Lue keskustelun säännöt.
Oletko huippuälykäs ja sinulla on Kassandra-kompleksi?
11.09.2026 |
Kassandra sai Apollonilta lahjan nähdä tulevaisuus, mutta kirouksen ettei kukaan usko häntä. Huippuälykäs, tyypillisesti divergentti tietäjä on aina ajallisesti väärässä paikassa. Hän ei ole väärässä sisällössä, vaan ajoituksessa. Konsensus ei vielä pysty ottamaan vastaan sitä mitä hän sanoo, koska konsensus tarvitsee ensin 1000 pientä välivaihetta joita divergentti on jo hypännyt yli. Tuntuuko tutulta ja miten olet elänyt tämän ongelman kanssa?
Kommentit (47)
Mä vaan oon ihan hiton tyhmä, en mä tommosista tiijä mittään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin asian 3 -vuotiaana. Muuta ne asiat, mitä pystyt.
Olen INTJ, mestarimieli, Mastermind ja Master of reality. Olen älykkäämpi kuin sinä. Miksi se on sinulle ongelma?
Olit varmaan indigolapsi, spessu kun oot.
Kyllä. Koin sen usein. Ensin koronan ja sitten ukrainan sodan kanssa. Varoitin ihmisiä kuukausia etukäteen mutta lähinnä minulle naurettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, se kuitataan aina muutosvastarintana tai mikä se muotitermi milloinkin on ja sitten kun kiesi on ojassa, se on jotenkin aina sitten mun syy.
Vierailija kirjoitti:
Olen INTJ, mestarimieli, Mastermind ja Master of reality. Olen älykkäämpi kuin sinä. Miksi se on sinulle ongelma?
Ei ongelmaa. Nämä 16Personalities testien tulokset ovat oikeasti vailla kunnon tieteellistä näyttöä. Mutta mitä mieltä olet siitä, pitääkö ihmisiä edes kategorisoida? Kun mittaat ihmisen, Goodhartin laki iskee: kun mittarista tulee tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mittari. Ihminen alkaa esittää introverttia, koska sai sellaisen leiman. Ajattelu jäykistyy mittarin määritelmille. Tämä on sama ilmiö bisneksessä: kun asetat KPI:n "asiakastyytyväisyys 4,5", organisaatio oppii pelaamaan KPI:tä, ei palvelemaan asiakasta. Mittaaminen tuottaa sokeuden sille mitä ei mitattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tuosta jotain. En varmaan muuten täällä viihtyisi, koen että elämme henkisesti tukalaa jopa valhetta palvovaa aikaa ja täällä pystyt edes pikkiriikkisen sanomaan tuolle vastaan. En suinkaan ollut ensimmäisten joukossa maalailemassa piruja seinälle, sanotaan että minulla on innoittajani joita en aikoinaan oikein uskonut. Hätkähdyttävää miten hyvin he tiesivät maailman suunnasta n 15 vuotta sitten. Minusta tuli samanlainen kauhistuttava vastaanpaukuttaja ja yleisihmettelijä mitä en silloin olisi ihan arvannut.
En tiedä olenko huippuälykäs (ehkä hieman yli mediaanin), mutta mun aivot valitettavasti toimii siten, että hahmotan helposti laajoja kokonaisuuksia ja asioiden ketjutuksia. Mieli kokoaa mindmappeja, joista yhtäkkiä avautuu kokonaisnäkemys. Yleensä ja usein olen oikeassa. Se on sitä, että mielessä jotkut asiat eivät vaan add up ja sitten kuitenkin huomaat, että tarpeeksi pieniä puroja virtaa samaan suuntaan, niin syntyykin joki. Usein nämä on yhteiskunnallisia kehityssuuntia tai sosiaalisia "kulissipelejä" tai jotain vastaavia. On turhauttavaa, kun yrität jonkun kanssa keskustella näistä ja toiset eivät vaan näe eivätkä ymmärrä laajempaa kuviota. Sitten kun jälkikäteen sanot, että mähän puhuin tästä silloin jo kauan sitten, niin samat ihmiset ei muista koko asiaa.
Olisi varmaan aika mukavaa olla hieman dummie ja yllättyä aina kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Ainakin olisi moninverroin helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankin oli sellainen aloitusviesti, jonka luettuaan ymmärsi, mistä keskustellaan. Ylänuoli laadusta.
Ja minulla ei ole tuota kompleksia. Vaikka välillä tietäisi mitä tapahtuu, niin se on sitä samaa syklisyyttä mistä Nostradamus ennustuksensa repi.
Nyt on 80 vuotta edellisestä maailmansodasta. Sen opit on unohtuneet ja huomaa tietyissä johtajissa mentaliteettia, että nyt olis kiva vähän maailmansotia. Tarvitaanko sota, että opitaan sitä välttämään jää nähtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen INTJ, mestarimieli, Mastermind ja Master of reality. Olen älykkäämpi kuin sinä. Miksi se on sinulle ongelma?
Ei ongelmaa. Nämä 16Personalities testien tulokset ovat oikeasti vailla kunnon tieteellistä näyttöä. Mutta mitä mieltä olet siitä, pitääkö ihmisiä edes kategorisoida? Kun mittaat ihmisen, Goodhartin laki iskee: kun mittarista tulee tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mittari. Ihminen alkaa esittää introverttia, koska sai sellaisen leiman. Ajattelu jäykistyy mittarin määritelmille. Tämä on sama ilmiö bisneksessä: kun asetat KPI:n "asiakastyytyväisyys 4,5", organisaatio oppii pelaamaan KPI:tä, ei palvelemaan asiakasta. Mittaaminen tuottaa sokeuden sille mitä ei mitattu.
Kuka pistää tekoälyn juttelemaan puolestaan? Täyttä AI sloppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vain hieman keskivertoa älykkäämpi, mutta minulla on kyky tunnistaa trendejä varhain. Olen hyödyntänyt tätä lähinnä uravalinnoissa ja tähän mennessä osunut aina oikeaan vuoden tai kaksi ennen muita. Aion tätä myös hyödyntää sijoituksissa nyt kun varallisuutta on alkanut jo kertyä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, se kuitataan aina muutosvastarintana tai mikä se muotitermi milloinkin on ja sitten kun kiesi on ojassa, se on jotenkin aina sitten mun syy.
Muutosvasrarinta pitää jo sisällään sen että joku jossain päättää sen mihin mennään ja sinun on vain sopeuduttava tähän.
Onneksi voin ihan hyvin asettua vastustamaan kaikkea hölmöä, harkitsematonta tai moraalitonta oman mittaristoni mukaan. Ja ennen kaikkea tulla hyvin tarkaksi sanoilla tapahtuvan taivuttelun ja ohjailun suhteen. Koettaa keksiä miten minusta koetetaan hyötyä ja millaisena kelpaan, olen siis harmiton. Ei kiinnosta kuolla harmittomana mukautujana, tuo ei vaan ole muuta kuin laiskuutta ja pelkuruutta joita ei ole perinteisesti arvostettu luonteenpiirteinä. Uskon siihen että jokainen meistä valitsee ainakin jossain määrin oman luonteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko huippuälykäs (ehkä hieman yli mediaanin), mutta mun aivot valitettavasti toimii siten, että hahmotan helposti laajoja kokonaisuuksia ja asioiden ketjutuksia. Mieli kokoaa mindmappeja, joista yhtäkkiä avautuu kokonaisnäkemys. Yleensä ja usein olen oikeassa. Se on sitä, että mielessä jotkut asiat eivät vaan add up ja sitten kuitenkin huomaat, että tarpeeksi pieniä puroja virtaa samaan suuntaan, niin syntyykin joki. Usein nämä on yhteiskunnallisia kehityssuuntia tai sosiaalisia "kulissipelejä" tai jotain vastaavia. On turhauttavaa, kun yrität jonkun kanssa keskustella näistä ja toiset eivät vaan näe eivätkä ymmärrä laajempaa kuviota. Sitten kun jälkikäteen sanot, että mähän puhuin tästä silloin jo kauan sitten, niin samat ihmiset ei muista koko asiaa.
Olisi varmaan aika mukavaa olla hieman dummie ja yllättyä aina kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Ainakin olisi moninverroin helpompaa.
Puhut Polanyin käsitteestä hiljainen tieto - tacit knowledge: "Tiedämme enemmän kuin osaamme sanoa." Divergentti ihminen ei ratkaise ongelmaa menemällä suoraan kohti maalia, vaan laajentamalla kenttää jossa maali ylipäätään voi olla. Ja oivallus on silloin se hetki kun kenttä järjestäytyy uudella tavalla - ilman että pystyt sanomaan miten. Olet voinut periä ominaisuuden, tai oppia vanhemmiltasi. Winnicott, joka oli lastenlääkäri ja analyytikko, puhui "riittävän hyvästä äidistä" juuri tässä mielessä. Lapsi joka saa leikkiä ilman että leikkiä heti tulkitaan, arvioidaan tai mitataan, kehittää kyvyn olla yksin toisen läsnäollessa. Siitä syntyy sisäinen tila jossa oivallus voi tapahtua. Jos kasvatus on ollut liian mittaavaa - "oletko introvertti, oletko 8 vai 9, teitkö oikein" - divergenttiys sammuu, koska lapsi oppii että ajattelu on suoritus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen INTJ, mestarimieli, Mastermind ja Master of reality. Olen älykkäämpi kuin sinä. Miksi se on sinulle ongelma?
Ei ongelmaa. Nämä 16Personalities testien tulokset ovat oikeasti vailla kunnon tieteellistä näyttöä. Mutta mitä mieltä olet siitä, pitääkö ihmisiä edes kategorisoida? Kun mittaat ihmisen, Goodhartin laki iskee: kun mittarista tulee tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mittari. Ihminen alkaa esittää introverttia, koska sai sellaisen leiman. Ajattelu jäykistyy mittarin määritelmille. Tämä on sama ilmiö bisneksessä: kun asetat KPI:n "asiakastyytyväisyys 4,5", organisaatio oppii pelaamaan KPI:tä, ei palvelemaan asiakasta. Mittaaminen tuottaa sokeuden sille mitä ei mitattu.
Kuka pistää tekoälyn juttelemaan puolestaan? Täyttä AI sloppia.
Hah. Menit lankaan. Laitan tahallani boldauksia ja ajatusviivoja tekemiini juttuhin. Monet luulevat niiden olevan AI:ta. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko huippuälykäs (ehkä hieman yli mediaanin), mutta mun aivot valitettavasti toimii siten, että hahmotan helposti laajoja kokonaisuuksia ja asioiden ketjutuksia. Mieli kokoaa mindmappeja, joista yhtäkkiä avautuu kokonaisnäkemys. Yleensä ja usein olen oikeassa. Se on sitä, että mielessä jotkut asiat eivät vaan add up ja sitten kuitenkin huomaat, että tarpeeksi pieniä puroja virtaa samaan suuntaan, niin syntyykin joki. Usein nämä on yhteiskunnallisia kehityssuuntia tai sosiaalisia "kulissipelejä" tai jotain vastaavia. On turhauttavaa, kun yrität jonkun kanssa keskustella näistä ja toiset eivät vaan näe eivätkä ymmärrä laajempaa kuviota. Sitten kun jälkikäteen sanot, että mähän puhuin tästä silloin jo kauan sitten, niin samat ihmiset ei muista koko asiaa.
Olisi varmaan aika mukavaa olla hieman dummie ja yllättyä aina kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Ainakin olisi moninverroin helpompaa.
Erinomaisesti kuvattu.
Oliko Konsessus sen Kasandran äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko huippuälykäs (ehkä hieman yli mediaanin), mutta mun aivot valitettavasti toimii siten, että hahmotan helposti laajoja kokonaisuuksia ja asioiden ketjutuksia. Mieli kokoaa mindmappeja, joista yhtäkkiä avautuu kokonaisnäkemys. Yleensä ja usein olen oikeassa. Se on sitä, että mielessä jotkut asiat eivät vaan add up ja sitten kuitenkin huomaat, että tarpeeksi pieniä puroja virtaa samaan suuntaan, niin syntyykin joki. Usein nämä on yhteiskunnallisia kehityssuuntia tai sosiaalisia "kulissipelejä" tai jotain vastaavia. On turhauttavaa, kun yrität jonkun kanssa keskustella näistä ja toiset eivät vaan näe eivätkä ymmärrä laajempaa kuviota. Sitten kun jälkikäteen sanot, että mähän puhuin tästä silloin jo kauan sitten, niin samat ihmiset ei muista koko asiaa.
Olisi varmaan aika mukavaa olla hieman dummie ja yllättyä aina kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Ainakin olisi moninverroin helpompaa.
Puhut Polanyin käsitteestä hiljainen tieto - tacit knowledge: "Tiedämme enemmän kuin osaamme sanoa." Divergentti ihminen ei ratkaise ongelmaa menemällä suoraan kohti maalia, vaan laajentamalla kenttää jossa maali ylipäätään voi olla. Ja oivallus on silloin se hetki kun kenttä järjestäytyy uudella tavalla - ilman että pystyt sanomaan miten. Olet voinut periä ominaisuuden, tai oppia vanhemmiltasi. Winnicott, joka oli lastenlääkäri ja analyytikko, puhui "riittävän hyvästä äidistä" juuri tässä mielessä. Lapsi joka saa leikkiä ilman että leikkiä heti tulkitaan, arvioidaan tai mitataan, kehittää kyvyn olla yksin toisen läsnäollessa. Siitä syntyy sisäinen tila jossa oivallus voi tapahtua. Jos kasvatus on ollut liian mittaavaa - "oletko introvertti, oletko 8 vai 9, teitkö oikein" - divergenttiys sammuu, koska lapsi oppii että ajattelu on suoritus.
Mielenkiintoista. Olen ehkä ajatellut että olen jotenkin vähän tyhmä kun en osaa sanoin selittää jotain näkemystäni, ja juuri siksi olen usein pysynytkin hiljaa vaikka olen ollut varma että olen oikeassa (kuten sitten olen ollutkin.) T. Eri
Ei kuulosta tutulta.