Lue keskustelun säännöt.
90-luvun lama. Menetittekö omaisuutenne?
Kommentit (27)
Ai minkä omaisuuden? Olin about teini silloin. Mutta ensin kesätöissä ja sitten vakituisessa työsuhteessa, jonka otin iloisena vastaan samaan aikaan kun väkeä irtisanottiin massoittain, jouduin käsittelemään 10 cm paksuja paperinippuja, jotka oli printattu täyteen ulosottoon joutuneita velallisia. Piti muka valvoa saatavia. Tein kuin kaikki muutkin ja vedin puumerkin listan loppuun että syynätty on, ei velottavaa näiltä henkilöiltä/yrityksiltä/kuolinpesiltä.
Oli se aika jäätävää, varsinkin se kuolinpesien määrä. Ihmiset tap poivat itsensä kun niiltä romahti talous.
Ja koska se oli niin kohtuuttoman jäätävää, meillä oli yhteinen, sanaton sopimus firmassa, että listoilta ei löydy meidän velallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menettänyt. Mulla kävi aika hyvä tuuri, koska jäin marraskuun alussa 1991 äitiyslomalle ja olin vanhempainvapailla siihen asti, että lapsi täytti 3. Vakituinen duunipaikka eikä vanhempainvapailla olevaa saanut irtisanoa, niin potkuja oli sitten saanut jotkut muut tai määräaikaisuuksia ei oltu jatkettu. Laman aikana asuntojen hinnat laskivat aika reippaasti ja kun palasin töihin, mulla olikin mahdollisuus saada asuntolainaa niin, että pystyin ostamaan oman asunnon.
En menettänyt mutta työpaikan menetin, pitkäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ihmisiä, joilla oli silloin asuntolainaa? Miten ihmeessä selvisitte niistä silloisista koroista?
Laina oli henkilökuntalainaa työpaikalta. Korko oli sama kuin peruskorko. jos se olis ollut pienempi, siitä ois pitänyt maksaa veroa.
Porukoilta lähti talo, auto ja kaikki. Lisäksi toinen vanhemmista sairastui syöpään ja kuoli laman loppuvaiheessa. Aikamoista aikaa oli. Itse elin nuoruuteni täysin persaukisena, mukana vain vanha matkalaukullinen astioita, vaatteet ja tietokone. Ruoka oli surkeaa, eli perunaa ja jotain halvinta mahdollista lisuketta jos sitäkään. Nykyään olen hyvin toimeentuleva ja on useampi asunto sekä muita sijoituksia. Se lama-aika opetti taistelemaan, persaukiseksi en enää suostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä menetin. Asuntolainankorot nousi varmaan 17% ja työ meni alta, niin pakko oli laittaa koti myyntiin ja myydä pilkkahinnalla. Velkaa jäi vielä senkin jälkeen, mutta selvisin onneksi siitä. En mielelläni muistele noita aikoja, kun mietin miten kaikki omaisuuteni hävisi tuosta vaan ja monen vuoden työ meni täysin hukkaan. Tiedän, että joillekin kävi vielä pahemmin ja kaikki ei hengissä selvinneet.
Harmittaa vaan lasten puolesta, kun heillä oli ihan mahdottoman köyhä varhaislapsuus. Mutta siitäkin on noustu.
Lapsillasi on ainakin ollut sinussa hyvä ja sinnikäs äiti tai isä. Voit olla ylpeä itsestäsi.
Ihanaa lukea kerrankin näin vilpittömän lämmin viesti toiselle ihmiselle täällä.
Kiitos.