että kun sinä sairastut, ne läheiset pysyy sinun elämässäsi ja tukevat ja ymmärtävät.
Toivo, mitä toivot, kirjoituksestasi näkee, ettet ymmärrä, mitä et ymmärrä.
Kun muistisairaus kovertaa ihmisen hänestä todellakin jää jäljelle vain kuoret, ei siinä ole sama ihminen. Ei jotakin harhaista, sopertelevaa omassa kuplassaan kyyhöttävää myttyä, voi samalla tavalla rakastaa, kuin vanhaa täysissä järjissä olevaa rakastaan. Ei samalla tavalla, vaan säälin sekaisella, huoltapitävällä rakkaudella.
Ja kun, jos ja kun minä sairastun, niin mikäli se sairaus on muistisairaus, niin en minä siitä kärsi. Tuskin edes tiedän, missä olen ja että olen sairas. Läheiseni siitä kärsivät. Jos he pysyvät elämässäni, se on heidän asiansa, tukeminen ja ymmärtäminen sekin on heidän ns. ongelmansa, en minä siitä ymmärrä mitään. Toivottavasti heillä on läheisiä, jotka tukevat ja ymmärtävät heitä.
Niin, että hukkaan meni tuo ilkeilysi. Kiitti vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Ihanan naiivi luulo. Hoitokotiin pääsee vasta kun ei osaa laittaa lusikkaa suuhun tai nousta tuolilta itse.
Nyt kun hyvinvointivaltiota romutetaan todennäköisesti ei tulevaisuudessa silloinkaan.
No ei kyllä tarvitse olla tuossa kunnossa. Ihan käveleviä ihmisiä jotka syö itse ne jotka meillekin tulleet ihan lähiaikoina.
Minun 90 vuotias kummitätini asuu hienossa palvelukodissa omassa kämpässään. Alakerrassa on ruokasali ja kahvittelu. Ohjelmana on bingoa ja karaokea. Tykkää todellakin asua melkein omillaan, vaikka on muistisairautta. Vuokra on 900€/kk kaksiossa. Todella muistisairaat asuvat lukitussa laitoksessa. Eivät pääse itsekseen kyllä ulos. Ne ovatkin sitten melko ankeita paikkoja.
Pääseekö vanhus senioritaloon vuokralle, jos myy asunto-osakkeensa? Hakuehdoissa mainitaan varallisuusrajat. Estääkö joku lähiökaksiosta/kolmiot saadut rahat pääsyn?
Vai pitääkö ensin etsiä väliaikaisasunto ja lahjoitella rahat jälkipolvelle?
Monimutkaista muistisairaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus on asia, joka koskettaa myös puolisoa tosi syvästi. Alkuvaiheessa muistisairaan kanssa vielä pärjää, mutta kun tullaan siihen vaiheeseen, että häntä joutuu koko ajan vahtimaan, joutuu ehkä yölläkin valvomaan eri syistä hänen takiaan tai muistisairas alkaa olla aggressiivinen, niin silloin on etsittävä hänelle hoivapaikka.
Hyvä tuttavani sinnitteli liian pitkään muistisairaan miehensä kanssa kotona. Hän ei lopulta jaksanut enää mitään, koska ei saanut yölläkään nukuttua. Hän ei voinut lähteä minnekään, ennen kuin sai jonkun vahtimaan miestään. Mies oli toisinaan aggressiivinen, löi tuttavaani, eikä suostunut pesulle.
Tuota oli jatkunut jo kauan. Sitten huoli-ilmoitusten kautta ja tuttavalle järkeä puhumalla, mies saatiin hoitopaikkaan.
Älkää antako tilanteen mennä liian pitkälle. Vaikka muistisairas on rakas ihminen, niin hän on muuttunut niin paljon, ettei ole syytä omaa terveyttään uhrata hänen takiaan. Parempi, että käy häntä sitten katsomassa hoivakodissa.Aloittajaa ei ainakaan voi syyttää liian pitkään jaksamisesta. Miehellä ei ole edes todettu muistisairautta, niin aloittaja on jättämässä hänet ja toteaa ettei jaksa. :D
Ennen diagnoosia tulee monenlaista sähläystä ja laiminlyöntiä, käytöshäiriöitä jne.
Puoliso voi olla jo todella väsynyt siinä vaiheessa kun virallinen diagnoosi tulee ja tuolloinkaan ei vielä olla lähelläkään laitospaikkaa.
Olen tavannut muistisairaita ja heidän omaisiaaan työssäni sairaanhoitajana ja usein puoliso kertoo että sairastunut kävi pitkään vielä töissä, pärjäsi siellä jotenkin autopilotilla. Kotona sen sijaan käytös oli muuttunutta, aloitekyvyttömyyttä, jankutusta, ärtyneisyyttä, puhumattomuutta, passiivisuutta, epäluuloisuutta. Ja kaikki tuo ennen kuin mitään muistiin liittyvää oli edes nähtävissä.
Eräs puoliso kertoi, että kun varsinainen unohtaminen alkoi se oli lähes helpotus, jankkaaminen ja passiivisagressiivinen epäluuloinen kyräily loppui silloin.
Muistisairaudet ovat julmia ja armottomia ja rankkoja läheisille. Ei sairastunut tajua käyttäytyvänsä tavoilla, jotka ovat satuttavia ja raskaita perheenjäsenille ja sairaudentunnottomuus on tavallista alkuvaiheessa.
Hoitaminen itse kotona ei todellakaan ole hyvä vaihtoehto, siinä on kahta kaksi hoidontarpeessa olijaa. Sairastuneella voi vielä olla pitkäänkin raavaan aikuisen voimat, mutta ei mitään käsitystä siitä miten säädellä niitä. Luonteen ei niin ihanat puolet tulevat korostetusti esiin empatiakyvyn ja tietynlaisten suodattimien kadotessa. Jos terve puoliso on vielä työelämässä, miten hoitaminen ja työnteko onnistuvat? Muistisairas ei pärjää yksin. Omaishoidon tuki on niin pieni, että sillä ei elä.
Hirveän raskas tilanne ja päätökset joutuu terve puoliso tekemään yksin. Paljon voimia Ap ja kaikki muut samassa tilanteessa olijat!
Raadollisen raskas, mutta ihana kirjoitus.
Lisäisin vielä, että seksuaalisuuden ylikorostuminen joillakin muistisairailla voi olla puolisolle lisäuuvute. Koko ajan ollaan ns. valumassa iholle, jos mahdollisuus, niin voidaan käydä vaikka vastaan tulevan kimppuun seksuaalisen ahdistelun merkeissä. Kun sairaus on alussa ja jotain tajuaa tietokoneesta, niin ähistään por....nnon kimpussa tuntikausia.
Jos on vanhemmista henkilöistä ja pariskunnasta kyse, niin muistisairas voi olla eläkkeellä ja puoliso töissä. Asetelma on mahdoton.
Työtön puoliso voi saada omaishoidontukea, mutta se taas vähentää nykyään yleistukea, mikä on todella törkeää. Tekeehän muistisairaan hoitaja äärimmäisen edullisesti työtä, josta yhteiskunta hyötyy.
Missä pääsee yksityiseen hoivakotiin 600 eurolla kuukaudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö vanhus senioritaloon vuokralle, jos myy asunto-osakkeensa? Hakuehdoissa mainitaan varallisuusrajat. Estääkö joku lähiökaksiosta/kolmiot saadut rahat pääsyn?
Vai pitääkö ensin etsiä väliaikaisasunto ja lahjoitella rahat jälkipolvelle?
Monimutkaista muistisairaalle.
Mitä sinä tarkoitat? Miksi muistisairas muuttaisi senioritaloom. Sehän on tavallinen kerrostalo, jossa on kohtuuhintainen vuokra ja esteettömät asunnot. Ei siellä mitään palveluja ole.
Yhteisöllinen asuminen eli palvelutalo on eri asia. Näitä on sekä yksityisiä että hyvinvointialueen. Niissä on mahdollista saada kotihoidon käynnit. Lisäksi usein on ruokasali ja mahdollisuus ostaa ateriat. Aktiviteetteja on ja ne sisältyvät hintaan. Pyykkipalvelua voi ostaa omalla rahalla. Ovista pääsee vapaasti kulkemaan ulos. Hyvinvointialueen palvelutalon on ihmisille, joiden oma koti ei mahdollista asumista, esim. hissi puuttuu tai on pieni wc ja kylpyhuone. Näissä asuu myös pienituloisia, joiden rahat ei riitä yksityiseen.
Ympärivuorokautinen asumispalvelu esimerkiksi hoivakodissa on eri asia. Siellä ei pääse vapaasti kulkemaan ovista eikä yleensä ole asukkaan huoneistossa omaa keittiötä. Ateriat syödään talossa ja kaikki hoito tulee hoitajilta ympäri vuorokauden. Asukas maksaa vuokran ja tulojensa mukaan hoitomaksun. Varallisuus ei vaikuta maksuun, tulot vaikuttavat, kuten eläke tai pääomatulot. Jos oma asunto on vuokrattuna, myös vuokratuotto lasketaan. Asiakkaalle täytyy jäädä omaan käyttöön käyttövara, joilla hän ostaa mm. lääkkeensä ja muut menot. Hyvin pienituloinen saa asumistukea ja asiakasmaksun alennusta, minkä vuoksi hoitomaksut ovat eri suuruisia ja joku asiakas ei saata maksaa aterioistaan mitään. Hyvinvointialue ostaa hoiva-asumista myös yksityisiltä yrityksiltä, kuten Attendolta, Esperiltä tai Mehiläiseltä. Asiakas maksaa siitä saman verran kuin hyvinvointialueen yksiköissäkin ja lasku tulee hyvinvointialueelta.
Vierailija kirjoitti:
Missä pääsee yksityiseen hoivakotiin 600 eurolla kuukaudessa?
Missä vaan. Valtaosa yksityisestä myydään hyvinvointialueelle. Ostopalvelut on järjestelmän nimi. Kun hyvinvointialueen palveluohjaaja tekee palvelutarpeen arvioinnin ja asiakas saa myönteisen päätöksen asumispalveluista, hyvinvointialue alkaa järjestää palvelua ja tarjoaa asiakkaalle paikkaa. Ensin etsivät hyvinvointialueen omista asumisyksiköistä ja jos ei ole vapaita paikkoja, tarjotaan asiakkaalle yksityiseltä ostopalveluna. Asiakas maksaa samat asiakasmaksut kuin hyvinvointialueen omissa yksiköissä ja lasku tulee hyvinvointialueelta. Hoidosta maksetaan tulojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö vanhus senioritaloon vuokralle, jos myy asunto-osakkeensa? Hakuehdoissa mainitaan varallisuusrajat. Estääkö joku lähiökaksiosta/kolmiot saadut rahat pääsyn?
Vai pitääkö ensin etsiä väliaikaisasunto ja lahjoitella rahat jälkipolvelle?
Monimutkaista muistisairaalle.
Muistisairaat ei muuta senioritaloihin. Siinä kun ei ole mitään järkeä eikä paranna elämänlaatua. Et taida tietää, mitä senioritalo tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Äiti teki juuri näin. Ja siitä on nyt yli 10v. Mieheni ei suostu testeihin, kun minä vaan kuvittelen eikä hänen muistissa ole mitään vikaa.
Silti kadottaa joka päivä kännykän, avaimet, lompakon... Joka päivä. Ei muista, mistä aamulla puhuttiin, ei muista minne laittoi puhtaan paitansa...
Ap.
Todennäköisesti miehelläsi on toinen nainen. Oma mieheni alkoi "oirehtia" juuri tuolla tavalla, kun ajatukset askartelivat jatkuvasti kakkosnaisen kimpussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Ihanan naiivi luulo. Hoitokotiin pääsee vasta kun ei osaa laittaa lusikkaa suuhun tai nousta tuolilta itse.
Nyt kun hyvinvointivaltiota romutetaan todennäköisesti ei tulevaisuudessa silloinkaan.
No ei kyllä tarvitse olla tuossa kunnossa. Ihan käveleviä ihmisiä jotka syö itse ne jotka meillekin tulleet ihan lähiaikoina.
Minun 90 vuotias kummitätini asuu hienossa palvelukodissa omassa kämpässään. Alakerrassa on ruokasali ja kahvittelu. Ohjelmana on bingoa ja karaokea. Tykkää todellakin asua melkein omillaan, vaikka on muistisairautta. Vuokra on 900€/kk kaksiossa. Todella muistisairaat asuvat lukitussa laitoksessa. Eivät pääse itsekseen kyllä ulos. Ne ovatkin sitten melko ankeita paikkoja.
Eiköhän se kuitenkin liene palvelutalo, mitä tarkoitat. Palvelukoti on ympärivuorokautista hoivaa tarjoava yksikkö. Palvelutalossa asutaan itsenäisemmin omassa asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus on asia, joka koskettaa myös puolisoa tosi syvästi. Alkuvaiheessa muistisairaan kanssa vielä pärjää, mutta kun tullaan siihen vaiheeseen, että häntä joutuu koko ajan vahtimaan, joutuu ehkä yölläkin valvomaan eri syistä hänen takiaan tai muistisairas alkaa olla aggressiivinen, niin silloin on etsittävä hänelle hoivapaikka.
Hyvä tuttavani sinnitteli liian pitkään muistisairaan miehensä kanssa kotona. Hän ei lopulta jaksanut enää mitään, koska ei saanut yölläkään nukuttua. Hän ei voinut lähteä minnekään, ennen kuin sai jonkun vahtimaan miestään. Mies oli toisinaan aggressiivinen, löi tuttavaani, eikä suostunut pesulle.
Tuota oli jatkunut jo kauan. Sitten huoli-ilmoitusten kautta ja tuttavalle järkeä puhumalla, mies saatiin hoitopaikkaan.
Älkää antako tilanteen mennä liian pitkälle. Vaikka muistisairas on rakas ihminen, niin hän on muuttunut niin paljon, ettei ole syytä omaa terveyttään uhrata hänen takiaan. Parempi, että käy häntä sitten katsomassa hoivakodissa.Aloittajaa ei ainakaan voi syyttää liian pitkään jaksamisesta. Miehellä ei ole edes todettu muistisairautta, niin aloittaja on jättämässä hänet ja toteaa ettei jaksa. :D
Ennen diagnoosia tulee monenlaista sähläystä ja laiminlyöntiä, käytöshäiriöitä jne.
Puoliso voi olla jo todella väsynyt siinä vaiheessa kun virallinen diagnoosi tulee ja tuolloinkaan ei vielä olla lähelläkään laitospaikkaa.
Olen tavannut muistisairaita ja heidän omaisiaaan työssäni sairaanhoitajana ja usein puoliso kertoo että sairastunut kävi pitkään vielä töissä, pärjäsi siellä jotenkin autopilotilla. Kotona sen sijaan käytös oli muuttunutta, aloitekyvyttömyyttä, jankutusta, ärtyneisyyttä, puhumattomuutta, passiivisuutta, epäluuloisuutta. Ja kaikki tuo ennen kuin mitään muistiin liittyvää oli edes nähtävissä.
Eräs puoliso kertoi, että kun varsinainen unohtaminen alkoi se oli lähes helpotus, jankkaaminen ja passiivisagressiivinen epäluuloinen kyräily loppui silloin.
Muistisairaudet ovat julmia ja armottomia ja rankkoja läheisille. Ei sairastunut tajua käyttäytyvänsä tavoilla, jotka ovat satuttavia ja raskaita perheenjäsenille ja sairaudentunnottomuus on tavallista alkuvaiheessa.
Hoitaminen itse kotona ei todellakaan ole hyvä vaihtoehto, siinä on kahta kaksi hoidontarpeessa olijaa. Sairastuneella voi vielä olla pitkäänkin raavaan aikuisen voimat, mutta ei mitään käsitystä siitä miten säädellä niitä. Luonteen ei niin ihanat puolet tulevat korostetusti esiin empatiakyvyn ja tietynlaisten suodattimien kadotessa. Jos terve puoliso on vielä työelämässä, miten hoitaminen ja työnteko onnistuvat? Muistisairas ei pärjää yksin. Omaishoidon tuki on niin pieni, että sillä ei elä.
Hirveän raskas tilanne ja päätökset joutuu terve puoliso tekemään yksin. Paljon voimia Ap ja kaikki muut samassa tilanteessa olijat!
Raadollisen raskas, mutta ihana kirjoitus.
Lisäisin vielä, että seksuaalisuuden ylikorostuminen joillakin muistisairailla voi olla puolisolle lisäuuvute. Koko ajan ollaan ns. valumassa iholle, jos mahdollisuus, niin voidaan käydä vaikka vastaan tulevan kimppuun seksuaalisen ahdistelun merkeissä. Kun sairaus on alussa ja jotain tajuaa tietokoneesta, niin ähistään por....nnon kimpussa tuntikausia.
Jos on vanhemmista henkilöistä ja pariskunnasta kyse, niin muistisairas voi olla eläkkeellä ja puoliso töissä. Asetelma on mahdoton.
Työtön puoliso voi saada omaishoidontukea, mutta se taas vähentää nykyään yleistukea, mikä on todella törkeää. Tekeehän muistisairaan hoitaja äärimmäisen edullisesti työtä, josta yhteiskunta hyötyy.
No, puolensa ja puolensa. Minusta yleistuki on kuitenkin työttömän työnhakijan etuus. Jos on omaishoitaja, ei ole työtön työnhakija. Ongelma ei ole siinä, etteikö olisi tärkeää saada omaishoitajana korvausta tekemästään työstä, vaan siinä, että hyvinvointialueet maksavat liian pientä korvausta omaishoitajille. Ei se siitä voivottelulla muutu. Näin on ollut aina, niin pitkään kuin omaishoidontuki on ollut olemassa. Toisaalta jos verrataan maailmanlaajuisesti, niin Suomi on ihmeellinen maa, kun meillä sellainen tukimuoto on. Se on harvinaisuus ja yleensä omaisen hoidosta ei makseta yhtään mitään.
Olen miettinyt, että jos itsellä todettaisiin muistisairaus, alkaisin pikaisest järjestelemään omaa lähtöäni. Laittaisin asiat ja paikat kuntoon, jos yhtään kykenisin ja sitten lähtisin omalla päätöksellä. Se olisi varmasti vaikeaa läheisilleni, mutta uskon, että he ymmärtäisivät, että haluaisin lähteä niin, että voisin säilyttää itsekunnioitukseni ja arvokkuuteni. Viimeisiin tuomioihin en usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus on asia, joka koskettaa myös puolisoa tosi syvästi. Alkuvaiheessa muistisairaan kanssa vielä pärjää, mutta kun tullaan siihen vaiheeseen, että häntä joutuu koko ajan vahtimaan, joutuu ehkä yölläkin valvomaan eri syistä hänen takiaan tai muistisairas alkaa olla aggressiivinen, niin silloin on etsittävä hänelle hoivapaikka.
Hyvä tuttavani sinnitteli liian pitkään muistisairaan miehensä kanssa kotona. Hän ei lopulta jaksanut enää mitään, koska ei saanut yölläkään nukuttua. Hän ei voinut lähteä minnekään, ennen kuin sai jonkun vahtimaan miestään. Mies oli toisinaan aggressiivinen, löi tuttavaani, eikä suostunut pesulle.
Tuota oli jatkunut jo kauan. Sitten huoli-ilmoitusten kautta ja tuttavalle järkeä puhumalla, mies saatiin hoitopaikkaan.
Älkää antako tilanteen mennä liian pitkälle. Vaikka muistisairas on rakas ihminen, niin hän on muuttunut niin paljon, ettei ole syytä omaa terveyttään uhrata hänen takiaan. Parempi, että käy häntä sitten katsomassa hoivakodissa.Aloittajaa ei ainakaan voi syyttää liian pitkään jaksamisesta. Miehellä ei ole edes todettu muistisairautta, niin aloittaja on jättämässä hänet ja toteaa ettei jaksa. :D
Ennen diagnoosia tulee monenlaista sähläystä ja laiminlyöntiä, käytöshäiriöitä jne.
Puoliso voi olla jo todella väsynyt siinä vaiheessa kun virallinen diagnoosi tulee ja tuolloinkaan ei vielä olla lähelläkään laitospaikkaa.
Olen tavannut muistisairaita ja heidän omaisiaaan työssäni sairaanhoitajana ja usein puoliso kertoo että sairastunut kävi pitkään vielä töissä, pärjäsi siellä jotenkin autopilotilla. Kotona sen sijaan käytös oli muuttunutta, aloitekyvyttömyyttä, jankutusta, ärtyneisyyttä, puhumattomuutta, passiivisuutta, epäluuloisuutta. Ja kaikki tuo ennen kuin mitään muistiin liittyvää oli edes nähtävissä.
Eräs puoliso kertoi, että kun varsinainen unohtaminen alkoi se oli lähes helpotus, jankkaaminen ja passiivisagressiivinen epäluuloinen kyräily loppui silloin.
Muistisairaudet ovat julmia ja armottomia ja rankkoja läheisille. Ei sairastunut tajua käyttäytyvänsä tavoilla, jotka ovat satuttavia ja raskaita perheenjäsenille ja sairaudentunnottomuus on tavallista alkuvaiheessa.
Hoitaminen itse kotona ei todellakaan ole hyvä vaihtoehto, siinä on kahta kaksi hoidontarpeessa olijaa. Sairastuneella voi vielä olla pitkäänkin raavaan aikuisen voimat, mutta ei mitään käsitystä siitä miten säädellä niitä. Luonteen ei niin ihanat puolet tulevat korostetusti esiin empatiakyvyn ja tietynlaisten suodattimien kadotessa. Jos terve puoliso on vielä työelämässä, miten hoitaminen ja työnteko onnistuvat? Muistisairas ei pärjää yksin. Omaishoidon tuki on niin pieni, että sillä ei elä.
Hirveän raskas tilanne ja päätökset joutuu terve puoliso tekemään yksin. Paljon voimia Ap ja kaikki muut samassa tilanteessa olijat!
Aloittajan miehen muistihäiriöt johtuvat todennäköisemmin kilpirauhasen toimintahäiriöstä, B12-vitamiinin puutoksesta, sydämen vajaatoiminnasta, hoitamattomasta uniapneasta tai masennuksesta.
58-vuotiaana sairastuminen etenevään muistisairauteen on varsin harvinaista.
No olipa muuttuneen käytöksen ja unohtelemisen taustalla mitä tahansa ja kun mies ei sinne lääkäriinkään mene, ei Aloittajalla ole mitään velvollisuutta jäädä tuota touhua katselemaan.
Voi olla b-vitamiinien puutos, voi olla muistisairaus, voi olla masennus, voi olla neuroepätyypillisyyttä, joka ikääntyessä on voimistunut, voi olla ihan vain vanhenemista, voi olla kusipäisyyttä, voi olla sitä tai tätä.
Ap ei ole vastuussa toisesta aikuisesta, joka ei huolehdi itsestään, vaan jättää huolehtimisen Ap:n kontolle. Jo tuo, että miettii päänsä
puhki sitä mikä toisella on pielessä ja miettii miten selvitä ja miten edetä tilanteessa on kuluttavaa. Eikä se toinen uhraa ajatustakaan koko hommalle. Se vasta itsekästä onkin, eikä kerro hyvää miehestä eikä tämän arvostuksesta puolisoa tai parisuhdetta kohtaan.
Amen. Jos aikuinen ihminen kieltäytyy näkemästä omaa oireiluaan ja menemästä lääkäriin kun läheinen tahtoo, miksi pitäisi olla sellaisen läheinen? Itse en katselisi hetkeäkään ihmistä joka on noin typerä.
Toisaalta, jos mies on ennen hoidattanut vaivansa järkevästi, ja nyt yhtäkkiä ällittelee, se kyllä viittaa joko puhjenneisiin mt-ongelmiin tai muistisairauteen. Kun persoonallisuus on muuttunut.
Kookosrasva tai öljy auttaa joidenkin mukaan oireisiin. Kannattaa alkaa käyttämään sitä. Googlata alla löytää tarkempaa tietoa, esim. 1 rkl kookosrasvaa joka aterialla.