AMK on korkeakoulu – vaikka se kuinka harmittaisi
Faktat eivät muutu mielipiteellä
On hieman huvittavaa, kuinka vaikeaa joidenkin yliopistotaustaisten on hyväksyä, että ammattikorkeakoulu on korkeakoulu. Ei melkein korkeakoulu, ei ”vähän alempi koulu”, vaan toinen Suomen korkeakoulujärjestelmän kahdesta sektorista.
AMK-tutkinto on tutkintojen viitekehyksessä tasolla 6 kuten kandidaatin tutkinto, ja YAMK tasolla 7 kuten maisterin ja diplomi-insinöörin tutkinnot. Se ei tarkoita, että tutkinnot olisivat sisällöltään samoja – eikä niiden kuulukaan olla. Yliopistot ovat tiede- ja tutkimuspainotteisia, ammattikorkeakoulut työelämä- ja käytäntöpainotteisia.
Kaikkein ironisinta on, jos korkeakoulutettu ihminen yrittää kumota tämän omalla mielipiteellään. Luulisi yliopistossa oppineen edes sen verran lähdekriittisyyttä, että oma käsitys tutkinnon arvosta ei määrittele Suomen koulutusjärjestelmää.
AMK:sta saa olla mitä mieltä tahansa. Faktat eivät tarvitse mielipiteen hyväksyntää.
Yliopistokoulutus ei näköjään takaa faktantarkistusta. Pidän tällaisia ihmisiä vähän ”hölmöinä” jotka väittävät jotain muuta.
Kommentit (889)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin hahmottanut kunnolla sitä, että ilmeisesti osa yliopiston käyneistä pitää itseään tieteen lahjana maailmalle sen takia, että joskus on tullut väännettyä gradu.
Olen hassusti kuvitellut, että tieteentekijän identiteetti syntyy joskus väitöskirjan tekemisen jälkeen kun takana on vuosien ura tutkijana.
Maisterin koulutus on tieteellistä ajattelua tukeva siten, että se johtaa jatko-opintoihin akateemisessa maailmassa. Opetus on akateemista tai sen pitäisi olla.
AMK ei ole tätä nähnytkään.
Tarkoitat varmaan voi johtaa? Aika pieni osa opiskelijoista päätyy jatko-opiskelijoiksi. Kaikkia halukkaita ei sinne hyväksytä vaikka heillä olisi minkälainen ylempi korkeakoulututkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin hahmottanut kunnolla sitä, että ilmeisesti osa yliopiston käyneistä pitää itseään tieteen lahjana maailmalle sen takia, että joskus on tullut väännettyä gradu.
Olen hassusti kuvitellut, että tieteentekijän identiteetti syntyy joskus väitöskirjan tekemisen jälkeen kun takana on vuosien ura tutkijana.
Gradu on vain 10 % tutkinnosta. Minusta se loput 90 % on ihan yhtä tärkeää.
Missasit kommentin pointin. Maisteri ei yleensä ole mitenkään erityisen syvällä siellä tiedemaailmassa ellei sitten ole tutkijan uralle tähtäämässä.
Maisterin tutkinto antaa valmiudet tiedemaailmassa toimimiseen. AMK:hon menevä heikompi aines ei tällaisia edellytyksiä saa eikä edes pysty omaksumaan.
Älä nyt oikeasti jaksa. Kyllä sieltä ammattikorkeakoulustakin osa on tohtoriopintoihin jatkanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin hahmottanut kunnolla sitä, että ilmeisesti osa yliopiston käyneistä pitää itseään tieteen lahjana maailmalle sen takia, että joskus on tullut väännettyä gradu.
Olen hassusti kuvitellut, että tieteentekijän identiteetti syntyy joskus väitöskirjan tekemisen jälkeen kun takana on vuosien ura tutkijana.
Maisterin koulutus on tieteellistä ajattelua tukeva siten, että se johtaa jatko-opintoihin akateemisessa maailmassa. Opetus on akateemista tai sen pitäisi olla.
AMK ei ole tätä nähnytkään.
Tarkoitat varmaan voi johtaa? Aika pieni osa opiskelijoista päätyy jatko-opiskelijoiksi. Kaikkia halukkaita ei sinne hyväksytä vaikka heillä olisi minkälainen ylempi korkeakoulututkinto.
Antaa periaatteessa valmiudet jatko-opintoihin on tosiaan parempi ilmaus.
Ainoastaan nimeltään korkeakoulu, yliopisto tai muukaan akateeminen opinahjo se ei edelleenkään ole. Opistoista ja oppilaitoksista on valmistuttu mm. sairaanhoitajiksi ja insinööreiksi valtaosa Suomen itsenäisyyden ajan historiasta ja olivat arvostettuja opintoja myös työmarkkinoilla/työnantajien silmissä. Kansainvälisestikin ne vertautuivat Amrikan mantereen college-järjestelmään. AMK-sekoilun tarkoitus oli varmaankin hyvä, mutta lopputulos se, ettei noita todistuksia oteta vakavasti työnantajien keskuudessa, eikä niillä palkalisiin töihin pääse, jollei todista käytännön osaamista ilmaisena "työkokeilijana" tms vähintään useita kuukausia.
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan nimeltään korkeakoulu, yliopisto tai muukaan akateeminen opinahjo se ei edelleenkään ole. Opistoista ja oppilaitoksista on valmistuttu mm. sairaanhoitajiksi ja insinööreiksi valtaosa Suomen itsenäisyyden ajan historiasta ja olivat arvostettuja opintoja myös työmarkkinoilla/työnantajien silmissä. Kansainvälisestikin ne vertautuivat Amrikan mantereen college-järjestelmään. AMK-sekoilun tarkoitus oli varmaankin hyvä, mutta lopputulos se, ettei noita todistuksia oteta vakavasti työnantajien keskuudessa, eikä niillä palkalisiin töihin pääse, jollei todista käytännön osaamista ilmaisena "työkokeilijana" tms vähintään useita kuukausia.
Ihan puhdasta kukkua. Kannattaisi jo laittaa korkki kiinni jos tässä vaiheessa iltaa juttujen taso on tuota luokkaa.
Sukulainen oli aikanaan yliopistolla töissä. Teininä oikoluin hänen pyynnöstään pikkurahasta tieteellisiä tekstejä ja annoin kehitysehdotuksia. Ilmeisesti yläastepohjalta selvisin tehtävästä hyvin, kun näitä hommia riitti pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin hahmottanut kunnolla sitä, että ilmeisesti osa yliopiston käyneistä pitää itseään tieteen lahjana maailmalle sen takia, että joskus on tullut väännettyä gradu.
Olen hassusti kuvitellut, että tieteentekijän identiteetti syntyy joskus väitöskirjan tekemisen jälkeen kun takana on vuosien ura tutkijana.
Gradu on vain 10 % tutkinnosta. Minusta se loput 90 % on ihan yhtä tärkeää.
Missasit kommentin pointin. Maisteri ei yleensä ole mitenkään erityisen syvällä siellä tiedemaailmassa ellei sitten ole tutkijan uralle tähtäämässä.
Tiedemaailma alkaa tohtorikoulutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin hahmottanut kunnolla sitä, että ilmeisesti osa yliopiston käyneistä pitää itseään tieteen lahjana maailmalle sen takia, että joskus on tullut väännettyä gradu.
Olen hassusti kuvitellut, että tieteentekijän identiteetti syntyy joskus väitöskirjan tekemisen jälkeen kun takana on vuosien ura tutkijana.
Gradu on vain 10 % tutkinnosta. Minusta se loput 90 % on ihan yhtä tärkeää.
Missasit kommentin pointin. Maisteri ei yleensä ole mitenkään erityisen syvällä siellä tiedemaailmassa ellei sitten ole tutkijan uralle tähtäämässä.
Tiedemaailma alkaa tohtorikoulutuksesta.
Jos tutkijan uralle tähtää, niin lopputyö kannattaa tietysti tehdä sillä tavalla, että se osoittaa että henkilöllä olisi potentiaalia hoitaja jatko-opinnot kunnialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin hahmottanut kunnolla sitä, että ilmeisesti osa yliopiston käyneistä pitää itseään tieteen lahjana maailmalle sen takia, että joskus on tullut väännettyä gradu.
Olen hassusti kuvitellut, että tieteentekijän identiteetti syntyy joskus väitöskirjan tekemisen jälkeen kun takana on vuosien ura tutkijana.
Gradu on vain 10 % tutkinnosta. Minusta se loput 90 % on ihan yhtä tärkeää.
Missasit kommentin pointin. Maisteri ei yleensä ole mitenkään erityisen syvällä siellä tiedemaailmassa ellei sitten ole tutkijan uralle tähtäämässä.
Tiedemaailma alkaa tohtorikoulutuksesta.
Jos tutkijan uralle tähtää, niin lopputyö kannattaa tietysti tehdä sillä tavalla, että se osoittaa että henkilöllä olisi potentiaalia hoitaja jatko-opinnot kunnialla.
* hoitaa. Näppäilyvirhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin hahmottanut kunnolla sitä, että ilmeisesti osa yliopiston käyneistä pitää itseään tieteen lahjana maailmalle sen takia, että joskus on tullut väännettyä gradu.
Olen hassusti kuvitellut, että tieteentekijän identiteetti syntyy joskus väitöskirjan tekemisen jälkeen kun takana on vuosien ura tutkijana.
Gradu on vain 10 % tutkinnosta. Minusta se loput 90 % on ihan yhtä tärkeää.
Missasit kommentin pointin. Maisteri ei yleensä ole mitenkään erityisen syvällä siellä tiedemaailmassa ellei sitten ole tutkijan uralle tähtäämässä.
Tiedemaailma alkaa tohtorikoulutuksesta.
Jos tutkijan uralle tähtää, niin lopputyö kannattaa tietysti tehdä sillä tavalla, että se osoittaa että henkilöllä olisi potentiaalia hoitaja jatko-opinnot kunnialla.
Yliopistojen palkkataulukko palauttaa aika nopeasti maan pinnalle jos kuvittelee pitkän akateemisen koulutuksen tarkoittavan automaattisesti kovaa palkkaa. Opetus- ja tutkimushenkilöstön tehtäväkohtainen palkka alkaa 1.6.2026 vain 2 120,11 eurosta kuukaudessa, ja vaativuustasolla 2 summa on 2 331,67 euroa. Päälle tulee henkilökohtainen palkanosa, mutta ei näillä lähtölukemilla ihan kannata heilutella tutkintopaperia varallisuustodistuksena. Akateemista statusta voi toki esitellä, mutta tilipussi ei aina näytä olevan siitä yhtä vaikuttunut. 😄
Tutkijoissa on varmasti myös niitä, joille palkka on lähinnä muodollisuus. Kun puoliso maksaa elämisen tai suvun rahat pehmentävät laskua, voi hyvin tehdä pienipalkkaisempaa akateemista uraa ja nauttia siitä kaikkein tärkeimmästä: ”Olen tohtori ja tutkija yliopistolla.” Titteli kuulostaa komealta kahvipöydässä vaikka palkkakuitti ei ihan samaa arvovaltaa huutaisikaan. Joillekin eurot näkyvät tilillä, toisille riittää, että status näkyy esittelytekstissä. Tohtorinhattu päässä on tietysti helpompi olla katsomatta palkkakuittia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin hahmottanut kunnolla sitä, että ilmeisesti osa yliopiston käyneistä pitää itseään tieteen lahjana maailmalle sen takia, että joskus on tullut väännettyä gradu.
Olen hassusti kuvitellut, että tieteentekijän identiteetti syntyy joskus väitöskirjan tekemisen jälkeen kun takana on vuosien ura tutkijana.
Gradu on vain 10 % tutkinnosta. Minusta se loput 90 % on ihan yhtä tärkeää.
Missasit kommentin pointin. Maisteri ei yleensä ole mitenkään erityisen syvällä siellä tiedemaailmassa ellei sitten ole tutkijan uralle tähtäämässä.
Tiedemaailma alkaa tohtorikoulutuksesta.
Jos tutkijan uralle tähtää, niin lopputyö kannattaa tietysti tehdä sillä tavalla, että se osoittaa että henkilöllä olisi potentiaalia hoitaja jatko-opinnot kunnialla.
Yliopistojen palkkataulukko palauttaa aika nopeasti maan pinnalle jos kuvittelee pitkän akateemisen koulutuksen tarkoittavan automaattisesti kovaa palkkaa. Opetus- ja tutkimushenkilöstön tehtäväkohtainen palkka alkaa 1.6.2026 vain 2 120,11 eurosta kuukaudessa, ja vaativuustasolla 2 summa on 2 331,67 euroa. Päälle tulee henkilökohtainen palkanosa, mutta ei näillä lähtölukemilla ihan kannata heilutella tutkintopaperia varallisuustodistuksena. Akateemista statusta voi toki esitellä, mutta tilipussi ei aina näytä olevan siitä yhtä vaikuttunut. 😄
Tutkijoissa on varmasti myös niitä, joille palkka on lähinnä muodollisuus. Kun puoliso maksaa elämisen tai suvun rahat pehmentävät laskua, voi hyvin tehdä pienipalkkaisempaa akateemista uraa ja nauttia siitä kaikkein tärkeimmästä: ”Olen tohtori ja tutkija yliopistolla.” Titteli kuulostaa komealta kahvipöydässä vaikka palkkakuitti ei ihan samaa arvovaltaa huutaisikaan. Joillekin eurot näkyvät tilillä, toisille riittää, että status näkyy esittelytekstissä. Tohtorinhattu päässä on tietysti helpompi olla katsomatta palkkakuittia.
Meidän luokallamme oli tyttö, joka jo yläasteella tähtäsi tutkijaksi. Pääsi sinne mihin halusikin, mutta aika hurjaa töistä taistelua se tutkijan ura on vaikuttanut olevan. Koko ajan pitää hakea sitä rahoitusta sieltä täältä.
AMK-hullun jutut on täyttää rahaa,statusta ja kalliita merkkituotteita. Kertoo äärimmäisestä pinnallisuudesta ja siitä, että kateus on päällimmäinen motivaattori jatkaa surullista yksinpuheluaan päiväkaupalla aamusta iltaan kuvitteellisista akateemisista hahmoistaan ja heidän elämänsä käänteistä. Tämä tyyppi tarvitsee apua nopeasti.
https://okm.fi/koulutusjarjestelma
Jätän tämän taas tähän, kun joillekin tuntuu olevan niin kovin vaikea ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
AMK-hullun jutut on täyttää rahaa,statusta ja kalliita merkkituotteita. Kertoo äärimmäisestä pinnallisuudesta ja siitä, että kateus on päällimmäinen motivaattori jatkaa surullista yksinpuheluaan päiväkaupalla aamusta iltaan kuvitteellisista akateemisista hahmoistaan ja heidän elämänsä käänteistä. Tämä tyyppi tarvitsee apua nopeasti.
Jahas, ”pelle” olikin näköjään vaihtunut jo ”hulluksi”. Sanavarasto kehittyy huimaa vauhtia!!!! vaikka itse asiaan vastaaminen näyttää edelleen olevan vähän vaikeampaa. Seuraavaksi varmaan keksitään taas uusi diagnoosi, kun faktapuolelta ei löydy mitään tuoretta. Aika paljon energiaa menee muiden elämän analysointiin ihmiseltä, joka samalla syyttää muita pinnallisuudesta.
Akateemisen jutut pyörivät tutkintonimikkeiden, teorioiden ja sen ympärillä, kuka saa kutsua itseään akateemiseksi. Tavalliseenkin keskusteluun onnistutaan ujuttamaan ”tutkimusten mukaan”, ”tieteellinen viitekehys” ja pieni muistutus omasta maisterintutkinnosta. Käytännönläheinen ratkaisu kuulostaa todella epäilyttävältä, ellei sille löydy vähintään kolmea vertaisarvioitua lähdettä. Kahvipöydässä yksinkertainenkin asia analysoidaan niin perusteellisesti, ettei lopulta kukaan enää muista, mistä keskustelu alkoi.
Vapaa-ajalla kuunnellaan puolentoista tunnin podcastia aiheesta, jonka olisi voinut selittää vartissa, käydään joogassa ja kirpputorilla ja haetaan hapanjuurileipää. Kotona on viherkasveja, puoliksi luettuja tietokirjoja joka tasolla ja seinällä taulu, jonka syvempää merkitystä vieraille selitetään vähän liian pitkään. Sunnuntaina tehdään kasvisruokaa reseptillä jossa on kolme ainesosaa, joita tavallisesta Prismasta ei todellakaan löydy, ja kuunnellaan Yle Areenasta dokumenttia.
Illalla pitäisi vielä vaihtaa lampun polttimo ja kiinnittää repsottava seinälista, mutta projekti siirtyy ensi viikonlopulle. Sitä ennen ehditään kuitenkin lukea 320-sivuinen kirja siitä, miksi nykyihminen ei saa arjessaan mitään aikaiseksi. Ja illalla sitten juodaan pöydällä oleva vihersmoothie, jossa on nokkosta, voikukanlehtiä ja jotain muuta epämääräistä vihreää, jotka on kerätty kesällä mökkireissulla ”ihan puhtaasta luonnosta”. Pakkasessa niitä on pussitettuna koko talven tarpeiksi ja jokaisesta muistetaan kertoa, mitä antioksidantteja siinä on. Smoothie juodaan lasipillillä samalla kun kuunnellaan podcastia kestävästä elämäntavasta ja pohditaan, pitäisikö ensi kesänä alkaa itse hapattaa maitohorsmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin hahmottanut kunnolla sitä, että ilmeisesti osa yliopiston käyneistä pitää itseään tieteen lahjana maailmalle sen takia, että joskus on tullut väännettyä gradu.
Olen hassusti kuvitellut, että tieteentekijän identiteetti syntyy joskus väitöskirjan tekemisen jälkeen kun takana on vuosien ura tutkijana.
Gradu on vain 10 % tutkinnosta. Minusta se loput 90 % on ihan yhtä tärkeää.
Missasit kommentin pointin. Maisteri ei yleensä ole mitenkään erityisen syvällä siellä tiedemaailmassa ellei sitten ole tutkijan uralle tähtäämässä.
Tiedemaailma alkaa tohtorikoulutuksesta.
Jos tutkijan uralle tähtää, niin lopputyö kannattaa tietysti tehdä sillä tavalla, että se osoittaa että henkilöllä olisi potentiaalia hoitaja jatko-opinnot kunnialla.
Yliopistojen palkkataulukko palauttaa aika nopeasti maan pinnalle jos kuvittelee pitkän akateemisen koulutuksen tarkoittavan automaattisesti kovaa palkkaa. Opetus- ja tutkimushenkilöstön tehtäväkohtainen palkka alkaa 1.6.2026 vain 2 120,11 eurosta kuukaudessa, ja vaativuustasolla 2 summa on 2 331,67 euroa. Päälle tulee henkilökohtainen palkanosa, mutta ei näillä lähtölukemilla ihan kannata heilutella tutkintopaperia varallisuustodistuksena. Akateemista statusta voi toki esitellä, mutta tilipussi ei aina näytä olevan siitä yhtä vaikuttunut. 😄
Tutkijoissa on varmasti myös niitä, joille palkka on lähinnä muodollisuus. Kun puoliso maksaa elämisen tai suvun rahat pehmentävät laskua, voi hyvin tehdä pienipalkkaisempaa akateemista uraa ja nauttia siitä kaikkein tärkeimmästä: ”Olen tohtori ja tutkija yliopistolla.” Titteli kuulostaa komealta kahvipöydässä vaikka palkkakuitti ei ihan samaa arvovaltaa huutaisikaan. Joillekin eurot näkyvät tilillä, toisille riittää, että status näkyy esittelytekstissä. Tohtorinhattu päässä on tietysti helpompi olla katsomatta palkkakuittia.
Siivojatkin tienaa enemmän!!
Vierailija kirjoitti:
Miksi se harmittaisi?
Koska AMK-hullu on jo sinullekin kirjoittanut elämäntarinan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se harmittaisi?
Koska AMK-hullu on jo sinullekin kirjoittanut elämäntarinan.
En ole lukenut.
Maisterin tutkinto antaa valmiudet tiedemaailmassa toimimiseen. AMK:hon menevä heikompi aines ei tällaisia edellytyksiä saa eikä edes pysty omaksumaan.