Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Seksi lapsiperheessä
11.09.2026 |
Miten voi säilyttää hyvän seksielämän kun käytännössä aina on lapsia kotona? Työvuorot vielä sellaiset, että jompikumpi meistä joutuu mennä aikaisin nukkumaan, jolloin lapset vielä hereillä (minulla herätys 4.15, vaimolla aamuvuorossa vähän myöhemmin).
Vaikeaa tehdä mitään kun kolme lasta pärisee jatkuvasti. Varsinkaan mitään romantiikkaa tai seksiä. Ihania ovat, mutta pyörivät koko ajan jaloissa ja tappavat kaiken erotiikan suhteessa todella tehokkaasti. Viimeksi kun sain pienimmän unille, keskimmäiselle äänikirjan ja esikoinen sai ekstrapeliaikaa minecraftissa ja vastamelukuulokkeet, sain ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen houkuteltua vaimon seksiin.
No, eikös tuokin touhu keskeytynyt ennen kun ehti kunnolla alkaakaan, kun "äitiiii" ja "isiiii"... kun taas selvitelty lasten turhanpäiväisiä pelleilyjä, koko tunnelma täysin pilalla. Uusi mahdollisuus seksiin ehkä ensi vuonna, jolloin yksi kolmesta lapsesta tulee tuhoamaan aktin näyttämällä uusinta roblox-hahmoa, oksentamalla sänkyyn tai valittamalla, että pehmolelu on väärinpäin.
Seksielämäni on viimeiset vuodet ollut 95% hätäisiä käteenvetoja työpaikalla, autotallissa, tai vessassa. Olen läpeensä kyllästynyt ja turhautunut kuvioon.
Onko muita kokeneempia palstalaisia, jotka ovat löytäneet ratkaisuja ongelmaan ilman katastrofia (avioero, pettäminen, kuolema)?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä pakko se on lapsiperheessä päästä seksiin vaikka hinnalla millä hyvänsä?
Ettekö mitään muuta osaa perhe elämässä arvostaa?
Varmaan osaavat, en epäile yhtään. Suuressa osassa liittoja on harrastettava seksiä, tai se perhe-elämä loppuu. Ainakin toinen katkeroituu. Vaikea ymmärtää jos itselle seksi ei ole tärkeää. Kyllähän sitä voi elää kimppakämppiksinä ilman seksiä, mutta ei se oikein parisuhde silloin ole. Ja seksi on se syy, miksi mennään yhteen. Luonto meissä sen tekee. Vai oletko ihan hirveästi nähnyt parisuhteita, joissa kaksi heteromiestä Rauno ja Pertti ovat yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu propleema. Muutama mielestäni "oikea" vastaus tuolla olikin jo. Nainenhan siis tässä oikeastaan ei juurikaan enää halua seksiä niin paljoa mitä hän on ehkä ennen halunnut. ne panemisen kulta-ajat taitaa valitettavasti olla nyt takana päin. (ainakin toistaiseksi, joskus myös lopullisesti)
Vaikka järjestäisit koko viikonlopun vain teille kahdelle,ilman lapsia, saattaisit siltikin jäädä ilman seksiä. Sekös vasta mieltä alkaisikin kismittää.
Pitääpä kokeilla.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä ehkäisy käytössä, ja miten kauan sitä on käytetty.
Meillä e pillerit vieneet naiselta halut
Hormonikierukka, kolmisen vuotta ollut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu propleema. Muutama mielestäni "oikea" vastaus tuolla olikin jo. Nainenhan siis tässä oikeastaan ei juurikaan enää halua seksiä niin paljoa mitä hän on ehkä ennen halunnut. ne panemisen kulta-ajat taitaa valitettavasti olla nyt takana päin. (ainakin toistaiseksi, joskus myös lopullisesti)
Vaikka järjestäisit koko viikonlopun vain teille kahdelle,ilman lapsia, saattaisit siltikin jäädä ilman seksiä. Sekös vasta mieltä alkaisikin kismittää.
Pitääpä kokeilla.
T. Ap
Kokeile niin ettet itse tee aloitetta vaan jätät sen rouvan tehtäväksi jos häntä oikeasti haluttaa. Näin saat selville haluaako hän oikeasti vai onko kysessä sääliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä pakko se on lapsiperheessä päästä seksiin vaikka hinnalla millä hyvänsä?
Ettekö mitään muuta osaa perhe elämässä arvostaa?
Varmaan osaavat, en epäile yhtään. Suuressa osassa liittoja on harrastettava seksiä, tai se perhe-elämä loppuu. Ainakin toinen katkeroituu. Vaikea ymmärtää jos itselle seksi ei ole tärkeää. Kyllähän sitä voi elää kimppakämppiksinä ilman seksiä, mutta ei se oikein parisuhde silloin ole. Ja seksi on se syy, miksi mennään yhteen. Luonto meissä sen tekee. Vai oletko ihan hirveästi nähnyt parisuhteita, joissa kaksi heteromiestä Rauno ja Pertti ovat yhdessä?
No seksi ei ole kyllä mikään harrastus, että sitä pitää vaan olla?
Se että jotain tiettyä nautintoa ei elämässä ole, niin ei se elämää siihen lopu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä pakko se on lapsiperheessä päästä seksiin vaikka hinnalla millä hyvänsä?
Ettekö mitään muuta osaa perhe elämässä arvostaa?
Perhe- elämä onnistuisi ilmankin seksiä mutta suhde ja sitoutuminen kyllä loppuisi seksin mukana että sen jälkeen ollaan vain lasten huoltajia. En todellakaan tuhlaisi parhaita vuosiani seksittömässä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä pakko se on lapsiperheessä päästä seksiin vaikka hinnalla millä hyvänsä?
Ettekö mitään muuta osaa perhe elämässä arvostaa?
Varmaan osaavat, en epäile yhtään. Suuressa osassa liittoja on harrastettava seksiä, tai se perhe-elämä loppuu. Ainakin toinen katkeroituu. Vaikea ymmärtää jos itselle seksi ei ole tärkeää. Kyllähän sitä voi elää kimppakämppiksinä ilman seksiä, mutta ei se oikein parisuhde silloin ole. Ja seksi on se syy, miksi mennään yhteen. Luonto meissä sen tekee. Vai oletko ihan hirveästi nähnyt parisuhteita, joissa kaksi heteromiestä Rauno ja Pertti ovat yhdessä?
No seksi ei ole kyllä mikään harrastus, että sitä pitää vaan olla?
Se että jotain tiettyä nautintoa ei elämässä ole, niin ei se elämää siihen lopu
Eihän se elämä siihen lopu tietenkään. Ei elämä lopu siihenkään että ihminen neliraajahalvaantuu, mutta varmasti elämä on mukavampaa ilman tällaista ikävää kokemusta.
Toisilla on voimakas libido ja he kaipaavat seksiä, parisuhteessa yleensä kaivataan nimenomaa sitä parisuhdeseksiä. Se on tällaiselle ihmiselle tärkeä lähentävä kokemus ja jonkinlainen varmistus siitä, että tässä ollaan yhdessä ja halutaan olla yhdessä. Kun se seksi loppuu, niin tällaisella ihmisellä alkaa pikkuhiljaa myös läheisyyden kokeminen loppumaan, ja tämä johtaa pikkuhiljaa suhteen näivettymiseen. Läheisyyden loppuminen johtaa yleensä myös siihen, että parisuhteessa keskustellaankin vaan arjen asioista - "mitä syödään tänään, pitääkö käydä kaupassa". Ja hoidetaan lapsiarki. Ja jos joskus olisi aikaa jutella tai tehdä jotain vain kahdestaan, niin ollaan pääasiassa hiljaa ja räplätään omissa oloissa puhelinta. Tai katsotaan telkkaria niin ei tarvi puhua.
Sitten ihmetellään, että meni 10 tai 20 vuotta ja "kasvettiin erilleen".
Seksin puute ei siis tapa ketään, mutta suhteen se tappaa aika tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu propleema. Muutama mielestäni "oikea" vastaus tuolla olikin jo. Nainenhan siis tässä oikeastaan ei juurikaan enää halua seksiä niin paljoa mitä hän on ehkä ennen halunnut. ne panemisen kulta-ajat taitaa valitettavasti olla nyt takana päin. (ainakin toistaiseksi, joskus myös lopullisesti)
Vaikka järjestäisit koko viikonlopun vain teille kahdelle,ilman lapsia, saattaisit siltikin jäädä ilman seksiä. Sekös vasta mieltä alkaisikin kismittää.
Pitääpä kokeilla.
T. Ap
Joo tämä vi tuttaa ja katkeroittaa. Arjessa harvoin aikaa, ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Sitten välillä vaimo etukäteen hehkuttaa, jos nyt pari kertaa vuodessa saadaan järjestymään joku ilta, vkl tai vaikka muutama päivä ilman lapsia, että "nyt voisi sitten olla ihan aikuisten kesken hauskaa". Ja sitten 99% todennäköisyydellä hänellä ei ole minkäänlaista eroottista viritystä päällä ja tavallaan unohtaa koko homman, nauttii ehkä pari lasia viiniä ja sitten nukahtaa.
Itse en jaksa tehdä vuosien jälkeen enää mitään aloitteita, saa jäädä minun puolesta koko homma, kun on niin vaikeaa. Vaikka olen ollut uskollinen, niin todennäköisesti pian tartun syöttiin jos joku kivannäköinen nainen sellaisen heittää eteen.
Surkea tilannehan se on, kun oikeasti haluaisi vaan sitä omaa puolisoa. Ja puhuttu ja riidelty asiasta on vaikka kuinka monet kerrat.
Nussitaan ihan reilusti aina kun huvittaa. Jos joku näkee niin siinähän sitten näkee. Hiljempaa ollaan kun kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä pakko se on lapsiperheessä päästä seksiin vaikka hinnalla millä hyvänsä?
Ettekö mitään muuta osaa perhe elämässä arvostaa?
Varmaan osaavat, en epäile yhtään. Suuressa osassa liittoja on harrastettava seksiä, tai se perhe-elämä loppuu. Ainakin toinen katkeroituu. Vaikea ymmärtää jos itselle seksi ei ole tärkeää. Kyllähän sitä voi elää kimppakämppiksinä ilman seksiä, mutta ei se oikein parisuhde silloin ole. Ja seksi on se syy, miksi mennään yhteen. Luonto meissä sen tekee. Vai oletko ihan hirveästi nähnyt parisuhteita, joissa kaksi heteromiestä Rauno ja Pertti ovat yhdessä?
No seksi ei ole kyllä mikään harrastus, että sitä pitää vaan olla?
Se että jotain tiettyä nautintoa ei elämässä ole, niin ei se elämää siihen lopuEihän se elämä siihen lopu tietenkään. Ei elämä lopu siihenkään että ihminen neliraajahalvaantuu, mutta varmasti elämä on mukavampaa ilman tällaista ikävää kokemusta.
Toisilla on voimakas libido ja he kaipaavat seksiä, parisuhteessa yleensä kaivataan nimenomaa sitä parisuhdeseksiä. Se on tällaiselle ihmiselle tärkeä lähentävä kokemus ja jonkinlainen varmistus siitä, että tässä ollaan yhdessä ja halutaan olla yhdessä. Kun se seksi loppuu, niin tällaisella ihmisellä alkaa pikkuhiljaa myös läheisyyden kokeminen loppumaan, ja tämä johtaa pikkuhiljaa suhteen näivettymiseen. Läheisyyden loppuminen johtaa yleensä myös siihen, että parisuhteessa keskustellaankin vaan arjen asioista - "mitä syödään tänään, pitääkö käydä kaupassa". Ja hoidetaan lapsiarki. Ja jos joskus olisi aikaa jutella tai tehdä jotain vain kahdestaan, niin ollaan pääasiassa hiljaa ja räplätään omissa oloissa puhelinta. Tai katsotaan telkkaria niin ei tarvi puhua.
Sitten ihmetellään, että meni 10 tai 20 vuotta ja "kasvettiin erilleen".
Seksin puute ei siis tapa ketään, mutta suhteen se tappaa aika tehokkaasti.
Tuossapa se on hyvin kirjoitettuna ja selitettynä.
Kun tuon yllä kuvatun lainen suhde alkaa, niin ollaan valmiita näkemään vaivaa ja järjestämään aikaa että saataisiin olla yhdessä ja myös että olisi sitä seksiä.
Suhteen loppuvaiheessa sama aika ja energia käytetään todellisen kahdenkeskisen ajan ja seksin välttelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä pakko se on lapsiperheessä päästä seksiin vaikka hinnalla millä hyvänsä?
Ettekö mitään muuta osaa perhe elämässä arvostaa?
Varmaan osaavat, en epäile yhtään. Suuressa osassa liittoja on harrastettava seksiä, tai se perhe-elämä loppuu. Ainakin toinen katkeroituu. Vaikea ymmärtää jos itselle seksi ei ole tärkeää. Kyllähän sitä voi elää kimppakämppiksinä ilman seksiä, mutta ei se oikein parisuhde silloin ole. Ja seksi on se syy, miksi mennään yhteen. Luonto meissä sen tekee. Vai oletko ihan hirveästi nähnyt parisuhteita, joissa kaksi heteromiestä Rauno ja Pertti ovat yhdessä?
No seksi ei ole kyllä mikään harrastus, että sitä pitää vaan olla?
Se että jotain tiettyä nautintoa ei elämässä ole, niin ei se elämää siihen lopuEihän se elämä siihen lopu tietenkään. Ei elämä lopu siihenkään että ihminen neliraajahalvaantuu, mutta varmasti elämä on mukavampaa ilman tällaista ikävää kokemusta.
Toisilla on voimakas libido ja he kaipaavat seksiä, parisuhteessa yleensä kaivataan nimenomaa sitä parisuhdeseksiä. Se on tällaiselle ihmiselle tärkeä lähentävä kokemus ja jonkinlainen varmistus siitä, että tässä ollaan yhdessä ja halutaan olla yhdessä. Kun se seksi loppuu, niin tällaisella ihmisellä alkaa pikkuhiljaa myös läheisyyden kokeminen loppumaan, ja tämä johtaa pikkuhiljaa suhteen näivettymiseen. Läheisyyden loppuminen johtaa yleensä myös siihen, että parisuhteessa keskustellaankin vaan arjen asioista - "mitä syödään tänään, pitääkö käydä kaupassa". Ja hoidetaan lapsiarki. Ja jos joskus olisi aikaa jutella tai tehdä jotain vain kahdestaan, niin ollaan pääasiassa hiljaa ja räplätään omissa oloissa puhelinta. Tai katsotaan telkkaria niin ei tarvi puhua.
Sitten ihmetellään, että meni 10 tai 20 vuotta ja "kasvettiin erilleen".
Seksin puute ei siis tapa ketään, mutta suhteen se tappaa aika tehokkaasti.
Aika surullinen käsitys rakkaudesta, jos parisuhteen kestävyyden mittarina pidetään sitä, kuinka säännöllisesti seksiä on tarjolla.
Seksi voi olla tärkeä osa parisuhdetta, mutta rakkaus ja ihmisuhde ovat paljon muutakin. Elämään kuuluu sairauksia, uupumusta, stressiä, raskaita elämäntilanteita, ikääntymistä ja joskus sellaisia vastoinkäymisiä, joiden vuoksi seksi voi vähentyä tai loppua pitkäksikin aikaa.
Juuri silloin kai nähdään, mitä rakkaus oikeasti tarkoittaa. Onko toinen ihminen rakas hänen itsensä vuoksi vai niin kauan kuin hän pystyy täyttämään omat seksuaaliset tarpeet?
Jos ensimmäinen ajatus vaikeassa elämäntilanteessa on, että ”jos seksiä ei heru, suhde kuolee”, niin kannattaa ehkä kysyä, oliko kyseessä koskaan kovin syvä rakkaus.
Hyvä parisuhde tarvitsee läheisyyttä, välittämistä, keskustelua, kunnioitusta ja halua pysyä toisen rinnalla myös silloin, kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Seksi voi olla yksi osa sitä – mutta se ei ole koko rakkauden määritelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä pakko se on lapsiperheessä päästä seksiin vaikka hinnalla millä hyvänsä?
Ettekö mitään muuta osaa perhe elämässä arvostaa?
Varmaan osaavat, en epäile yhtään. Suuressa osassa liittoja on harrastettava seksiä, tai se perhe-elämä loppuu. Ainakin toinen katkeroituu. Vaikea ymmärtää jos itselle seksi ei ole tärkeää. Kyllähän sitä voi elää kimppakämppiksinä ilman seksiä, mutta ei se oikein parisuhde silloin ole. Ja seksi on se syy, miksi mennään yhteen. Luonto meissä sen tekee. Vai oletko ihan hirveästi nähnyt parisuhteita, joissa kaksi heteromiestä Rauno ja Pertti ovat yhdessä?
No seksi ei ole kyllä mikään harrastus, että sitä pitää vaan olla?
Se että jotain tiettyä nautintoa ei elämässä ole, niin ei se elämää siihen lopuEihän se elämä siihen lopu tietenkään. Ei elämä lopu siihenkään että ihminen neliraajahalvaantuu, mutta varmasti elämä on mukavampaa ilman tällaista ikävää kokemusta.
Toisilla on voimakas libido ja he kaipaavat seksiä, parisuhteessa yleensä kaivataan nimenomaa sitä parisuhdeseksiä. Se on tällaiselle ihmiselle tärkeä lähentävä kokemus ja jonkinlainen varmistus siitä, että tässä ollaan yhdessä ja halutaan olla yhdessä. Kun se seksi loppuu, niin tällaisella ihmisellä alkaa pikkuhiljaa myös läheisyyden kokeminen loppumaan, ja tämä johtaa pikkuhiljaa suhteen näivettymiseen. Läheisyyden loppuminen johtaa yleensä myös siihen, että parisuhteessa keskustellaankin vaan arjen asioista - "mitä syödään tänään, pitääkö käydä kaupassa". Ja hoidetaan lapsiarki. Ja jos joskus olisi aikaa jutella tai tehdä jotain vain kahdestaan, niin ollaan pääasiassa hiljaa ja räplätään omissa oloissa puhelinta. Tai katsotaan telkkaria niin ei tarvi puhua.
Sitten ihmetellään, että meni 10 tai 20 vuotta ja "kasvettiin erilleen".
Seksin puute ei siis tapa ketään, mutta suhteen se tappaa aika tehokkaasti.
Aika surullinen käsitys rakkaudesta, jos parisuhteen kestävyyden mittarina pidetään sitä, kuinka säännöllisesti seksiä on tarjolla.
Seksi voi olla tärkeä osa parisuhdetta, mutta rakkaus ja ihmisuhde ovat paljon muutakin. Elämään kuuluu sairauksia, uupumusta, stressiä, raskaita elämäntilanteita, ikääntymistä ja joskus sellaisia vastoinkäymisiä, joiden vuoksi seksi voi vähentyä tai loppua pitkäksikin aikaa.
Juuri silloin kai nähdään, mitä rakkaus oikeasti tarkoittaa. Onko toinen ihminen rakas hänen itsensä vuoksi vai niin kauan kuin hän pystyy täyttämään omat seksuaaliset tarpeet?
Jos ensimmäinen ajatus vaikeassa elämäntilanteessa on, että ”jos seksiä ei heru, suhde kuolee”, niin kannattaa ehkä kysyä, oliko kyseessä koskaan kovin syvä rakkaus.
Hyvä parisuhde tarvitsee läheisyyttä, välittämistä, keskustelua, kunnioitusta ja halua pysyä toisen rinnalla myös silloin, kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Seksi voi olla yksi osa sitä – mutta se ei ole koko rakkauden määritelmä.
On eri asia loppuuko seksi esim. syövän tai puolison välinpitämättömyyden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä pakko se on lapsiperheessä päästä seksiin vaikka hinnalla millä hyvänsä?
Ettekö mitään muuta osaa perhe elämässä arvostaa?
Varmaan osaavat, en epäile yhtään. Suuressa osassa liittoja on harrastettava seksiä, tai se perhe-elämä loppuu. Ainakin toinen katkeroituu. Vaikea ymmärtää jos itselle seksi ei ole tärkeää. Kyllähän sitä voi elää kimppakämppiksinä ilman seksiä, mutta ei se oikein parisuhde silloin ole. Ja seksi on se syy, miksi mennään yhteen. Luonto meissä sen tekee. Vai oletko ihan hirveästi nähnyt parisuhteita, joissa kaksi heteromiestä Rauno ja Pertti ovat yhdessä?
No seksi ei ole kyllä mikään harrastus, että sitä pitää vaan olla?
Se että jotain tiettyä nautintoa ei elämässä ole, niin ei se elämää siihen lopuEihän se elämä siihen lopu tietenkään. Ei elämä lopu siihenkään että ihminen neliraajahalvaantuu, mutta varmasti elämä on mukavampaa ilman tällaista ikävää kokemusta.
Toisilla on voimakas libido ja he kaipaavat seksiä, parisuhteessa yleensä kaivataan nimenomaa sitä parisuhdeseksiä. Se on tällaiselle ihmiselle tärkeä lähentävä kokemus ja jonkinlainen varmistus siitä, että tässä ollaan yhdessä ja halutaan olla yhdessä. Kun se seksi loppuu, niin tällaisella ihmisellä alkaa pikkuhiljaa myös läheisyyden kokeminen loppumaan, ja tämä johtaa pikkuhiljaa suhteen näivettymiseen. Läheisyyden loppuminen johtaa yleensä myös siihen, että parisuhteessa keskustellaankin vaan arjen asioista - "mitä syödään tänään, pitääkö käydä kaupassa". Ja hoidetaan lapsiarki. Ja jos joskus olisi aikaa jutella tai tehdä jotain vain kahdestaan, niin ollaan pääasiassa hiljaa ja räplätään omissa oloissa puhelinta. Tai katsotaan telkkaria niin ei tarvi puhua.
Sitten ihmetellään, että meni 10 tai 20 vuotta ja "kasvettiin erilleen".
Seksin puute ei siis tapa ketään, mutta suhteen se tappaa aika tehokkaasti.
Aika surullinen käsitys rakkaudesta, jos parisuhteen kestävyyden mittarina pidetään sitä, kuinka säännöllisesti seksiä on tarjolla.
Seksi voi olla tärkeä osa parisuhdetta, mutta rakkaus ja ihmisuhde ovat paljon muutakin. Elämään kuuluu sairauksia, uupumusta, stressiä, raskaita elämäntilanteita, ikääntymistä ja joskus sellaisia vastoinkäymisiä, joiden vuoksi seksi voi vähentyä tai loppua pitkäksikin aikaa.
Juuri silloin kai nähdään, mitä rakkaus oikeasti tarkoittaa. Onko toinen ihminen rakas hänen itsensä vuoksi vai niin kauan kuin hän pystyy täyttämään omat seksuaaliset tarpeet?
Jos ensimmäinen ajatus vaikeassa elämäntilanteessa on, että ”jos seksiä ei heru, suhde kuolee”, niin kannattaa ehkä kysyä, oliko kyseessä koskaan kovin syvä rakkaus.
Hyvä parisuhde tarvitsee läheisyyttä, välittämistä, keskustelua, kunnioitusta ja halua pysyä toisen rinnalla myös silloin, kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Seksi voi olla yksi osa sitä – mutta se ei ole koko rakkauden määritelmä.
On eri asia loppuuko seksi esim. syövän tai puolison välinpitämättömyyden vuoksi.
Juuri näin.
Sitähän tuossa koitettiin kuvata, aikaa ja mahdollisuuksiakin olisi, mutta toista osapuolta ei kiinnosta seksi riittävästi. Toinen osapuoli kärsii siitä, katkeroituukin pikkuhiljaa, ja suhde kuivuu kasaan.
Kokonaan toinen asia, jos toisella on vaikkapa paha iskias tms joka katkaisee muutamaksi viikoksi seksin, aivan ymmärrettävää eikä se vaikuta suhteen perustuksiin samalla tavalla kuin toisen välinpitämättömyys.
Jos toisella olisi joku kokonaan tai lähes kokonaan seksin lopettava vaikea sairaus, niin sitten kyllä olisi aika kova paikka miettiä miten jatketaan. Koska ei sen toisen osapuolen seksihalut kuitenkaan siinä samalla sammu. Jos rakkautta riittää, niin silloin tälle toiselle voisi esim antaa mahdollisuuden käydä vieraissa. Maksullinen palvelu, tai joku rinnakkaisuhde. Siinä vaan on aina sitten se ihastumisen riski. Mutta se kai olisi sitä todellista rakkautta sitten sallia toiselle tämä, jos itse ei pysty enää seksiin. Olisi aika itsekästä kieltää se sitten kokonaan toiseltakin.
Mitä itseasiassa juuri tekevät nämä vaimot, jotka "eivät vaan nyt ole niin kiinnostuneita" enää parisuhdeseksistä. Ja olettavat ja vaativat että viriilimpi kumppani myös luopuu seksuaalisuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä pakko se on lapsiperheessä päästä seksiin vaikka hinnalla millä hyvänsä?
Ettekö mitään muuta osaa perhe elämässä arvostaa?
Varmaan osaavat, en epäile yhtään. Suuressa osassa liittoja on harrastettava seksiä, tai se perhe-elämä loppuu. Ainakin toinen katkeroituu. Vaikea ymmärtää jos itselle seksi ei ole tärkeää. Kyllähän sitä voi elää kimppakämppiksinä ilman seksiä, mutta ei se oikein parisuhde silloin ole. Ja seksi on se syy, miksi mennään yhteen. Luonto meissä sen tekee. Vai oletko ihan hirveästi nähnyt parisuhteita, joissa kaksi heteromiestä Rauno ja Pertti ovat yhdessä?
No seksi ei ole kyllä mikään harrastus, että sitä pitää vaan olla?
Se että jotain tiettyä nautintoa ei elämässä ole, niin ei se elämää siihen lopuEihän se elämä siihen lopu tietenkään. Ei elämä lopu siihenkään että ihminen neliraajahalvaantuu, mutta varmasti elämä on mukavampaa ilman tällaista ikävää kokemusta.
Toisilla on voimakas libido ja he kaipaavat seksiä, parisuhteessa yleensä kaivataan nimenomaa sitä parisuhdeseksiä. Se on tällaiselle ihmiselle tärkeä lähentävä kokemus ja jonkinlainen varmistus siitä, että tässä ollaan yhdessä ja halutaan olla yhdessä. Kun se seksi loppuu, niin tällaisella ihmisellä alkaa pikkuhiljaa myös läheisyyden kokeminen loppumaan, ja tämä johtaa pikkuhiljaa suhteen näivettymiseen. Läheisyyden loppuminen johtaa yleensä myös siihen, että parisuhteessa keskustellaankin vaan arjen asioista - "mitä syödään tänään, pitääkö käydä kaupassa". Ja hoidetaan lapsiarki. Ja jos joskus olisi aikaa jutella tai tehdä jotain vain kahdestaan, niin ollaan pääasiassa hiljaa ja räplätään omissa oloissa puhelinta. Tai katsotaan telkkaria niin ei tarvi puhua.
Sitten ihmetellään, että meni 10 tai 20 vuotta ja "kasvettiin erilleen".
Seksin puute ei siis tapa ketään, mutta suhteen se tappaa aika tehokkaasti.
Aika surullinen käsitys rakkaudesta, jos parisuhteen kestävyyden mittarina pidetään sitä, kuinka säännöllisesti seksiä on tarjolla.
Seksi voi olla tärkeä osa parisuhdetta, mutta rakkaus ja ihmisuhde ovat paljon muutakin. Elämään kuuluu sairauksia, uupumusta, stressiä, raskaita elämäntilanteita, ikääntymistä ja joskus sellaisia vastoinkäymisiä, joiden vuoksi seksi voi vähentyä tai loppua pitkäksikin aikaa.
Juuri silloin kai nähdään, mitä rakkaus oikeasti tarkoittaa. Onko toinen ihminen rakas hänen itsensä vuoksi vai niin kauan kuin hän pystyy täyttämään omat seksuaaliset tarpeet?
Jos ensimmäinen ajatus vaikeassa elämäntilanteessa on, että ”jos seksiä ei heru, suhde kuolee”, niin kannattaa ehkä kysyä, oliko kyseessä koskaan kovin syvä rakkaus.
Hyvä parisuhde tarvitsee läheisyyttä, välittämistä, keskustelua, kunnioitusta ja halua pysyä toisen rinnalla myös silloin, kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Seksi voi olla yksi osa sitä – mutta se ei ole koko rakkauden määritelmä.
On eri asia loppuuko seksi esim. syövän tai puolison välinpitämättömyyden vuoksi.
Juuri näin.
Sitähän tuossa koitettiin kuvata, aikaa ja mahdollisuuksiakin olisi, mutta toista osapuolta ei kiinnosta seksi riittävästi. Toinen osapuoli kärsii siitä, katkeroituukin pikkuhiljaa, ja suhde kuivuu kasaan.
Kokonaan toinen asia, jos toisella on vaikkapa paha iskias tms joka katkaisee muutamaksi viikoksi seksin, aivan ymmärrettävää eikä se vaikuta suhteen perustuksiin samalla tavalla kuin toisen välinpitämättömyys.
Jos toisella olisi joku kokonaan tai lähes kokonaan seksin lopettava vaikea sairaus, niin sitten kyllä olisi aika kova paikka miettiä miten jatketaan. Koska ei sen toisen osapuolen seksihalut kuitenkaan siinä samalla sammu. Jos rakkautta riittää, niin silloin tälle toiselle voisi esim antaa mahdollisuuden käydä vieraissa. Maksullinen palvelu, tai joku rinnakkaisuhde. Siinä vaan on aina sitten se ihastumisen riski. Mutta se kai olisi sitä todellista rakkautta sitten sallia toiselle tämä, jos itse ei pysty enää seksiin. Olisi aika itsekästä kieltää se sitten kokonaan toiseltakin.
Mitä itseasiassa juuri tekevät nämä vaimot, jotka "eivät vaan nyt ole niin kiinnostuneita" enää parisuhdeseksistä. Ja olettavat ja vaativat että viriilimpi kumppani myös luopuu seksuaalisuudestaan.
Niin kyllä! Sit luovutaan ja keskitytään tärkeimpiin. Eli lasten kasvatukseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä pakko se on lapsiperheessä päästä seksiin vaikka hinnalla millä hyvänsä?
Ettekö mitään muuta osaa perhe elämässä arvostaa?
Varmaan osaavat, en epäile yhtään. Suuressa osassa liittoja on harrastettava seksiä, tai se perhe-elämä loppuu. Ainakin toinen katkeroituu. Vaikea ymmärtää jos itselle seksi ei ole tärkeää. Kyllähän sitä voi elää kimppakämppiksinä ilman seksiä, mutta ei se oikein parisuhde silloin ole. Ja seksi on se syy, miksi mennään yhteen. Luonto meissä sen tekee. Vai oletko ihan hirveästi nähnyt parisuhteita, joissa kaksi heteromiestä Rauno ja Pertti ovat yhdessä?
No seksi ei ole kyllä mikään harrastus, että sitä pitää vaan olla?
Se että jotain tiettyä nautintoa ei elämässä ole, niin ei se elämää siihen lopuEihän se elämä siihen lopu tietenkään. Ei elämä lopu siihenkään että ihminen neliraajahalvaantuu, mutta varmasti elämä on mukavampaa ilman tällaista ikävää kokemusta.
Toisilla on voimakas libido ja he kaipaavat seksiä, parisuhteessa yleensä kaivataan nimenomaa sitä parisuhdeseksiä. Se on tällaiselle ihmiselle tärkeä lähentävä kokemus ja jonkinlainen varmistus siitä, että tässä ollaan yhdessä ja halutaan olla yhdessä. Kun se seksi loppuu, niin tällaisella ihmisellä alkaa pikkuhiljaa myös läheisyyden kokeminen loppumaan, ja tämä johtaa pikkuhiljaa suhteen näivettymiseen. Läheisyyden loppuminen johtaa yleensä myös siihen, että parisuhteessa keskustellaankin vaan arjen asioista - "mitä syödään tänään, pitääkö käydä kaupassa". Ja hoidetaan lapsiarki. Ja jos joskus olisi aikaa jutella tai tehdä jotain vain kahdestaan, niin ollaan pääasiassa hiljaa ja räplätään omissa oloissa puhelinta. Tai katsotaan telkkaria niin ei tarvi puhua.
Sitten ihmetellään, että meni 10 tai 20 vuotta ja "kasvettiin erilleen".
Seksin puute ei siis tapa ketään, mutta suhteen se tappaa aika tehokkaasti.
Aika surullinen käsitys rakkaudesta, jos parisuhteen kestävyyden mittarina pidetään sitä, kuinka säännöllisesti seksiä on tarjolla.
Seksi voi olla tärkeä osa parisuhdetta, mutta rakkaus ja ihmisuhde ovat paljon muutakin. Elämään kuuluu sairauksia, uupumusta, stressiä, raskaita elämäntilanteita, ikääntymistä ja joskus sellaisia vastoinkäymisiä, joiden vuoksi seksi voi vähentyä tai loppua pitkäksikin aikaa.
Juuri silloin kai nähdään, mitä rakkaus oikeasti tarkoittaa. Onko toinen ihminen rakas hänen itsensä vuoksi vai niin kauan kuin hän pystyy täyttämään omat seksuaaliset tarpeet?
Jos ensimmäinen ajatus vaikeassa elämäntilanteessa on, että ”jos seksiä ei heru, suhde kuolee”, niin kannattaa ehkä kysyä, oliko kyseessä koskaan kovin syvä rakkaus.
Hyvä parisuhde tarvitsee läheisyyttä, välittämistä, keskustelua, kunnioitusta ja halua pysyä toisen rinnalla myös silloin, kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Seksi voi olla yksi osa sitä – mutta se ei ole koko rakkauden määritelmä.
On eri asia loppuuko seksi esim. syövän tai puolison välinpitämättömyyden vuoksi.
Juuri näin.
Sitähän tuossa koitettiin kuvata, aikaa ja mahdollisuuksiakin olisi, mutta toista osapuolta ei kiinnosta seksi riittävästi. Toinen osapuoli kärsii siitä, katkeroituukin pikkuhiljaa, ja suhde kuivuu kasaan.
Kokonaan toinen asia, jos toisella on vaikkapa paha iskias tms joka katkaisee muutamaksi viikoksi seksin, aivan ymmärrettävää eikä se vaikuta suhteen perustuksiin samalla tavalla kuin toisen välinpitämättömyys.
Jos toisella olisi joku kokonaan tai lähes kokonaan seksin lopettava vaikea sairaus, niin sitten kyllä olisi aika kova paikka miettiä miten jatketaan. Koska ei sen toisen osapuolen seksihalut kuitenkaan siinä samalla sammu. Jos rakkautta riittää, niin silloin tälle toiselle voisi esim antaa mahdollisuuden käydä vieraissa. Maksullinen palvelu, tai joku rinnakkaisuhde. Siinä vaan on aina sitten se ihastumisen riski. Mutta se kai olisi sitä todellista rakkautta sitten sallia toiselle tämä, jos itse ei pysty enää seksiin. Olisi aika itsekästä kieltää se sitten kokonaan toiseltakin.
Mitä itseasiassa juuri tekevät nämä vaimot, jotka "eivät vaan nyt ole niin kiinnostuneita" enää parisuhdeseksistä. Ja olettavat ja vaativat että viriilimpi kumppani myös luopuu seksuaalisuudestaan.
Niin kyllä! Sit luovutaan ja keskitytään tärkeimpiin. Eli lasten kasvatukseen!
Näinpä. Ja sitten kasvatellaan lapsia, hoidetaan arkiaskareet, läheisyyttä ei enää oikeastaan ole, kun ei toisella (vaimolla) ole omaa kiinnostusta seksiin, jossain vaiheessa alkaa itää miehen (tai molempien) päässä ajatus siitä että onko tällainen suhde sitä mitä loppuelämältä haluaa, sitten jossain vaiheessa se kiteytyy mielessä siihen, että odotan siihen että lapset on täysi ikäisiä ja muuttaa omilleen ja sitten otan eron. Joko molemmat ovat päätyneet samaan, tai sitten vaimolle tulee täysin yllätyksenä miksi tässä muka ollaan "kasvettu erilleen" kun arkikin toimii ja laskut maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä pakko se on lapsiperheessä päästä seksiin vaikka hinnalla millä hyvänsä?
Ettekö mitään muuta osaa perhe elämässä arvostaa?
Varmaan osaavat, en epäile yhtään. Suuressa osassa liittoja on harrastettava seksiä, tai se perhe-elämä loppuu. Ainakin toinen katkeroituu. Vaikea ymmärtää jos itselle seksi ei ole tärkeää. Kyllähän sitä voi elää kimppakämppiksinä ilman seksiä, mutta ei se oikein parisuhde silloin ole. Ja seksi on se syy, miksi mennään yhteen. Luonto meissä sen tekee. Vai oletko ihan hirveästi nähnyt parisuhteita, joissa kaksi heteromiestä Rauno ja Pertti ovat yhdessä?
No seksi ei ole kyllä mikään harrastus, että sitä pitää vaan olla?
Se että jotain tiettyä nautintoa ei elämässä ole, niin ei se elämää siihen lopuEihän se elämä siihen lopu tietenkään. Ei elämä lopu siihenkään että ihminen neliraajahalvaantuu, mutta varmasti elämä on mukavampaa ilman tällaista ikävää kokemusta.
Toisilla on voimakas libido ja he kaipaavat seksiä, parisuhteessa yleensä kaivataan nimenomaa sitä parisuhdeseksiä. Se on tällaiselle ihmiselle tärkeä lähentävä kokemus ja jonkinlainen varmistus siitä, että tässä ollaan yhdessä ja halutaan olla yhdessä. Kun se seksi loppuu, niin tällaisella ihmisellä alkaa pikkuhiljaa myös läheisyyden kokeminen loppumaan, ja tämä johtaa pikkuhiljaa suhteen näivettymiseen. Läheisyyden loppuminen johtaa yleensä myös siihen, että parisuhteessa keskustellaankin vaan arjen asioista - "mitä syödään tänään, pitääkö käydä kaupassa". Ja hoidetaan lapsiarki. Ja jos joskus olisi aikaa jutella tai tehdä jotain vain kahdestaan, niin ollaan pääasiassa hiljaa ja räplätään omissa oloissa puhelinta. Tai katsotaan telkkaria niin ei tarvi puhua.
Sitten ihmetellään, että meni 10 tai 20 vuotta ja "kasvettiin erilleen".
Seksin puute ei siis tapa ketään, mutta suhteen se tappaa aika tehokkaasti.
Aika surullinen käsitys rakkaudesta, jos parisuhteen kestävyyden mittarina pidetään sitä, kuinka säännöllisesti seksiä on tarjolla.
Seksi voi olla tärkeä osa parisuhdetta, mutta rakkaus ja ihmisuhde ovat paljon muutakin. Elämään kuuluu sairauksia, uupumusta, stressiä, raskaita elämäntilanteita, ikääntymistä ja joskus sellaisia vastoinkäymisiä, joiden vuoksi seksi voi vähentyä tai loppua pitkäksikin aikaa.
Juuri silloin kai nähdään, mitä rakkaus oikeasti tarkoittaa. Onko toinen ihminen rakas hänen itsensä vuoksi vai niin kauan kuin hän pystyy täyttämään omat seksuaaliset tarpeet?
Jos ensimmäinen ajatus vaikeassa elämäntilanteessa on, että ”jos seksiä ei heru, suhde kuolee”, niin kannattaa ehkä kysyä, oliko kyseessä koskaan kovin syvä rakkaus.
Hyvä parisuhde tarvitsee läheisyyttä, välittämistä, keskustelua, kunnioitusta ja halua pysyä toisen rinnalla myös silloin, kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Seksi voi olla yksi osa sitä – mutta se ei ole koko rakkauden määritelmä.
On eri asia loppuuko seksi esim. syövän tai puolison välinpitämättömyyden vuoksi.
Juuri näin.
Sitähän tuossa koitettiin kuvata, aikaa ja mahdollisuuksiakin olisi, mutta toista osapuolta ei kiinnosta seksi riittävästi. Toinen osapuoli kärsii siitä, katkeroituukin pikkuhiljaa, ja suhde kuivuu kasaan.
Kokonaan toinen asia, jos toisella on vaikkapa paha iskias tms joka katkaisee muutamaksi viikoksi seksin, aivan ymmärrettävää eikä se vaikuta suhteen perustuksiin samalla tavalla kuin toisen välinpitämättömyys.
Jos toisella olisi joku kokonaan tai lähes kokonaan seksin lopettava vaikea sairaus, niin sitten kyllä olisi aika kova paikka miettiä miten jatketaan. Koska ei sen toisen osapuolen seksihalut kuitenkaan siinä samalla sammu. Jos rakkautta riittää, niin silloin tälle toiselle voisi esim antaa mahdollisuuden käydä vieraissa. Maksullinen palvelu, tai joku rinnakkaisuhde. Siinä vaan on aina sitten se ihastumisen riski. Mutta se kai olisi sitä todellista rakkautta sitten sallia toiselle tämä, jos itse ei pysty enää seksiin. Olisi aika itsekästä kieltää se sitten kokonaan toiseltakin.
Mitä itseasiassa juuri tekevät nämä vaimot, jotka "eivät vaan nyt ole niin kiinnostuneita" enää parisuhdeseksistä. Ja olettavat ja vaativat että viriilimpi kumppani myös luopuu seksuaalisuudestaan.
Niin kyllä! Sit luovutaan ja keskitytään tärkeimpiin. Eli lasten kasvatukseen!
Näinpä. Ja sitten kasvatellaan lapsia, hoidetaan arkiaskareet, läheisyyttä ei enää oikeastaan ole, kun ei toisella (vaimolla) ole omaa kiinnostusta seksiin, jossain vaiheessa alkaa itää miehen (tai molempien) päässä ajatus siitä että onko tällainen suhde sitä mitä loppuelämältä haluaa, sitten jossain vaiheessa se kiteytyy mielessä siihen, että odotan siihen että lapset on täysi ikäisiä ja muuttaa omilleen ja sitten otan eron. Joko molemmat ovat päätyneet samaan, tai sitten vaimolle tulee täysin yllätyksenä miksi tässä muka ollaan "kasvettu erilleen" kun arkikin toimii ja laskut maksetaan.
On se kummallista, että miten näin pääsi käymään! Eikö avioliitto olekaan sitä, että kyräillään hiljaa toisillemme saman katon alla ja maksetaan laskuja? Ehkä katsotaan joskus televisiota samalla sohvalla...
Alue: Seksi
Niin mikä pakko se on lapsiperheessä päästä seksiin vaikka hinnalla millä hyvänsä?
Ettekö mitään muuta osaa perhe elämässä arvostaa?