Mistä lähtien lähes kolmekymppinen ihminen on ollut "nuori"?

Aina. 

Nuorisolain mukaan nuori on nuori 29v asti.

Vierailija kirjoitti:

Oraksesta puhutaan kuin jostain teinistä. Kyseessä on aikuinen, joka vastaa täysin itsestään. 

Hyvin täytetty ja kohotettu kolmikymppinen käy kakskybäsestä. 

Miksi te puhutte noin rumasti vastikään kuolleesta henkilöstä? Ei ole edes r*'mis ehtinyt kylmetä, kun täällä jo ilkeämieliset haukkuu. Kuinka kirjaimellinen ääliö pitää olla, jos ei tajua että tässä tarkoitetaan 27v on nuori ikä kuolla- ja  30v ei ole vanha.

 Toki jokainen on vastuussa elämästään, mutta minusta myös vastuussa sanomisistaan. Fiksun ihmisen EI tarvitse haukkua edesmenneitä paremmuudentunnossaan esimerkiksi, tai muutoin vähätellä häntä.

Ap on osittain oikeassa: suunnilleen siitä lähtien, kun 80-luvun lopulla/90-luvulla syntyneet alkoivat täyttää 30. Yhä useampi nykypäivän kolmekymppinen vielä miettii "mitähän musta tulee isona", tumii riittäisivätköhän rahat koiraan tai edes siihen ensi kuussa julkaistavaan peliin, mistähän sen oman kullan löytäsi... Siinä missä vielä pari vuosikymmentä sitten samanikäisillä oli jo avioliitto solmittuna, omakotitalo ostettuna, ja pari lasta.

Työelämää alettiin huonontaa siinä 2006 kohdilla. 

Kun palkat on kuin lasten viikkorahat, niin ihmiset elää kuin lapset. Aikuiset ihmiset tarvitsevat aikuisen ihmisen palkat ja aikuisen elämä maksaa kymmeniä kertoja enemmän.

Ihan talouspolitiikalla on tehty työssäkäyvistä pätkätyöläisistä teini-ikäisiä ihan konkreettisesti taloudellisesti heikentämällä ihmisten ostovoimaa, että rikkaat saisi enemmän rahaa ja voisivat larpata aikuisia.

Ihan säädelty juttu. Tämä myös tarkoittaa sitä että syntyvyys laskee rajusti.

Kun palkat on huonot ja työolot heikot, niin työhalu myös heikkenee ja ei kasvata ahneutta tehdä lisää. Pikemminkin passivoittaa ja aiheuttaa töiden välttelyä keinolla millä hyvänsä.

Varmaan siitä lähtien, kun entistä pääministeriä aina luonnehditaan otsikoissa nuoreksi, vaikka hän on jo keski-ikäinen.

Nuoruuskäsitys muuttuu sitä mukaa kun ihmisten elinajanodote pitenee. Nykyisin ihmiset usein elävät yli 80 vuotiaaksi joten siihen nähden kolmekymppinen on vielä nuori. 

Siitä lähtien kun täytin 50. 😉

Yksilöllistä. Itse olen 35-vuotias, mutta pidän itseäni ja minua pidetään kaikkiaan "nuorena", koska näytän hyvin paljon ikäistäni nuoremmalta ja elämäntilanteeni on "nuoren", koska opiskelen edelleen (väitöskirjaa tehden) enkä ole naimisissa eikä minulla ole lapsia. Toisaalta en koe suurinta osaa kanssaikäisistäni samalla tavalla nuorina, koska heiltä puuttuu edellä mainittuja asioita. 

Kun eliniän odote lähenee sataa vuotta mitä on kolmeakymmentä vuotta lähentelevä ihminen? Ei ainakaan ikäloppu.

Vierailija kirjoitti:

Ap on osittain oikeassa: suunnilleen siitä lähtien, kun 80-luvun lopulla/90-luvulla syntyneet alkoivat täyttää 30. Yhä useampi nykypäivän kolmekymppinen vielä miettii "mitähän musta tulee isona", tumii riittäisivätköhän rahat koiraan tai edes siihen ensi kuussa julkaistavaan peliin, mistähän sen oman kullan löytäsi... Siinä missä vielä pari vuosikymmentä sitten samanikäisillä oli jo avioliitto solmittuna, omakotitalo ostettuna, ja pari lasta.

Synnyin 60 luvulla ja sain ensimmäisen oikean työpaikan 28 vuotiaana (90 luvulla oli se lama jos ootte kuullu).. Asunnon ostin ehkä 35v. Olin todella nuori kolmekymppisenä. Sen tajuaa vasta jälkeenpäin..

Vierailija kirjoitti:

Työelämää alettiin huonontaa siinä 2006 kohdilla. 

Kun palkat on kuin lasten viikkorahat, niin ihmiset elää kuin lapset. Aikuiset ihmiset tarvitsevat aikuisen ihmisen palkat ja aikuisen elämä maksaa kymmeniä kertoja enemmän.

 

Ihan talouspolitiikalla on tehty työssäkäyvistä pätkätyöläisistä teini-ikäisiä ihan konkreettisesti taloudellisesti heikentämällä ihmisten ostovoimaa, että rikkaat saisi enemmän rahaa ja voisivat larpata aikuisia.

Ihan säädelty juttu. Tämä myös tarkoittaa sitä että syntyvyys laskee rajusti.

Kun palkat on huonot ja työolot heikot, niin työhalu myös heikkenee ja ei kasvata ahneutta tehdä lisää. Pikemminkin passivoittaa ja aiheuttaa töiden välttelyä keinolla millä hyvänsä.

Tämä. Omassa ikäryhmässäni (30-35) törmään tasan kahteen ryhmään: hyvätuloisiin, ja pienituloisiin/köyhiin/työttömiin.

Ensiksi mainitulla ryhmällä on lähes kaikilla lapsia, jopa jo toinen talolaina alla kun lapsiluvun lisääntyessä on pitänyt vaihtaa isompaan, molemmilla vanhemmilla omat autot, varaa ostaa "lasten kaveriksi" parikin kallista rotukoiraa, jne.

Jälkimmäisellä ryhmällä taas ei ole varaa kuin vuokra-asumiseen, ja monella tulot ovat niin pienet, että pankit eivät myöntäisi lainaa ylipäätään. Lapsiin ei olisi edes varaa, tai ne on hankittu niin nuorella iällä, ettei ole vielä osannut murehtia huomista, ja nyt lasten kanssa rahaa ei ole sitäkään vähää. Mutta suurin osa on tosiaan lapsettomia, sinkkuja, ja isoin kuluerä on korkeintaan pieni koira tai kissa, jotta olisi edes joku odottamassa kotona. Autoa ei ole, tai se on sukulaiselta saatu 30 vuotta vanha. Kaikki raha mitä tulee menee samantien perus elämiseen (vuokra, ruoka, laskut), ehkä kerran kuussa raaskii ostaa jotain extraa - joka on juurikin tuota "lasten viikkoraha" -osastoa, kuten vaikka joku videopeli.

Omasta kaveripiiristäni löytyy näitä kumpaakin esimerkkiä, emmekä varmaan törmäisi toisiimme enää näin aikuisena ellemme olisi tunteneet jo muksusta asti, niin eri "maailmoissa" elämme. Mutta tosiaan isolla osalla "laiskoista, ikuista nuoruutta elävistä" kolmekymppisistä ei ole varaa muuhun kuin kotona Netflixin tai pelikoneen ääressä kyhjöttämiseen.

Nuori aikuinen voisi varmaan olla vähän tarkemmin sopiva termi.

Ihan nuorisolain mukaan 29-vuotiaaksi asti ollaan nuoria. T. Nuoriso-ohjaaja 

Vierailija kirjoitti:

Työelämää alettiin huonontaa siinä 2006 kohdilla. 

Kun palkat on kuin lasten viikkorahat, niin ihmiset elää kuin lapset. Aikuiset ihmiset tarvitsevat aikuisen ihmisen palkat ja aikuisen elämä maksaa kymmeniä kertoja enemmän.

 

Ihan talouspolitiikalla on tehty työssäkäyvistä pätkätyöläisistä teini-ikäisiä ihan konkreettisesti taloudellisesti heikentämällä ihmisten ostovoimaa, että rikkaat saisi enemmän rahaa ja voisivat larpata aikuisia.

Ihan säädelty juttu. Tämä myös tarkoittaa sitä että syntyvyys laskee rajusti.

Kun palkat on huonot ja työolot heikot, niin työhalu myös heikkenee ja ei kasvata ahneutta tehdä lisää. Pikemminkin passivoittaa ja aiheuttaa töiden välttelyä keinolla millä hyvänsä.

Parantuneiden olojen myötä asenne on tullut hyvin vaativaksi.  Vielä muutama vuosikymmen sitten oli paljon vaatimattomampaa kaikki, mutta vasta vasemmisto alkoi groomata tyytymättömyyteen ja että sulle kuuluu kaikki. Oliko NL:ssa kaikilla kaikkea?