Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille paluu kotiseudulle osoittautuikin pahimmaksi painajaiseksi?
07.09.2026 |
Oltiin kaksi kesää sitten vanhalla kotiseudulla, pieni kaupunki keskisuomessa. Muisteltiin miehen kanssa vanhoja aikoja, kesä oli kukkeimmillaan ja tavattiin pari vanhaa ystävää ja oli niin ihania hetkiä parin viikon aikana.
Me ei olla juurikaan ehditty käymään vanhoilla hoodeilla, koska lapset ja työ ja muuta. Pääasiassa käytiin jouluisin, kesäsisin piipahdettiin. Pari kesää sitten lapset olivat jo niin omillaan (vanhin lähti omaan opiskelukaupunkiinsa) ja nuorin oli jo 17v. Lisäksi meidän molempien, siis mieheni ja minun, työt olivat seestyneet, olimme molemmat ns. saavuttaneet päämäärämme.
Koti pääkaupunkiseudulla alkoi tuntua jättämäiseltä (rivari 110 neliötä) ja työn saattoi tehdä käytännössä etänä.
Sitten teimme virheen, ja vietimme vanhalla kotiseudullamme kaksi ihanaa kesäviikkoa. Ja rakastuttiin vanhaan kotiseutuumme, ja päätimme muuttaa takaisin.
Tsiisus, mikä emävirhe!
Olemme asuneet täällä hieman yli vuoden, ja paikka on kamala!
Ihmiset ovat nurkkakuntaisia ja kateellisia. Homofobia jyllää, maahanmuuttajia pidetään iilimatoina ja pohjamudansyöjinä. Uskonnollisuus on vahvaa ja ellei ole uskovainen (me emme ole), ei kutsuta mihinkään, ei pitoihin, ei kenenkään kotiin. Ystävillämme on vielä pieniä lapsia, joten kanssakäyminen on satunnaista - paitsi että lapsenvahdiksi kelpaamme. Olemme kurkkuamme myöten kyllästyneitä ainaisiin lapsenvahtipyyntöihin. Lisäksi on paljastunut, että kaikki kolme tuttavaperhettämme ovat hekin yhtä nurkkakuntaisia kuin muutkin paikan asukkaat. Paikan nurkkakuntaisuus ei ole yllätys, olimme vain unohtaneet sen. Ja nyt sitten tönötämme täällä, keskisuomalaisessa pikkuhelvetissä.
Varoituksen sana kaikille teille: KOTISEUTUNNE ON JUURI NIIN TAKAPAJUINEN, KUIN MUISTATTE SEN OLLEEN! Älkää muuttako takaisin!
Me harkitsemme taas muuttamista takaisin pääkaupunkiseudulle. Harmittaa vaan selittää asia iäkkäille vanhemmille, meidän molempien. Aiomme valehdella ja sanoa, että työnantaja vaatii tekemään lähityötä.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea.
Harmi, tämä kirjoitus oli Vauvapalstan eliittiä. Lukutaidon puute vaikuttaa elämääsi hyvin negatiivisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allekirjotan tämän täysin. Muutettiin takasin etelään.
Annan 3/5. Yritystä oli ja eläytymistä 😅
Minäkin asun pääkaupunkiseudulla, ja vanha pieni kotikaupunkini on samalla suunnalla kuin sinun. Kesällä se tuntuu paratiisilta. Lapsuuden ja nuoruuden nostalgia huokuu joka paikasta. Olen joskus leikitellyt ajatuksella että muuttaisin sinne. 20 000 eurolla saisi jo hyvän kaksion läheltä keskustaa ja järveä. Olen eläkkeellä ja asun yksin, joten tämä olisi sinänsä helppo ratkaisu.
Kontaktit ovat kuitenkin jo ajat sitten katkenneet, ja talvella tajuaa että vain kivenheiton päässä joka puolella on loputtomiin jäätynyttä metsää. Nuoruus ei palaa, vaikka sinne muuttaisikin. Ja minut varmaan nähtäisiin leuhkana hesalaisena paikallisten mielestä.
Joskus aika kultaa muistot. Joskus elämä on mennyt eteenpäin muualla ja kotiseutu on jämähtänyt siihen, missä oltiin kun lähdettiin pois tai pahimmassa tapauksessa taantunut vielä lisää, jolloin eron huomaa vielä selvemmin.
Minulla on ollut myös haave muuttaa takaisin kotiseudulle kun jään eläkkeelle. Nyt siellä on kakkoskoti, jossa käyn säännöllisesti. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt onko asia ollenkaan realistinen. Haluaako pieni yhteisö minut takaisin, vai pysyvästi pois. Jälkimmäinen on käynyt mielessä, kun olen kuunnellut ihmisten puheita. Kukaan ei ole toivottamassa takaisin, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole totta tuo sepustus. Aikuinen ihminen kyllä muistaa, millaisia ovat seudut joilla he ovat varttuneet ja niiden erityisluonteet. Jos ette tuon useammin vierailleet vanhempienne luona, olette huonoja ihmisiä. Turha syyttää kiireitä tms. moisesta. Pysykää nyt siellä, lopettakaa poukkoilu, käyttäytykää kuten aikuiset ihmiset.
Kävin pari vuotta asumassa poismuuton jälkeen. Tulipahan ainakin todettua, että en enää ikinä muuta sinne takaisin. Positiivinen asia siinä mielessä, että karisi ne nostalgisoinnit kotiseudusta täysin. Helpompi katsoa tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, joskus kävi hetkeksi mielessä muutto takaisin. Onneksi oli riittävästi siteitä sinne ja luin mm. säännöllisesti paikallislehdesta poliittisista nahinoista ja siitä miten riitaisa paikkakunta oli. Lopulta rakensimme sinne talviasuttavan vapaa-ajanasunnon joten voimme halutessamme viettää siellä paljonkin aikaa mutta aina pääsee takaisin kotiin eikä ole mikään pakko olla kauheasti tekemisissä paikallisten kanssa. Yhdessä yhdistyksessä olen itse mukana kun se toiminta kiinnostaa minua mutta se on isoin kontakti mitä siellä pidän.
Olen tyytyväinen tähän ratkaisuun ja saan mielestäni ne parhaat puolet asioista.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin asun pääkaupunkiseudulla, ja vanha pieni kotikaupunkini on samalla suunnalla kuin sinun. Kesällä se tuntuu paratiisilta. Lapsuuden ja nuoruuden nostalgia huokuu joka paikasta. Olen joskus leikitellyt ajatuksella että muuttaisin sinne. 20 000 eurolla saisi jo hyvän kaksion läheltä keskustaa ja järveä. Olen eläkkeellä ja asun yksin, joten tämä olisi sinänsä helppo ratkaisu.
Kontaktit ovat kuitenkin jo ajat sitten katkenneet, ja talvella tajuaa että vain kivenheiton päässä joka puolella on loputtomiin jäätynyttä metsää. Nuoruus ei palaa, vaikka sinne muuttaisikin. Ja minut varmaan nähtäisiin leuhkana hesalaisena paikallisten mielestä.
Ei sitä entistä saa takaisin, lintukin laulaa eritavalla kuin silloin ennen. Kun on kauan toisaalla, ei osaa enää edes puhua samaa kieltä. On oltava varovainen ettei loukkaa ketään, pitää lipoa kaikkia ja se on raskasta. Ja se kateus😡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesä on siitä huonoa aikaa vierailla, kun pikkupaikkakunnalla on paljon muualta tulleita mökkiläisiä ja voi jossain kesäkahvilassa tms. erehtyä luulemaan että ihan fiksua porukkaa siellä asuu.
Talven tullen omenapuustakin vain muumiotautiset ja pudokkaat jää jäljelle.
Vierailija kirjoitti:
Joskus aika kultaa muistot. Joskus elämä on mennyt eteenpäin muualla ja kotiseutu on jämähtänyt siihen, missä oltiin kun lähdettiin pois tai pahimmassa tapauksessa taantunut vielä lisää, jolloin eron huomaa vielä selvemmin.
Minulla on ollut myös haave muuttaa takaisin kotiseudulle kun jään eläkkeelle. Nyt siellä on kakkoskoti, jossa käyn säännöllisesti. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt onko asia ollenkaan realistinen. Haluaako pieni yhteisö minut takaisin, vai pysyvästi pois. Jälkimmäinen on käynyt mielessä, kun olen kuunnellut ihmisten puheita. Kukaan ei ole toivottamassa takaisin, päinvastoin.
Kylät ovat tyhjentyneet, kukaan ei ole toivottamassa tervetulleeksi, päinvastoin. Vanha kotitalo huokuu nostalgiaa ja ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut neljässä maassa ja Helsinki on pienin kaupunki, jossa olen asunut. Tuntuu pysähtyneeltä ja tuttuihin törmää heti kun menee ovesta ulos (asun Ullanlinnassa). Lähtö taas mielessä ...
Mut herättää ihan tarpeeksi se kun joskus vilkaisen lapsuuden paikkakunnan "suurlehteä" - jessus mikä takahikiä, ei tulisi mieleenkään muuttaa sinne asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea.