Päiväkoti poistaa oman lelun päivän "yhdenvertaisuuden" takia.
Päiväkoti poistaa oman lelun päivän "yhdenvertaisuuden" takia. Olenko ainoa jonka mielestä tässä on menty ihan järjettömyyksiin?
Päiväkodista tuli ilmoitus, että oman lelun päivä lopetetaan ja tilalle tulee ohjatun leikin päivä. Perusteluina pedagogiikka ja ennen kaikkea sosioekonominen yhdenvertaisuus.
Kuulemma lasten lelut voivat olla eri hintaisia, suosittuja tai vähemmän suosittuja, ja tämä voi aiheuttaa vertailua, ulkopuolisuuden kokemuksia ja eriarvoisuuden tunnetta. Kaikilla perheillä kun ei ole samanlaisia mahdollisuuksia hankkia uusia ja suosittuja leluja. Siis mitä helvettiä?
Jos yhden lapsen perheellä on varaa ostaa uusi merkkilelu ja toinen tuo kirpparilta ostetun lelun, niin ratkaisu on poistaa kaikilta oman lelun päivä, jotta kenenkään ei tarvitse nähdä tällaista eroa?
Mihin tämä logiikka loppuu? Jos toisella lapsella on 150 euron merkkitakki ja toisella kirpparilta ostettu takki, pitääkö päiväkodissa jatkossa kieltää merkkivaatteetkin? Entä kengät, reput, harrastusvälineet tai syntymäpäivälahjoista puhuminen? Mihin raja vedetään?
Lasten elämässä ja perheissä on väistämättä erilaisia lähtökohtia. Eikö lapsille pitäisi pikemminkin opettaa, että ihmisillä on erilaisia tavaroita ja perheitä, mutta kaikkia kohdellaan samalla tavalla?
Oman lelun päivä on ollut ainakin omille lapsilleni tärkeä ja odotettu juttu. Nyt se poistetaan, koska jonkun mielestä lasten mahdollinen keskinäinen vertailu on niin suuri ongelma, että helpointa on kieltää koko asia.
Onko tämä teidänkin mielestänne oikeasti järkevää yhdenvertaisuutta vai taas yksi esimerkki siitä, että kun jonkun mahdollinen paha mieli löydetään, poistetaan kaikilta jotain kivaa sen sijaan, että lapsille opetettaisiin käsittelemään erilaisuutta? Kuulostaa hyvin vasemmistolaiselta, uunituoreen johtajan pätemiseltä.
Kommentit (79)
Minä en muutenkaan tarhaan anna viedä sitä parasta lelua ettei katoa tai mene rikki. Ihan älytöntä tämä.
Meillä on ihan "hienojakin" leluja, mutta jostain syystä kuopus aina valitsi mukaan tyyliin yksittäisen duplopalikan tai oman hamahelmityön :D en nyt ihan allekirjoita, että sinne mennään jotenkin vertailemaan, suurin osa vie sen rakkaimman pehmon.
Erikoinen ratkaisu. Minusta ongelma on enemmän lasten kotien arvomaailmassa jos tuollaista esiintyy. Mun lapsi vei lelupäiviin aina sen millä milloinkin tykkäsi eniten leikkiä. Ei häntä eikä ketään muutakaan kiinnostanut yhtään oliko 50 eur ostolelu vai 50 snt kirppislöytö. Ja tämä muutama vuosi sitten Tampereen keskustan alueen päiväkodissa. Outoa pintaliitoa jos tuollaiseen päädytään.
En ymmärrä tuota päätöstä. Meillä on lapsella vaikka mitä hienoja kalliita leluja kotona. Silti on lapsen kanssa sovittu, että päiväkotiin viedään vain joku pienehkö auto tms. Lelu, jonka rikki meneminen tai katoaminen ei harmittaisi. Hyvin on toiminut ja lapsi on rakastanut lelupäivää.
Sääli, että kaikesta tällaisesta luovutaan. Nimimerkillä meidän lapsen päiväkodissa ei vietetä joulua, pääsiäistä eikä kevätjuhlia, kun ei haluta pahoittaa kenenkään ei-kristityn mieltä.
Meillä sinne vietiin aina sellainen lelu, joka ei ole se kaikkein tärkein. Jos vaikka hukkuu, tai rikkoontuu tms. Mun lapset jotenkin ymmärsi tämän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni järkevä liike.
Ihan triviaalistikin, jos arvioi haitta/hyöty potentiaalin.
Kyllä Marxin teokset tai Maon pieni punainen kirja riittää ihan hyvin leluksi lapselle.
Pitäisikö vaan nyt yrittää kasvattaa niitä lapsia silleen, ettei aina vaan kadehdita ja olla jotain vailla itselle.
Pidetään lapsilla lelupäivä, pidetään pieniä pikkukirkkoja, seurakunnan järjestämiä, pidetään joulujuhlia kera jouluevankeliumin, pidetään pääsiäiseen tutustumis käyntejä kirkon tiloissa, pidetään lapsille yllä perinteitä ja turvallista arvopohjaa johon moni asia perustuu, kristinuskoon.Luodaan lapsille hyvä ja luottavainen kasvualusta.
Pidetään kaikki NORMAALI!
Tuntuu vähän yliampuvalta.
Tuntemani lapsi ei edes vie lelupäiviin sellaisia leluja joilla on iso riski joutua rikotuiksi tai kadoksiin, vaan jonkun sopivan ’lelupäivälelun’.
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin, kun pienenä ystävilläni olimpaljon hienompia ja kalliimpia leluja kuin minulla. Ei kyllä jäänyt asiasta mitään traumaa. Onhan lasten kai jossain vaiheessa opittava sekin, että toisilla ihmisillä nyt vaan on varaa hienompiin asioihin kuin itsellä.
Tai sitten jäi, koska muistat asian edelleen niin hyvin. Itselläni ei ole mitään muistikuvia tällaisista asioista, koska ne on olleet täysin merkityksettömiä mulle.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät vaan ole samalla viivalla vaikka mitä tekisi. Kuulostaa vassari-idealle. Vassarit ei voi sietää sitä jos jollakin on jotain enemmän. Ihan mitä vaan, vaikka paksumpi tukka, niin ne on kateellisia. Ja sitten paksu tukka pitää kieltää. Semmonen ideologia se.
Paksumpi tukka😂entäs väri👶👧🏻🦸🏾🦸🏾🦸🏾🦸🏾🦸🏾🦸🏾🦸🏾🦸🏾🦸🏾🦸🏾🦸🏾pussi portilla päähän
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät vaan ole samalla viivalla vaikka mitä tekisi. Kuulostaa vassari-idealle. Vassarit ei voi sietää sitä jos jollakin on jotain enemmän. Ihan mitä vaan, vaikka paksumpi tukka, niin ne on kateellisia. Ja sitten paksu tukka pitää kieltää. Semmonen ideologia se.
Juuri tällaisten kommenttien takia nykyinen älyttömäksi menevä puuhastelu on harmillista: tehdään turhia tai ihmisiä harmittavia päätöksiä koska halutaan edistää yhdenvertaisuutta yms ja poistetaan sen takia lelupäivät ja joulujuhlat, ja tuloksena monet saavat kimmokkeen äänestää oikeistoa vaikka siitä on lopulta vielä enemmän haittaa kaikille.
Yhteiskunnan eriarvoisuus ei poistu sillä että lelupäiviä ei ole, eivätkä päiväkoti-ikäiset osaa vielä arvottaa leluja tai pitää niitä jonain statusjuttuina. Se tulee vasta myöhemmin.
Omassa lapsuudessa harva sai sitä himotuinta ja kalleinta lelua, ja jos jollakulla sellainen oli niin totta kai se sai kiinnostuneen yleisön ympärille. Mutta ei se johtanut ainakaan itellä mihinkään eriarvoisuuden kokemukseen vaikka se tyyppi tuntuikin tosi onnekkaalta. Ne omat lelut olivat loppupeleissä tärkeimpiä.
Elämme sääntö Suomessa, aikoinaan työpaikalla joku kärähti pitämästään "sairaspäivästä" ja niinhän siinä kävi että poistettiin kaikilta mahdollisuus omailmoitus sairaspäivään ja lääkärintodistus vaadittiin. Vain yksi esimerkki.
Ei kai kukaan sitä timantein koristeltua hopeahelistintä mukanaan raahaa päiväkotiin🤣
No se onkin täysin turha päivä, käytetään ohjelmantäytteenä, kun ei muuta keksitä tai päiväkodissa on huonot lelut. Ihan oikein lopettaa, lapset myös kiusaavat toisiaan jos joku tuo jonkun "nolon lelun" kuten jonkun kulahtaneen rakkaan pehmon tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin, kun pienenä ystävilläni olimpaljon hienompia ja kalliimpia leluja kuin minulla. Ei kyllä jäänyt asiasta mitään traumaa. Onhan lasten kai jossain vaiheessa opittava sekin, että toisilla ihmisillä nyt vaan on varaa hienompiin asioihin kuin itsellä.
Tai sitten jäi, koska muistat asian edelleen niin hyvin. Itselläni ei ole mitään muistikuvia tällaisista asioista, koska ne on olleet täysin merkityksettömiä mulle.
Muistan kyllä hyvin ne onnekkaat joita vähän kadehtikin kun niillä oli joku hieno lelu, mutta ei siitä mitään traumaa jäänyt. Pikemminkin se oli semmonen Tapaus jota ihmeteltiin kuin jotain näyttelyesinettä ja ajateltiin että onpa onnekas kun on saanut haalittua sellaisen.
Mutta oma tärkeä lelu oli aina oma tärkeä lelu ja lelujen tärkeyttä ei muutenkaan määrittänyt kalleus vaan sen ominaisuudet. Joku himoittu lelu kuten joku Dino Raidersien t-rex oli usein juuri se kallein eli kukaan ei sellaista saanut, mutta ei siinä sitä hintaa hahmottanut ja monessa halvassa lelussa oli yhtä lailla hyviä ominaisuuksia jotka nostivat sen arvoa lapsen silmin.
Tämä on kyllä taas melkoista idiotismia.
Meillä ainakin poika halusi viedä noihin aina parin euron pikkuauton tai sellaisen n. 15e maksaneen muovisen bussin.
Hänellä olisi kyllä ollut vietäväksi (aikuisen mielestä), hienoja ja melko kalliitakin leluja mutta eivät ne häntä kiinnostaneet päiväkoti-ikäisenä tai edes alaluokilla koulussa.
Eivät pienet lapset niistä hinnoista välitä, jos aikuiset eivät itse niitä kommentoi.
Voisitko nyt AP heti alkuun lopettaa väittämästä, että kyseessä on vasemmistolaisuus.
Itse olen köyhästä lapsuuden perheestä yhden lapsen äiti, jonka arvomaailma on vasemmalla, ja mun mielestä tämä on aivan älytön päätös! Meidän perheessä on ollut viime vuosina työttömyyttä ja sairautta, eli ei olla rahoissamme.
Perustelut:
1. Päiväkoti voisi ohjeistaa, ettei lelupäivinä oteta mukaan mitään kovin arvokasta, koska heillä ei ole resursseja taata, ettei rikkoudu/häviä.
2. Kuka sinne alunperinkään on koskaan mitään kovin arvokasta tai isokoista on antanut lapselleen mukaan?
3. Samaa mieltä siitä, että tärkeää opettaa että varallisuudella ei ole väliä. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja varallisuus voi myös muuttua elämän aikana jne. Sitä paitsi varakkaankaan lapsen lempilelu ei välttämättä ole se kallein...
4. Asia tulee kuitenkin eteen. Meillä ei koskaan päiväkotiaikoina tullut tällaisesta lapsen kanssa " ongelmaa ", vasta kun hän tutustui pihan lapsiin varakkaasta perheestä, jotka alkoivat kehuskella omaisuudellaan. Selvisimme tästä puhumalla, esim. Että raha ei tee onnelliseksi.
Toivoisin myös, ettet AP syyttäisi tästä vähävaraisempia perheitä joiden idea tämä tuskin on.
Haluan myös huomauttaa että myös kirpparitakki voi olla merkkitakki ja myöskään kaikki varakkaat eivät osta kalliita merkkivaatteita uusina ainakaan, koska kierrätys ja ekologiset arvot.
Olen meidän lapselle puhunut siitä, että se mikä ulos näkyy tai omistaa ei välttämättä kerro varallisuudesta lainkaan. Köyhät ostelevat osamaksulla ja rikkaat saattavat olla arvoiltaan vaikka ekohippejä joita ei kiinnosta pröystäillä jne.
Olemme myös puhuneet onko niin hienoa pröystäillä....
Sosialistisessa valtiossa kukaan ei omista mitään, kaikki kuuluu valtiolle.
Ihmiset eivät vaan ole samalla viivalla vaikka mitä tekisi. Kuulostaa vassari-idealle. Vassarit ei voi sietää sitä jos jollakin on jotain enemmän. Ihan mitä vaan, vaikka paksumpi tukka, niin ne on kateellisia. Ja sitten paksu tukka pitää kieltää. Semmonen ideologia se.