Lue keskustelun säännöt.
Ensin toi saakelin kakara vei multa kehoni - nyt se vie multa vielä mielenterveytenikin.
29.05.2007 |
Eikö riittänyt revitty alapää, rintojen imeminen lapasiksi, arpinen ja venytetty vatsa, mustat silmänympärykset, ohuet hiukset ja anemia?
Pitääkö vielä tuhota mun minuuteni; ainoa, mikä mulla on jäljellä?
Mä vihaan tuota kakaraa.
Kommentit (24)
Lapset on lahjoja. Kaikille ei edes suoda sitä onnea ja sä vaan ruikutat. Mene hoitoon. Luulen et tarvitset pikaista psykiatrista apua itsellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan lapsi on ja pysyy, eli se on lopulta ihmisen tärkein saavutus. Haluatko kuolinvuoteella mieluummin sileän vatsanahan vai lapsen sängyn vierelle?
Minä hain apua (neuvola psykologi&perheneuvola) ja nyt sitä pientä ihmistä jaksan taas rakastaa. Kannattaa hakea apua. Ei sillä lapsellakaan ole hyvä olo! Todennäköisesti pienen olo on vielä kaaottisempi kuin sinun. Äidin velvollisuus on hakea apua, itsensä ja lapsen tähden.
Ole kiltti ja hae apua, jos et lapsesi tähden (kun et hänestä välitä) niin sitten itsesi.
laittaa lapsesi nettiin myyntiin, kuten Latvialainen nainen teki. Pääset itse linnaan lepäämään ja lapsesi parempaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mies, ystävä? Neuvolastakin voivat ohjata eteenpäin. Yleislääkäri voi määräta masennuslääkettä, joka alkaa tehota 1-2 viikossa.
Osan kropastasi voit saada takaisin, jos riittää puhtia treenaamiseen.
Alapään ulkonäöstä ei tarvitse piitata, miehet ei valitse naisiaan alapään ulkonäön perusteella. Jos kuitenkin tähän mennessä olet saanut toimeentulosi esim. pornomallina, kannattaa alkaa etsiä uutta työtä. ;)
Mustat silmänaluset on nyt in. Ja jos puhut sekavia, riittää kun sanot että olet äiti, niin kaikki ymmärtää!
Kuulostaa siltä että nyt on aika ottaa aikalisä. Laittaa lapsi hoitoon ja lähteä tekemään jotain mitä teit ennen lasta. Oli se sitten shoppailu (välillä saa hätätilanteessa tuhlata yli varojensa!) tai baari-ilta.
Vältä katsomista peiliin; poissa silmistä, poissa mielestä.
Se että on lapsi, ei mielestäni tarkoita että pitää luopua minuudestaan. Siitä on osattava pitää kiinni. Lapsen ekan elinvuoden aikana on helppo unohtaa itsensä, mutta jossain vaiheessa tulee kysyttyä, " entäs minä?" .
Minäkin välillä olen tuulettanut hermojani aika ronskein sanankääntein, mutta onneksi minulla on ystäviä, jotka todella tuntevat minut eivätkä ota puheitani tosissaan vaan osaavat lukea rivien välistä. Tietävät että rakastan lastani pohjimmiltani yli kaiken, vaikka välillä sanoisin että pitäisiköhän tuo lapsi laittaa Keltaiseen Pörssiin myyntiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä EN OLE masentunut. Olen käynyt kyllä lääkärissäkin puhumassa.
Enkä mä halunnut lasta. Mulla oli hormonikierukka ja menkat jäivät pois. Enkä tajunnut olevani raskaana kuin vasta sitten, kun oli liian myöhäistä saada abortti.
Sanoin lääkärille, että vihaan sitä lasta koko loppuelämäni. Enkä siltikään saanut aborttia. Terkalta kysyin neuvolassa, että kuinka se adoptioon antaminen onnistuisi...? Se vain sanoi, että älä sinä tyttökulta edes ajattele sellaista. Jokainen äiti rakastuu omaan lapseensa.
Mä odotan edelleen sitä rakastumista.
ap
Itselläsihän ei ole asiassa osaa eikä arpaa, eikö niin???
Haepa apua ja äkkiä! Kuulostat todella sairaalta ja loppuun palaneelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen sitä mieltä, että aina pitää miettiä elämäänsä niin, että mitä oikeasti harmittelee kuolinvuoteellaan? Luuletko, että harmittelet sitä että sinulla oli venynyt alapää tai epätäydelliset rinnat? Luuletko todella, että sellainen merkitsee jotain elämässä? (Ja jos luulet niin on aika hiukan tarkistaa arvojärjestystäsi).
Silloin kun äidillä on vaikeuksia jaksaa lapsensa kanssa (OMAN lapsensa kanssa) on usein kyse siitä että äidin on vaikeata luopua itsekkäästä elämästään ja asennoitua vanhemmuuteen oikealla tavalla. Sillä asenteesta siinä on pitkälti kyse. Lisäksi monet meistä eivät ole saaneet hyviä malleja vanhemmuuteen omilta vanhemmiltamme. Jos on todella väsynyt niin tulee hankkia apua. Mutta asenteen vanhemmuuteen ja elämään voit muuttaa vain sinä itse.
Lapsi on aina tärkeämpi kuin rinnat tai alapää. Tai sitten ei pidä ryhtyä vanhemmaksi. Lapset ansaitsevat rakastavan vanhemman.
Sousittelen, kyllä sinun tapauksessasi pikaista adoptointia. Lapsi ei pääse kehittymään tasapainoiseksi sinun kanssasi. Osoita se rakkaus lapseen sillä tavalla, et annat parempaan paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ehkäisy, aborttia ei saanut eikä neuvolastakaan apuja.
Tosiasia on, että ns. vahinkolasta voi olla vaikea rakastaa. Itsellänikin on sellainen tuttava, ja tuo asia on ja tulee olemaan aina hänen elämänsä suurin kipupiste.
Siinä olen täysin samaa mieltä, että lapsi on syytön asiaan eikä ole ansainnut huonoa vanhemmuutta vain siksi että ei ole toivottu.
puhumaan asiasta jollekin. Ei vieläkään ole myöhäsitä antaa lasta adoptioon. Sijasiperheeseen pääsee ensin. Jos OIKEASTI tunnet noin kuin kirjoitit, ja se on jatkuva tuntemuksesi, adoptioon antaminen on varmasti oikea ratkaisu. Syytön se lapsi on siihen,että on syntynyt.
Vierailija:
Mä EN OLE masentunut. Olen käynyt kyllä lääkärissäkin puhumassa.Enkä mä halunnut lasta. Mulla oli hormonikierukka ja menkat jäivät pois. Enkä tajunnut olevani raskaana kuin vasta sitten, kun oli liian myöhäistä saada abortti.
Sanoin lääkärille, että vihaan sitä lasta koko loppuelämäni. Enkä siltikään saanut aborttia. Terkalta kysyin neuvolassa, että kuinka se adoptioon antaminen onnistuisi...? Se vain sanoi, että älä sinä tyttökulta edes ajattele sellaista. Jokainen äiti rakastuu omaan lapseensa.
Mä odotan edelleen sitä rakastumista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaativinta hommaa, 24/7 työtä.
Miksi et voisi harkita adoptiota? Vie vain päättäväisesti asiaa eteenpäin jos siltä tuntuu. Kyllä se on lapsenkin etu pitemmälle katsottuna.
Hae apua itsellesi.
Lapsen varmasti kuului syntyä koska ehkäisystä ja sun vastustuksesta huolimatta sai syntyä. Anna lapsellesi mahdollisuus vaikka et häntä halunnutkaan. Älä pilaa viattoman ihmisen elämää. Ja mitä tule sun vartaloosi, se olisi rapistunut kuitenkin. Kaikille ihmisille käy niin ennemmin tai myöhemmin.
Kyllähän nykyinen lainsäädäntö sallii abortin käytännössä kaikille. Vai olitko liian myöhään liikkeellä?
Minkä ikäinen lapsesi on? Osallistuuko isä lapsen hoitoon/elämään?
Tässä tapauksessa se on parasta sinulle ja lapselle.
Saat oman elämäsi takaisin ja hanki sterilisaatio.
Ymmärrät varmaan että lapsi sairastuu henkisesti jos hänestä ei välitetä.
Provo tämä oli toivottavasti.
Oletko niin tossu, että os terkkari sanoo että rakastut lapseen, niin et tee mitään, vaikka tiedät että inhoot lastasi? Luoja mikä luuseri sä olet.
Nyt otat sossuun yhteyttä ja annat sen lapsesi huostaan. Ei voi olla vaikeeta vai oletko todella noin luuseri?
kirjoitukselta.