Kuolemanpelko

Kohtaa kuoleman pelko sellaisena kun kun sen tunnet.

Anna sen tulla mahdollisimman voimakkaana, siten että se muuttuu kuoleman kauhuksi ja niin kovana että tuntuu siltä että tukka nousee pystyyn.

Vain siten että ei pakene kuoleman pelkoa, vaan kohtaa sen sellaisen kun se tulee, eikä yritä millään tavalla lieventää kuoleman pelkoa, voi se päättyä aivan luonnollisesti päättyä.

Itse olen ollut vakavasti sairaana ja silloin sitä ehkä enemmän pohti lähinnä sitä että kupsahtaa kenenkään tietämättä. Asia ei ahdista ja kuolema on itselle hyvin tuttu, vähän väliä on sukulaisia ja ystäviä kuollut, joten sen puoleen en pelkää. Eniten ehkä se, ettännäin yksinasuessa ei ole ketään joka jeesaisi jos olisi tarve, tosin ei sekään ole mikään tae, että edes puoliso jeesaisi.

Ei minua kyllä ahdista se, että yksinelävänä kuolisin tänne kotiini. En minä siitä enää tietäisi. Joku kirjoitti kuoleman armahduksena, ja niin minäkin sen ajattelen. Aikansa kutakin, myös elämää. 

Olin jotenkin luullut että kuolema on vapauttava ja rauhan antava. Kun äitini kuoli, oli kuolema jotenkin brutaali, raaka ja kärsimystä aiheuttava. Olen edelleen shokissa asiasta. Jäi paska ja traumaattinen fiilis. Nyt koen kuoleman pelkoa, en ennen

En pelkää kuolemaa, mutta pelkään sitä tapaa jolla tulen kuolemaan. Että jos se on kauhean tuskallinen. 

Vierailija kirjoitti:

Kohtaa kuoleman pelko sellaisena kun kun sen tunnet.

 

Anna sen tulla mahdollisimman voimakkaana, siten että se muuttuu kuoleman kauhuksi ja niin kovana että tuntuu siltä että tukka nousee pystyyn.

 

Vain siten että ei pakene kuoleman pelkoa, vaan kohtaa sen sellaisen kun se tulee, eikä yritä millään tavalla lieventää kuoleman pelkoa, voi se päättyä aivan luonnollisesti päättyä.

Tuolla tavalla voi kuolla vanhana kauhuun, paniikkihäiriöön, shokkiin ja rytmihäiriöön, joka johtaa sydäriin? Jos ei hallitse verenpainetta. Ehkä on syytä rauhoittaa itseään silloin kun voi?

Vierailija kirjoitti:

On vain yksi päivä jolloin täytyy kuolla. Muina päivinä täytyy elää.

Mitä jos osa kuolee kauemmin kuin päivän tai vähemmän kuin päivän?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tajunnut kuolemanpelkoa. Pelkäättekö itse tapahtumaa, sen jälkeistä aikaa vaiko mitä? Tietoisuus loppuu kuolemaan, joten ette enää murehdi tekemättä jääneitä asioita.  Itse olen kärsinyt niin jumalattomasti elämäni aikana, että koen kuoleman suurena lohtuna ja armahduksena. 

Sitä kun se tapahtuu. Hyvin usein joutuu kuolemaan yksin, joten se pelko mitä se herättää. Ja myös jos kuolema on kivulias. Tuonpuoleisesta en ajattele kauheasti mitään. ap

En pelkää kuolemaa, mutta aikaa sitä ennen. Vanhuuden heikkoutta ja avuttomuutta, yksin ilman apua. Kipuja. Kammottava ajatus, että kuoltuani yksin asuntooni, ruumiini viruisi päivä- ja viikkokausia ennen kuin se löydettäisiin hajuhaitan perusteella. Asunto menisi kokonaan pilalle. Kurjaa naapureillekin.